Lue keskustelun säännöt.
Työtön, jos löytäisit työpaikan olisitko valmis muuttamaan?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Jännä huomata että kukaan helsinkiläinen ei olisi valmis muuttamaan, vaikka varmasti elämänlaatu vain paranisi jossain muualla. Muualla asuvathan ne yleensä joutuvat työn perässä Helsinkiin muuttamaan, ja kämppä maksaa ihan naurettavan paljon, se kylä on täynnä kylähulluja, koska ne on muualta Suomesta kaikki sinne kerääntyneet. Juoppoja, narkkeja, mustalaisia ja mamuja ja sitten tosiaan ne hullut... Hissit haisee kuselta ja kaikki kaiteet ym. on paskassa. Metrossa kun katsoo ympärilleen kanssamatkustajia, niin harvoin on edes puolet normaaleja.
Kokeiltu on eikä elämänlaatu parantunut. Miten elämänlaatu paranee, jos mihinkään ei voi mennä eikä missään ole mitään? Jos haluaa mennä ulos syömään, niin vaihtoehtona on abc (jonne saa kävellä tunnin suuntaansa) ja lähipizzeria. Stadissa oli vaikka miten paljon valinnanvaraa ja kaikkialle pääsi julkisilla. Iltaisin ja viikonloppuisin oli vaikka mitä kulttuuririentoja, täällä saa kuunnella kylän ukkoja paikallisessa baarissa. Ei kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin yli 150 kilometrin päähän töihin ihan määräaikaiseksi (kahdeksi kuukaudeksi), pienellä palkalla, (palkka 1600 brutto). kuljin autolla kun julkisia ei kulkenut. Tein ylityötä, jolla sain nostettua tuloa. Sillä tiellä ollaan yhä. Että näin ne omat valinnat vaikuttaa. Muuten voisin olla yhä jumissa pikkupaikkakunnalla työttömänä. Koskaan ei tiedä mitä ovia avautuu tuollaisista. Toiset tarttuu tilaisuuteen, toiset sulkee ovet edestänsä ihan itse ja sitten vielä vinkuu että "ei oo töitä, ei kannata, ei viitsi, lisää pitäs sossutukia saada että pärjäis"
En ole työtön, mutta en mielelläni muuttaisi työn perässä. Näitä hommia ja tämän alan työntekijöitä kyllä riittää paikassa kuin paikassa. Jos olisi joku oikein unelma-ammatti ja vähemmän työpaikkoja, voisin harkita. Olen asunut täällä aina ja täällä on perhe ja suku. Tuntuisi masentavalta olla ihan yksin jossain vieraalla paikkakunnalla. Työelämä on nykyään niin epävarmaa, että tulisi aika kalliiksi muuttaa vähän väliä eri puolille Suomea. Ja muutto koskettaa koko perhettä. Ei siinäkään mitään järkeä olisi, että töissä oleva puoliso joutuisi siirtyä työttömäksi toiselle paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Oma työnhakualueeni on noin 800 km. Asun Etelä-Suomessa ja pohjoisimmat hakemani paikat ovat olleet Lapissa. Olen muuttanutkin työn perässä satoja kilometrejä. Näin sinkkuna en ymmärrä, miksi en muuttaisi työn perässä. Ennen vanhaan se oli ihan normaali asia. Nykyään on ihmisillä vain oikeuksia, velvollisuudet unohtuvat.
Ihan niin kuin sinkuilla ei olisi muuta elämää kuin työn perässä muuttaminen. Mulla on ainakin koko elämä läheisine ihmisineen siellä missä asun. Onneksi tämä ei ole Pohjois-Korea missä ihmisiä siirrellään pakkotyöleiristä toiseen. Jos olisi niin muuttaisin Tukholmaan tai Tallinnaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisin kyllä kunhan uudella paikkakunnalla selviää ilman autoa
Niinpä ja niitä paikkakuntia on tasan yksi eli Helsinki. Jo Vantaalla on vaikeuksia liikkua joissakin tapauksissa moniin paikkoihin. Ehkä jos asuu ja työskentelee jonkun kaupungin keskustassa kävelymatkan päässä. Minulla on toistaiseksi kortti mutta en saa enää ajaa autoa näköongelmien vuoksi. Tietokoneella työn tekeminen ei ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa työn ja hyvinvoinnin välinen yhteys hämärtynyt. Täällä Aasiassa on ihan normaalia, että nukutaan linja-autossa kaikki yöt jos työt niin vaativat.
Yksi tuttu haki töitä japanilaisesta firmasta ja työhaastattelussa häneltä kysyttiin onko hän kuullut käsitteestä työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. (Totta kai.) Meillä ei ole sellaista, työ on prioriteetti numero yksi.
Olen muuttanut töiden perässä kolmesti, ensin 300 km pohjoiseen, sitten 500 km etelään ja taas pohjoiseen 200 km. Joka kerta perheen kanssa ja aina on järjestynyt myös puolisolle työtä. En ole koskaan ollut niin korvaamaton ihminen, että töitä on tultu tarjoamaan kotiin. Aina on pitänyt itse hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä huomata että kukaan helsinkiläinen ei olisi valmis muuttamaan, vaikka varmasti elämänlaatu vain paranisi jossain muualla. Muualla asuvathan ne yleensä joutuvat työn perässä Helsinkiin muuttamaan, ja kämppä maksaa ihan naurettavan paljon, se kylä on täynnä kylähulluja, koska ne on muualta Suomesta kaikki sinne kerääntyneet. Juoppoja, narkkeja, mustalaisia ja mamuja ja sitten tosiaan ne hullut... Hissit haisee kuselta ja kaikki kaiteet ym. on paskassa. Metrossa kun katsoo ympärilleen kanssamatkustajia, niin harvoin on edes puolet normaaleja.
Aamun parhaat naurut :D. Olisi tosiaan kiva tietää miten elämänlaatu paranisi jossain pikkukylässä. Minä olen ajellut työmatkoja ym. metrolla varmaan 30v. En ole tänä aikana nähnyt enempää,epänormaaleja kuin jossain maalaiskylän matkahuollon baarissa. Äärettömän ahdistava ajatus asua jossain ahdasmielisessä junttikylässä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa työn ja hyvinvoinnin välinen yhteys hämärtynyt. Täällä Aasiassa on ihan normaalia, että nukutaan linja-autossa kaikki yöt jos työt niin vaativat.
Yksi tuttu haki töitä japanilaisesta firmasta ja työhaastattelussa häneltä kysyttiin onko hän kuullut käsitteestä työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. (Totta kai.) Meillä ei ole sellaista, työ on prioriteetti numero yksi.
Mitäs hyvinvointia se on, että ollaan työssä 24/7. Minä pkdän sitä orjuutena. Olen tehnyt töitä ainoastaan sen takia, että pystyn vapaa-aikana elämään ja elättämään itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa työn ja hyvinvoinnin välinen yhteys hämärtynyt. Täällä Aasiassa on ihan normaalia, että nukutaan linja-autossa kaikki yöt jos työt niin vaativat.
Yksi tuttu haki töitä japanilaisesta firmasta ja työhaastattelussa häneltä kysyttiin onko hän kuullut käsitteestä työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. (Totta kai.) Meillä ei ole sellaista, työ on prioriteetti numero yksi.
Mitäs hyvinvointia se on, että ollaan työssä 24/7. Minä pkdän sitä orjuutena. Olen tehnyt töitä ainoastaan sen takia, että pystyn vapaa-aikana elämään ja elättämään itseni.
Mieti mitä hyvinvoinnin elementtejä sisältyy köyhyyteen, koska jos ei työ kelpaa niin se tulee odottamaan sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa työn ja hyvinvoinnin välinen yhteys hämärtynyt. Täällä Aasiassa on ihan normaalia, että nukutaan linja-autossa kaikki yöt jos työt niin vaativat.
Yksi tuttu haki töitä japanilaisesta firmasta ja työhaastattelussa häneltä kysyttiin onko hän kuullut käsitteestä työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. (Totta kai.) Meillä ei ole sellaista, työ on prioriteetti numero yksi.
Mitäs hyvinvointia se on, että ollaan työssä 24/7. Minä pkdän sitä orjuutena. Olen tehnyt töitä ainoastaan sen takia, että pystyn vapaa-aikana elämään ja elättämään itseni.
Mieti mitä hyvinvoinnin elementtejä sisältyy köyhyyteen, koska jos ei työ kelpaa niin se tulee odottamaan sinua.
Vielä sen verran, että sinun elintasosi ja vapaa-aikasi jatkuvat vain niin kauan kuin Suomi saa vielä lainaa. Sen jälkeen velkojat pakottavat Suomen myymään maamme reaaliomaisuuden.
Sitten täällä ei ole enää mitään, ja aasialaiset eivät tule sinua elättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kyllä kunhan uudella paikkakunnalla selviää ilman autoa
Niinpä ja niitä paikkakuntia on tasan yksi eli Helsinki. Jo Vantaalla on vaikeuksia liikkua joissakin tapauksissa moniin paikkoihin. Ehkä jos asuu ja työskentelee jonkun kaupungin keskustassa kävelymatkan päässä. Minulla on toistaiseksi kortti mutta en saa enää ajaa autoa näköongelmien vuoksi. Tietokoneella työn tekeminen ei ole ongelma.
Nyt menit kyllä metsään väittämäsi kanssa. Täällä Suomessa on paljonkin kaupunkeja, joissa pärjää ilman autoa mainiosti. Esimerkkeinä Tampere, Vaasa, Jyväskylä... En asu missään noista, vaan ehkä vielä hiukan pienemmässä kaupungissa, mutta täällä pärjää hyvin ilman autoakin. Busseja ja junia kulkee naapurikaupunkeihinkin.
Veroprosenttisi olisi jokseenkin nolla, jos sinulla olisi työasunto toisella paikkakunnalla ja noin pitkä työmatka.
Terveisin se, joka asui 600 km:n päässä kotoa työviikot. Oli määräaikainen, joten en muuttanut.
En väitä, että se erityisen hienoa aikaa olisi ollut. Eniten hommassa harmitti se, että siellä minä kökötin asunnossa illat tekemättä mitään tai "sukkia kutoen", kun kotona olisi ollut puuhaa vaikka millä mitalla. Parasta hommassa oli se, että sen jälkeen sain taas vetelehtiä kotona 500 päivää ansiosidonnaisella.