Synnytyspelko, apua!

Apuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuva

Minulla sama ollut, siis järjetön pelko. Kolme synnytystä kuitenkin takana ja edelleen olen elossa. Eipä siinä, kauheat traumat ja vauriot jäi. Onhan se aivan karseaa puuhaa, mutta kyllä sen kestää. Ota kipulääkitys, itse vedin lääkkeettömänä ja enpä tiedä, aika rajua toimintaa.

Minäkin itkin välillä ennen synnytystä hysteerisesti, en nukkunut ja olin paniikissa. Sitten kun synnytys on alkanut olen mennyt johonkin omaan tilaan ja seuraava pakokauhu on iskenyt ponnistaessa. Näin jokaisen kohdalla, mutta tosi yksilöllistä tämä.

Minä luin tilastoja, yritin siirtää asian järkevään ajatteluun sen tunteellisen ajattelun sijaan. Tilastojen valossa olin hyvissä käsissä.

Juttele vielä neuvolassa. He kohtaavat jatkuvasti pelkopotilaita ja osaavat varmasti suhtautua asiaan jos vaan on ammattimainen henkilö. ylipäätään puhu, älä lue netistä tarinoita. Nettiin päätyy aina ne erikoisimmat tapaukset.

Synnytys on yksi niistä harvoista asioista, johon on todella vaikea valmistella ketään etukäteen, sillä niin erilaisia ne kaikilla ovat! Jollain menee kivuttomasti ja on ohi alle parissa tunnissa, jollain menee taas monta päivää ja ottaa niin kipeää ettei sitä kipua pysty edes selittämään. Voit rauhoitella itseäsi katselemalla ympärilläsi olevia lapsia ja äitejä - he ovat kaikki tehneet sen ja selvinneet siitä kivusta, ja pian liityt heidän joukkoonsa! <3

Pelottaako sinua se tuntematon vai itse kipu? Kipu on kamalaa ja jokainen saa ottaa tarvitsemansa lääkkeet, mutta itse lohduttautuin siihen että naisen keho on luotu synnyttämään ja luotin että keho osaa toimia. Synnytin esikoiseni sitten, luomuna ja aktiivinen synnytys kesti 13h, niin karmeaa kun se olikin niin kun se oli ohi niin se oli ohi.

Sain muutaman pinnallisen repeämän ja kuukausi jälkeenpäin en edes tiennyt synnyttäneeni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi ollut kipuja mutta halusin vaan tuoda julki ettei aina ole pelkkää kamaluutta. Varsinkin luomusynnyttksessä toipuminen on nopeaa ja "vauriot" pienempiä.

Paljon tsemppiä ja iloisia ajatuksia, oma asenne vaikuttaa paljon, älä tuhlaa energiaa huutamisen ja hengittele.

Tämä on monesta varmaan turhaa mutta kannattaa muistaa myös käytöstavat kätilöitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaako sinua se tuntematon vai itse kipu? Kipu on kamalaa ja jokainen saa ottaa tarvitsemansa lääkkeet, mutta itse lohduttautuin siihen että naisen keho on luotu synnyttämään ja luotin että keho osaa toimia. Synnytin esikoiseni sitten, luomuna ja aktiivinen synnytys kesti 13h, niin karmeaa kun se olikin niin kun se oli ohi niin se oli ohi.

Sain muutaman pinnallisen repeämän ja kuukausi jälkeenpäin en edes tiennyt synnyttäneeni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi ollut kipuja mutta halusin vaan tuoda julki ettei aina ole pelkkää kamaluutta. Varsinkin luomusynnyttksessä toipuminen on nopeaa ja "vauriot" pienempiä.

Paljon tsemppiä ja iloisia ajatuksia, oma asenne vaikuttaa paljon, älä tuhlaa energiaa huutamisen ja hengittele.

Tämä on monesta varmaan turhaa mutta kannattaa muistaa myös käytöstavat kätilöitä kohtaan.

Tässä tuli tärkeä pointti. Kyllä, kätilö oma siellä ammattilaisia töissä auttamassa sinua. Mutta kukaan ei kuuntele sinua jos huudat, riehut, haukut ihmistä joka yrittää auttaa sinua. Eräs tuttavani oli potkaissut kätilöä naamaan ja kertoi ympäriinsä tarinaa kamalasta kätilöstään. Jotain kunnioitusta kannattaisi olla ihmistä kohtaan joka auttaa lapsesi tähän maailmaan. Itse en edes kehtaisi käyttäytyä niin.

Minua pelottaa siis ihan kaikki, ei oikein osaa erikseen sanoa mikä eniten, tai no, tällähetkellä ilmeisesti sitten se että kuolen synnytyksessä... -ap

En pelännyt ensimmäisen synnytystä kun en tiennyt mitä odottaa. Kokemus oli paljon hirveämpi kuin kuvittelin. Onneksi oli ohi muutamassa tunnissa!

Nyt pelottaa kun toinen syntymässä. Mutta kyllä siitä todennäköisemmin hengissä selviää kuin kuolee! Toivottavasti kivunlievitykset ehtii saamaan, koska muuten kyllä varmaan kuolen. Tämä vain minun oma kokemukseni.Ei se asia muuksi muutu pelkäsi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa siis ihan kaikki, ei oikein osaa erikseen sanoa mikä eniten, tai no, tällähetkellä ilmeisesti sitten se että kuolen synnytyksessä... -ap

Musta tuntuu, että se kuolemanpelkokin on ihan normaali ajatus. Kyllä mullakin kävi se mielessä, mutta sitten ajattelin, että jos se on niin tarkoitettu, että kuolen siihen, niin en voi vaikuttaa siihen mitenkään. Mies ja vauva kyllä pärjäävät (sen takia halusin isyydentunnustuksenkin etukäteen).

Pelko lamaa valitettavasti, joten kysymyksenä: pystyisitkö ajattelemaan. sen silleen, kuten joku ylempänä jo kirjoitti, että kaikki naiset osaavat synnyttää, sillä naisilla on kaikki tarvittava sitä varten. Luonto on valmistanut jokaisen naisen synnytystä silmällä pitäen.

Pahinta oikeastaan on (omasta kokemuksesta), jos ei antaudu luonnon vietäväksi siinä tilanteessa ;-)

Normaalisti olemme tottuneet kontrolloimaan kaikkea, mutta synnytys on varmaan yksi viimeisiä todella luonnollisia tapahtumia, joita ei voi kontrolloida.

Kyllä sä osaat ja sitä synnytyksen alkamistakaan ei tarvitse jännittää. Se nimittäin alkaa sitten, kun sä ja vauva olette siihen valmiita ja useimmiten yöllä, jolloin on turvallista ja rauhallista. Ei mikään eläinkään halua synnyttää missään hälinässä, vaan omassa turvallisessa pesässä tai jossain muualla suojassa. Synnytys sitäpaitsi keskeytyy siksi aikaa, jos sapelihammastiikeri on sun edessä, niin että ehdit pakoon ja jatkamaan synnytystä taas rauhassa.

Keskustele neuvolassa ja kysy, voitko saada vielä keskusteluajan. Ainakin täällä voi saada keskusteluajan vielä ihan lopussa synnytyssaliin, jotta näkee paikan ja voi kertoa kätilölle toiveensa. Tietoihin myös merkitään, että sinulla on synnytyspelko, ja kätilöt osaavat kyllä käsitellä sitä.

Kerro, että sinua kiinnostavat erilaiset kivunlievitysmenetelmät ja sano, että olet avoin ehdotuksille. Pohdi myös etukäteen, haluaisitko esim. doulan mukaan, sillä kätilöt eivät ehdi olla koko ajan huoneessa. Synnytyspelkoon on myös keskusteluryhmiä, soita neuvolaan ja kysy, osaavatko ohjata sinut vielä tälläiseen. Tsemppiä! :)

Mä en ekassa synnytyksessä pelännyt mitään, mutta asioista meni vähän mönkään siinä synnytyksessä ja nyt toista odotellessa olen alkanut murehtimaan tulevaa synnytystä. Myös tämä raskausaika on enemmän huolia täynnä kuin edellinen. Mutta itse en pelkää mulle tapahtuvia asioita, vaan pelkään vauvalle käyvän jotain.

Jos synnytys ei ole kokemuksena pakollisen tuntuinen niin suosittelen lämmöllä ajattelemaan sektiota, elämäni paras päätös.

Voisit vaikka alkaa harjoitteleen rentoutumista. Hengittämistä ja löytämään elämästäsi niitä hyviä puolia. Se kantaa jo aika pitkälle. Turha pelätä etukäteen tulevaa.

Synnytys on loppujenlopuksi useimmilla kaunis tapahtuma ja kokemus. Kehon rentouttaminen etukäteen ja sillä hetkellä minkä voi, olisi tärkeää.

Oletko käynyt pelkopolilla? Psyk.kätilön kanssa keskustelu rauhoittaa useimpia.

Luota itseesi ja tulevaan <3

Tieto voi myös lisätä valtaa. Sen sijaan että luet kaikkia kauheuksia, niin etsi tietoa kivunlievityksistä lääkkeettömistä lääkkeellisiin. Vaikka otat kaikki lääkkeet, niin esim. Oikea hengitystekniikka auttaa pitkälle! Rentoutuminen ja oman kehon kuuntelu on todella tärkeitä taitoja synnyttäessä. Kun saat itsestäsi otteen, niin se on paras apu. Kannattaa myös rauhassa tutustua käynnistämiseen, ja eri sektioihin.

Kirjoita myös lista, mitä haluat että sinun synnytyksessä otetaan huomioon. Oma synnytykseni ei mennyt niinkuin kirjoissa. Mutta koska toiveenani oli, että haluan kätilön puhuvan minulle selkeää suomea ja ehdottomasti kertovan minulle, jos tilanne muuttuu vaikeaksi, niin se auttoi minua. Lopulta jouduimme käyttämään imukuppia synnytyksessä. Siinä on isoimmat riskit revetä todella pahasti, jos ei ole tilanteessa mukana. Kun asiasta keskusteltiin etukäteen, niin osasin taas hallita kehoani parhaiten. Tyttö syntyi toisella vedolla, enkä revennyt ollenkaan.

Loppupeleissä olen tyytyväinen synnytykseeni, vaikka siinä ei mennyt oikein mikään niinkuin halusin. Siihenkin siis kannattaa varautua, ettei tule sen takia synnytyspettymystä. Lista on todella hyvä tehdä, pääset sen avulla jo pitkälle ajatuksissasi. Ja samalla muistaa, että tilanteen tullen sinun ei tarvitse sitä listaa toteuttaa ollenkaan.

Doulan hankkiminen voisi kanssa toimia, jos vain on varaa. Hän on synnyttämisen ammattilainen ja tukena ennen synnytystä, sekä synnytyksen aikana. Hän voi myös toimia sinun tulkkinasi, jos olet itse niin kipeä, ettet kykene kommunikoimaan.

Ja onneksi olkoon raskaudestasi! Muista kuunnella kehoasi ja tunteitasi, yleensä oma tuntemus on oikea.

Ja höpö höpö, että synnyttäminen on asia, johon ei voi itse vaikuttaa. Nykyään siihen voi vaikuttaa ihan älyttömästi. Nainen voi valita synnyttääkö kotona saunassaan, vai sairaalassa. Kuka on läsnä, miten lääkitä itseään vai lääkitseekö ollenkaan. Jos tilanne vaikeutuu, niin ei tarvitse äidin tai lapsen henkeä vaarantaen synnyttää alateitse, vaan kyetään leikkaamaan lapsi ulos. Suomessa on hyvä synnyttää ja kuolleisuus on maailman pienintä. Jos raskaudessa on ongelmia, niin sitä seurataan ja asiat hoidetaan äidin ja lapsen hyvinvointi edellä.

Itseään kuunnellen myös huomaa koska synnytys on alkamassa, harvoin se kipu iskee kuin seinään ja lapsi on tunnin päästä maailmassa. Toki näitäkin on. Mutta ei se synnytys ole mikään mystinen tuntematon. Niin paljon asiasta on tietoa netissä, että se on kaikkea muuta kuin tuntematon asia, jos siihen vain perehtyy.

Vierailija kirjoitti:

Ja höpö höpö, että synnyttäminen on asia, johon ei voi itse vaikuttaa. Nykyään siihen voi vaikuttaa ihan älyttömästi. Nainen voi valita synnyttääkö kotona saunassaan, vai sairaalassa. Kuka on läsnä, miten lääkitä itseään vai lääkitseekö ollenkaan. Jos tilanne vaikeutuu, niin ei tarvitse äidin tai lapsen henkeä vaarantaen synnyttää alateitse, vaan kyetään leikkaamaan lapsi ulos. Suomessa on hyvä synnyttää ja kuolleisuus on maailman pienintä. Jos raskaudessa on ongelmia, niin sitä seurataan ja asiat hoidetaan äidin ja lapsen hyvinvointi edellä.

Itseään kuunnellen myös huomaa koska synnytys on alkamassa, harvoin se kipu iskee kuin seinään ja lapsi on tunnin päästä maailmassa. Toki näitäkin on. Mutta ei se synnytys ole mikään mystinen tuntematon. Niin paljon asiasta on tietoa netissä, että se on kaikkea muuta kuin tuntematon asia, jos siihen vain perehtyy.

Joo ja kun tarpeeksi puuttuu lääkkeillä, niin siitä seuraa lisää toimenpiteitä.

Kyllä todella voi vaikuttaa, mutta myös negatiivisesti.

Minä en tee ollenkaan lapsia synnytyspelon takia :(

Kiva kun on tullut vastauksia! Tämän pelon ohella jännitän myös sitä miten kotona pärjätään kun olen sairaalassa(meillä eläimiä), eli siis vähänniinkun asiasta toiseen. Haluan ehdottomasti miehen mukaan synnytykseen, sekin jänskättää että jos synnytys alkaa jos mies on esim töissä niin hupsista keikkaa. 

Jospa tämä pelko tästä jotenkin laantuisi ja kaikki menisi hyvin.... -ap

Hei!

Mielestäni olisi hyvä että tutustuisit paniikkihäiriön hoitoon. Sen sijaan että mietit synnytystä, tutustut omaan ahdistukseesi. Synnytys tulee menemään hyvin ja sen paremmin, mitä vähemmän kehosi on jännittynyt. Hengitysharjoituksia ja meditaatiota.

Olet selvästi paniikin ja pakkomielteen vallassa. Nyt olisi tärkeintä hoitaa ne, jotta nämä henkiset jutut eivät häiritse synnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun on tullut vastauksia! Tämän pelon ohella jännitän myös sitä miten kotona pärjätään kun olen sairaalassa(meillä eläimiä), eli siis vähänniinkun asiasta toiseen. Haluan ehdottomasti miehen mukaan synnytykseen, sekin jänskättää että jos synnytys alkaa jos mies on esim töissä niin hupsista keikkaa. 

Jospa tämä pelko tästä jotenkin laantuisi ja kaikki menisi hyvin.... -ap

Samantapaisia pelkoja oli itselläkin... esim. kuka hoitaa isosiskoa, sillävälin kun olen synnyttämässä ja haluan kuitenkin miehen mukaan. Kaikilla kun ei ikävä kyllä ole mummoja tai vaareja avustamassa tai muuta tukiverkkoa. On vaikea pyytää apua, mutta olin sopinut naapurin kanssa, että hän on tarvittaessa lapsenvahtina.

Vauva päättikin tehdä senkin asian helpoksi, että alkoi syntymään aamulla, joten mies vei isosiskon tarhaan ja vauva oli syntynyt siihen mennessä, kun hänet haettiin tarhasta :-)

Ei sinne sairaalaan tarvi jäädä moneksi päiväksi, jos kaikki on mennyt hyvin. Polikliininen synnytys on ihan mahdollinen ensisynnyttäjilläkin. Kotona sitä toipuu joka tapauksessa parhaiten tutussa, rauhallisessa ympäristössä ja imetyskin lähtee paremmin käyntiin. Sä osaat kyllä ja ei kannata muutenkaan ulkoistaa liikaa synnytykseen ja äitiyteen liittyviä asioita.

Asioilla on tapana järjestyä. Sun mies kyllä tulee kesken töiden sairaalaan, jos niin käy.

Ensisynnyttäjänä synnytyksesi ei alussa etene välttämättä kauhean nopeasti, minulla mies olisi kerennyt toiseltapuolelta suomeakin synnytykseen mukaan joten miehesi varmasti ehtii sairaalaan kanssasi.

Anna potentiaalisille eläinten hoitajille toistensa numerot, perusta vaikka whatsapp-ryhmä, niin he voivat keskenäänkin sopia hoitovuoroja jos synnytys pitkittyy.

Synnyttää osaat varmasti, kroppa ottaa vallan ja toimii itsenäisesti jos itse lamaannut henkisesti, kätilöt osaavat myös neuvoa mitä sinun tulee tehdä.

Kaikki pelkäävät ainakin vähän synnytystä, koska niin harvoja asioita on nykyään joita ei voi suunnitella valmiiksi, ja kipu on useille vierasta.

Kipua ei tarvitse pelätä, käytössä on niin hyviä kipulääkkeitä, että jollain niistä saadaan varmasti kipua loivennettua, ja koko elämän mittakaavassa se on häviävän pieni hetki kun saa olla tuskissaan, eikä kipuun voi kuolla.

Vinkkinä sanoisin jos asut lähellä sairaalaa niin vietä alkusynnytys kuumassa suihkussa kotona, varaa vettä kestävä tuoli suihkuun (vaikka puutarhatuoli), soita kuitenkin laitokselle ja kysy neuvoa sieltä kun synnytys alkaa, pysyt varmasti rauhallisempana niin.