Luetellaanpa syitä siihen, miksi suomalaiset eivät tee lapsia

Lapsilla ja nuorilla paljon mt-ongelmia, jotain on pielessä täällä.

Sos-kyliä ym. pukkaavat vaan rakentaa lisää, taitaa yhä useampi perhe epäonnistua kun noita uutisointeja lukee, tarhoissa ja kouluissa ongelmat lisääntyneet ja pahentuneet. Hiljaiseksi vetää.

Synnytyspelko ja raskausaika. Synnytys on hirveä teurastus ja raskausaika älytöntä paapomista neuvolassa ja sitten kaikki karseet oireetkin vielä. Sitten tietty taloushuolet, vastuun pelko jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä vallitusta "kovista ajoista" tai "hallituksesta" tms. 60-luvulla vanhemmille ei ollut tarjolla kuin köyhyyttä ja ahtautta. Maailma eli Neuvostoliiton pelon alla (Praha ym). 70-ja 80-luvuilla päivähoidon etsiminen oli pelkkää taistelua ja jos paikan löysi niin rahat meni. 90-luvun alun lama oli ihan hirveä kokemus kaikille. Ja nyt AV-palstalaiset kehtaavat väittää maailmaa pahaksi paikaksi, buahahahaahaahaahahhhaa!!!

Tämä on totta. Muistan kun olin itse seurusteluikäinen joskus 80-luvun alussa ja sisko sai lapsen, niin päivähoidon metsästys oli tosi työtä. Ihmettelin, miten asiasta selviää sitten jo on omia lapsia. Nykyisin keskustellaan lähinnä jostain "subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta" eli hoidon helppous on aivan eri tasolla. Jos siis sai 70-luvulla lapsen, piti tapella päivähoitopaikasta, kunnan vuokrakämpistä tai säästää hampaat irvessä aravalainan pohjakassaa. Ja vanhempainvapaat olivat aika lailla surkeat.

Nyt ollaan palaamassa noihin aikoihin. Subjektiivinen päivähoito meni jo. Kun ihmisten olot paranee, niin syntyvyys lisääntyy, kun ne huononee niin syntyvyys pienenee.

Ehkäisyvälineet, ei ole pakko tehdä lapsia. Lopultakin aletaan myös asennetasolla hyväksyä se, ettei niitä kaikilla ole.

Niillä, jotka haluavat lapsia "sitten joskus": Ylenmääräiset vaatimukset siitä, mitä lapsiperheellä pitäisi olla (esim. joka lapselle joka huone), eikä taloudellista mahdollisuutta tähän, joten lykätään lapsenhankintaa kunnes kaikki on valmista, jolloin ei ehkä enää saada. Kumppanin löytämisen vaikeus.

Lasten kasvatus on kovaa työtä. Omasta itsestään ja parisuhteesta huolehtiminen jää taka-alalle rankassa arjen pyörityksessä, josta ei vapaapäiviä saa, varsinkaa jos ei ole tukiverkostoa.

Omalla kohdalla ainakin nämä syyt:

-en tahdo pilata kroppaani

-en tahdo käyttää rahaa muihin kuin itseeni, mieheeni, kissoihimme. (Kissat ovat meidän lapsia)

-en tahdo olla lasten seurassa

-tällä planeetalla on jo liikaa ihmisiä.

Liikaa yhteiskunnan elättejä, ei tähän yhteiskuntaan ainakaan työntekijöitä kannata synnyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä vallitusta "kovista ajoista" tai "hallituksesta" tms. 60-luvulla vanhemmille ei ollut tarjolla kuin köyhyyttä ja ahtautta. Maailma eli Neuvostoliiton pelon alla (Praha ym). 70-ja 80-luvuilla päivähoidon etsiminen oli pelkkää taistelua ja jos paikan löysi niin rahat meni. 90-luvun alun lama oli ihan hirveä kokemus kaikille. Ja nyt AV-palstalaiset kehtaavat väittää maailmaa pahaksi paikaksi, buahahahaahaahaahahhhaa!!!

60 luvulla suomi oli vielä vasemmistoenemmistöinen maa ja kansasta sekä perheistä pidettiin huolta.

Raikas nostalgiatuulahdus huonolla logiikalla: ennen vasemmistomaailmassa kaikki oli niin hyvin!

Raha ja kumppanin puute.En halua yhteiskunnan elättejä lapsistani.Koulutettuna työssäkäyvä yh:na minulla on juuri ja juuri varaa tähän yhteen lapseen.

Hampuri

Vierailija kirjoitti:

Perhe- ja työelämän yhdistäminen on liian hankalaa.

Ei ole. Työnantajat ymmärtävät kyllä lisääntymisen merkityksen sekä henkilöstön hyvinvoinnin kannalta että omalle businekselleen. Monissa yrityksissä on olemassa perhepolitiikka osana henkilöstöpolitiikkaa, sitä kannattaa kysellä, aina ei työnantaja muista eikä viitsi siitä olla toitottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen. Kuka sen kanssa haluaisi lisääntyä?

Isäsi ehkä? Onko sun siskollasi lapsia?

Korkea verotus ja verotuloin tuotetut peruspalvelut. Käteen jää kovin vähän tuloista ja joutuu käyttämään byrokraattisia, julkisia palveluja kun niistä on joutunut verotkin maksamaan. Mieluummin Suomessa saisi olla vapaampaa ja mahdollisuus valita verovähennykset ja vapaat, yksityiset palvelut verojenmaksamisen ja julkisten palvelujen sijaan. Molemmat vaihtoehdot pitäisi olla mahdollisia: verojen maksu ja verovaroin tuotetut palvelut, verovähennykset ja yksityiseltä sektorilta ostetut tai itse tehdyt palvelut. Lisäksi kun käteen jää liian vähän ei pysty kerryttämään säästöjä ja ihan ilman säästöjä ei lapsia kannata ryhtyä tekemään. Olen laskenut että meidän pitäisi saada ainakin kymppitonni miehen kanssa säästettyä ennen kuin uskalletaan ensimmäinen tehdä, toinen sitten kun eka menee kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Epävarmuus tulevasta. Asunnot ovat kalliita, joten lainan maksamiseen tarvitaan kahden ihmisen tulot. Vuokrat ovat myös kalliita, ja välttämättä kämppää ei löydy lainkaan. Pienetkin aukot cv:ssä epäilyttävät työnantajia varsinkin, jos työkokemusta ei muutenkaan ole paljon. Pätkätöiden ja sosiaaliturvan yhteensovittelu on sellaisella tasolla, että monella voi olla pelottavia kokemuksia pitkistä rahattomista ajoista. Sellaisista vielä aikuinen selviää, mutta ei lasta voi tehdä sellaiseen tilanteeseen.

Yleensä vasta 30 ikävuoden jälkeen alkaa olla vakaampi työ, jolloin myös perheriskin uskaltaisi ottaa. Mutta siinä vaiheessa taas naisen hedelmällisyys alkaa kääntyä laskuun.

Moni on myös kasvanut 90-luvun laman aikaan sekä lamasta seuranneiden hajautuneiden työmarkkinoiden ajassa, eikä senkään takia halua tehdä lapsia, ellei ole varmuutta tulevasta.

Lapsiperheet eivät yleensä joudu kärsimään pätkätöiden ja sosiaaliturvan välisestä aukosta, heillä on turvatumpi sosiaaliturva. Lisäksi lisäapua sosiaaliturvaan saa mm. seurakunnalta ja pelastusarmeijalta, työttömien yhdistyksiltä ym.

Vakaampi työ alkaa kyllä ihan työsuhteen alusta, usein jo opiskeluaikoina. Kolmekymppisenä tai sen jälkeen on hyvä ikä tehdä lapsia, yleensä ei hedelmällisyys ala laskea ennen 35 ikävuotta jos vielä silloinkaan. Aiemmin ja myöhemmin kuin 35 vuotiaana hedelmällisyyden lasku on poikkeuksellista mutta ei kovin harvinaista siksi oman suvun lisääntymishistorian tunteminen on tärkeää. Jos työura on alusta repaleinen niin ainakin se ensimmäinen lapsi kannattaa tehdä silloin, työnantaja ajattelee ettei tuo nainen varmaan enää kovin montaa lasta tee sen lisäksi että tuolloinhan on aikaa ajatella sitä lasta, työuran alkuvuosina työ vie niin paljon ajatuksia ettei lapseen ole aikaa. Aiemmin syntyvyys on aina noussut huonoina työllisyysaikoina ja laskenut noususuhdanteissa koska ihmiset ovat ymmärtäneet tuon asian, nyt näyttää ensimmäisen kerran käyneen toisin päin vaikka lapsiperheiden ja etenkään kaikkein pienituloisimpien elämässä ei ole heikennyksiä tapahtunut.

Ei ole luottotietoja, ei työtä, opiskelen yliopistossa mutta vaikuttaisi etten tule pärjäämään akateemisessa maailmassa. On mt-ongelmia ja kumppaniakaan en ole onnistunut löytämään. Toivoa paremmasta huomisesta ei enää ole, tulevaisuus on hyvin synkkä.

Vierailija kirjoitti:

60-80-luvuilla perheiden asemaa parannettiin koko ajan, nyt heikennetään.

Miten heikennetään? Perhevapaita on koko ajan pidennetty, päivähoitomaksuja alennettu, lapsilisiä on leikattu mutta leikkaukset on siirretty verojen alentamiseen joten käteen jää sama, vähän enemmänkin, asuntolainojen lainakatto on alhaisempi kuin esim 20 vuotta sitten, päivähoitoa on hyvin saatavilla ja yksityisetkin palveluntarjoajat ovat viimeinkin pääsemässä tasaveroiseen asemaan julkisten palvelutuottajien kanssa sosialismisuomessa. Ym. ym.

Mulla alkaisi lastentekoaika lähestymään, kun olen ollut ihanan miehen kanssa jo useamman vuoden ja valmistuin juuri korkeakoulusta. Olen ollut koko opintojen ajan töissä, ja pelkään lapsen pilaavan lupaavan urakehitykseni. Tuntuu, että juuri kun olisin saamassa jalkaa oven väliin, pitäisi jäädä ainakin vuodeksi kotiin.

Tuskin annan tämän estää/lykätä lastentekoa, koska haluan kuitenkin alle 30-vuotiaana äidiksi eikä lasten saaminenkaan ole kuitenkaan ikinä satavarma asia... Mutta tuntuu se silti epäreilulta.

En Usko maapallon tulevaisuuteen

Meillä on jo kaksi.. tehtäis lisää 1-2 mutta tässä syitä miksi ei voi:

- liian pienet palkat ja jatkuva lisäkuritus (esim lomarahojen leikkaus)

-työn ja perheen yhdistäminen hankalaa (vuorotyöt, osa-aikatyö tulee liian kalliiksi, loma-ajat todella haasteellisia; esim kesälomat, hoitomaksut/hoitoajat joustamattomia; pitäisi saada maksaa vain todellisista käyttötunneista)

-rakentamisen kalleus. Uuden talon hinnasta jo varmaan puolet on erilaisia veroja ja viranomaismaksuja. Lääniä tässä maassa riittäisi väljään asumiseen lapsiperheille,mutta tehdään siitä niin kallista että pakko asua sumpussa kaupungissa. Eikä se ole mistään kotoisin jos tehtäisiin tähän kolmioon pari lasta lisää.

-asumisen ja ruuan kalleus ylipäätään. Myös autoilu on verotettu hengiltä. Näistä kaikista voi pihistää vain tiettyyn pisteeseen, joten kulujen minimointi lapsiperheessä on hankalaa.

-koulutuksesta leikkaaminen

-pakolaisten määrän roima lisääminen (syövät automaattisesti varoja mm. suomalaisilta lapsilta päivähoidosta, koulutuksesta etc)

-epäluotettava hallitus. Ei voida luottaa siihen että esim ne päivähoitomaksut pysyisi edes ennallaan. Sen sijaan pitää pelätä koko ajan muutoksia, esim.että lapsilisistä leikataan puolet tms. Lapset on vanhemmilleen 18 vuoden projekti, ei näillä asioilla saisi shakkia leikkiä. "Otetaan tuolta, eipäs otetakkaan, annetaan noille - eipäs annetakkaan!".

Tossahan toi lapsentekoikä on mennyt tilapäisiä työkeikkoja jahdatessa. Ei oo vielä nelikymppisenä vakipaikkkaa kummallakaan, yt:t tulee aina vastaan. Ekasta vakiduunista tuli kenkää. Asuntoa ei uskalla hankkia ja nyt alkaa kohta olla ikäsyrjintää...hassua että akateeminen ihminen on kuin heittopussi. Kaikki työt pitää ja kannattaa ottaa. Pettymys on kova.