Lue keskustelun säännöt.
Psykologi sanoi, etten vaikuta masentuneelta. V*ttu pitihän se arvata, että ihan turhaan yritin hakea apua!
04.07.2017 |
Olen käynyt psykologin luona 6kk. Käynti kerran viikossa. Sitä ennen olen käynyt mt-toimistossa varmaan 2 vuoden ajan, eri psykiatreilla monia kertoja ja aina olen tehnyt monia masennustestejä, on haastateltu ja kyselty monet kerrat eli lääkärien toimesta ja olen saanut aina diagnoosiksi masennuksen. Joka helvetin papereissa se on aina lukenut.
Sitten tämä hemmetin kaikkitietävä jumala, joka näkee mua 45minuutin ajan kerran viikossa, toteaa, etten vaikuta masentuneelta.
En tiennyt mitä hittoa tuohon oikein olisi sanonut! Anteeksi kun pukeudun suht siististi käynteihin ja puhun ihan normaalisti, senkö takia en olekaan masentunut?!
Olen sanonut miljoonia kertoja tuon psykologin luona, että on toivottomuuden tunnetta, olen joskus jopa viillelyt itseäni, haluaisin kuolla, aina ei jaksa nousta sängystä ylös, siivoaminen ym on välillä vaikeaa mutta välillä jaksan tehdä niitä ja olla ihan normaalisti kotona, mutta ei se mielestäni tarkoita, etteikö ihminen voisi olla masentunut, vaikka hitto vie jaksaa jotain tehdäkin!
Joskus olen kertonut jotain kivoja juttuja käynneilläni, siis esim. jonkun mukavan muiston menneisyydestäni ja sitten ollaan kumpikin naurettu tyyliin "heh heh no olipas kyllä hauska juttu!", mutta vissiin masentunut ei saisi koskaan nauraa, eikä kertoa kivoja asioita, koska ETHÄN SÄ VOI OLLA MASENTUNUT JOS JAKSAT NAURAA JA JUTELLA !!
Kertokaahan ihmeessä mulle, miten mun täytyy pukeutua ja käyttäytyä psykologin luona, että mua uskotaan, kun sanon että KYLLÄ, OLEN MASENTUNUT????
Pitääkö mulla olla käynneillä puukko mukana, jolla samalla viiltelen käsivarsiani kun puhun sen toopen kanssa, vai en varmaan silloinkaan ole masentunut, ainoastaan huomioh*ora??
Mulle tuli helvetin paska fiilis tuosta sen sanomisesta!
Mulla on paniikkihäiriö ja lapsena koin seksuaalista hyväksikäyttöä, pelkään ja ahdistun myös sosiaalisista tilanteista. NÄIDEN VUOKSI OLEN MASENTUNUT!
Totta helvetissä mua masentaa, jos on paniikkikohtauksia ja elämä menee neljän seinän sisällä suurimmaksi osaksi ja joka päivä on yhtä helvetin taistelua että pääseekö kauppaan vai ei ja lopulta en pääse ja tilaan ruokaa koti ovelle! Ja kaikkea muuta päässä pyöriviä asioita, ongelmia itsetunnon kanssa, menneisyydessä tapahtuvia kamalia asioita jne jne !!!
Ja nämä kaikki asiat psykologi tietää !!! Mutta eihän tässä perhana uskalla suutaan edes noilla käynneillä näköjään aukaista, etten vaan sano yhtään mitään väärää, jonka perustella EN VOI OLLA MASENTUNUT !!!!!!!!!
Sitten tuossa yks kerta olin aika hyvällä tuulella, kun sanoin, että lähden kylpylään siskon kanssa, voi hitsit kuinka odotan sitä matkaa ja hymyilin kuin joku perkeleen naantalin aurinko !!! No reissu oli kiva mutta kotiin päästyä se sama, harmaa ja paska arki taas jatkui, mutta sai edes pienen hetken tuntea nauttivansa elämästä ja oli mukavaa !! Miksi se on väärin???
Eikö siis todellakaan tälläisiä tunteita kannata ollenkaan näyttää noiden kallonkutistajien seurassa, koska ne vetää heti kaikenlaisia johtopäätöksiä, että ei toi ihminen olekaan mikään traumatisoitunut eikä masentunut kun noin hymyilyttää??
Kommentit (48)
Miksi pitäisi ajatella että olet nimenomaan masentunut? Eikö riitä että vastapuolella tajutaan että jotain mielenterveysongelmaa on? On niitä paljon muitakin mt-diagnooseja kuin masennus. Itse en kauheasti edes perusta mistään diagnooseista, ihmisen mieli ei vaan oikein mahdu mihinkään yksinkertaisiin luokitteluihin. Itse olen saanut ties minkälaisia diagnooseja mutteivät ne ole vieneet asiaani eteenpäin millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itselläni meikki kertoo huonosta olosta ja epävarmuudesta. Vihaan itseäni ja ulkonäköäni niin paljon, että se oikea minä pitää piilottaa tai muokata.
Valtamediassa rennoissa vaatteissa ja meikitön nainen leimataan usein masentuneeksi. Pitäisi "huolehtia" itsestään eli meikata ja käyttää tiukkoja epämukavia vaatteita. Asiantuntijat eivät osaa erottaa ulkonäöstä masentunutta naista vaikka niin välttävätkin.
Mitäs sinä sitten sanoit? Et ilmeisesti mitään. Olisi ehkä kannattanut kysyä meinaako hän että vaikutat esim. terveeltä, vai siltä että sinulla on joku muu ongelma.Yksi syy paskaan oloosi on varmasti se että et sano ihmisille vastaan.
Kyllä pätevä terapeutti tietää että masentunut ei ole vain oireita x ja y.Tietynlaista hallitsevuutta oireissa kuitenkin on.
Menin ensimmäisen lapsen synnyttyä itkun kanssa psykiatrille, vaivana pahaksi äitynyt ja pitkittynyt synnytyksen jälkeinen masennus, pakkoajatuksia jne. Sain juuri ja juuri sinne mentyä, vauva valvotti, itse olin aivan rikki. Se nainen työnsi reseptin mulle käteen, katsoi pitkään ja sanoi: sekin parantaisi oloasi, jos pitäisit parempaa huolta ulkonäöstäsi.
sinne en sitten toista kertaa mennyt. Ei muuta kuin terapeutti vaihtoon, ap.
Minusta kuulostat siltä, että et siedä tavallista elämää. Se ei ole masennusta. Se on curlingelämän tuottamaa kyvyttömyyttä kestää normaalia arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista, että hän tarkoitti tokaisullaan olemuksesi siisteyttä ja pirteyttä, eli vaikka olet masentunut se ei ehkä monille näytä siltä? Vai missä yhteydessä tää sanottiin? Näin äkkiseltään mietittynä aika tökerö kommentti, mutta vaikea sanoa kun ei ollut paikalla.
Ymmärrän kyllä vitutuksen kun on muutenkin herkillä ja sen kiukun joka nousee tuollaisesta vähättelystä ja omien tuntemusten mitätöinnistä. Itselle oli koulussa (AMK nuorten puoli) tullut vastaan ikäviä tilanteita, porukalla tuijottelua ja naureskelua samalla kuuluvasti haukkuen ja seksuaalisilla jutuilla halventaen, "yökkis toikin on täällä" tyyppisiä tokaisuja, jätettiin huomiotta muuten mutta välillä haukuttiin tunnilla keskenään kuitenkin suht kuuluvasti ja kerran oli jopa kodin ulkopuolellakin joku huutamassa mun nimeä, päälle jotain räkätystä ja pilkkaa, mikä taisi olla se viimeinen niitti yksin uudessa paikassa. Jo ennen oli ollut vaikeaa ja sitten ongelmat seurasivat uudelle paikkakunnalle niin ettei saanutkaan uutta alkua.
Siinä kohtaa kun lääkäri sanoi ettei tuo kyllä ollut kiusaamista vaan enemmän mielipide-eroa (...?) kun ei edes tavaroita piiloteltu tai käsiksi käyty niin otin jo pohjakosketusta kun oli niin mitätön olo. Juuri sillä hetkellä minulla oli yksi läheinen elämässäni, jolle uskalsin purkaa tunteitani, kun kaikille muille oli sylkykuppi, jopa psykiatrille tunnuin olevan turhasta kitisijä keksittyjen ongelmien kanssa. Jälkikäteen näen tyynemmin että lääkäri oli ko. tilanteessa epäkohtelias, ammattitaidoton ja mielestäni edelleen väärässä, mutta virhearviointeja sattuu kaikille. Kiusaaminen on mielestäni juurikin sitä henkistä väkivaltaa, ala-arvoista kohtelua ja haukkumista. Käsiksi käyminen ja varastaminen ovat myös kiusaamista, mutta ennen kaikkea ne ovat RIKOKSIA, joiden yksi hyvä puoli on se, että ne voi viedä poliisille.
Minut taas yritettiin manipuloida itse myöntämään, että olen masentunut, vaikka en ollut. Niin ne "ammattilaiset" haluavat säädellä toisten sairauksia ja tilastoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksesi perusteella minusta vaikutat kyllä enemmän joltain huomionhakuisuutta sisältävältä persoonallisuushäiriöiseltä kuin masentuneelta. Ei toki diagnooseja nettipalstan kautta jaeta. :)
Mutta voisitko ajatella sellaista mahdollisuutta, että terapeuttisi voisi olla oikeassa? Varmasti hän perustelisi mielipiteensä jos haluaisit kuunnella.
Ymmärrän että olet pahalla tuulella, mutta kirjoituksesi on kyllä aikamoista draamaa siitä miten sua niin väärin kohdellaan ennemmin kuin masentuneen sielunelämää.
Voitko mun mieliksi alkaa syödä maksalaatikkoa puolukkahillolla, vahvaa kamomillateetä useamman kupin päivässä ja sitten jätä sokeri ja pullamössö hötö pois.
Paljon vihanneksia ja juureksia ja kalaa, kanamunaa...
Mulla oli ahdistusta ja paniikkikohtauksia... en muista miten päädyin syömään mm. näitä ravintoaineita, mutta lopulta auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä takerru diagnoosiin. Tuo että välillä jaksat välillä et ei oikeasti täytä kliinisen depression kriteereitä. Silloin oireiden pitäisi olla pitkäkestoisia ja jatkuvia. Mutta se ei tarkoita etteikö sinulla kuitenkin olisi ongelmia joihin tarvitset apua. Ja se kai on tarkoituksesi että olosi helpottuisi? Ei se diagnoosi sinua saa voimaan yhtään paremmin. Äkkiseltään tulee persoonallisuushäiriö mieleen, jos nyt jotain diagnoosia haetaan. Epävakauteen usein liittyy taipumus mielialan vaihteluihin.
Kaverilla oli päinvastainen ongelma, laukkasi vuosia lääkäreillä infernaalisen väsymyksen vuoksi (niin kova väsymys että käveli päin seiniä ja nukahti kerran polkupyöräillessäkin) ja aina sanottiin että olet masentunut, oli todella pitkillä sairaslomillakin sen takia. Vaikka itse siis sanoi ettei ole masentunut, vaan väsynyt, uni on huonoa ja eikö voisi tutkia mistä se johtuu. Pääsi vihdoin kunnollisiin tutkimuksiin ja todettiin paha uniapnea, sai jonkun maskin jota käyttää öisin ja olo koheni ihan parissa viikossa normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle taas psykiatrian erikoislääkäri sanoi, että olen luultavasti ainakin lievästi masentunut, vaikken tunnista masennuksen piirteitä lainkaan itsestäni. Olen kyllä ahdistunut, stressaantunut, uupunut ja paniikkioireinen, mutta kuitenkin hyvin toiveikas tulevaisuuden suhteen ja näistä kaikista muista mt-ongelmistani huolimatta positiivinen ja pääsääntöisesti hyväntuulinen. En ole koskaan satuttanut itseäni tai edes miettinyt sitä, enkä missään nimessä toivo kuolevani (päin vastoin pelkään sitä niin, että saan paniikkikohtauksia sen vuoksi). Haluaisin elää ikuisesti.
Itsekin suosittelen, että vaihdat terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi ajatella että olet nimenomaan masentunut? Eikö riitä että vastapuolella tajutaan että jotain mielenterveysongelmaa on? On niitä paljon muitakin mt-diagnooseja kuin masennus. Itse en kauheasti edes perusta mistään diagnooseista, ihmisen mieli ei vaan oikein mahdu mihinkään yksinkertaisiin luokitteluihin. Itse olen saanut ties minkälaisia diagnooseja mutteivät ne ole vieneet asiaani eteenpäin millään tavalla.
Se, että SINÄ olet "saanut ties minkälaisia diagnooseja" ei tarkoita, etteikö joku muu voi olla oikeasti sairas. Minusta vaikutat tyypiltä, joka on hakenut huvikseen saikkua, vedoten mt-ongelmiin? Mihin asiasi olisi pitänyt viedä eteenpäin, jos et ole edes ollut sairas, vaan teeskennellyt? En usko, että olet edes ollut sairas, olet sekoittanut jonkun väsymyksesi toisten aitoihin sairauksiin? Hae apua.
Todellista masennusta sairastava on sairas, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, ap! Mä sain samanlaista kohtelua aikanaan psykiatriselta sairaanhoitajalta. Hyvä kun olin persukseni saanut ekalla käynnillä penkkiin, niin sanoi jo epäilevänsä olenko masentunut. Ja minä olin juuri itkeä tirauttanut ennen kuin olin tullut sisälle, niin koville otti mennä silloiseen mielenterveystoimistoon. Oli kyllä harvinaisen hirveä ihminen muutenkin ja viimeisellä käynnillä kehtasi vielä naureskella, etten tainnut kauheasti pitää hänestä. Niin, oisko sillä ollut asian kanssa tekemistä että kohteli mua koko ajan valehtelijana..onneksi löysin parempaa hoitoa muualta ja toivuin.
Psykologi kuitenkin nyt on ammattilainen, jonka työ on arvioida näitä asioita.
Itselleni tekstistäsi herää ajatus, että sinulla saattaa olla persoonallisuushäiriö. Mielialaoireet (pitkäkestoiset ja lääkkeisiin huonosti reagoivat) ovat tyypillisiä persoonallisuushäiriöistä kärsiville, valitettavasti. Toivottavasti saat oireisiisi apua jollain tavalla kuitenkin ja elämäsi parempaan kuntoon!
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tekstistäsi herää ajatus, että sinulla saattaa olla persoonallisuushäiriö. Mielialaoireet (pitkäkestoiset ja lääkkeisiin huonosti reagoivat) ovat tyypillisiä persoonallisuushäiriöistä kärsiville, valitettavasti. Toivottavasti saat oireisiisi apua jollain tavalla kuitenkin ja elämäsi parempaan kuntoon!
Amatöörin diagnoosille tuli heti kannatusta. Minulle taas alapeukku kun sanoin että ammattilainen osaa työnsä.
Täysin ennalta-arvattavaa mutta silti kummallinen ilmiö.
Kysy ensikerralla suoraan mitä hän tuolla tarkoitti.
ja jatkossa aina sanot heti jos hän sanoo jotain mielestäsi väärin ja pyydät selittämään mitä hän tarkoittaa.
Itse epäilen että hän hakee sinulle jotain "vakavampaa" kuin masennus.
Sinulla on ollut paljon vaikeuksia ja tälläiset voivat johtaa esim. kaksisuuntaisen mielialahäiriöön.
Tuota noin.. en ota kantaa ap:n ongelmiin psykologin kanssa. Voihan tosiaan olla niin etteivät vaan "kemiat kohtaa". Mutta yleisellä tasolla totean kuitenkin että psykiatrian piirissä on huomattavan paljon potilaita jotka eivät tunnista tilaansa itse. Jopa suljetuilla osastoilla on suuri osa potilaista täysin terveitä jos heiltä itseltään kysytään. Muutenkin melko hanakasti psyk puolella potilaat (varsinkin persoonallisuushäiriöiset) pyrkivät itse diagnosoimaan itsensä verrattuna somatiikan puoleen jossa lääkärin tekemään diagnoosin enemmän luotetaan.
Vaihda psykologia (on siis varmaan terapeuttisi?). Minullekin on joskus huomautettu, että ota yhteyttä jos vointi huononee viitaten ulkonäkööni. Huolellinen meikki (saatoin pahimmillaan käyttää 2h tuntia meikkaamiseen) oli enemmänkin masennukseni oire kuin päinvastoin.