Milloin sovitaan, ettei tapailla muita?
Tapasin 1,5kk sitten Tinderissä kivan tyypin ja sovittiin heti treffit. Ollaan nyt tuosta lähtien tapailtu 1-3x viikossa ulkoilun, koti- iltojen (seksiä on ollut) ja ruuanlaiton merkeissä. Muista tapaamistani treffikumppaneista poiketen ei olla vielä juteltu 'vakavista' aiheista, eli parisuhteeseen tai muista toiseen kohdistuviin toiveisiin liittyvistä asioista. Yleensä kun nämä ollaan juteltu jo ekoilla treffeillä ja tämä on myös ainoa tyyppi, jonka olen tavannut useammin kuin kaksi kertaa.
Olen itse korvia myöten ihastunut ja haluaisinkin tietää, mitkä miehen fiilikset koko hommasta ovat. Tai lähinnä sitä, että tuhlaanko aikaani tähän tyyppiin, seurusteluun ei vielä ole kiirettä. En ole tapaillut nyt muita tämän yhden ohella ja luulen, ettei toinenkaan ole (ei ole sen tyyppinen, että deittailisi monia).
Varsinainen kysymys siis otsikossa, sekä mielellään muuta pohdintaa asiaan liittyen! En missään nimessä halua pelottaa miestä pois liian aikaisilla puheilla parisuhteesta, mutta toisaalta pelkään, että ihastun vielä enemmän ja satutan itseni, jos puolen vuoden päästä käy ilmi ettei hän haluakaan olla kanssani.
Kommentit (46)
Nämä nettideittijutut ja tinderit on niin luonnottomia. Oikeassa maailmassa kiinnostus on ensin ja seurustelu sitten. Netissä kokeillaan ensin tapailemalla eikä todellista kiinnostusta synny välttämättä ensinkään. Seksi sekoittaa arvostelukyvyn ja sen myötä alkaa luulla tuntevansa jotain syvempää. Etenkin miehet juuri pyrkivät pyörittämään useita naisia samalla kovasti sopien, että keskitytään vain toisiimme. Itsetunto siinä kovasti nousee etenkin ulkoisesti vaatimattomalla miehellä, joka ennen nettiä oli pelkkää ilmaa naisille. En ole vuosikausiin nettideittaillut, sillä mulle riitti yksi panomies viemään maun touhusta. Jos ei mies tule vastaan elävässä elämässä, tyydyn sitten näppäriin sormiini. Vaikea on naisen löytää ainakaan keski-iässä kunnollista miestä. Seuraan naapuriani, joka kovasti yrittää. Vuodessa keväisin joku kolli käy sitä muutaman kuukauden panemassa ja ennen kesää homma lopahtaa ja paineensa purkanut mies pääsee yrittämään niitä naisia, joista on oikeasti kiinnostunut. Oi niitä aikoja ennen, tähän nykyiseen tyyliin ei herkät sielut sovi.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma miten ihmiset ovat lakanneet arvostamasta itseään ja kanssaihisiään. Lopetatte tietysti "muiden" tapailun heti kun menette ensimmäisille treffeille. Tautien kantaminen muilta on rikos ja pettämistä se alkuvaiheen pettäminenkin on. Hyi että tuota amerikkalaistyylistä jakamista kaikille yhtä aikaa. Ei mitään käytöstapoja nykypäivän ihmisillä!
Minä taas en ymmärrä lainkaan ihmisiä, jotka muutaman valokuvan ja parin kirjoitetun lauseen perusteella voivat jo päättää, että tuon kanssa haluan alkaa seurustelemaan. Kuvat voivat olla 10 vuotta vanhoja ja muutaman tapaamiskerran jälkeen selviää, että tekstikin oli täyttä tuubaa. Kenties joku kaveri vinkannut, että näin kirjoittamalla saat naisia/miehiä. Jotkut jaksavat esittää olevansa jotain ihan muuta kuin mitä oikeasti ovat jopa kuukausia.
Onhan tuo aika latautunut kysymys. Mies ei voi mitenkään vastatan naiselle kieltävästi ilman, että orastava suhde loppuu käytännössä siihen paikkaan. Niin kauan kun kysymystä ei ole nostettu esille on vielä moraalisesti hyväksyttävää kulkea kylillä pikkusen pilke silmäkulmassa.
Varmasti monella Tinderin käyttäjällä on uuden suhteen alussa vielä alustavaa viestittelyä muidenkin kanssa. Ihan siltä varalta, että jos hyvin alkanut juttu ei toimikkaan. Pidetään vähän muita ovia raollaan kunnes suhde oikeasti on riitävän vakaalla pohjalla. Semmoista pientä pessimismiä.
Jos on sovittu, ettei tapailla enää muita olisi hieman epämääräistä vielä jatkaa Tinderin käyttöä.
Eiköhän sen aisti ilman kysymystäkin. Jos kysyy asiaa, vastaus lienee yleensä aina että muita ei tapailla, koska kysymys on aseteltu siten, että tiettyä vastausta odotetaan. Käytäntö voi kuitenkin olla toinen.
Tapailimme erään naisen kanssa puoli vuotta ja hän edelleen jatko tinderöintiä ja ilmeisesti muiden tapailua. Vietimme kuitenkin paljon aikaa yhdessä ja harrastettiin seksiä. Oli pettänyt aiempaa aviomiestään, joten tiesin että mitään erikseen tapailua ei ainakaan sanallisesti voinut sopia. Homma "jäi ilmaan", en oikein osannut sitoutua naiseen.
Pitää luottaa omaan intuitioon, kyllä sen tajuaa jos toinen haluaa suhdetta.
Minä en ymmärrä, miten seksiä voi olla, mutta ei voi puhua seurustelusta.
Toiset ne onnistuu niin kuin 15. Minulla on ollut hankalaa miesten kanssa. En halua karkoittaa ketään liioilla uteluilla mutta toisaalta en tykkää jos suhde on pitkään epämääräinen ja sitten siitä ei tulekaan mitään ja itse on jo kerennyt kiintyä. Mulle on käynyt niinkin. Nykyään en odota kovin kauaa. Mun mielestä on paras tehdä jo alussa selväksi minkätyyppistä suhdetta on etsimässä. Jos suhde loppuu alkuunsa niin ei sillä ole väliä. Jos sattuu toisilleen "oikeat" ihmiset niin kyllähän se sujuu sitten eikä tarvitse ihmetellä.