Jos tapailun alussa ahdistaa niin onko mitään toivoa?

Miksi ahdistut? Luulisi olevan mukavaa, kun joku tykkää?

Been there... ei muutu somemmaksi.

Toivoa mistä?

Se vaan tuntuu oudolta. Olen tottunut omaan rauhaan ja tuntuu jotenkin sitovalta kun joka päivä pitäisi olla yhteydessä ja kun itsellä ei vielä ainakaan ole mitään isoja hullaantumisen tunteita. Kiva mies mutta muusta en voi tietää. Toinen jo loppuelämää suunnittelee. Kurkkua kuristaa. :(

Toivoa siitä että tottuisin uuden ihmisen olemassaoloon elämässäni. Ap

Ehkä ne viestit on liian imeliä makuusi ja/tai niitä tulee vaan liikaa. Tuo "tykittää hempeitä viestejä" kuulostaa siltä. Ehkä ei oo sun tyyppiä.

Kuulostaa oudolta! Miksi sitten haluat parisuhdetta??

Ilmeisesti mies ei ole sellainen "jalat alta ensi silmäyksellä vievää" tyyppiä, joten nainen (ap) pohdiskelee tuskissaan kannattaako tapailua jatkaa ja tähänkö on nyt tyytyminen. Naisen mielestä suhde etenee liian nopeasti ja miehellä on liian syviä tunteita kun nainen vasta puntaroi onko mies tarpeeksi komea parisuhteeseen.

Ei hyvä tietenkään jos ahdistaa.

Ahdistaako miehen liian lähelle tulo, tunnetko olevasi ahdistettu? Oman tilan tarve suuri? Niin on minullakin. Ahdistaa ja tekee tympeän olon jos toinen on liian hempeilevä ja tunkee lähelle sillä tavalla. Ehkä olet joskus saanut kynsillesi? Se saa kyllä torjunnan päälle oitis!

Ahdistus on aina merkki siitä, että kaikki ei ole kohdallaan eikä hyvin. Koskaan ei saa pakottaa itseään mihinkään josta tulee paha olo. Ennemminkin pitäisi yrittää selvittää itselleen mistä se voi johtua. Et ole valmis parisuhteeseen.

Aina te naiset kyselette mitä tämä tarkoittaa, onko toivoa jne. Ei näihin ole universaaleja vastauksia. Voi toimia, tai sitten ei, se riippuu monesta muustakin asiasta. Kuvauksesi mukaan tämä johtuu enemmän itsestäsi, haluat edetä hitaammin. Ehkä sinun kannattaa sanoa miehelle, että hitaampi tahti sopisi paremmin tms.

😂😂😂😂😂

Haluaisin siis kyllä parisuhteen. Erosta kolme vuotta, välissä lyhyehkö säätö. Mies on komea, meillä on hauskaa ja rentoa. Mutta hän ehkä innostui minusta liian äkkiä, tunsin itsekin ensitapaamisella suurtakin ihastusta, mutta en vain pysty kolmen tapaamisen jälkeen hempeilemään tai suunnittelemaan tulevaisuutta. Tulee paniikki ja lähes ällötys. :( Sanoin hänelle ja tuntui ymmärtävän, mutta nyt on syyllinen olo kun en halua ottaa mitään yhteyttä ja tiedän hänen istuvan puhelin kourassa kotona odottaen että minusta kuuluu jotain. Reilu kolmekymppisiä ollaan jos sillä väliä. Minulla lapsia, miehellä ei. Ap

Mua ahdisti suhteeni alussa paljonkin, ensimmäiset kuukaudet mietin jatkuvasti, haluanko jatkaa. Pidettiin välillä aloitteestani päiviä ettei nähty, ja aina mies otti yhteyttä ensimmäisenä. Kolmen kuukauden jälkeen tunteeni tasaantuivat ja aloin pikku hiljaa rakastua. Nyt yhdessä jo lähes kymmenen vuotta ja jälkikasvuakin on. Suhteemme voi hyvin. 

Jotkut vaan lämpeää hitaasti, kun on tosi kyseessä. Kovin voimakasta huumaa en alunkaan jälkeen ole kokenut, mutta selvän varmuuden ja luottamuksen siitä, että tässä on elämäni mies. 

Kyllä niitä omia tunteita kannattaa kuunnella. Jos jo alussa ahdistaa, niin kyllä se kertoo siitä että on väärän ihmisen kanssa. Nyt kannattaa vähän jarrutella, ettei mies raukka luule asioita jotka eivät ole totta. Ole rehellinen ja sano, että et ole varma haluatko olla yhdessä. 

Mutta pitääkö minun ns. kohteliaisuudesta pitää yhteyttä kun tiedän toisen sitä toivovan, vai mitä? Hänellä niin tiivis tahti että minulle ei ehdi missään välissä tulla sellaista oloa että oispa kiva kuulla hänestä. Aina kun puhelin elämöi niin ajatus on että blääh, kunpa ei ois hän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta pitääkö minun ns. kohteliaisuudesta pitää yhteyttä kun tiedän toisen sitä toivovan, vai mitä? Hänellä niin tiivis tahti että minulle ei ehdi missään välissä tulla sellaista oloa että oispa kiva kuulla hänestä. Aina kun puhelin elämöi niin ajatus on että blääh, kunpa ei ois hän. Ap

sun täytyy olla rehellinen, niin itsellesi kuin toiselle. totuus on parempi kuin valehtelu.

Mielestäni sinun kannattaisi olla miehelle rehellinen. Jos tosiaan olette vasta kolme kertaa tavanneet ja muutenkin olet tottunut olemaan yksin/enemmän tilaa ihmissuhteissa niin ei ihmekään että ahdistaa.

Voit sanoa miehelle, että sinua hieman ahdistaa jatkuva yhteydenpito, mutta korosta kuitenkin pitäväsi miehestä ettei hän saa sitä käsitystä ettet halua jatkaa tutustumista (mikäli siis asia on näin). Itse ainakin arvostaisin rehellisyyttä ja haluisin tietää, jos oma yhteydenpitoni on liian tiivistä ja laitan viestejä liian usein.

Toinen ei voi tietää mitä ajattelet ellet puhu!!

Ylös

Tuollainen liian pikainen imelillä viesteillä pommittaminen on tyypillistä mustasukkaisille ja omistushaluisille, mutta voi myös olla harmitonta romanttisuutta. Itse antaisin jutun olla, koska olisimme liian erilaisia toisillemme. Hyvässä suhteessa toisen kanssa on hyvä olla (myös kun olleen fyysisesti erillään).

itse kyllä haluan parisuhteen mutta liika hätäily ja hoppuilu ahdistaa. Olen tapaillut paria naista viime vuosina ja kaikki ovat alkaneet heti puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Mistä löytää semmonen nainen joka vaan antas asioiden mennä omalla painolla eikä jatkuvasti tarvitse olla jotain