En halua onnitella lapsen syntymän johdosta - kuinka kierrän asian?

En minäkään taida koskaan onnitelleeni ketään vauvan johdosta. Mitä onnittelemista siinä on? Enhän onnittele ketään koiranpennustakaan tai uuden auton johdosta. Vauva on vain elämää, ja elämä muuttuu jatkuvasti.

minä siis totean jotain sellaista, että " ai, ihanaa" tai "onpa söpöä".

Toinen asia, mitä en myöskään onnittele, on vanhemmat, kun lapsi pääsee ripille tai menee naimisiin. En tajua, miksi rippikoululaisen äitiä onnitellaan... lapsellehan ne onnittelut kuuluvat.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteen ihmisiä taas täällä. Miksi sanoa myöskään  kaupan kassalle kiitos. Miksi pitäis olla kiitollinen jostain, jonka on itse maksanut. Vastaavia esimerkkejä löytyy kaikille, jotka haluavat lisää tätä perämetsätyyliä vailla normaalia kohteliaisuutta. Sehän on niin kivaa, kun kaikki vaan murahtelee jotain ja raapii persettään.

Totta kai kiitetään, mutta ei sitäKÄÄN tarvitse tehdä "kiitos"- sanalla. Sitä voi vaikka hymyillä tai nyökätä tai todeta vaikka "mahtavaa". Samaan sarjaan kuuluu kaikki muutkin. surunvalittelunkin voi antaa halauksella tai surkealla ilmeellä ilman sanoja. Ja jos vanhemmat ovat innoissaan vauvasta, niin intoon voi osallistua toisinkin kuin sanomalla "onnea".

Perämetsätyylissä on vain yksi ainoa sana, jota pitää käyttää.

Suosittelen tulikivenkatkuista saarnaa väestöräjähdyksestä. Ole rehellisesti oma itsesi. Miksi häpeät itseäsi?