Onko auringolta suojautumisvimma mennyt jo överiksi?

Teen keikkatöitä ulkona ja joudun pahimmillaan olemaan koko päivän auringon paahteessa, lyhythihaisessa paidassa ilman lierillistä lakkia. Olen hankkinut tarkoituksella rusketuksen ihoni suojaksi, jotta selviäisin mahdollisimman vähällä aurinkovoiteen käytöllä. En luota siihen että aurinkovoiteet on turvallisia. Niiden toiminnasta ja auringon eri säteilytyyppien vaikutuksesta tiedetään niin vähän. Mutta aina voiteet palamisen voittaa, joten pakko niihinkin on turvautua ja toivoa parasta.

Aika kamalaa luettavaa tuo syöpähuolettomuus "jos joskus saan jonkin syövän joka todnäk pystytään hoitamaan". Syövän kanssa ei ole turvassa kun se on kerran tullut, ne voivat uusitua ja levitä. Systeemisairaus, jota ei kannata ajatella "tuli ja meni". Tupakoimattomuudella voi yrittää välttää keuhkosyövän, aurinkosuojilla ihosyövän jne. Niin minä toimin.

Ei tulisi mieleenkään olla auringossa. Keskipäivällä en mene ulos, tai ainakin käytän pitkähihaisia vaatteita, lippalakkia ja aurinkolaseja. Kaulassa aina huivi, vaikka olisi hellettä. Ympäri vuoden suojaan ihoni sk 15-55 aurinkovoiteella.

Pelkään todella melanoomaa sekä ihoa vanhentavaa uva -säteilyä. Uva säteilyä saa myös sisällä ikkunan lähellä ja autossa, se kannattaa muistaa. D - vitamiinin otan purkista myös kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne aurinkoon tungetaan jos ensin pitää päällystää nahka kemikaaleilla? Pysykää varjossa.

Auringonsäteiden osuminen ihoon tuntuu ihanalta. Tunne on ihan erilainen, jos väliin laittaa kangasta tai hakeutuu varjoon. Ja kun voin nauttia auringosta pidempään kemikaalien avulla, tartun mielelläni tilaisuuteen. Aurinkoisia lomapäiviä on niin vähän, että niistä täytyy ottaa kaikki irti.

Sitten pitäisi taas miettiä mitä ne suojarasvojen kemikaalit aiheuttaa... eihän ne nyt ihan turhaan ole esim kiellettyjä pikkulapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Aika kamalaa luettavaa tuo syöpähuolettomuus "jos joskus saan jonkin syövän joka todnäk pystytään hoitamaan". Syövän kanssa ei ole turvassa kun se on kerran tullut, ne voivat uusitua ja levitä. Systeemisairaus, jota ei kannata ajatella "tuli ja meni". Tupakoimattomuudella voi yrittää välttää keuhkosyövän, aurinkosuojilla ihosyövän jne. Niin minä toimin.

Jos tahdot todella välttyä syövältä, vältä aurinkosuojia melkein yhtä paljon kuin palamista. Palaminen on pahasta, mutta muuten auringonvalossa oleminen pienentää syöpäriskiä.

Ihosyöpä on tosiaan vain yksi monista syöpätyypeistä, joten kumma kuinka usein muut syövät unohdetaan aina kun aurinko tulee puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että on hyvä suojautua, mutta kyllä kieltämättä joskus naurattaa, kun suomalaiset lapset on rannallakin pitkähihaisissa suojavaatteissa, hatut ja aurinkolasit ja hyvä ettei hanskatkin kädessä, ja muunmaalaiset kirmailee samaan aikaan ilkosillaan. 

Suomi on niin järkevyys -hakuinen maa. Asioissa pyritään järkevyyteen, ei iloon tms. asiaan, ikään kuin ilo ei olisi elämänlaatua parantava asia, vaan pelon kohteilta suojautuminen olemalla järkevä. Suomessa otetaan niin tosissaan. Koko tämä yhteiskuntahan tätä on, tämä elää pelosta ja uhkista, joten en ihmettele.

Kaikkea voidaan pelätä, kun tarpeeksi yritetään. Ei kai periaatteessa ole olemassa asiaa, mistä ei voisi muodostaa pelonkohdetta.

Vierailija kirjoitti:

Mä kirmailin 70- ja 80-luvun lapsuuteni ja nuoruuteni kesät ilman sen kummempia aurinkosuojauksia ja paloin kasvimaalla joka vuosi. Nyt alan olla siinä iässä, missä isäni sairastui pahanlaatuiseen ihosyöpään. Pistää miettimään.

Serkkuni, joka on käyttänyt ahkerasti aurinkovoiteita eikä ole palanut koskaan, sairastui alle nelikymppisenä melanoomaan. Sekin pistää miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kirmailin 70- ja 80-luvun lapsuuteni ja nuoruuteni kesät ilman sen kummempia aurinkosuojauksia ja paloin kasvimaalla joka vuosi. Nyt alan olla siinä iässä, missä isäni sairastui pahanlaatuiseen ihosyöpään. Pistää miettimään.

Serkkuni, joka on käyttänyt ahkerasti aurinkovoiteita eikä ole palanut koskaan, sairastui alle nelikymppisenä melanoomaan. Sekin pistää miettimään.

Se vaan sitten pikku huomiona jätetään mainitsematta, että serkku on sitä aurinkoa palvonut aika tavalla.

Yksi naapurini ei päästä lapsiaan lainkaan ulos aurinkoisina kesäpäivinä. Lapsiparat on opetettu pelkäämään aurinkoa ja suojautumaan päästä varpaisiin pilvisinäkin päivinä, koska pilvet päästää osan "syöpäsäteistä" lävitseen. Olisiko siinä jo lasun paikka?

Minä asuin lapsena kuumassa maassa ulkomailla ja vanhempani eivät ymmärtäneet suojata auringolta. Olin kesällä keskipäivällä uima-altaassa ilman aurinkosuojaa ja niin edelleen. Paloin monta kertaa. Melanoomaan on meidän suvusta kuollut kaksi, muuhun ihosyöpään yksi ja muihin syöpiin useampi, eli perinnöllistäkin riskiä on. Tähän vielä vaalea ja todella herkästi palava iho, niin kyllä ihan täällä Suomessakin minulla on isot suojakertoimet ja peittävät vaatteet päällä. Kaksi luomea on poistettu siksi että ne näyttivät mahdollisesti maligneilta. Sitä odotuksen pelkoa en haluaisi enää kokea. Monet pitävät minua hysteerisenä ja olen kuullut kuinka ruskettuneena näyttäisin paljon paremmalta. En silti ole ajatellut jättää sitä aurinkovoidetta väliin kun syöpäriskini on muutenkin kohonnut. D-vitamiinin saan purkista, kuten iso osa suomalaisista joutuu muutenkin ottamaan.

Auringon paiste on sieltä minne ei aurinko paista.

Viisas istuu varjossa.

Auringon palvominen on niin wt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kirmailin 70- ja 80-luvun lapsuuteni ja nuoruuteni kesät ilman sen kummempia aurinkosuojauksia ja paloin kasvimaalla joka vuosi. Nyt alan olla siinä iässä, missä isäni sairastui pahanlaatuiseen ihosyöpään. Pistää miettimään.

Serkkuni, joka on käyttänyt ahkerasti aurinkovoiteita eikä ole palanut koskaan, sairastui alle nelikymppisenä melanoomaan. Sekin pistää miettimään.

Se vaan sitten pikku huomiona jätetään mainitsematta, että serkku on sitä aurinkoa palvonut aika tavalla.

Sillä ei ole mitään väliä, kuinka paljon serkkuni on ollut auringossa. Yksittäistapaukset on yksittäistapauksia, vaikka ne pistääkin miettimään. Vain kokonaisuudella on merkitystä.

Miksi jotkut haluavat pilata ihonsa liialla auringonottamisella,aina pitää olla esim. rannalla kun aurinko paistaa,

tunnen pari tälläistä naista,ovat nyt noin 30v,

mutta ryppyjä on kuin 50v:llä

Melanoomatapaukset on kasvussa Suomessakin, tosin valtaosa näistä on pitkän linjan itsensä kärtsääjiä ja solariumissa ramppaajia ts.. Normaali-ihoisen ja täyspäisen "taviksen" on Suomessa vaikea saada aurinkovaurioita.

Otan aurinkoa ilman voiteita ja käyn talvisin solariumissa. Nykyään kaikki aiheuttaa syöpää joten nautin elämästä niin kauan kun voin.

Vierailija kirjoitti:

Auringon paiste on sieltä minne ei aurinko paista.

Viisas istuu varjossa.

Auringon palvominen on niin wt.

Huisi kesä lapsille. Ei lähdetä puistoon, ei lammelle pyöräilemään, ei kukkulalle kiipeilemään, ei leikitä omalla pihalla, ei mennä rannalle, ei lähdetä veneilemään. Hei istutaan varjossa!

Joo, en minäkään noita päivän kuumimpaan paahteeseen vie seisoa törröttämään suojatta, mutta mun systemaattinen varjossa istuskelu tarkoittaisi leikki-ikäisille lapsilleni aika tappotylsää kesää. Siis olettaen että sitä paistetta on luvassa, tänään ei ainakaan riittänyt ongelmaksi asti :D

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut haluavat pilata ihonsa liialla auringonottamisella,aina pitää olla esim. rannalla kun aurinko paistaa,

tunnen pari tälläistä naista,ovat nyt noin 30v,

mutta ryppyjä on kuin 50v:llä

Rypyt on kauniita.

Hyvä kun suojaidutaan. Itselleni paloi rakkulat ihoon kun unohdin aurinkorasvan ja olin ulkona päivän t-paidassa.