Mikä on elämäsi järkyttävin vakava tapahtuma jota olet joutunut todistamaan?

Törkeä pahoinpitely, sosiaalityöntekijöiden vähättelevä käyttäytyminen ja oikean avun epääminen.

Oikeustoimi ja lääkärit ymmärtävät paremmin kuin kukkahattutätit.

Olin 13-vuotias ja ystäväni luona yökylässä, kun tämän ystäväni äidin miesystävä käyttäytyi asunnossa agressiivisesti (huusi, paiskoi tavaraa, töni jne).

Ahdistuksissani laitoin ystäväni soittamaan poliisit paikalle, kun meno vaan yltyi.

Siitäkös tämä ukko pillastui kun tajusi että pollarit on alaovella!

Kävi näille vakuuttelemassa kaiken olevan ok ja ryntäsi kaverini huoneeseen järjetön puukko kädessään.

Olin täysin shokissa hiljaa paikallani, mies huusi hullun kiilto silmissään kaverilleni ja syytteli tätä vaikka mistä, enkä koskaan unohda sitä pelkoa ystäväni kasvoilla.

Sitten se tapahtui, ukko hyökkäsi puukon kanssa kimppuun. Luojan kiitos kaverini tajusi ottaa hyökkäyksen vastaan käsillään. Vasta tässä vaiheessa vuoden äiti könyää paikalle kännissä ölisemään että hänen tytärtä et puukota. Tilanne rauhoittuu, ovi sulkeutuu, jäämme huoneeseen kaksin.

Kaverini toisessa kädessä on syvä, pitkä vekki, takuulla tikkausta vaativa tapaus. Jotenkin tajuan kaivaa vaatekaapista jotain, millä sitoa haava tiukasti. Emme uskalla nukahtaa tai liikkua, joskus aamulla asunto viimein hiljeni.

Hipsin vähin äänin kotiin enkä koskaan kertonut kellekkään, enkä ikinä enää kyläillyt siinä osoitteessa. Tuskin on yllätys, että kaverini otettiin myöhemmän huostaan.

Se, kun jäin 11 -vuotiaana kevarin alle. Bussikuski pysähtyi suojatielle ja viittilöi että voin mennä. Yhtäkkiä se juuri ja juuri täysi-ikäinen kevarikuski tuli bussin takaa ja ajoi yli. Vaatteet ja lasit menivät rikki, vasen jalkani murtui ja sain vasempaan kylkeen pahat naarmut asfaltista ja hiekasta. Se poika oli ilmeisen säikähtänyt ja pahoillaan ja pyysi anteeksi kun mua vietiin lanssiin. Äitiä ärsytti että se jolppi joutui maksamaan korvauksia vajaat 300€.

Tulipalo, jossa kuoli yksi ihminen.

Kolaripaikalle osuminen, siellä oli kuollut kolme ihmistä.

Avomiehensä itsemurha ampumalla. Olin paikalla, samoin kuin pienet lapsemme, joista pidin huolta.

Kolmen, sattumanvaraisesti valikoituneen naisen ampuminen ravintolan eteen :-( Ei missään vaiheessa tullut tosin kunnon shokkia, vaan jotenkin epätodellinen olo.

Olin muutama kesä sitten rannalla ottamassa aurinkoa. Yhtäkkiä vierestäni muutaman metrin päästä viuhahti ohi jokin - rannan parkkipaikalla ollut auto valui rantaa pitkin alas jokeen. Sen jälkeen kuului kiljuntaa, ja huomasin takanani miehen, jonka päältä auto oli kulkenut. Mies oli pahasti ruhjeilla ja vääntynyt, häntä ei pystytty elvyttämään. Mies kuoli vammoihinsa.

Läheisen kuoleminen keuhkosyöpään. Ei ole kaunista katseltavaa.

Olin 16, kun automme ohitti moottoripyörä loivassa kaarteessa.pyörä alkoi siinä minun silmieni vieressä pomppia ja ajoikin suoraan ns mutkan suoraksi. Molemmat miehet lensivät kymmeniä metrejä. Isäni pelasti toisen miehen hukkumadta (pää ojassa). Toinen kuoli heti ja toinen matkalla sairaalaan. Kamalaa oli. Moottoripyörä = not for me.

Toinen kerta oli, kun lapseni (aikuinen) soitti ja käski tilaamaan ambulanssi koska oli yrittämässä itsaria. Olimme itse 200 km päässä. En toivo kenellekään samaa kokemusta!

Kävipä sattuma:)

Juuri tänään ajellessani kotia kohti hiiri/rotta juoksi autoni editse ja yritti hypätä altani pois, mutta hyppäsikin onnettomuudekseen toiseen suuntaan ajaneen auton kylkeen ja kaput. Ei ole kovin kiva näky, kun joutuu todistamaan jotain tuollaista. Onneksi ei ollut siimahäntää isompi olento:(

Se, kun jouduin antamaan rakkaalle lemmikilleni hätäeutanasian paljain käsin.

Ap. Vähättelee vaikutustani.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen lemmikkini kuoli syliini kamalasti koristen ja kouristellen. Eläinlääkäri arveli, että oli sydänkohtaus. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Olisin toivonut tuolle parhaalle ystävälleni helpompaa lähtöä.

:(.........

Uutena vuotena olin siilitien metroasemalla, astuin ulos sieltä ja näin kun auto ajoi ihmisjoukkoon.

Kauhea näky, mä melkein pyörryin kun teki niin pahaa.

Seurannut terveyskeskuksen vuodeosastolla molempien vanhempieni viimeisiä elinpäiviä, kuolinhetkeen saakka. Kummankaan lähtö ei ole ollut helppo ja kivuton.

En oikein tiedä, että onko tämä etsimäsi tapaus, mutta minulle parhaiten mieleen jäänyt vakava tapaus on ollut ne muutamat kerrat, kun olen nähnyt isäni makaamassa sammuneena hänen juotuaan kerralla liikaa alkoholijuomia liian nopeasti. Useimmiten hän sentään makasi sängyssä, mutta kerran sukulaisperheen mökin lattialla. Kerran hän makasi sängyssä alasti sammuneena. Jostain syystä mökin lattialle sammuminen ja sänkyyn alasti sammuminen ovat jääneet erityisen tarkkaan mieleen. Tuollaista tilannetta kun ajattelee, niin en toivoisi kenenkään lapsen enää koskaan joutuvan näkemään vastaavaa näkyä, sillä sen verran ahdistavat muistot niistä on jäänyt. Ei liene myöskään ihme, että olen itse ollut vuosikausia absolutisti, varsinkin kun isän suvussa on todella paljon alkoholisteja ja olen itse riippuvuuksille altis persoona, jään siis helposti riippuvaiseksi asioista, joista voi jäädä riippuvaiseksi.

Olin ala-asteella ja olimme olleet kaupungissa muistaakseni museovierailulla luokkalaisteni sekä rinnakkaisluokkalaisteni kanssa. Lähdimme kaikki bussilla yhtä matkaa kotiinpäin. Tulomatkalla rinnakkaisluokkalainen poika jäi bussista pois kotipysäkillään. Hän kiersi bussin takaa pois ja vastaan tulevien kaistalla tuli auto kovaa vauhtia ja törmäsi poikaan. En nähnyt itse törmäystä, mutta näin pojan makaamassa verisenä maassa. Oli sydänta raastavaa kuulla, kun pojan paras ystävä tajusin tilanteen ja alkoi itkemään. Sitä hetkeä en unohda ikinä. Lopulta poika kuoli vammoihinsa sairaalassa.

Hometalo loukkuun jääminen

Oman lapsen kuolema.

Tjaa, olisikohan luun sojottaminen jalasta, jota oli juuri vähän sahattu moottorisahalla. Se ei oikeastaan ollut järkyttävää, vaan enemmänkin muiden ihmisten käyttäytyminen. Olin lapsi enkä saanut mitään traumoja. Ja tuo jalan omistaja jäi henkiin.