Mikä on elämäsi järkyttävin vakava tapahtuma jota olet joutunut todistamaan?

Olimme Treellä äidin kanssa 60-luvulla, siellä yksi mies pahoinpiteli naisystäväänsä niin että suusta ja nenästä vuoti verta.  Sitten äiti alkoi nauraa. Mies pelästyi tästä, kuinka nainen on tuollainen, ettei enää lyönyt.  Paluumatkalla hän valisti sisartani ja minua ettei saa kellekään kertoa että hän nauroi.  Samana päivänä kaikki tuttavat kuitenkin saivat tietää.

Se, kun lapsi sylissä pakenin kotoani riehuvaa miestä pakkasyöhön. Onneksi ehdin napata kassin ovenpielestä, jossa avaimet ja kännykkä, että sain soitettua ambulanssin ja poliisin. Mies oli niin sekaisin ettei saanut avattua perässäni lukitsemaani ulko-ovea, mutta siinä vaiheessa en tiennyt sitä, vaan pelkäsin että tulee perään. Aika nopeasti apua tuli, mutta tilanne jätti minuun ja lapseeni pahat traumat, joita kumpikin vuosia olemme oireilleet. Olemme kylläkin saaneet terapiaa, kun sitä vaadin.

Se on varmaan tämä täälläkin ollut järkyttävä tarina ihmisestä joka kuori liikaa perunoita.

Useamman kerran joutunut näkemään tai kuuntelemaan kuinka isä pahoinpitelee äitiäni ja joskus meitä lapsiakin. Välillä niinkin rajusti, että olen miettinyt et selvitäänkö elossa.

Joo, on vaikuttanut elämääni. On ollut päihteiden kanssa ongelmia, paniikkia, turvattomuutta, todella vaikeaa luottaa, varsinkaan miehiin. Terapian ja muun kuntoutuksen avulla toipuminen on kyllä edenny ja nyt asiat ok, mutta töitä riittää vielä.

Psyykeni suojamekanismit ovat kai niin vahvoja, että en osaa vastata tähän. En saa mieleeni nyt mitään erityisen järkyttävää. Ehkä olen unohtanut pahimmat.

Löysin isäni autotallista itsemurhan tehneenä. Oli yrittänyt edellisiltana soittaa, mutta en jaksanut vastata.

Perheväkivaltaa meilläkin. Siitä ei nyt enempää.

16vuotiaana näin kun veljeni ajoi kolarin, tulin takana toisen auton kyydissä. Näytti todella pahalta. Onneksi ei vakavia loukkaantumisia kuitenkaan.

Veljen jalka poikki, toipuminen kesti pitkään.

Hyvä ystäväni soitti minulle pari vuotta sitten. Olin töissä enkä heti päässyt vastaamaan, soitin takaisin n. puolen tunnin päästä. Ystävän puhe sammalsi ja en meinannut saada selvää. Ihmettelin asiaa siinä puhelun aikana koska oli tiistai ja ystäväni juo vain erittäin harvoin viikonloppuisin.

Lähdin töistä samantien ystäväni luo. Nähtyäni ystäväni soitin ambulanssin ja he tulivat nopeasti. Valitettavasti ystäväni menehtyi. Mielessä kävi puhelun aikana että ystävällä on jotain aivoperäistä vikaa mutta kuvittelin että ovat esim. kihlautuneet poikaystävänsä kanssa ja juoneet kuohuviiniä tms. Kyseessä siis erittäin urheilullinen 25 vuotias nainen.

Syyllisyys painaa. Mitä jos olisin vastannut puhelimeen tai soittanut heti töistä ambulanssin, olisiko ystäväni vielä elossa? En saa koskaan tietää.

Parin metrin päässä minusta nainen jäi pyörällä pakettiauton alle :/ Tästä aikaa jo monta vuotta.

Olin osallisena kolarissa. Tulin tajuihini jossain keskellä ei mitään ja ymmärsin heti että nyt ollaan kolaroitu ja pahasti. Syvä hiljaisuus. Yksi kuollut, kaksi loukkaantunutta ja mulle tuli vaan ruhjeita, tikkejä sekä murtumia.

Vierailija kirjoitti:

Kahden miehen suorittama avopuolisoon kohdistunut törkeä pahoinpitely omassa kodissa keskellä yötä.

Siis joku polyamorinen suhde? 

Pappani sai sydänkohtauksen. Ambulanssin odottaminen kesti ikuisuuden.  Eikä paikalla ollut muita kuin minä ja mummoni joka oli shokissa.  Olin 18 vuotias.

Pitkäaikainen lemmikkini kuoli syliini kamalasti koristen ja kouristellen. Eläinlääkäri arveli, että oli sydänkohtaus. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Olisin toivonut tuolle parhaalle ystävälleni helpompaa lähtöä.

Välillä se menee jo överiksi miten pitää todistaa jotain.

Oma isäni (tai 'isäni', en suostu ajattelemaan tuota sadistia isänäni) on pahoinpidellyt minua satoja kertoja. Väkivalta on ollut rajua ja traumatisoivaa, esim hakattu esineillä, kuristettu kurkusta, vedetty tukasta lattialla, heitelty seinille.

Isä korkeahkossa asemassa oleva virkamies ja 'silmäätekevä'. Ulkopuolisesti katsoen hyvä perhe. Mutta sisällä riehui sadistinen psykopaatti joka rääkkäsi lapsiaan ja vaimoaan.

En ole päässyt yli enkä unohda koskaan. Olen itse ns. 'menestynyt', johtunee siitä että minusta lapsuuteni takia tuli ylisuorittaja ja taistelija (joka ei oikeasti ole ollenkaan niin urhea miltä näyttää muiden silmiin).

Ei ole mitään hirveämpää tunnetta kuin taistella kuolemanpelkoa vastaan pienenä avuttomana lapsena, jota oma vanhempi kiduttaa.

Näin äidin pettävän isää lomamatkalla ulkomailla. Äiti kävi joka kesä samassa lomakohteessa, jossa hänellä ilmeisesti oli rakastaja. Vierailimme usein erään paikallisen miehen luona, mutta en pitänyt asiaa mitenkään erikoisena ennen kuin kerran, kun minut oli hätistetty pihalle leikkimään mutta vahingossa näin ikkunan läpi miehen suutelevan ja kähmivän äitiä. Olin ehkä kahdeksan-yhdeksän. Näyn aiheuttama ahdistus oli valtava. Halusin kertoa isälle mutta samalla en halunnut pettää äidin luottamusta. Pelkäsin myös heidän alkavan riidellä, minkä seurauksena isä alkaisi juoda niin kuin usein kävi.

Oman  reippaan lapseni sairastuminen skitsofreniaan 25 vuotiaana

Peukkujen katoaminen palstalta keväällä.

Kun minut pahoinpideltiin ja raiskattiin. Tuntematon kaveri seurasi koti ovelle, en päässyt sisälle turvaan. Tyyppi ei saanut rangaistusta.

Yöjunassa Tukholman ja Malmön välillä heräsin siihen että joku tuntematon mies tuli päälleni. Reagoin kuten peura avovaloissa enkä pystynyt huutaa enkä sanoa mitään vaikka hytissä nukkui viisi muuta ihmistä. Jotenkin sain napsautettua valot päälle ja mies säikähti ja katosi. Jäin lamaantuneena makaamaan paikalleni. Edelleen kaduttaa etten noussut ja huutanut, junassa mies olisi varmasti jäänyt kiinni.