Luetellaanpa syitä siihen, miksi suomalaiset eivät tee lapsia
Tuostahan oli uutisissa, että syntyvyys on historiallisen alhaisella tasolla.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täällä moni väitää, että yhteiskunta huolehti kultaisella 60-luvulla paremmin lapsiperheistä ja nykyään vain jaetaan kurjuutta. yhteiskunta ei ole koskaan tarjonnut sellaista turvaverkkoa kuin tänä päivänä kaikkine subjektiivisine päivähoitoetuineen ja asumistukineen. ihmisen ei tarvitse tehdä oikeasti yhtään mitään minkään eteen ja kaikki tulee kuin manulle illallinen. tästä johtuen alemmissa sosioekonomisissa piireissä lisäännytään kuin jänikset mutta ne jotka rakentavat uraa ja kouluttautuvat pitkälle pyörittääkseen tätä yhteiskuntaa, eivät ehdi tehdä lapsia. summa summarum, kansa tyhmentyy ja suomalaisten määrä vähenee. onneksi on maahanmuutto joka pelastaa.
Ennen ei yhteiskunta ehkä huolehtinut, mutta aviomies ja isä huolehti. Eron tullenkin kotirouva oli nykyistä paremmin suojattu. Nykyään monissa perheissä suojataan vain isukin ja isukin suvun rahaa ja omaisuutta. Vaimon voi vaihtaa.
On se niin kauhean väärin että lompakkoloisiminen ja toisen omaisuuden ryövääminen ei oo enää sentään niin helppoa kuin joskus aiemmin!
Sanoo mies, joka on niin kovin huolissaan syntyvyyden alenemisesta.
Mitä? Olen kylläkin nainen, joka on varsin riemuissaan tästä kehityssuunnasta.
Niin, onhan se ihan eri asia lapsettomalla pariskunnalla. Kun pari hankkii lapsia, kuuluu lasten hyvinvointi ja elatus myös miehelle. Jos naisen kotona ollessa kulut jaetaan puoliksi, pitää myös lasten- ja kodinhoito puolittaa. Yleensä miehet luistavat tuosta ja loisivat vaimon ajalla ja jaksamisella.
Eron jälkeen omaisuus laitetaan puoliksi, jos avioehdolla ei olla muuta määrätty. Miehelläkin on elatusvastuu lapsista eron jälkeen. Jostain kumman syystä miehet - ja jotkut naiset - kuvittelevat, että mies maksaa naiselle elatusmaksuja. Jos Amerikassa tehdään noin, niin Suomessa ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellinen turvattomuus: työelämä sen kun jatkaa pirstaloitumistaan. Harva koulutus takaa työn saantia pitkällä aikavälillä. Silpputyöt, nollatuntisopimukset, nuorisotyöttömyys. Kasvukeskusten ylikalliit asunnot.
Harva haluaa tehdä lasta köyhyyteen. 90-luku on opettanut meille sen.
60-80-luvuilla oli töitä, tiesi että voi tehdä työtä ja sillä päästä eteenpäin. 70-luvun työttömyys oli lopulta pientä.
Siis. Eihän lapsia syntynyt noilla mainitsemillasi 60-,70- ja osittain 80-luvullakaan paljon sen takia että niitä ois jotenkin erityisen paljon HALUTTU noin niinku itseisarvona vaan sen takia ettei lapsettomuus ollut aidosti kovinkaan todellinen vaihtoehto. Sama kuin väittäis että ihmiset ei enää pidä perunasta yhtä paljon kuin ennen koska peruna ei muodosta enää niin suurta osuutta ruokaympyrästä. Porukkaa asui vielä paljon maaseudulla ja tiloille tarvittiin työvoimaa. Ehkäisyvaihtoehdot ja ylipäätään ehkäisyn saatavuus oli suppeaa nykypäivään verrattuna, myös ihmisten suhtautuminen ehkäisyyn ja varsinkin abortteihin oli vielä syyllistävää ja kielteistä. Aborttejahan ei edes laillisesti saanut juuri kukaan yhtään millään perusteilla eivätkä kaikki uskaltaneet sillä kuuluisalla hengarillakaan alkaa syntyvyyttään säännöstelemään. Naiset olivat miehistä taloudellisesti huomattavasti riippuvaisempia kuin nykyään, mistä seurasi vahva pariutumisen ja avioliiton normi. Vielä sitäkin vahvempi normi oli sitten tehtailla niitä mukuloita liukuhihnatuotantona siinä avioliitossa. Jos ihmistä koko lapsuutensa aivopestään sekä vanhempien että ympäristön toimesta tähän malliin niin surullisen harva sen kyseenalaistaa. Ja edelleenkin yhteiskunnassa kyllä melkoisen vahvasti tuputetaan parisuhde->yhteinen ihana blogikoti->satuhäät->muutama mukula siihen kiiltokuvaonnea ja instagram-tiliä täydentämään-ideologiaa, mutta enää tuollainen elämänkulku ei tosiaankaan ole yhtä vahvasti "pakko" kuin aikoinaan. On vain ja ainoastaan loogista että moni valitsee lapsettoman tai ainakin vähälapsisen elämän nyt kun sellaisen valinnan tekeminen on huomattavasti paljon helpompaa kuin menneiden vuosikymmenten yhteiskunnissa. Taloudellinen tilanne vaikuttaa lähinnä siihen tehdäänkö sen yhden lapsen jälkeen enää lisää lapsia. Jos oman parkuvan sinappikoneen saaminen oikeesti on suuri unelma niin ei sitä jätetä toteuttamatta _pelkästään_ sen takia että matti on asettunut kukkaroon vakioasukkaaksi. Suurin osa ihmisistä nimittäin priorisoi oman sisäisen tyhjyytensä täyttämisen ja itsensä tärkeäksi tuntemisen (tämän takiahan lapsia nykyään ylipäätään tehdään) tavoitehierarkiassaan korkeammalle kuin sen että pystyisi tarjoamaan penskalleen vauraan elämän.
Eikös syntyvyys ole alhaista ja pitkässä juoksussa laskusuuntaista about jokaisessa korkean elintason maassa? Ei kaikkien näiden maiden taloustilanne ole huono. Miksi taloutta siis esitetään niin hanakasti syylliseksi? Miksei voida myöntää, ettei se tosiaankaan ole se ykkössyy miksei lapsiperhearki houkuttele?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe- ja työelämän yhdistäminen on liian hankalaa.
Ei ole. Työnantajat ymmärtävät kyllä lisääntymisen merkityksen sekä henkilöstön hyvinvoinnin kannalta että omalle businekselleen. Monissa yrityksissä on olemassa perhepolitiikka osana henkilöstöpolitiikkaa, sitä kannattaa kysellä, aina ei työnantaja muista eikä viitsi siitä olla toitottamassa.
Heh, niitä yrityksiä on jäljellä yhdenkäden sormilla laskettava määrä ja nekin kuolevat pois koska kilpailu. Muut on jo huomanneet, sellaisia naisia kannattaa välttää työhönotossa.
Meillä on yksi lapsi, mutta syyt siihen miksi emme tee enempää lapsia ovat:
- Lapsen elättäminen maksaa. Olemme varautuneet siihen, että 20 vuoden päästä korkeakouluopinnot pitää maksaa itse eikä ole asumistukia. Lisäksi tahdomme tarjota lapsellemme mahdollisuuden harrastaa mitä hän tahtoo ja parhaan hoidon hänen sairastuessaan.
- Työelämä on kiireistä. Tämän yhden lapsen kanssa olimme molemmat vuoden kotona. Toisen lapsen kohdalla ei olisi enää mahdollista samaan, koska se tekee niin ison loven lompakkoon. Yhden lapsen kanssa pystymme rytmittämään työajat, maksamaan tarvittaessa lapsenvahdille iltatöiden aikaan ja saamme hänelle varahakijat päiväkotiin. On vaikeaa pallotella töiden ja lapsen tarpeiden välissä.
- Lisäksi täytyy muistaa eläkkeet, tai no ne olemattomat eläkkeet 30 vuoden päästä kun olen 70 vuotias. Meidän pitää säästää vanhuusvuosille rahaa ja se kaikki on suoraan pois rahoista, joita voisi käyttää toisen lapsen elättämiseen.
- Pidämme omasta ajasta ja pitkistä unista. Yhden lapsen kanssa valvottu vauvavuosi riittää meille.
- Raskausaika ja synnytys eivät ole mitenkään ihania kokemuksia. Seuraavalla kerralla voisi mennä henki, nytkin oli lähellä.
Pätkätyöt, työttömyys, jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta / taloudesta..
Paska valtio, paskat johtajat, jotka eivät tee kansalaisten hyväksi yhtään mitään.
Epätasa-arvo jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskeisimmät omat syyni:
-Maapallo on totaalisen ylikansoittunut. Ihmisiä on ihan helvetisti liikaa. Ihmiset tuhoaa ympäristön. En halua tehdä tänne yhtään saatanaa lisää. Paras lahja mitä maapallolle voi antaa on olla lisääntymättä. Naurattaa ja itkettää ne kierretyshirmut ympäristöpaasaajat jotka kuitenkin sitten vääntää tänne lapsia, mikä on biljoona kertaa epäekologisempaa kuin valojen jättäminen päälle tyhjään huoneeseen.
-Lapset ovat perkeleellisen rasittavia ja ärsyttäviä. Hakevat huomiota esittämällä, pelleilemällä jotain ihan paskaa jne. Itketään vähän väliä milloin mistäkin. Häiritsevät muita ihmisiä minkä kerkeävät. Tuijottavat vähä-älyisillä silmillään ja tarttuvat räkäisillä käsillään esim. laukkuni heijastimeen ja kysyvät "mikä täää on". Ollaan ihan oikeesti siinä uskossa että on itse maailmannapa ja kaikki muut on olemassa mua varten (tiedän, normaali, luonnollinen ja väistämätön osa lapsen kehityksessä mutta kyllä se vituttaa silti)
-Ihmisistä tulee ihan ääliöitä viimeistään siinä vaiheessa kun tulevat äideiksi/isiksi. Eivät ymmärrä että se oma kultsipuppeli ei tosiaankaan oo kaikkien mielestä ihana ja söpö. Tuijotetaan hymyillen vieressä kun pikku pirkko-petteri mellestää kaupassa ja häiritsee muita ihmisiä. Tuodaan ne kersat rääkymään jumalauta aikuisten teatteriesirykseen. Koetaan oikeudekseen tehdä muiden asiakkaiden lentomatkasta tai ravintolaillasta täyttä helvettiä. Ei kunnioiteta sitä että muut ovat valinneet lapsettoman elämän ehkä juuri siksi että saavat RAUHASSA käydä niillä hienoilla illallisilla ja reissata mielen määrin. En halua ottaa sitä riskiä että minustakin tulee yksi näistä vittupäistä.
Nää nyt suurimmat syyt. Syiden listaa voisin jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle: oman elämän loppuminen, rahanmeno, hyi saatana en tiedä mitään ällöttävämpää kuin raskaana oleminen, synnyttäminen ja imettäminen, haittais uraa, entä jos lapsi olis hyvistä geeneistä huolimatta vieläpä ruma tai tyhmä jne.
Aivan loistavasti kirjoitettu! Haluaisin tällaisen naisen itselleni. Jos siis olet nainen kuten oletan, saako kysyä ikää?
20
Ok. Mahtavan verbaalinen ulosanti teki minuun vaikutuksen, ja noin nuorelta vieläpä! Itse olen 39, joten varmasti liian vanha sinulle. Arvomaailma täsmää silti, ensimmäinen kohta erityisesti.
Ihmettelen miksi tätä näkökulmaa ei tuoda vihreissä arvoissa enemmän esiin. Kiinalaisten yhden lapsen politiikka koko maailmaan niin voidaan pitää tämä nykyinen elämän tapa yllä. Itse voisin tehdä max yhden lapsen tähän maailmaan. Pelottaisi kyllä, että sekin lapsi olisikin ruma tai tyhmä, sukuni geeneillä täysin mahdollinen skenaario.
Kiitos palautteesta. Taitaa olla vahvasti pätevä kirjoittamaton sääntö ettei syntyvyyden laskua saa pitää positiivisena asiana vaikka globaalisti ajateltunahan se on ilouutinen vailla vertaa. Pidetään vaan Ylelläkin lapsettomuusilta-kriisipalaveri jossa pähkäillään miten tämä pallo saatais vieläkin täydemmäksi ihmisistä.
Miksi minä lapsen hankkisin, jos en meinaa pystyä pitämään huolta edes itsestäni? Olen työtön ja joudun kasvuhäiriöntakia keskittymään itsenihoitoon. Eikä minulla ole miestä ja lapsellahan on oikeus isään eikö? Muutenkin lapsuuteni ei ollut mistään parhaimmasta päästä ja valitettavasti lapseni todennäköisesti joutuisivat kokemaan samat, ellei pahemmat ajat. Itse en pystynyt harrastamaan lapsena mitään ja tunsin itseni yksinäiseksi kun vanhemmat painoi niskalimassa töitä. En edes usko pystyväni muutenkaan huolehtimaan lapsesta 10-30 vuotta, saati onnistumaan sen kasvatuksessa. Ei tämä elämä minusta ole lapsenteon arvoista, kun en meinaa välissä itsekkään jaksaa tätä elämää.
Hyvin yksinkertaista -
- raha, työttömyys ja pätkätyöt
Vain sossutukiin tottuneet ja tukiputkeen päässeet sikiävät ja toisaalta ne harvat joilla on vakityöt. Jm vähenee koko ajan joten lapsia tekee enää ns heikompi aines.
Kuka hullu uskaltaa tehdä työttömään asuntovelkaiseen perheeseen lapsia?? Asuminen kallistuu koko ajan, samoin eläminen.
Suomalaiset on syntynyt kaikki kultalusikka perseessä ja kokoajan vaaditaan lisää ja lisää eikä olla mihinkään tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin vissiin sota. Viimeksikin syntyvyys lähti hurjaan nousuun sodan jälkeen (ns. suuret ikäluokat).
Sodan vaikutus on lähinnä siinä, että johtajat havahtuvat huomaamaan alamaisten olosuhteet. Nyt elämme eri mailmoissa, kaikilla oma suu lähinnä. Koska johtajilla on suuremmat kuviot, heidän pitää saada omasta mielestään myös suuremmat palat yhteisestä kakusta. Ei siihen väliin mitenkään sovi, ne pienet sottapytyt.
Hedelmällisessä iässä olevat naiset eivät kelpuuta sitoutuvia miehiä vaan pelkästään joku hyvän näköinen adonis kelpaa joka ei taas tyydy yhteen naiseen. Lapsia näille naisille tulee korkeintaan vahinkona
Maailma on menny niin hulluksi että nykylapset on ihan kauheita, aikuisia ei kunnioiteta enää niinkuin ennen
Lapset stressaa ja vituttaa. Eihän me tee muuta kun tekee ruuasta paskaa ja kiljuu.
Vierailija kirjoitti:
En halua synnyttää. Se on syy.
Ei ole pakko kun saa sektion jos pelottaa..jotkut suomalaiset käy myös ilman byrokraattisia ongelmia Virossa sektiossa jos Suomessa ei suostuta.
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei kyllä tosiaan ole paska valtio.. Kiittämättömät pellet haukkuu, muuttakaa pois täältä niin opitte arvostamaan!
Ei PASKAA voi arvostaa. AIVOVUOTO on jo tapahtunut ja kiihtyy, tiedätkö edes mitä koko termi aivovuoto tarkoittaa.
Sairaanhoitajat menossa ruotsiin, 50% suuremmat palkat, 50% halvemmat elinkustannukset.
Vain koulukiusaajan luonteella varustettu kyykyttäjä ja paskahousuporvari VAATII arvostamaan.
https://seura.fi/asiat/seuran-selvitys-juha-sipilasta-tuli-miljonaari-v…
VARAS pääministerinä, vittu UUNIIN!
Miksi lapsia ei tehdä?
Siksi, että kukaan ei vielä osaa. Saahan sitä yrittää, mutta sitten saa tai ei saa. Ei mahda mitään.
Itse olen saanut kuusi lasta, enkä tosiaan osaa neuvoa asiassa.
Iso perhe on rikkaus, mutta on siinä oma raskautensa. Yksin eläminenkin on rikkaus, ja siinä taas omat vaivansa.
Mutta mikä on minusta köyhää, on se, että lapset katsotaan hankinnoiksi, joita varten lasketaan budjetti ja kannattavuuslaskelmat. Siinä ei olla ihan ymmärretty ihmisarvoa alkuunkaan. Paljon menettävät. 
Mulle kelpasi ja mikä parasta, hänkään ei halua lapsia.
Syyt, jotka liittyvät Suomeen:
-Työllisyystilanteen epävarmuus -> ei varmuutta vakaasta taloudesta
-Tukijärjestelmän mahdollinen romuttuminen
-Mahdolliset muutokset sosiaali- ja terveyspalveluissa, joka työttömänä/sairaana/tai muuten vaan pienituloisena tarkottaisi sitä ettei ole välttämättä mahdollista lääkitä ja hoitaa itseään/jälkeläisiään tilanteen vaatimalla tavalla.
Muut syyt:
-Globaalit ongelmat kuten ylikansoittuminen, konfliktit valtioiden välillä, turvattomuus ja ilmastonmuutos.
-Ei ole tunnetta siitä, että haluaisin siirtää geenejäni eteenpäin, koska minulla on periytyviä sairauksia/vaivoja.
-Itselläni on ollut kurja lapsuus, enkä halua ottaa riskiä että olisin yhtä surkea vanhempi kuin omani olivat.
Mun syyni: luomusti en tule raskaaksi, ja siinä vaiheessa kun olisi ollut muuten järkevää yrittää hoidoilla (opinnot tehty ja työpaikka, johon palata mahdollisen mammaloman jälkeen), mies ei halunnut. Vuosia myöhemmin miestä alkoi kiinnostaa, mutta mulla oli töissä yt:t ja sen jälkeen aloin tehdä yrittäjänä vanhoja hommiani. En jaksanut enkä uskaltanut siinä vaiheessa, kun tuntui että jään kokonaan työttömäksi muutenkin. Sitten mies lähti toisen naisen matkaan (ei ilmeisesti lapsia saadakseen, tai ainakaan heillä ei niitä ole) ja nyt on mun kannalta jo myöhäistä. (Tuossa siis ikävuosieni 20-50 tarina noin lyhyesti.)
Ja kyllä, mua on moitittu siitä, etten viitsi lapsia tehdä...