Ystävä testamenttasi (?) omaisuuttaan meille
Lapseton ja puolisoton ystävämme teki itsemurhan tänä vuonna. Suremaan jäivät sisarus ja vanhemmat sekä muita sukulaisia ja ystäviä. Viimeisessä viestissään hän oli osoittanut tiettyä omaisuuttaan (rahallinen arvo noin 8000-10000€) minulle ja aviomiehelleni. Kyseessä on keräilyesine, jolla on meille ja hänelle yhteinen tunnearvo, josta syystä hän halusi meidän pitävän kyseisen omaisuuden tietäen, että säilytämme sen hänen muistoaan kunnioittaen.
Viesti oli kirjoitettu muistitikulle, eikä sitä oltu tulostetttu/allekirjoitettu.
Vainajalle jäi käsitykseni mukaan velkaa, josta osa voitaisiin kattaa myymällä kyseinen omaisuus.
Kyseinen omaisuus on edelleen sukulaisten hallinnassa ja he ovat ilmaisseet, että sen kohtaloa mietitään sitten kun he ovat siihen valmiita.
Muutama kysymys, jos joku osaa neuvoa:
Onko tuo viimeinen viesti juridisesti minkään arvoinen? Onko se sama kuin testamentti? Onko tavara meidän vai perikunnan? Onko meillä oikeuksia vaatia sitä kohtuullisen ajan kuluessa?
Kommentit (10)
Minä en vaatisi mitään, varsinkaan jos sukulaiset ovat asiasta eri mieltä. Itsemurha on heille varmasti niin tuskainen asia, etteivät kaipaa mitään kiistelyä omaisuudesta.
Ajattelin, että av-mammat olis parempia experttejä :D
Vierailija kirjoitti:
Viesti oli kirjoitettu muistitikulle, eikä sitä oltu tulostetttu/allekirjoitettu.
Onko tuo viimeinen viesti juridisesti minkään arvoinen? Onko se sama kuin testamentti? Onko tavara meidän vai perikunnan? Onko meillä oikeuksia vaatia sitä kohtuullisen ajan kuluessa?
Vastauksia: koska viestiä ei oltu allekirjoitettu, se ei ole juridisesti minkään arvoinen. Se on sama kin allekirjoittamaton testamenttiluonnos, ei ei mitään oikeata. Tavara on perikunnan, eikä teillä ole mitään oikeuksia siihen. Perikunta voi hyvää hyvyyttään, vainajaa kunnioittaakseen, antaa sen teille, mutta sekin on hankalaa, koska ovat velvollisia maksamaan velat endin.
Oletuksia ja johtopäätöksiä on tietysti helppo vetää tilanteesta, josta ei tiedä.
Henkilö ei tullut kovin hyvin toimeen perheensä kanssa ja vietti perheeni kanssa enemmän aikaa kuin omien sukulaistensa kanssa. Tilanne on todennäköisesti ollut raskaampi meille kuin osalle heistä.
No jos laskuja on enemmän arvosta kuin omaisuutta, pitäisi teidän varmaan maksaa laskut saadaksemme k. o. Esine itsellenne.
Ei ole juridisesti pätevä kylläkään tuo ystäväsi viimeinen tahto, eli vanhemmat päättää mitä tekee
Kiitos vastaajalle nro 3 linkistä. Paperi ei siis ole millään muotoa pätevä.
Näistä syntyy joskus surullisia tilanteita, kun ikääntynyt vainaja on ehtinyt suullisesti luvata samoja esineitä mahdollisesti monellekin ihmiselle. Jotka katsovat sitten kaikki olevansa niihin oikeutettuja. Onneksi tässä tapauksessa ei käynyt näy.
Ottaisin perintöasioista tietävään lakimieheen yhteyttä.