Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytyspelko, apua!
07.07.2017 |
Pakko johonkin kirjoitella, josko vaikka löytyisi kohtalotovereita.
Olen viimeisilläni raskaana ja minua vaivaa synnytyspelko. Olen käynyt muutaman kerran synnytyspelkopolilla, ovat olleet ihan ok käyntejä mutta siinäpä se. Pelkään siis synnytyksessä ihan kaikkea, jopa sitä että miten se käynnistyy. Esikoinen siis tulossa, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Uusinpana pelkoja joka itseasiassa tuli eilen kun nettiä selailin ja lueskelin synnytyspelosta (ei olisi pitänyt) että kuolen synnytyksessä! Siinä yyötä vasten sitten itkeä pillitin hysteerisenä sen takia että varmasti se olen minä joka kuolee synnytyksessä. Mies jo hermostui kun menin sellaisia juttuja lueskelemaan.
Tällähetkellä minulla on ajatus että ihan sama vaikka tulisi repeytymisiä esimerkiksi, kunhan pysyn hengissä! Kauheaa.
Minulla ei enää ole varsinaista keskusteluaikaa sypelle, lääkärinaika vkolla 37+ on 3 viikonpäästä.
Normaali alatiesynnytys olisi kuitenkin ajatuksena jos se mahdollista on. Jos sektioon joudun niin kyllä sekin pelottaa.
Apuja näihin ajatuksiin? :( :/
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama ollut, siis järjetön pelko. Kolme synnytystä kuitenkin takana ja edelleen olen elossa. Eipä siinä, kauheat traumat ja vauriot jäi. Onhan se aivan karseaa puuhaa, mutta kyllä sen kestää. Ota kipulääkitys, itse vedin lääkkeettömänä ja enpä tiedä, aika rajua toimintaa.
Minäkin itkin välillä ennen synnytystä hysteerisesti, en nukkunut ja olin paniikissa. Sitten kun synnytys on alkanut olen mennyt johonkin omaan tilaan ja seuraava pakokauhu on iskenyt ponnistaessa. Näin jokaisen kohdalla, mutta tosi yksilöllistä tämä.
Minä luin tilastoja, yritin siirtää asian järkevään ajatteluun sen tunteellisen ajattelun sijaan. Tilastojen valossa olin hyvissä käsissä.
Juttele vielä neuvolassa. He kohtaavat jatkuvasti pelkopotilaita ja osaavat varmasti suhtautua asiaan jos vaan on ammattimainen henkilö. ylipäätään puhu, älä lue netistä tarinoita. Nettiin päätyy aina ne erikoisimmat tapaukset.
Ei minulla ole mitään pakokauhua tullut ponnistamisesta?
Olen myös toiminut parikymmentä vuotta kätilönä ja pikemminkin helpottuneita useimmat ovat, kun annetaan "lupa" ponnistaa.
Supistusvaihe on vastoin tv-sarjoja se paljon vaikeampi osuus useimmille kuin ponnistaminen.
Nämä leffat ja tv-sarjat vääristävät synnytyksen kulkua radikaalisti. Vain harva huutaa kuin eläin ponnistaessa. Ei siinä juuri voikaan, kun voimat keskittyvät ihan muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun äitisi on onnistuneesti synnyttänyt sinut, mummosi äitisi ja mummosi äiti hänet. Ja tämä onnistuneiden synnytysten ketju on alkanut jostain ihmiskunnan alkuhämäristä ja on nyt sinun kohdallasi. Sinulla on siis kaikki edellytykset onnistua ihan yhtä hyvin.
Sinun kehosi on tässä asiassa sinun tietoisuuttasi viisaampi. Koita luottaa siihen, se tekee kyllä tehtävänsä ja apunasi on erinomaiset ammattilaiset. Ihan oikeasti, sanot vaikka aina ahdistavien ajatusten tullessa itsellesi ääneen kaikenlaisia kannustavia ja kehuvia lauseita. Sinä osaat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama ollut, siis järjetön pelko. Kolme synnytystä kuitenkin takana ja edelleen olen elossa. Eipä siinä, kauheat traumat ja vauriot jäi. Onhan se aivan karseaa puuhaa, mutta kyllä sen kestää. Ota kipulääkitys, itse vedin lääkkeettömänä ja enpä tiedä, aika rajua toimintaa.
Minäkin itkin välillä ennen synnytystä hysteerisesti, en nukkunut ja olin paniikissa. Sitten kun synnytys on alkanut olen mennyt johonkin omaan tilaan ja seuraava pakokauhu on iskenyt ponnistaessa. Näin jokaisen kohdalla, mutta tosi yksilöllistä tämä.
Minä luin tilastoja, yritin siirtää asian järkevään ajatteluun sen tunteellisen ajattelun sijaan. Tilastojen valossa olin hyvissä käsissä.
Juttele vielä neuvolassa. He kohtaavat jatkuvasti pelkopotilaita ja osaavat varmasti suhtautua asiaan jos vaan on ammattimainen henkilö. ylipäätään puhu, älä lue netistä tarinoita. Nettiin päätyy aina ne erikoisimmat tapaukset.
Ei minulla ole mitään pakokauhua tullut ponnistamisesta?
Olen myös toiminut parikymmentä vuotta kätilönä ja pikemminkin helpottuneita useimmat ovat, kun annetaan "lupa" ponnistaa.
Supistusvaihe on vastoin tv-sarjoja se paljon vaikeampi osuus useimmille kuin ponnistaminen.
Nämä leffat ja tv-sarjat vääristävät synnytyksen kulkua radikaalisti. Vain harva huutaa kuin eläin ponnistaessa. Ei siinä juuri voikaan, kun voimat keskittyvät ihan muualle.
Kätilöt nyt ovat aina vähättelemässä kipua. Ponnistusvaihe oli yhtä helvettiä. Lisäksi kätilö pihtaili kivunlievitystö kun synnytyksen kuuluu sattua. Hyi helvetti mikä teuradtuskokemus. Ei ikinä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama ollut, siis järjetön pelko. Kolme synnytystä kuitenkin takana ja edelleen olen elossa. Eipä siinä, kauheat traumat ja vauriot jäi. Onhan se aivan karseaa puuhaa, mutta kyllä sen kestää. Ota kipulääkitys, itse vedin lääkkeettömänä ja enpä tiedä, aika rajua toimintaa.
Minäkin itkin välillä ennen synnytystä hysteerisesti, en nukkunut ja olin paniikissa. Sitten kun synnytys on alkanut olen mennyt johonkin omaan tilaan ja seuraava pakokauhu on iskenyt ponnistaessa. Näin jokaisen kohdalla, mutta tosi yksilöllistä tämä.
Minä luin tilastoja, yritin siirtää asian järkevään ajatteluun sen tunteellisen ajattelun sijaan. Tilastojen valossa olin hyvissä käsissä.
Juttele vielä neuvolassa. He kohtaavat jatkuvasti pelkopotilaita ja osaavat varmasti suhtautua asiaan jos vaan on ammattimainen henkilö. ylipäätään puhu, älä lue netistä tarinoita. Nettiin päätyy aina ne erikoisimmat tapaukset.
Ei minulla ole mitään pakokauhua tullut ponnistamisesta?
Olen myös toiminut parikymmentä vuotta kätilönä ja pikemminkin helpottuneita useimmat ovat, kun annetaan "lupa" ponnistaa.
Supistusvaihe on vastoin tv-sarjoja se paljon vaikeampi osuus useimmille kuin ponnistaminen.
Nämä leffat ja tv-sarjat vääristävät synnytyksen kulkua radikaalisti. Vain harva huutaa kuin eläin ponnistaessa. Ei siinä juuri voikaan, kun voimat keskittyvät ihan muualle.
Itse ymmärsin tuon kolmenlapsen äidin tarkoittaneen jokaista omaa synnytystä, ei jokaista naista, kun kerran sanoo asian olevan yksilöllistäkin. Itselleni synnytyksen ponnistusvaihe oli pahin, mutta onneksi se oli myös nopea vaihe, ja siinä oltiin jo lähellä palkintoa. Vain n.30 min vs. koko synnytys 30 h.
Sinä et kuole siihen synnytykseen, se on yks mik on varma. Synnyttäminen on jännittävää, usko itseesi ja ota apua vastaan sitten kun tilanne on päällä.
Alue: Aihe vapaa
Kiva kun kerrankin vastaillaan asiallisesti eikä heti olla pelottelemassa vaan lisää! :) -ap