Onko auringolta suojautumisvimma mennyt jo överiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että on hyvä suojautua, mutta kyllä kieltämättä joskus naurattaa, kun suomalaiset lapset on rannallakin pitkähihaisissa suojavaatteissa, hatut ja aurinkolasit ja hyvä ettei hanskatkin kädessä, ja muunmaalaiset kirmailee samaan aikaan ilkosillaan. 

Monesti kyllä löysät pellavasta tai puuvillasta valmistetut ohuet vaatteet ovat vilpoisia. Itse olen huono käyttämään aurinkorasvoja, mutta kärsin aurinkoihottumasta. Vähän aikaa auringossa lyhythihaisessa paidassa ja käsivarsissa on illalla ihan saatanallinen kutina. Kuubassa käytin pari päivää hametta ja jalat alkoivat kutista. Loppuloman käytin suosiolla pellavahousuja. Omasta mielestäni kyllä monet lapset kirmailevat Suomessa vähissä vaatteissa auringossa.

Ulkotyöntekijöillä on VÄHEMMÄN ihosyöpää kuin sisätyöntekijöillä. Aurinkoa on turha pelätä, kun siihen totuttelee vähitellen eikä päästä ihoa palamaan.

Otan alasti aurinkoa joka päivä keskipäivän aikoihin. Aluksi olin auringossa vain muutaman minuutin kerrallaan, nyt reilun vartin, loppukesästä enemmän. Näin rusketun mukavasti palamatta kertaakaan.

Auringonvalo suojaa tutkitusti sydän- ja verisuonitaudeilta ja pienentää riskiä kuolla syöpään. Useimmat auringon aiheuttamat ihosyövät on hyvälaatuisia, joten mieluummin elämää ihosyöpähoitojen jälkeen kuin kuolema johonkin muuhun syöpään jolta aurinkoaltistus pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei siltä liikaa voi suojautua, hyvähän se vaan on että ihmiset on tajunneet alkaa käyttää aurinkovoiteita.

Auringolla on myös monia hyödyllisiä vaikutuksia, joten kyllä siltä voi suojautua liikaa. Edes UV-säteily ei ole pelkästään pahasta.

Noin 5 minuutin oleskelu ulkona päivittäin riittää kattamaan D-vitamiinin saannin, ja sen takia ei tarvitse edes olla auringossa

Jos pelkäätte niitä kemikaaleja yleisimmissä aurinkorasvoissa niin vaihtoehtona on myös fysikaaliset aurinkosuojavoiteet... En itse välttele aurinkoa mutta käytän vuoden ympäri aurinkosuojaa enkä ota aurinkoa. Iho pysyy nuorekkaampana pidempään, parempi ennaltaehkäistä kuin yrittää korjailla jälkeenpäin, koskee myös sitä ihosyöpää.

Ei tänä kesänä ole tarvinut 14pvä enenpää korkeintaa laitaa voidet ohan turhaa....

Vierailija kirjoitti:

Jos pelkäätte niitä kemikaaleja yleisimmissä aurinkorasvoissa niin vaihtoehtona on myös fysikaaliset aurinkosuojavoiteet... En itse välttele aurinkoa mutta käytän vuoden ympäri aurinkosuojaa enkä ota aurinkoa. Iho pysyy nuorekkaampana pidempään, parempi ennaltaehkäistä kuin yrittää korjailla jälkeenpäin, koskee myös sitä ihosyöpää.

Fysikaalinen aurinkovoide = nanopartikkeleja tai valkoinen kerros iholla. Kiitos ei.

Överiksi on mennyt nykyään, kuten kaikki muukin Suomessa. Täällä suoritetaan elämää, tärkeintä on toimia oikein, järkevästi, tutkittujen tietojen ja annettujen määräysten mukaisesti. Suojautua kaikelta, varautua pahimpaan. Hautakiveenkin voisi sitten kaivertaa "Hän eli niin oikein, kaikkien sääntöjen mukaan". Haudataan kypärä päässä ja turvavöissä arkkuun.

Mulla on tää yksi ainoa elämä. En aio sitä elää niin että kiellän itseltäni kaiken kivan. Ankeassa ilmastossamme lyhyen kesän jokainen aurinkopäivä on yhtä juhlaa. Valo ja lämpö eivät ole terveysuhka vaan elämän eliksiiriä.

Vähän suhteellisuudentajua kehiin. Suomessa on parisataa ihosyöpäkuolemaa vuodessa. Ei se niin hirveää ole, jos tuplaa riskinsä päätyä yhdeksi niistä harvoista. Riski on silti pieni ja kaikki kuolee kuitenkin johonkin.

Olen suomalaiseen pellavapäähän verrattuna aika tumma muuten, mutta ihoni on hyvin vaalea. Kyllästyin niihin jokakesäisiin topista aiheutuviin rusketusrajoihin, jotka ilmestyy aina samoihin paikkoihin: dekolteeseen ja olkapäihin. Naisella dekoltee on muutenkin paljon enemmän "tulilinjalla" avonaisempien toppien ja t-paitojen takia, joten tänä kesänä päätin suojata alueen melkeinpä kokonaan. D-vitamiinia saan auringosta kyllä, kun porottaa päälakeen ja kasvoihin. Miksi porukka hössöttää siitä, että ei saada tarpeeksi D-vitamiinia, kun aurinko näyttäytyy muutenkin vaan tyyliin kahden kuukauden ajan per vuosi? Luulenpa, että tässä on nyt takana vain ärsytys siitä, että jotkut ihmiset kehtaa erottautua punakasvoisesta massavirrasta.

Outoja nää, "oon mäki palanu lapsena enkä oo vieläkään kuollu, kyllä mä ainakin annan oman lapseni palaa ja naureskelen uv-pukuisille lapsille"-ihmiset, jos ei omaa syöpää pelkää niin luulisi, että omalle lapselle haluaisi hyvän vanhuuden, nykylapset kun joutuu elämään helposti sen sata vuotta niin luulis, että olisi kivempi elää terveenä.

Ja jos ei osaa ajatella sitä lapsensa elämää niin pitkälle niin ajattelis sitten sitä unetonta yötä joka palamista seuraa kun lapsi on tuskissaan, kun senkin voisi estää todella helposti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne aurinkoon tungetaan jos ensin pitää päällystää nahka kemikaaleilla? Pysykää varjossa.

Auringonsäteet paljaalla iholla kuumana kesäpäivänä, mökin laiturilla istuen, jalkoja vedessä heilutellen, ja välillä virkistävä pulahdus uimaan... Ihana tapa rentoutua kesällä, muttei onnistu palamatta ilman kemikaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei siltä liikaa voi suojautua, hyvähän se vaan on että ihmiset on tajunneet alkaa käyttää aurinkovoiteita.

Auringolla on myös monia hyödyllisiä vaikutuksia, joten kyllä siltä voi suojautua liikaa. Edes UV-säteily ei ole pelkästään pahasta.

Noin 5 minuutin oleskelu ulkona päivittäin riittää kattamaan D-vitamiinin saannin, ja sen takia ei tarvitse edes olla auringossa

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen täällä ylhäällä aurinko ei ehkä paista yhtä kuumasti, mutta otsonikerros on ohuempi kuin vaikka päiväntasaajalla, jolloin haitallisempaa säteilyä pääsee enemmän läpi.

Itse asiassa otsonikerros on päiväntasaajalla ohuempi kuin keskileveysasteilla. Tällä hetkellä otsonikerros on paksuin esimerkiksi Pohjois-Euroopassa. Muistaakseni otsonia on vähän myös sillä navalla, jolla on pimeä vuodenaika.

Otsonikato on sitten erikseen. Se ohentaa otsonikerrosta tietyissä oloissa keväisin, mutta tietääkseni tilanne on paranemassa, koska otsonia tuhoavat kemikaalit kiellettiin tai niiden käyttöä rajoitettiin kansainvälisillä sopimuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun suojaidutaan. Itselleni paloi rakkulat ihoon kun unohdin aurinkorasvan ja olin ulkona päivän t-paidassa.

Minä olen polttanut hartiani t-paidan läpi, kun kävelimme pitkin rantaa loppuiltapäivästä aurinko selän takana. Olimme Välimerellä. Aurinkosuoja unohtui.

Huolehtiva äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kieltämättä pisti miettimään tässä edellisenä kesänä rannalla Suomessa, kun sää oli puolipilvinen ja tenavat ui vedessä ja isommat hyppi hyppytelineistä uikkareissa ja piti hauskaa. Oli pilvistä, mutta oli kuuma ja tyyni sää.

Oli sitten yksi perhe, jossa oli ihan pieni, ehkä 2-vuotias ja sitten veli n. 4-5 vuotias ja isompi veli tai sisko n. 6 vuotias. Tän perheen lapset oli kaikki verhottu sellaisiin kokovartalopukuihin ja hattuihin, joissa oli sellaiset liepeet ja pitkä lippa. Jaloissa oli uimatossut. Lapsista näkyi nenä, jossa oli jotain sinkkivoidetta tms. Vanhemmat olivat normaleissa uikkareissa. Pisti hiukan silmään, mutta ehkä suvussa todella kohonnut ihosyöpäriski tms? Tosin se meininki oli kyllä tosi neuroottista muutenkin. Isoinkaan ei saanut leikkiä vesirajassa hiekkaleikkejä. "oota että tullaan siihen valvomaan, ei saa mennä veteen yksin".  Kun veteen sai mennä, niin piti varoa kiviä ja kasveja ja vaikka mitä. Varmaan kalojakin.

Kävi mielessä ettei ollut äidillä ihan kaikki kunnossa. Isä oli sallivampi. Leikkiä olis saanut ilman että vanhempi seisoo vieressä: "no eikö se nyt voi tossa..."

Varmaan näit meidät. Minulla on kaikki kunnossa, kiitos vain :) Uv-uikkarit suojaa lasten vaaleaa ihoa palamiselta. En halua kuorruttaa heitä turhilla rasvoilla. Hattu suojaa myös auringonpistokselta. Vesi heijastaa säteilyä moninkertaisesti, myös pilvisellä säällä.

Meillä ei muutenkaan ole muita uima-asuja rannalle siltä varalta että olis pilvistä. Onko joku sääntö että uv-uikkaria ei saa käyttää kuin aurinkoisella säällä? Me meinaan käytetään niitä myös uimahallissa, uimapuku se on siinä missä muutkin.

Kengät suojaa mm lasinsiruilta. Täällä on joinain kesinä ollut myös haudattu naula-ansoja hiekkaan tai rantaveteen, en antaisi lasten olla paljain jaloin julkisella rannalla.

Lapsia ei myös kannattaisi päästää sinne veteen yksin ollenkaan, kun puhutaan alle kouluikäisistä. Etenkin jos lapsia on monta, katkeamaton valvonta vaikeutuu. Ja Suomessa on niin tummat vedet, että lapsen löytäminen pinnan alta voi viedä useamman tunninkin sukeltajalta. Lapsi voi painua pinnan alle sekunneissa. Siinä kohtaa kun sä juokset rannalta apuun, olet jo kadottanut kohdan jossa lapsi katosi + vedenvirtaus saattaa viedä lasta eteenpäin. Lapsen tulis aina olla kädenmitan päässä kun ollaan avovedessä ja mieluiten käyttää vielä jonkinlaisia kellukkeita.

Kaloja meillä ei tarvitse varoa, mut se taiskin olla sun omaa liioittelua.

Itse taas katson kauhulla kun päästetään 2 veet yksin kahlaamaan veteen, vanhemmat touhuu 5 metrin päässä rannasta mitä touhuuvat.

Kannattaa ajatella suhteellisesti ja lopettaa naulaansojen pelkääminen. Joku lehti juttu on joskus ollut, että niitä on Suomessa ollut, mutta ei ne ole järkevä syy rajoittaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo joillain näyttää menneen överiksi. Olen kuullut jopa tapauksista jotka eivät mene aurinkoisella säällä ulos ollenkaan ettei vain syöpä iske. No mielisairauksia on monenlaisia.

Kun puolisoltani oli leikattu melanooma, lääkäri sanoi että tämän jälkeen mieluiten ei yhtään aurinkoa, sillä uusimisriski on niin iso. Eli hänestä tuli sitten saman tien mielisairas ihan lääkärin määräyksestä :-D

Vierailija kirjoitti:

Aika kamalaa luettavaa tuo syöpähuolettomuus "jos joskus saan jonkin syövän joka todnäk pystytään hoitamaan". Syövän kanssa ei ole turvassa kun se on kerran tullut, ne voivat uusitua ja levitä. Systeemisairaus, jota ei kannata ajatella "tuli ja meni". Tupakoimattomuudella voi yrittää välttää keuhkosyövän, aurinkosuojilla ihosyövän jne. Niin minä toimin.

Ihosyöpä on aika pieni juttu, kun syöpiin katsotaan, koska sen leviäminen ei ole tehokasta ja hoito on helppoa. Ei se kerran hoitaminen estää tulevaa syöpää kaikki sen tietää. Voi ajatella tuli ja meni, koska kun se on leikattu pois sitä ei ole. Tupakalla on se ongelma, että se kertyy elimistöön ja vahingoitta vastustuskykyä, mutta aurinko ei kumpaakaan tee. Jos otat paljon aurinkoa ja lopetat niin 10-v päästä riski on sama, kuin muilla, mutta tupakoinnin kanssa riski on ylhäällä silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Outoja nää, "oon mäki palanu lapsena enkä oo vieläkään kuollu, kyllä mä ainakin annan oman lapseni palaa ja naureskelen uv-pukuisille lapsille"-ihmiset, jos ei omaa syöpää pelkää niin luulisi, että omalle lapselle haluaisi hyvän vanhuuden, nykylapset kun joutuu elämään helposti sen sata vuotta niin luulis, että olisi kivempi elää terveenä.

Ja jos ei osaa ajatella sitä lapsensa elämää niin pitkälle niin ajattelis sitten sitä unetonta yötä joka palamista seuraa kun lapsi on tuskissaan, kun senkin voisi estää todella helposti.

Miten lapsuuden auringon otto vaikuttaa vanhuuteen? On erittäin epätodennäköistä, että kuolee ihosyöpään lapsena ja säteet eivät kerry elimistöön tai tuhoa vastustuskykyä. Aurinko voide aiheuttaa myös syöpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kamalaa luettavaa tuo syöpähuolettomuus "jos joskus saan jonkin syövän joka todnäk pystytään hoitamaan". Syövän kanssa ei ole turvassa kun se on kerran tullut, ne voivat uusitua ja levitä. Systeemisairaus, jota ei kannata ajatella "tuli ja meni". Tupakoimattomuudella voi yrittää välttää keuhkosyövän, aurinkosuojilla ihosyövän jne. Niin minä toimin.

Ihosyöpä on aika pieni juttu, kun syöpiin katsotaan, koska sen leviäminen ei ole tehokasta ja hoito on helppoa. Ei se kerran hoitaminen estää tulevaa syöpää kaikki sen tietää. Voi ajatella tuli ja meni, koska kun se on leikattu pois sitä ei ole. Tupakalla on se ongelma, että se kertyy elimistöön ja vahingoitta vastustuskykyä, mutta aurinko ei kumpaakaan tee. Jos otat paljon aurinkoa ja lopetat niin 10-v päästä riski on sama, kuin muilla, mutta tupakoinnin kanssa riski on ylhäällä silloinkin.

Niin, mitähän se yksikin rouva jonka tapasin valitti syövästään kun sehän oli jo leikattu pois. Toki siltä oli jouduttu poistamaan melkeen koko poski mutta eihän se haittaisi ketään, eihän, pikkujuttuja?