Lue keskustelun säännöt.
Minun kesämökki ja miehen aikuinen poika perheineen!
10.07.2017 |
Kesäpaikkani on sukumme rakas,ihana paratiisi. Täällä on rauhaa, ja useita rakennuksia ja oleskelutiloja.
Miehelläni on aikuinen poika, joka naimisissa ja kaksi peräjälkeen tehtyä lasta. Miniä on jatkuvasti väsynyt, kaikkea käskemistä ja mitään kontrollia kaihtava hippityttö. Eli lapset elää heillä kuin pellossa. Ei näytä äiti myöskään jaksavan lapsia, vaan haluaa lähinnä lukea tai haaveilla.
Minulla on vastuullinen ja paljon paineita sisältävä työ. Siksipä kuukauden kesäloma mökillämme on aina ollut minulle se tärkein ja voimaa antava tauko vuodessa. Tämä on todella erityksessissä oleva paikka jossa pääsee täydellisesti irti kaupungin ja työn ilmastosta!
Toisen lapsen synnyttyä loppui perheeltä kait jaksaminen kokonaan ja arki näyttää olevan pelkkää selviytymistä.
Joten lähdetäänpä iskän ja sen vaimon mökille. Ja ollaan siellä kokonainen kuukausi kun nekin on siellä.
Jätetään ne lapset "nauttikaa luonnosta" eli juoksemaan täysin valvomatta rantoja ja laitureita.
Ei ruokahuoltoa, ei päivärytmiä, "voi voi ku me unohdettiin päiväunet kokonaan". Äiti haaveilee ja lasten isä istuu penkillä eikä puutu mihinkään, katselee vaan.
Ja on yritetty sanoa esim että meille tulee muita vieraita. Vastaus:"Ei se haittaa, me voidaan mennä tuonne peräaittaan nukkumaan".
On sanottu että lähdetään pois mökiltä jonnekin kesäjuhliin. Nämä vaan kysyy että " koska tulette sieltä takaisin?".
Ne tietää että mun loman ajan olemme täällä.
Mieskään ei halua sanoa pahasti pojalleen, enkä minäkään voi ihan suoraan karjaista että menkää jo jumankauta muualle. Ei ole tarkoitus laittaa välejä poikki.
Mutta ei voi olla näinkään, että tullaan toiste mökille itse huilaanaan ja aivan selvästi halutaan jättää ne lapset meidän kontolle kun itellä ei voimat riitä.
Minäkin tarvitsen ja haluan lomaa. Omalla mökilläni.
Kun työt alkaa, tänne asti ei enää ajella niin helposti: Matkaa on ja mökillä laittamista.
Mun ainoa henkireikäni menee tässä hässäkässä!
Ja ei auta vaan huolehtia omista ruuista tai puuhailla vain omiaan. Niilä ei siis ole mitään mukanaan , ne ei osaa lähteä täältä itsenäisesti kaupoille (veneily mahdottomuus), lapset änkee joka tapauksessa tupaan ja mankuu ruokaa ja yleensäkin jotain kontaktia aikuisiin.
Arvioini on että keskenkasvuinen miniä ei ymmärtänyt alkuunkaan millaista pikkulasten kanssa eläminen on ja vastuu ja voimat loppui Ennenkuin alkoikaan. Toinen lapsi oli jo ihan liikaa todellakin.
Täytyy varmaan seuraavalla lomalla vuokrata huvila Italiasta.
En vaan halua uskoa että joudun luopumaan rakkaimmasta loman vietostani heidän takiaan.
Kunhan avauduin. Tähän ei ole hyvää ratkaisua olemassakaan.
Kommentit (254)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella paskalta tilanteelta. En tiedä miten tuo pitäisi ratkaista. Tietysti voi sanoa suoraan, mutta lapset saa kuulla siitä ja heille se on käytännössä hylkäämisen kokemus. Miniä varmaan myös tykkäisi pahaa. Mutta sitten taas toisaalta sinulla on oikeus olla rauhassa. Ymmärrän sen oman turvasataman merkityksen ja minäkään en jaksaisi sitä että joku tulee sinne pilaamaan sen. Varsinkin sellaiset, jotka kaatavat kaiken vastuun sinun niskaan.
Ehkä helpointa olisi yksinkertaisesti vuokrata tälle perheelle joku mökki toiselta puolelta Suomea samaan aikaan ja maksaa se vaikka omasta pussista. Menisivät sitten sinne. Eihän se maksaminen kivaa ole, mutta näin saisit olla rauhassa.
Vastuullinen ja paineistettu työ, tuota ei usko KUKAAN, kun ei ole edes osaamista tatai selkärankaa heittää randomeita pois omalta tontilta. Olkoon myös opiksi niille, jotka ottavat muiden naisten tähteitä hyysättäväkseen.
Onko omia aikuisia lapsia tai lapsenlapsia ollenkaan? Ymmärrys olisi eri, jos näin olisi.
"Minä ja minun vastuullinen työ, minä ja minun mökkini, minä ja minun kesälomani"
Miksi edes on mies? Täyttämässä SINUN tarpeesi.
Muistathan että lapset ei ole syyllisiä siihen ettei niitä ole kasvatettu kunnolla. Älä siis pura niihin. Lapset kyllä kasvaa ja ne muistaa pitkään jos heitä kohtelee kaltoin. Avain on lasten vanhemmat. Heille on nyt tehtävä asiat selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vika, kun et uskalla avata suutasi.
Vierailija kirjoitti:
Muistathan että lapset ei ole syyllisiä siihen ettei niitä ole kasvatettu kunnolla. Älä siis pura niihin. Lapset kyllä kasvaa ja ne muistaa pitkään jos heitä kohtelee kaltoin. Avain on lasten vanhemmat. Heille on nyt tehtävä asiat selväksi.
Niin, voi aloittaa sen kehityskeskustelun siitä pojan vanhemmasta, eli omasta miehestään. Ilman sitä ei ap:n ongelmaa edes olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän näitä on. Muistan miten mieheni siskon perhe tuli mökille ja heidän täysin rajaton kauhukakaransa tuhosi muiden rauhan ja loman. Monena vuotena peräkkäin. Lapsi huusi, hakkasi paistinpannuja, säntäili, vaati huomiota, kiukutteli ja oli aivan sietämätön. Muistan jo sen ahdistuksen tunteen kun kuulin että auto tulee mökin pihaan ja se metelöinti kuului mökin sisälle. Kolmena vuotena jaksoin sitä, mutta sitten sanoin miehelleni että jospa tänä vuonna oltaisiin kaupungissa kesäloma ja niin myös tehtiin. Anoppi sitten epätoivoisena soitti että tulkaa nyt tänne, hän ei yksin jaksa, se lapsi tarvitsee viihdyttäjän. Näin sekaisin kuviot oli. Ja lapsen vanhemmat toljotti vieressä eikä tehneet mitään. Mutta me oltiin jo läksymmme opittu eikä menty pilaamaan kesäämme siihen helvettiin.
Vanhemmat huolehtikoon lapsistaan onko nuo vanhemmat molemmat heikkolahjaisia? Ilmoitat että 2 päivää saavat olla ja sitten kotiin ja pistä se tossumiehesi sanomaan pojalleen. Jos ei voi niin lähteköön poikansa mukana kotiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa kiinnostavaa kerrankin kuulla 9 vuoden jälkeen, miten asiat ovat edenneet. Oletko kuulolla, ap? Mitä kuuluu? Miten mökkielämän kävi?
Minustakin olisi mielenkiintoista kuulla miten kävi. Ikävä kyllä noin opetetaan lapsetkin tulemaan mökille passattavaksi ja he tuovat sitten teininä myös kaverinsa. Tiedän kokemuksesta eli äitini kärsii seurauksista.
Tuossa vaiheessa olisi pitänyt olla rohkeutta sanoa, että voitte käydä esim. kahtena viikonloppuna kylässä, muun ajan haluamme levätä ja viettää kesälomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä on. Muistan miten mieheni siskon perhe tuli mökille ja heidän täysin rajaton kauhukakaransa tuhosi muiden rauhan ja loman. Monena vuotena peräkkäin. Lapsi huusi, hakkasi paistinpannuja, säntäili, vaati huomiota, kiukutteli ja oli aivan sietämätön. Muistan jo sen ahdistuksen tunteen kun kuulin että auto tulee mökin pihaan ja se metelöinti kuului mökin sisälle. Kolmena vuotena jaksoin sitä, mutta sitten sanoin miehelleni että jospa tänä vuonna oltaisiin kaupungissa kesäloma ja niin myös tehtiin. Anoppi sitten epätoivoisena soitti että tulkaa nyt tänne, hän ei yksin jaksa, se lapsi tarvitsee viihdyttäjän. Näin sekaisin kuviot oli. Ja lapsen vanhemmat toljotti vieressä eikä tehneet mitään. Mutta me oltiin jo läksymmme opittu eikä menty pilaamaan kesäämme siihen helvettiin.
Minulla on sama tilanne, paitsi ettei kyse ole mökistä vaan vierailuista kodissa. Olen sillä tavalla katkaissut välit, etten enää mene kylään sisarukseni perheen luo tai vanhempieni luo silloin kun tämä rajaton lapsiperhe on siellä. Saati kutsu tätä perhettä omaan kotiini.
Kaikki eivät vain jaksa teidän kiljuvia, riehuvia ja sotkevia kullannuppujanne. Jos selkeä kieltäminen on vanhemmille tuntematon asia, sillä voi olla seuraukset ja ihmisuhteet kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pahinta on se, että jos viestit käytökselläsi koko ajan muuta. Eli olet oikeasti ihan kypsä, mutta annat ymmärtää, että " mikäs tässä". Saattavat luulla, että on ihan ok, että ovat siellä pitkään. Jotkut jopa puhuvat ääneen toista " kyllähän tänne mahtuu, ei tässä mitään", vaikka oikeasti haluaisivat olla keskenään. Toimitko kenties näin? Eli annatko vääriä viestejä jopa puheillasi? Ja sitten olet ihan puhki....
Hyvä kysymys, mutta näin en toimi. Kyllä heille on viestitetty monin tavoin että liika on liikaa. Siksipä he ilmestyvät paikalle sattumalta pyytämättä ja vain käymään.
Mieheni on myös väsynyt tähän säätämiseen.
Mutta väsynyt vaimo, joka on tötsin taitamaton missään käytännön toimissa haluaa vaan lepäillä, haaveilla ja elellä jotain hippielämää ei kertakaikkiaan ymmärrä viestejä.
Luulen että miehensä eli poikapuoleni on hänkin väsynyt vaimoonsa. Hänestä ei ole aikuiseksi tueksi lasten kanssa. Liekö jotain masennusta.
Muita sukulaisia ei juuri ole. Joten meille tämä kaatuu.
Talvisin kaupungissa meillä on omat kiireet niin että tämmöistä pesiytymistä ei pääse syntymään. Kesät sitten tämmöistä.
Siis heitä on aivan mahdotonta saada liikahtamaan mihinkään? Ei voi sanoa, eivät ymmärrä, eivät lähde, tulee päänsärky. Mitä ihmettä nyt taas. Kehittymässä kunnon rajuilma ja riita tuolla menolla.
Myy mökkisi äläkä kerro, että haaveilijaperhe kuuluu kauppaan mukaan.
Juuri näin! Eläkkeellä saa mökkeilläj jo toukokuusta eikä kaupungissa käydä kuin kerran, pari kuukaudessa.
Lastenlapset ei mökillä viihdy kun ei niille ikinä opettu miten täällä ollaan. Haluavat vaan kaupunkiin.
Sitten kun vanhenen niin paljon etten jaksa enää tätä huoltaa, niin myyntiin ja saadut 300 000 pistän itseeni. Ei tule perintömökkiä riideltäväksi ja tämä saattaa tulla yllärinä pojalle ja miniälle…