Alatiesynnytyksen JA sektion kokeneet! Kumpi oli sinulle parempi tapa?

Sinun kohdallasi kuulostaa että sektio on parempi. Kyllähän siinä kestää toipua, ja kivut ovat kovat mutta eivät kauaa kestä. Itse olin helpottunut kun lopulta päädyttiin sektioon. Ensimmäinen synnytys oli alatie ja sujui normaalisti mutta jätti jonkinlaisen trauman. Sektion jälkeen en ole kokenut samaa tunnetta.

Alatie voittaa ihan 100-0

Sektion jälkeen olin viikkotolkulla kipeä ja kun ekan kerran lähdin kävelemään tuli paskat housuun, joka toki johtui sektiosta vain välillisesti (verenhukka -> rautalääkitys). Ekan vuorokauden makasin sängyssä, enkä voinut liikauttaa itseäni edes soittaakseni kelloa, joten kun hoitaja vihdoin tuli oli lihakset jo krampanneet jouduttuani olemaan niin pitkään samassa asennossa. Sitten lisättiin kipulääkitystä suonensisäiseksi. Pitkä ja kipeä kokemus. 

Alatien jälkeen kävelin jo samana päivänä. Kakkaaminen toki vähän kirveli epparin takia, mutta muuten olin ihan toimintakykyinen heti. Jos sektioon joudut, niin varmista, että kotona on 24/7 apua vauvan ja muiden lasten kanssa. 

Loppujenlopuksi jokainen synnytys on erilainen, (eihän meidän alatietkään ole olleet samanlaiset). Hyvää synnytystä sinulle.

Sektion jälkeen käytössä kipupumppu vuorokauden, auttoi tosi hyvin ja sai nukuttua. Sen jälkeen kipuja ihan kohtuudella, siis lähinnä niin että piti nousta sängystä varoen, ja vähän asetella vauvaa syliin, ettei ollut ihan sektiohaavan päällä kun imetti. En pitänyt mitenkään kovina kipuja. Enemmän kipua rinnassa imetystä aloittaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Sektion jälkeen käytössä kipupumppu vuorokauden, auttoi tosi hyvin ja sai nukuttua. Sen jälkeen kipuja ihan kohtuudella, siis lähinnä niin että piti nousta sängystä varoen, ja vähän asetella vauvaa syliin, ettei ollut ihan sektiohaavan päällä kun imetti. En pitänyt mitenkään kovina kipuja. Enemmän kipua rinnassa imetystä aloittaessa. 

Entä alatiesynnytyksesi jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektion jälkeen käytössä kipupumppu vuorokauden, auttoi tosi hyvin ja sai nukuttua. Sen jälkeen kipuja ihan kohtuudella, siis lähinnä niin että piti nousta sängystä varoen, ja vähän asetella vauvaa syliin, ettei ollut ihan sektiohaavan päällä kun imetti. En pitänyt mitenkään kovina kipuja. Enemmän kipua rinnassa imetystä aloittaessa. 

Entä alatiesynnytyksesi jälkeen?

Joo itsekin kuulisin mieluummin kokemuksia molemmat kokeneelta.

Vaikka toki kaikki sektioon liittyvä tietokin on tervetullutta.

Ja tiedän että jokainen kokee nämä niin eri tavalla.

Yritän vain päätyä jonkinlaiseen ratkaisuun. 4 viikkoa aikaa miettiä. Jos sitäkään.

Kiitos kaikille jo vastanneille.

Ap

Kumpikin oli kamala kokemus. Itse voin sektiossa pahoin ja olin sekava, verenpaineet romahti ja spinaalin vaikutus alkoi hyytyä loppuvaiheessa. Mutta alatiesynnytys esikoisen kohdalla oli ollut raskas, järkyttävän kivulias, pitkittyi, aiheutti 3. asteen repeämiä ja lapsi joutui lastenosastolle hörpittyään mekoniumia lapsiveden mukana. Joten kaikessa kamaluudessaan sektio oli parempi kuin se ensimmäinen alatiesynnytys.

Sun kohdalla maallikon mielipiteenä kuulostaa sektio kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän kamalalta. Aluksi sitä on älyttömän kipeä, ensimmäinen vuorokausi meni sängyssä. Toisaalta kipulääkettä ainakin mulle annettiin aika reippaasti. Liikkuminen oli aluksi vaikeaa, sängystä nouseminen tuskallista. Vatsaan kertyi älytön määrä ilmaa ja oli kivikova pallo monta päivää. Ja monta viikkoa (6-8) pitää varoa nostelemista ja äkkinäisiä liikkeitä. Itse vetelin huolella buranaa ja panadolia kotona pari viikkoa ja yli kuukausi meni muuten varoen.

Kuitenkin loppujen lopuksi aika kuluu nopeasti. Vaikka toimenpiteen jälkeen olo on tuskainen, niin ei se ole kuin hujaus vaan kun sektiokivut on muisto vain.

Sitä en tiedä vielä korjautuuko vatsa mulla enää ikinä siedettävän näköiseksi, on niin pahasti repsahtanut.

Kaksi päivää sektion jälkeen olin paljon paremmassa kunnossa kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Vaikka alateisynnytyskin oli "helppo". Menetin vain paljon verta. Toipuminen sektiosta oli minun kohdallani kuitenkin hidasta, mutta se johtui lähinnä siitä että en pystynyt kunnolla noudattamaan ohjeita. Haava vuosi toisesta reunasta verta todella pitkään, mutta ei onneksi tulehtunut pahemmin. Kipuja ei juurikaan ollut.

Jos kolmannen kerran olisin synnyttämässä niin en tiedä kumman haluaisin (jos saisin valita). Sinuna ottaisin ehdottomasti sektion. Suomessa sektiota ei todellakaan huvikseen tarjota, joten sinulle se varmasti on paras vaihtoehto.

Ehdottomasti sektio. Oli todella helppo toimenpide itselläni. Alatiesynnytys oli elämäni hirveimpiä kokemuksia, siis aivan hirveää! Ei enää ikinä!

Niin kuin itsekin totesit, tämä on niin yksilöllistä, ettei toisten kokemuksista oikein ole sinulle apua.

Minulla alatiesynnytys sujui täysin ongelmitta ja toivuin parissa päivässä ennalleni (tai niin ennalleen kun synnytyksen jälkeen nyt voi olla). Sektio sen sijaan oli elämäni kamalin kokemus. Lähes kaikki mikä voi mennä pieleen, meni ja lopulta sekä minä että vauva olimme hengenvaarassa. Fyysinen toipuminen kesti usean kuukauden ja henkisesti en ole toipunut vieläkään (aikaa tuosta noin 2v).

Omista kokemuksistani huolimatta uskallan sanoa, että sinun kohdallasi sekstio voi olla parempi vaihtoehto. Jo ihan henkiseltä kantilta ajateltuna. Fyysisesti on mahdotonta sanoa, koska se on aina yksilö- ja tapauksesta. Suosittelen keskustelemaan vaihtoehdoista hoitajan ja/tai lääkärin kanssa. Heillä on tieto sinun tilanteestasi ja osaavat paremmin arvioida kokonaisuuden. Tsemppiä loppumetreille ja hyvää synnytystä tavalla tai toisella!

Hirveitä molemmat.

6 jatkaa että oli mulla tosin sen alatiesynnytyksen jälkeen kipupumppu ensimmäisen vuorokauden ja kävelemään pääsin vasta synnytystä seuraavana aamuna, kun synnytyksen jäljet korjattiin kirurgisella osastolla ja epiduraalin kautta oli laitettu siinä vain vahvemmat tropit. Laitoksella kipulääkkeitä työnnettiin aika ahkerasti muutenkin neljä päivää. Että jos olisi ollut normaali synnytys (josta moni kertoo miten pääsi heti kävelemään eikä ollut mitään kipuja) niin olisi toki suurempi ero kun vertaa sektiosta toipumiseen.

Suurimmat erot toipumisessa oli tuo vaikeus nousta sängystä ja se että piti varoa nostelemista monta viikkoa (mikä oli esikoinen vuoksi välillä haastavaa. Onneksi mies piti isyysloman kolme viikkoa, yksin en ois taaperon kanssa pärjännyt sitä alkua)

Sektion vaatisin itse. Alatiesynnytys on ahdistavaa. En yhtään ihmettele kun syntyvyys rajussa laskussa. Synnytykset on edelleen kuin keskiajalta. Muistakaa tehdä kätilöistä valitus jos ovat kamalia!!!!

Poika sektiolla. Ei mielestäni kovinkaan paha. Ei ollut mitään kipupumppujakaan. Eli ok! Tyttö normaalisti. Vaapuin kun ankka viikon verran.molemmat synnytykset kestivät yli 24 h ja niissä ei muuten eroa kun se että eka kerralla päädyttiin hätä sektioon. Tyttöäkin suunniteltiin leikattavaksi mutta kätilön vaihduttua uusi sanoi että kyllä tämä normaalisti saadaan. En osaa sanoa kumpi pahempi. Varmaan menee tasan.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin oli kamala kokemus. Itse voin sektiossa pahoin ja olin sekava, verenpaineet romahti ja spinaalin vaikutus alkoi hyytyä loppuvaiheessa. Mutta alatiesynnytys esikoisen kohdalla oli ollut raskas, järkyttävän kivulias, pitkittyi, aiheutti 3. asteen repeämiä ja lapsi joutui lastenosastolle hörpittyään mekoniumia lapsiveden mukana. Joten kaikessa kamaluudessaan sektio oli parempi kuin se ensimmäinen alatiesynnytys.

Sun kohdalla maallikon mielipiteenä kuulostaa sektio kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän kamalalta. Aluksi sitä on älyttömän kipeä, ensimmäinen vuorokausi meni sängyssä. Toisaalta kipulääkettä ainakin mulle annettiin aika reippaasti. Liikkuminen oli aluksi vaikeaa, sängystä nouseminen tuskallista. Vatsaan kertyi älytön määrä ilmaa ja oli kivikova pallo monta päivää. Ja monta viikkoa (6-8) pitää varoa nostelemista ja äkkinäisiä liikkeitä. Itse vetelin huolella buranaa ja panadolia kotona pari viikkoa ja yli kuukausi meni muuten varoen.

Kuitenkin loppujen lopuksi aika kuluu nopeasti. Vaikka toimenpiteen jälkeen olo on tuskainen, niin ei se ole kuin hujaus vaan kun sektiokivut on muisto vain.

Sitä en tiedä vielä korjautuuko vatsa mulla enää ikinä siedettävän näköiseksi, on niin pahasti repsahtanut.

Voiko kipulääkityksellä ollessa imettää?

Onko jotkut kätilöt siinä ammatissa vaan siksi että nauttivat naisen tuskasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin oli kamala kokemus. Itse voin sektiossa pahoin ja olin sekava, verenpaineet romahti ja spinaalin vaikutus alkoi hyytyä loppuvaiheessa. Mutta alatiesynnytys esikoisen kohdalla oli ollut raskas, järkyttävän kivulias, pitkittyi, aiheutti 3. asteen repeämiä ja lapsi joutui lastenosastolle hörpittyään mekoniumia lapsiveden mukana. Joten kaikessa kamaluudessaan sektio oli parempi kuin se ensimmäinen alatiesynnytys.

Sun kohdalla maallikon mielipiteenä kuulostaa sektio kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän kamalalta. Aluksi sitä on älyttömän kipeä, ensimmäinen vuorokausi meni sängyssä. Toisaalta kipulääkettä ainakin mulle annettiin aika reippaasti. Liikkuminen oli aluksi vaikeaa, sängystä nouseminen tuskallista. Vatsaan kertyi älytön määrä ilmaa ja oli kivikova pallo monta päivää. Ja monta viikkoa (6-8) pitää varoa nostelemista ja äkkinäisiä liikkeitä. Itse vetelin huolella buranaa ja panadolia kotona pari viikkoa ja yli kuukausi meni muuten varoen.

Kuitenkin loppujen lopuksi aika kuluu nopeasti. Vaikka toimenpiteen jälkeen olo on tuskainen, niin ei se ole kuin hujaus vaan kun sektiokivut on muisto vain.

Sitä en tiedä vielä korjautuuko vatsa mulla enää ikinä siedettävän näköiseksi, on niin pahasti repsahtanut.

Voiko kipulääkityksellä ollessa imettää?

Voi. Mulla on ihan täysimetyksellä ollut molemmat lapset.

Kotona saa syödä buranaa ja panadolia (tai vastaavia), sairaalassa annettiin vielä jotain muutakin mitä lääkäri oli määrännyt. Ainahan noissa särkylääkepaketeissa lukee että lääkärin ohjeen mukaan jos imettää. Mutta ihan lääkärin ja kätilön ohjeen mukaan söin ja imetin.

Tietenkään ei kannata sooloilla ja syödä jotain vahvempaa ilman lupaa.

Mulla on kokemusta vaan sektioista (eri syistä ja erilaisissa tilanteissa kaikki kolme). Mut en oo kokenut kipua mitenkään mahdottomaksi kertaakaan. Ekasta sain heräämössä opiaatteja suoneen mutta muutoin pärjäsin burana-panadolilla ihan ekasta päivästä asti. Liikkeelle lähdin samana päivänä joka kerta, vaikeinta oli kyljenkääntö sängyssä.

Tsemppiä synnytykseesi!

Alatiesynnytys johti liki IV asteen repeämiin ja edelleen kärsin seurauksista, vaikka synnytyksestä on jo 14 vuotta aikaa. Seuraava tuli sektiolla ja leikkauksen aikana elintoiminnot romahtivat, istukka piti irrotella väkisin. Toipuminen kesti n. 4 viikkoa, jonka jälkeen olin kuin uusi ihminen, lukuunottamatta kovaa kipua häntäluussa (joka kesti puoli vuotta). 

Jos vielä tulisin raskaaksi, niin ehdottomasti sektioon.

Tuntuu että kamaluudesta huolimatta moni sen sektion valitsisi.

Puolentoista viikon päästä on aika vielä äityspolille ja vielä yksi pelkopolikäynti.

Siellä päätetään synnytyspäivästä.

Sektiossa pelottaa se että kuinka kipeä sitä on jälkikäteen. Mies ei pysty pitämään isyyslomaa ihan heti eli loma ajoittuu koulun syyslomaan.

Onneksi kuopus on jo 8-vuotias ja esikoinen kohta 13-vuotta eli ei ole ihan pieniä siinä ja voi keskittyä toipumiseen ja vauvanhoitoon. Ja näistä kahdesta lapsestakin on varmaan iso apu 😊 Ja tietysti mies on sitten töiden jälkeen ja viikonloppuina siinä.

Ehkä se sektio on järkevämpi vaihtoehto kuitenkin. Ja tuntuu ettei kovin moni ole synnyttänyt enää laskeumaleikkausten jälkeen eli lääkärit ei oikein osaa sanoa juuta eikä jaata. Mutta sektion sain ja ei tarvinnut mitenkään perustella.

Ja oli se toipuminen hidasta ekankin synnytyksen kohdalla. Nukutuksessa siis ommeltiin kaikki istukan käsinirrotuksen jälkeen ja yön olin heräämössä näkemättä vauvaa ollenkaan. Seuraava päivä meni sängyssä katetrin kanssa ja vasta siitä seuraavana aamuna nousin ylös kun katetri poistettiin. Ja sattui ihan älyttömästi ja kyljen kääntäminen oli tuskaa. En saanut edes vauvaa nostettua viereen, puhimattakaan siitä että olisin pariin viikkoon istunut.

Ja verensiirron siis sain kun verta meni niin monta litraa.

Toisesta synnytyksestä toivuin fyysisesti nopeasti ja repeämätkin parani äkkiä. Vuoden päästä sitten tehtiin ne korjausleikkaukset joista toivuin saman tien. Henkisesti synnytyksestä toipuminen vei kuitenkin vuosia. Vieläkin olen katkera.

Jos ei olisi korjausleikkauksia tehty, valitsisin varmaan alatiesynnytyksen mutta nyt pelkään että koen saman kamaluuden kuin ekassa synnytyksessä kun paikat on kiristetty ja nostettu.

Ap

Kiinnostaisi myös tietää ihmisten painoindeksi tai paino/pituus josko se vaikuttaisi sektion paranemiseen. Näin maallikkona kun ajattelee että jos sektioviilto on aika hoikalla ihmisellä niin vähemmän lävistettyä kudosta ja saa paremmin happea?