Lue keskustelun säännöt.
Työtön, jos löytäisit työpaikan olisitko valmis muuttamaan?
Kommentit (53)
En muuta Helsingistä minnekään. Olen sinkku. Uskon että jos ylipäätään työllistyn niin eniten työpaikkoja on täällä. olen tosin niin vanha että tuskin saan mitään duunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ulkomaille, n. 1000000 ihmisen kaupunkiin kun se näytti olevan muille vastaajille tärkeä tieto. Vakituinen paikka omalta alalta, palkka ei sen kummempi kuin Suomessakaan.
Vierailija kirjoitti:
En muuta Helsingistä minnekään. Olen sinkku. Uskon että jos ylipäätään työllistyn niin eniten työpaikkoja on täällä. olen tosin niin vanha että tuskin saan mitään duunia.
Ottaa aina päähän tämä vallitseva ikärasismi työnsaannissa. Ei se ikä saisi vaikuttaa vaan ihmisen taidot ja persoona. Monta hyvää tyyppiä vailla töitä koska ovat "väärän ikäisiä".
Vastaan työssä käyvänä puolisona. Jos mun työttömälle miehelle tarjottaisiin töitä jostain muusta kaupungista ja se päättäis lähteä sinne töihin:
1) Jos koko perhe muuttaisi, mun työmatkasta tulisi kohtuuton tai minusta tulisi työtön. Mulla on parempi palkka kuin miehellä, eli meistä tulisi köyhempiä.
2) Jos koko perhe muuttaisi, teinillä ei olisi enää opiskelupaikkaa, tai hänen pitäisi jäädä asumaan nykyiselle kotipaikkakunnalle ja meidän pitäisi maksaa hänelle vuokra-asunto, eli meistä tulisi köyhempiä.
3) Jos mies muuttaisi yksin ja mä jäisin nykyiseen taloon, pitäisi maksaa vuokraa miehen työpaikkakunnan asunnosta ja pitäisi palkata lastenhoitaja joka kuljettaa lapset hoitoon, koska mun työpäivä työmatkoineen on aina yli 10h, usein enemmän. Meistä tulisi köyhempiä.
Oma työnhakualueeni on noin 800 km. Asun Etelä-Suomessa ja pohjoisimmat hakemani paikat ovat olleet Lapissa. Olen muuttanutkin työn perässä satoja kilometrejä. Näin sinkkuna en ymmärrä, miksi en muuttaisi työn perässä. Ennen vanhaan se oli ihan normaali asia. Nykyään on ihmisillä vain oikeuksia, velvollisuudet unohtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustin 300km ja jouduin melkein heti lomautukseen toistaiseksi.
Voisin kyllä kunhan uudella paikkakunnalla selviää ilman autoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaikki täällä nykyisessä kotikaupungissani. Ainakaan määräaikaisen perässä en muuttaisi, enkä sellaiseen paikkaan/kaupunkiin, josta ei pääse bussilla tai junalla liikkumaan eri suuntiin, koska minulla ei ole ajokorttia.
Minä lähdin. Nuorin oli lukiossa ja hoiti koulunsa hyvin. Joutui joskus olemaan yksin miehen työmatkojen vuoksi. Matkaa 400 km. Ei mitään järkeä, vuokra-asunto oli edullinen, mutta silti olisin saanut saman työttömänä. Muutama vuosi meni, sitten mies onnistui löytämään töitä samalta paikkakunnalta. Lapset ovat nyt täysin omillaan. Ei mikään hyväpalkkainen työ ja raskasta kulkea. Matka julkisilla kohtuuton, joten oma auto oli pakko olla. Tonni kuussa jäi käteen verovähennykset huomioiden, kun vähennän nettopalkasta kaikki kulut. Hullun hommaa, mutta enpähän ollut työtön.
En usko, että monikaan työttömiä arvostelevasta oikeasti lähtisi samaan, kunhan huutelevat, kun luulevat, etteivät koskaan jää työttömäksi. Viikonloput meni siivotessa. Ei miehet sottapyttyjä olleet, mutta eivät he koskaan perussiivouksen lisäksi muuta tehneet ja perjantaisin jo odotettiinkin minua tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma työnhakualueeni on noin 800 km. Asun Etelä-Suomessa ja pohjoisimmat hakemani paikat ovat olleet Lapissa. Olen muuttanutkin työn perässä satoja kilometrejä. Näin sinkkuna en ymmärrä, miksi en muuttaisi työn perässä. Ennen vanhaan se oli ihan normaali asia. Nykyään on ihmisillä vain oikeuksia, velvollisuudet unohtuvat.
Ennen vanhaan työsuhteet olivat vakituisia ja kokoaikaisia. Työnantajilla oli myös työsuhdeasuntoja. Silloin saattoi luottaa, että työpaikka pysyy eläkeikään asti. Nyt työt ovat määrä- ja osa-aikaisia tai nollatuntisopimuksia. Työsuhdeasuntoja ei taida olla millään työnantajalla. Yt:t ovat arkipäivää firmassa kuin firmassa, ne pistetään pystyyn heti, kun taivaanrannassa näkyy pieni sadepilvi. Sinkkuna muuttaminen on helppoa, mutta perheellisellä on heti isompia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Matkustin 300km ja jouduin melkein heti lomautukseen toistaiseksi.
Tämähän se on tätä päivää. Itsekin tiedän kaksi ihmistä, jotka työpaikan saatuaan saivat seuraavassa kuussa tiedon alkavista yt-neuvotteluista. Kalliiksi tulee laittaa elämä kokonaan uusiksi kuukauden välein. Vuokra-asunnoissakin on nykyään minimivuokra-aikana vuosi, jos irtisanoo, joutuu maksamaan korvauksia - siis jos irtisanominen edes onnistuu. Kumma, kun tuosta ei puhuta julkisuudessa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömänä ei ollut varaa muuttaa, joten en. Mitenkään en olisi saanut uuteen takuuvuokraan säästöön tarpeeksi nopeasti (työpaikka menee kyllä jollekkin toiselle, jos 3-6kk pitää alkaa odottamaan). Nyt työssäkäyvänä voisin vaihtaa paikkakuntaa, jos parempi työ löytyy.
Asuinpaikan viihtyisyys (minulle suuri kaupunki) on tärkeimpiä tekijöitä, joten en muuttaisi työn perässä jonnekin pikkukylään, jossa ihmiset panettelevat toisia, kaikkien asioista tiedetään kaikki, juorutaan ja josssa ihmiset ovat äärettömmän uteliaita toisten asioita kohtaan. Asun Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä huomata että kukaan helsinkiläinen ei olisi valmis muuttamaan, vaikka varmasti elämänlaatu vain paranisi jossain muualla. Muualla asuvathan ne yleensä joutuvat työn perässä Helsinkiin muuttamaan, ja kämppä maksaa ihan naurettavan paljon, se kylä on täynnä kylähulluja, koska ne on muualta Suomesta kaikki sinne kerääntyneet. Juoppoja, narkkeja, mustalaisia ja mamuja ja sitten tosiaan ne hullut... Hissit haisee kuselta ja kaikki kaiteet ym. on paskassa. Metrossa kun katsoo ympärilleen kanssamatkustajia, niin harvoin on edes puolet normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Asuinpaikan viihtyisyys (minulle suuri kaupunki) on tärkeimpiä tekijöitä, joten en muuttaisi työn perässä jonnekin pikkukylään, jossa ihmiset panettelevat toisia, kaikkien asioista tiedetään kaikki, juorutaan ja josssa ihmiset ovat äärettömmän uteliaita toisten asioita kohtaan. Asun Helsingissä.
Miksi vaihtoehdot on aina Helsinki tai pikkukylä??? Suomessa on monta isoa kaupunkia. Minä asun 22. suurimmassa eikä ketään kiinnosta mun asiat, eikä mua niiden. Neljä vuotta asuttu omakotitalossa pienellä tontilla, eli naapurit on lähellä, mutta kertaakaan en ole niiden kanssa sanaakaan vaihtanut. Olen asunut Helsingissäkin 10 vuotta, ja pienemmissä kaupungeissa elämäni aikana, eikä se Helsinki niin paljon eroa muista kaupungeista, ratikka ja metro on ne suurimmat erot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiin voisin muuttaa ja mielellään muuttaisinkin. Nyt asun Treella. Muualle en suostuisi muuttamaan, sillä muut paikat koen liian pieniksi.
Tämänkin ymmärrän. Itselle oli melkoinen kriisi muuttaa työn perässä pienempään kaupunkiin. Sinänsä kannatti ja oon nyt jo sopeutunut mutta kyllä se vei aikaa.
Niin mihin pikkukaupunkiin jouduit muuttamaan? Turkuun? Ouluun? Jyväskylään? Kuopioon? Lahteen? Espoo ja Vantaa kun kuuluvat työssäkäyntialueeseen Helsingistä katsottuna muutenkin.
En kyllä muuttaisi Kehä Kolmosen sisäpuolelle muussa tapauksessa kuin jos minut valittaisiin eläkevirkaan jonkin ison valtion viraston johtoon tai ministeriksi. Suomessa on muitakin yliopistokaupunkeja kuin Helsinki, ja niissä asuminen on halvempaa ja etäisyydet kaupungin sisällä yleensä lyhyempiä, niin että työmatkat hoituvat vaikka polkupyörällä. Palvelutason puolesta useimmat keskikokoiset kaupungit ovat aika lailla samalla viivalla, ja netti pelaa ja tv-kanavat näkyvät yhtä hyvin melkeinpä asuinpaikasta riippumatta
Ei työttömällä ole mitään erityistä velvollisuutta muuttaa työn perässä, sillä monella on hyvä asunto ja omat sosiaaliset verkostonsa vanhalla opiskelu- ja kotipaikkakunnalla. Jokaisesta kaupungista ja kunnasta löytyy useimmiten ne omat työttömät, jotka voivat täyttää useimmat vapaat työpaikat. Miksi joku sinkku haluaisi muuttaa jollekin vieraalle paikkakunnalle eri puolelle Suomea, jossa hän ei tunne ketään? Joku itähelsinkiläinen betonilähiö, jossa puolet porukasta on jotain syrjäytyneitä tai mamuja, ei hirveästi huokuttele. Perheellinen voi sentään edellyttää että perheen jäsenet seuraavat mukana uudelle paikkakunnalle työn perässä.
Lisäksi mahdollisen työn pitäisi olla riittävän pitkäkestoista ja muutenkin palkitsevaa että se vastaisi paikkakunnan muutosta aiheutuvia menoja ja stressia. Eivät kaikki ihmiset halua viettää ns. mustalaiselämää ja olla vaihtamassa asuntoa kerran vuodessa. Jotenkin tuntuu että puheet ns. etätyöstä ovat jääneet aika paljon teoriatasolle, ja ihmiset edellytään edelleen raahautuvat jonnekin pikkukoppiin ma-pe klo 8-16 riippumatta työn tuloksista.
Ai johonkin uudenkaupungin kaltaiseen mitäänsanomattomaan persläpeen kommuuni/parakkiasuntoon? ... Ilman ystäviä, perhettä, lemmikkejä, lupausta vakinaisesta työpaikasta ja turvatusta tulevaisuudesta.
EN!!!
Oltuani 1,5 vuotta työttömänä muutin 500km päähän vakituisen työpaikan perässä. Töihin on joka päivä mukava mennä, ja ennemmin valitsen tämän kuin työttömänä olemisen tutulla paikkakunnalla jossa oli muuten valmis elämä.
Tämänkin ymmärrän. Itselle oli melkoinen kriisi muuttaa työn perässä pienempään kaupunkiin. Sinänsä kannatti ja oon nyt jo sopeutunut mutta kyllä se vei aikaa.