Luetellaanpa syitä siihen, miksi suomalaiset eivät tee lapsia

Lapsiperheiden asiat eivät milloinkaan ole olleet yhtä hyvin kuin nyt. On äitiys- ja isyyslomat, subjektiivinen päivähoito, lapsilisät, sairaat lapset hoidetaan niin hyvin kuin pystytään jne. ja silti älytön valitus siitä miten huonosti kaikki on. Ei ole, asiat on hyvin. Ihmiset ovat vain todella vaativia nykyään, kuvitellaan että lapsella pitää olla kalleimmat rattaat ja että kaksi autoa nyt tietysti tarvitaan. Ja ne etelänmatkat ja vanhempien omaa aikaa tietysti myös. Todellisuudessa monet on todella mukavuudenhaluisia eivätkä halua lapsia häiritsemään mukavaa elämää. Tämä on täysin ok, lasten tekeminen on täysin vapaaehtoista ja jokainen saa elää elämänsä juuri siten kuin parhaaksi näkee.

Elämän tilanne ja varallisuus ei ole niin vakaa, että voisin hankkia lapsia. Töitä en ole saanut joten opiskelen jo toista ammattia, tällä kertaa yliopistossa, ja kolmekymppiset alkaa olemaan jo nurkan takana. Tulevaisuuskaan ei näytä valoisalta ja koen olevani kohta liian vanha (tänä vuonna 27) edes hankkimaan lapsia. Syytän tästä kurjuudesta nykyistä politiikkaa ja uskon, että tätä menoa Suomi on pian entinen hyvinvointivaltio, ei tähän kurjuuteen kannata lapsia tehdä. Toivon, että hallitus kaatuisi, mutta sekin mahdollisuus meni jo, uutta odotellessa.

Lapsettomuushoidot ovat niin kalliita.

Lapsiperhearki kuulostaa vaan jotenkin puuduttavalta ja raskaalta samaan aikaan. Ei vaan ole mitään mielenkiintoa sitä kohtaan. Samoin se loppuelämän vastuu toisesta ihmisestä. Ahdistaa se ajatuskin, että on jumissa jonkun ihmisen kanssa ikuisesti. Muuttaahan se hyvässä lykyssä pois joskus, mutta mitäs jos on vaikka vammainen eikä pysty muuttamaan omilleen ikinä. Siinä sitä sitten ollaan.

Olisihan se hölmöä tehdä lapsi tilanteessa, jossa vain odottaa sitä hetkeä että se muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellä on varaa? Okei, on tässä maassa rikkaitakin, mutta silti. Hyvä jos ihmiset tekevät sen yhden lapsen, mutta mistään suurperheestä pienituloisen on turha haaveilla, ainakaan niin että pystyisi antamaan heille kaiken.

Rakkautta voi tuhlata. Ei lapsen täydy saada kaikkea jos tarkoitat materiaa. Olisin jäänyt paljosta paitsi ellei olisi lasta. Todella paljosta.

En suosittele tekemään lasta jos ei ole rahaa. Itse en tehnyt juuri siitä syystä. Olen itse kasvanut rahattomassa perheessä ja se oli todellista kärsimystä. Ei harrastuksia, ei virikkeitä, ei mitään. Olenkin aikamoinen lohnottaja, olen hyvä katsomaan vierestä kun muut tekevät mutta en itse osaa tehdä mitään. En ole saanut harjoitusta. Olen myös hyvä kuvittelemaan ja suunnittelemaan mutta en toteuttamaan.

Ei saa valita itse synnytystapaa. Sektio vapaaehtoiseksi niin kuin muissakin maissa!!

Meillä on yksi lapsi. Toista en halua, koska kotityöt jakautuvat meillä epätasaisesti, ja haluan myös omaa aikaa. Vietän todella mielelläni aikaa 4-vuotiaamme kanssa, mutta nautin muös siitä, että leikkii itsekseen ja saan rauhassa lukea tai neuloa.

Omalla kohdallani koen 27-vuotiaana naisena mahdottomaksi yhtälöksi opiskelun, työuran luomisen ja taloudellisen vakauden. Lapseen ei olisi mitenkään aikaa tai varaa, joten siitä syystä asiaa en erityisemmin edes mieti.

On ensimmäistä kertaa sosiaalisesti siinä määrin hyväksyttyä olla vapaaehtoisesti lapseton, että ihmiset, jotka eivät halua lapsia lainkaan, eivät tee niitä lainkaan.

Tämä on pelkästään hieno asia. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus syntyä toivottuna.

Sitten ne perheet, joissa halutaan lapsia voivat joutua rajoittamaan lapsilukua sosiaalisista tai taloudellisista syistä, joten niissäkään ei ole lapsia niin monta kuin ehkä aiemmin olisi ollut. Omassa lähipiirissä ei kyllä ole siitä kyse, vaan ihan vain se ihannelapsiluku on pienempi kuin aiemmin.

Mikä sekin on pelkästään hieno asia. Ei tältä planeetalta ihmiset ole loppumassa ja lajin tulevaisuuden kannalta suomalaisten geenit tuskin ovat niitä hyödyllisimpiä.

- Pelko, että en saa ikinä oman alan töitä jos jäisin heti valmistumisen jälkeen vauvan kanssa kotiin.

- Taloudellinen tilanne. Opiskeluajalta ei ole kertynyt rahaa säästöön enkä halua elää miehen siivellä.

- Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani perheellämme oli varaa harrastaa, matkustella jne. Haluaisin tarjota omille lapsilleni suht samanlaisen elintason.

- Epävarmuus siitä osaammeko kasvattaa lapsen.

- Riski raskauden/synnytyksen aiheuttamiin VAKAVIIN vaurioihin (esim. pahat repeämät).

N 29 & M 30, yhdessä 7 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheiden asiat eivät milloinkaan ole olleet yhtä hyvin kuin nyt. On äitiys- ja isyyslomat, subjektiivinen päivähoito, lapsilisät, sairaat lapset hoidetaan niin hyvin kuin pystytään jne. ja silti älytön valitus siitä miten huonosti kaikki on. Ei ole, asiat on hyvin. Ihmiset ovat vain todella vaativia nykyään, kuvitellaan että lapsella pitää olla kalleimmat rattaat ja että kaksi autoa nyt tietysti tarvitaan. Ja ne etelänmatkat ja vanhempien omaa aikaa tietysti myös. Todellisuudessa monet on todella mukavuudenhaluisia eivätkä halua lapsia häiritsemään mukavaa elämää. Tämä on täysin ok, lasten tekeminen on täysin vapaaehtoista ja jokainen saa elää elämänsä juuri siten kuin parhaaksi näkee.

Äitiysvapaat ja isyysvapaat onkin ihan kiva juttu. Mutta ne kestää vain vuoden. Hoitovapaa taas ajaa monen perheen köyhyyteen.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole enää kaikissa kunnissa. Hoitomaksut on kalliita suhteutettuna palkkatasoon. Pienituloiset maksaa lähes saman kuin suurituloiset, sitten on se pieni joukko jotka ei maksa senttiäkään (mm. monet maahanmuuttajat).

Lapsilisien ostovoima on laskenut vuosi vuodelta.

Harvassa perheessä on kahta autoa, hyvä kun yhteen on varaa. 2 autoa lapsiperheessä on yleensä silloin jos se on työssäkäynnin kannalta välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani koen 27-vuotiaana naisena mahdottomaksi yhtälöksi opiskelun, työuran luomisen ja taloudellisen vakauden. Lapseen ei olisi mitenkään aikaa tai varaa, joten siitä syystä asiaa en erityisemmin edes mieti.

On naisia jotka ovat uralla edenneet ja on myös lapsia.

Kolme lasta jo tehneenä ja kaiken nähneenä en enää halua lähteä siihen kyttäykseen mukaan.

Kun raskaudut ja menet neuvolaa, siitä alkaa aika, jolloin olet ikään kuin tilivelvollinen kaikesta jollekin terveydenhoitajalle. Mitä syöt, mitä juot, mitä pissaat, paljonko paino nousee ja miksi. Pengotaan myös raskautta edeltänyt historia. Eli et ole enää sinä ja sinun yksityisyytesi, vaan olet siitä alkaen yhteiskunnan omaisuutta. Sitten kun lapsi syntyy ja varttuu, olet edelleen tilivelvollinen, täytellään kaikenmaailman kyselyitä päihteiden käytöstä ja pariskunnan seksielämästä. Lapsi ei ole sinun vaan yhteiskunnan, joku hyödyke joka  hyvällä tuurilla  säästöjen takia on suotu asumaan kanssasi siihen asti, kunnes teet niin ison mokan, että yhteiskunnan on pakko hellittää kukkaronnyörejä ja järjestää lapselle joku muu asumismuoto, esim perhekoti tms. Onhan tästä jo paljon viestiä tullut ihan eduskunnastakin, että kaikki lapset pitäisi jo hyvin varhain saada laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin, koska kotihoito on pahasta. Ja sitten on vielä ne monet monet ikkunanraostaan tekemisiäsi kyttäävät ulkopuoliset, jotka koska vaan saattavat ilmaista huolensa sosiaaliviranomaisille, ja sen on sitten taas menoa se.

Miehet eivät halua enää sitoutua, hankkia lapsia ja elää perhe-elämää.

Parhaimmillaan lapsiperheiden tuet olivat 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Tuolloin tuli mm. subjektiivinen päivähoito-oikeus, josta oli 70-luvulta asti tapeltu.

Iso etu oli verotuksen lapsivähennys, joka poistettiin laman aikana eikä takaisin tullut. Lapsilisän ostovoima oli paljon suurempi kuin nyt. Kotihoidontuki tuli 1980-luvulla.

Joka tapauksessa lapsiperheiden asema parani koko ajan verrattuna aiempaan. Nyt pätkätyöläinen saa pelätä lapsen päivähoidon puolesta, voi olla että lapsi joutuu vaihtamaan ryhmää ja päiväkotia vanhempien työtilanteen takia.

Koen raskauden ja synnytyksen jollain tapaa naista alistavaksi tapahtumaksi. En pysty siihen.

Ei meinata saada lapsia, vaikka halu on kova. Hoitoja on tehty ja muutama raskaus alkanut, mutta ei yhtään elävää vauvaa. Kuolleena syntynyttä ei lasketa tilastoihin.

Teen lapsia sitten kun sektion saa vapaasti valita jo raskauden alussa synnytystavaksi. Jos näin ei käy hedelmällisenä aikanani, saa jäädä lapset osaltani tekemättä.

Haluan edetä urallani. Lisäksi pelkään synnytystä.

Koska suomalaiset naiset pettävät miehiään erittäin paljon (erityisesti maahanamuuttajien kanssa), on erittäin suuri riski että ulos putkahtanut lapsi ei olekaan biologisesti miehen oma. Mikäli tämä asia ei selviä synnytyksessä (vääränvärinen vauva) vaan myöhemmin, on lapsen "isän" hyvin vaikea päästä pois isyydestään ja vaatia korvauksia menetetystä ajasta ja rahasta.

Lasten pitäminen ja kasvattaminen on erittäin vaativaa, vaikeaa ja kallista. Maailma muuttuu kokoajan entistä turvattomammaksi ja sekopäisemmäksi.. hyvät syyt lasten tekemiseen ovat vähissä.

Lapsen saatuaan joutuu luopumaan paljosta - musiikimaku, aikuisten elokuvat, videopelaaminen, vapaa-aika, television katsominen ja lukeminen - 1000% vapaa-ajasta menee lasten vahtimiseen siihen asti kunnes ne täyttävät sen 18 vuotta.