Milloin sovitaan, ettei tapailla muita?
Tapasin 1,5kk sitten Tinderissä kivan tyypin ja sovittiin heti treffit. Ollaan nyt tuosta lähtien tapailtu 1-3x viikossa ulkoilun, koti- iltojen (seksiä on ollut) ja ruuanlaiton merkeissä. Muista tapaamistani treffikumppaneista poiketen ei olla vielä juteltu 'vakavista' aiheista, eli parisuhteeseen tai muista toiseen kohdistuviin toiveisiin liittyvistä asioista. Yleensä kun nämä ollaan juteltu jo ekoilla treffeillä ja tämä on myös ainoa tyyppi, jonka olen tavannut useammin kuin kaksi kertaa.
Olen itse korvia myöten ihastunut ja haluaisinkin tietää, mitkä miehen fiilikset koko hommasta ovat. Tai lähinnä sitä, että tuhlaanko aikaani tähän tyyppiin, seurusteluun ei vielä ole kiirettä. En ole tapaillut nyt muita tämän yhden ohella ja luulen, ettei toinenkaan ole (ei ole sen tyyppinen, että deittailisi monia).
Varsinainen kysymys siis otsikossa, sekä mielellään muuta pohdintaa asiaan liittyen! En missään nimessä halua pelottaa miestä pois liian aikaisilla puheilla parisuhteesta, mutta toisaalta pelkään, että ihastun vielä enemmän ja satutan itseni, jos puolen vuoden päästä käy ilmi ettei hän haluakaan olla kanssani.
Kommentit (46)
Aiemmat miehesikin ovat jo heti keskustelleet tapailun vakavuudesta. Miehet yleensä ottavat jo heti ensi tapaamisilla puheeksi että haluavat jotain vakavaa, jos näkevät naisen niin ja siihen tulee pienikin tilaisuus. Eikö ole vähän mielipuolista, että et uskalla hiiskaista sanaakaan aiheeseen liittyen? Sängyssä voit silti tehdä kaikki temput.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ainoa mittari tähän on oma tunne. Koska sinulla on jo tunteita mukana, niin itseäsi suojellaksesi sinun olisi hyvä ottaa asia miehen kanssa esille. Tiedät sitten miten toimia.
Komppaan nro 12 samalla: voin hyvin uskoa odottelun olleen sinulle loukkaus ja oikea rakkaus löytyi sitten sieltä, jossa sitä ei tarvinnut epäillä.
Asian ytimessä olet, juuri näin se meni. Itse kun en todellakaan, eikä ilmeisesti aloittajakaan, hakenut jännitystä elämääni, vaan ihan oikeasti kumppania. Jännitystä oli niissä edelisissä seitsemässä sinkku/tapailusekoilusuhteissa ihan riittämiin. Oikeastaan en edes tiennyt haluavani kumppania tosissaan, ennen kuin tämän kolmannen kanssa aloimme tiiviimmin olemaan yhdessä. Ekan kanssa olisin halunnut olla ihastuksissani ainoana, perhoset vatsassa lennellen, ja ehkä rakennella siitä sitten jotain vakavampaa. Kolmannen kanssa ihastuminen oli erilaista. Se ei ollut mikään salama taivaalta, että iiks kuinka ihana, vaan tunne kasvoi matalalta, mutta mahtavana, ja tiesin siitä hetkestä kun hän sanoi haluavansa minut, että tuon haluan lopuksi ikää vierelleni.
Kaikille jotka puhuvat jostain jännämiehestä; mies ei ole lähelläkään tätä. Niin kuin sanoin, mies ei uskoakseni tapaile muita ja tämä keskustelu olisikin lähinnä vain sitä varten, että tietäisin itse missä mennään ja että onko tästä mahdollista joskus kehkeytyä seurustelusuhde. Jos otan asian (muiden tapailun) puheeksi ja mies sanoo, että ei ole vielä valmis tuollaiseen sitoutumiseen, niin olisihan se vähän turn-off minulle, kun itse kuitenkin koen todellakin olevani valmis sitoutumaan toiseen sillä tasolla. Ei kuitenkaan vielä seurusteltaisi, eli takaportti miehelle olisi vielä hyvinkin auki. Usean miehen deittailu samaan aikaan ei itselleni ainakaan ole ongelma, mutta koen sääntöjen mukaiseksi, että myös mies olisi samalla viivalla itseni kanssa. Koska ei olla näistä asioista juteltu, voi hyvin olla, että mies kokee meidän olevan jo nyt sillä tasolla, ettei tapailla muita. En siis yhtään osaa tulkita miestä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mutta onko tuo 1,5kk jotenkin hirmuisten aikaista? Vai onko tää taas näitä asioita jotka riippuu suhteesta ja ihmisistä :( ?
-ap
On. Olette siis tavanneet vasta 6- 18 kertaa ja nyt jo haluaisit varmistua, että olet miehen mielestä Se Oikea.
Eihän ap niin sanonut. Kai sitä voi olla tapailematta muita vaikkei vielä olisikaan varma onko tämä se oikea. Siinähän sen näkee kun tapailua jatkaa.
Minä kyllä sanoin tapailukumppanilleni, että tästä päivästä eteenpäin haluaisin olla "virallisesti" yhdessä, jos se vain miehelle sopii, ja että tämä tarkoittaisi mielestäni sitä, että aletaan katsomaan yhteistä tulevaisuutta, ja unohdetaan molempien menneet, ja olleet, ja ollaan yhdessä tosissaan. Mies sanoi että oli miettinyt tuota samaa jo pari kuukautta, mutta kun ei osannut lukea minua tarpeeksi, niin ei ollut halunnut asiaa ottaa esiin, ettei olisi käynyt niin, että olisin sanonut ei, ja tapailukin olisi loppunut siihen. Hän kun ei sitä halunnut, kun oli korviaan myöten rakastunut. Edelleen hänen kanssaan siis yhdessä olemme.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sanoin tapailukumppanilleni, että tästä päivästä eteenpäin haluaisin olla "virallisesti" yhdessä, jos se vain miehelle sopii, ja että tämä tarkoittaisi mielestäni sitä, että aletaan katsomaan yhteistä tulevaisuutta, ja unohdetaan molempien menneet, ja olleet, ja ollaan yhdessä tosissaan. Mies sanoi että oli miettinyt tuota samaa jo pari kuukautta, mutta kun ei osannut lukea minua tarpeeksi, niin ei ollut halunnut asiaa ottaa esiin, ettei olisi käynyt niin, että olisin sanonut ei, ja tapailukin olisi loppunut siihen. Hän kun ei sitä halunnut, kun oli korviaan myöten rakastunut. Edelleen hänen kanssaan siis yhdessä olemme.
Kuinka kauan olitte tapailleet, kun otit asian puheeksi?
-ap
Itse en ole ikinä tuommoista kenenkään kanssa sopinut, vaikka ennen nykyistä avioliittoa on monia nuoruuden suhteita takana. Kuulostaa oudolta sopia tuollaista, varsinkin jos et itse tapaile muita etkä haluakaan. Tarkoittaako se, että haluat kysyä tapaileeko mies?
Itselleni tuollaiset sopimukset ovat ihan turhia. Jos olen ihastunut ja haluan suhteen, ja selviää, että mies tapailee muitakin, se on ihan sama onko asiasta sovittu tai ei. Siihen homma loppuu, koska selvästi toisella ei silloin ole samanlaisia tunteita kuin itsellä.
Mitä tuo nykyään tarkoittaa, että "sovitaan ettei tapailla muita"? Tarkoittaako se seurustelua? Ollaanko sen jälkeen tyttö- ja poikaystäviä?
Jos sopiminen kuuluu Tinder-treffailussa asiaan, oikea hetki on varmaankin heti kun tuntuu siltä. Pelailu ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että nää, joiden pitää erikseen sopia uskollisuudesta, ovat just niitä, joita petetään, tai jotka pettää itse. Koska silloinhan toisessa kiinnostaa ensialkuun seksi, ja ehkä sit se muukin, mutta jos toinen ei edes alkuun halua tapailla muita, se on uskollinen, koska halusi vain minut.
7En ole koskaan sopinut, ettei tapailla muita tai tapaillut muita. Joko olen kiinnostunut tai sitten en, jolloin on omalta kannalta on parasta mennä eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Ei kolmas tai neljäs osapuoli sitä millään tavalla muuttaisi. Yleensä suhteen alut ovat muutenkin olleet niin intensiivisiä, ettei kummallakaan riittäisi energiaa muiden tapailuihin.
Liityn joukkoon tummaan. Ei ole itselläkään koskaan tullut mieleenkään kysellä tuollaisia. Kyllä sen melko pian huomaa, että nyt tässä alettiin seurustella, ei sitä tarvi erikseen kysellä.
Nimenomaan alkuunhan se kiinnostus on sen verran kovaa ja meininki niin intensiivistä, ettei siinä vaiheessa kiinnosta pätkääkään muut, eikä tule edes mieleen muita ajatella.
Toki myönnän olevani vanhanliiton kaiffari enkä ole koskaan käyttänyt minkäänlaisia deittipalveluja, vaan livehommina on menty ja tullaan menemään jatkossakin. Toki ymmärrän, että noissa deittijutuissa on vähän toisenlainen tilanne, kun sinne tindereihin sun muihin on rekisteröidytty, niin siellähän se touhu elää omaa elämäänsä niin kauan kun siellä ollaan, eli varmaankin noissa ympyröissä tarvii varmaan jossain vaiheessa yhdessä sopia, että poistutaan sieltä, kun alkaa näyttämään siltä, että ollaan siirtymässä seurustelu vaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että nää, joiden pitää erikseen sopia uskollisuudesta, ovat just niitä, joita petetään, tai jotka pettää itse. Koska silloinhan toisessa kiinnostaa ensialkuun seksi, ja ehkä sit se muukin, mutta jos toinen ei edes alkuun halua tapailla muita, se on uskollinen, koska halusi vain minut.
7En ole koskaan sopinut, ettei tapailla muita tai tapaillut muita. Joko olen kiinnostunut tai sitten en, jolloin on omalta kannalta on parasta mennä eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Ei kolmas tai neljäs osapuoli sitä millään tavalla muuttaisi. Yleensä suhteen alut ovat muutenkin olleet niin intensiivisiä, ettei kummallakaan riittäisi energiaa muiden tapailuihin.
Liityn joukkoon tummaan. Ei ole itselläkään koskaan tullut mieleenkään kysellä tuollaisia. Kyllä sen melko pian huomaa, että nyt tässä alettiin seurustella, ei sitä tarvi erikseen kysellä.
Nimenomaan alkuunhan se kiinnostus on sen verran kovaa ja meininki niin intensiivistä, ettei siinä vaiheessa kiinnosta pätkääkään muut, eikä tule edes mieleen muita ajatella.
Toki myönnän olevani vanhanliiton kaiffari enkä ole koskaan käyttänyt minkäänlaisia deittipalveluja, vaan livehommina on menty ja tullaan menemään jatkossakin. Toki ymmärrän, että noissa deittijutuissa on vähän toisenlainen tilanne, kun sinne tindereihin sun muihin on rekisteröidytty, niin siellähän se touhu elää omaa elämäänsä niin kauan kun siellä ollaan, eli varmaankin noissa ympyröissä tarvii varmaan jossain vaiheessa yhdessä sopia, että poistutaan sieltä, kun alkaa näyttämään siltä, että ollaan siirtymässä seurustelu vaiheeseen.
Juu, luulen myös että syy on noissa deittipalveluissa, miksi on niin hankalaa. Mikään ei tule spontaanisti. Aiemmat suhteeni alkoivat perinteisellä tavalla, ei luurilla räpeltäen. Nyt tuo Tinder kummittelee taustalla, homma olisi muuten täysin eri. Kai pitää odotella sopivaa hetkeä, kun tuntuu siltä, että asiasta voi luontevasti puhua.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sanoin tapailukumppanilleni, että tästä päivästä eteenpäin haluaisin olla "virallisesti" yhdessä, jos se vain miehelle sopii, ja että tämä tarkoittaisi mielestäni sitä, että aletaan katsomaan yhteistä tulevaisuutta, ja unohdetaan molempien menneet, ja olleet, ja ollaan yhdessä tosissaan. Mies sanoi että oli miettinyt tuota samaa jo pari kuukautta, mutta kun ei osannut lukea minua tarpeeksi, niin ei ollut halunnut asiaa ottaa esiin, ettei olisi käynyt niin, että olisin sanonut ei, ja tapailukin olisi loppunut siihen. Hän kun ei sitä halunnut, kun oli korviaan myöten rakastunut. Edelleen hänen kanssaan siis yhdessä olemme.
Kuinka kauan olitte tapailleet, kun otit asian puheeksi?
-ap
Olimme tapailleet n. 4-5kk. Meidän juttu ei kuitenkaan lähtenyt tinderistä, vaan tutustuimme yhteisten kaverien kautta. Vaikea arvioida milloin kaveruus ja tuttuus muuttui tapailuksi. Aloimme vain viettämään aikaa yhdessä melkein päivittäin, ja silloin kun ei oltu yhdessä niin viestimet soi. Itse tarvitsin ihan tuollaisen "sopimuksen" että pystyin heittäytymään suhteeseen kunnolla ilman varpaillaanoloja, vaikka toki tiesin ettei mies muita tapaile.
Mitä merkitystä suullisella sopimuksella on? Mies voi sanoa, että ei tapaile muita ja tapailee kuitenkin.
Parien treffien jälkeen sovittiin, et niinkauan kun haluamme toisiamme tavata emme tapaile muita.
Jotenkin ihan luonnolliselta se keskustelu tuntui ja helpotti ainakin omaa oloa.
Muutama kuukausi niin asuimme jo yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä suullisella sopimuksella on? Mies voi sanoa, että ei tapaile muita ja tapailee kuitenkin.
Meinaatko että pitäisi tehdä kirjallinen sopimus :D :D Ja kuka sitä valvoisi :p Jos on kusettaja kusipää ni sitten on. Eri asia kuitenkin jos asiasta ei ole mitään puhuttu, niin toinen voi oletella omiaan. Kun asiasta on puhuttu, niin toisten kanssa oleminen on sen jälkeen tietoista valehtelua.
No jos vaikka otat oman tinderin ilmoituksen pois ja toteet ukolle että sä haluut ottaa tauoka tinderistä kun on kiva tyyppi löytynyt ja toivot et hänkin ottaisi harkintaan oman tinderinsä.
Itse sovin miehen kanssa heti seuraavana päivänä kun sovittiin että tapaillaan ja katsotaan mitä käy. Tosin olimme olleet kavereita jo pidemmän aikaa.
Mielestäni asiasta voi sopia tai kysyä milloin haluaa (siis siinä kohtaa kun kysymys on todellakin tapailemisesta, ei ensimäisillä treffeillä). Vaikka en heti ajatellut oman mieheni kohdalla häitä ja omakotitaloa niin halusin varmistaa olemmeko samalla sivulla siinä että muita ei tapailla. Mielestäni jos on kiinnostunut toisesta sen verran, että haluaa sänkyyn ja viettää yhteisiä leffailtoja sun muita niin siinä kohti ei pitäisi olla tarve tapailla muita.
Jotenkin vaikea kuvitella henkilön olevan kovin kiinnostunut toisesta jos käy samaan aikaan muiden ihmisten kanssa viettämässä leffailtoja, kokkailemassa ja harrastamassa seksiä...
On se kumma miten ihmiset ovat lakanneet arvostamasta itseään ja kanssaihisiään. Lopetatte tietysti "muiden" tapailun heti kun menette ensimmäisille treffeille. Tautien kantaminen muilta on rikos ja pettämistä se alkuvaiheen pettäminenkin on. Hyi että tuota amerikkalaistyylistä jakamista kaikille yhtä aikaa. Ei mitään käytöstapoja nykypäivän ihmisillä!
Siis pitääkö tuommoisesta nykyään sopia? Jos toisesta tykkää kovasti, synkkaa ja on seksiä, niin ei mulla ainakaan tee mieli tavata muita...
Missä vaiheessa seurustelu on muuttunut tällaiseksi nuottakalastustyyppiseksi hässäkäksi. Mennään tutustumaan sänkyyn ja sitten ihmetellään että seurustellaanko vai eikö? Meneekö tuossa kuukausia ja huomataankin ettei ikinä seurusteltu vaan oltiin lähinnä yhtenä monesta panosta.
En ole koskaan sopinut, ettei tapailla muita tai tapaillut muita. Joko olen kiinnostunut tai sitten en, jolloin on omalta kannalta on parasta mennä eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Ei kolmas tai neljäs osapuoli sitä millään tavalla muuttaisi. Yleensä suhteen alut ovat muutenkin olleet niin intensiivisiä, ettei kummallakaan riittäisi energiaa muiden tapailuihin.