Lapsen nirsoilu ruokapöydässä kertoo vakavasta vaivasta

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, ei koskaan kysytty mitä ruokaa laitettaisiin tai mitä lapset haluavat. Ei missään. Syötiin kaikkea mitä oli tarjolla. Eikä ollut masennusta, eikä poissaoloja koulusta.

Voi luoja näitä mustavalkoisesti näkeviä pässinpäitä! Ehkei sinulla ollut, monella muulla saattoi olla. Oli myös tapana pakottaa syömään vaikka oksetti.

Mulla on nirso lapsi. Olen myös itse ollut nirso ja nirsoutta ruoan suhteen ilmenee myös muualla suvussa. Kaikki ollaan opittu aikuisena syömään kaikkea, mutta en mä edelleenkään syö pakolla sellaista, mistä en yhtään tykkää. Lapsen nirsous ei olisi meillä kotona ongelma, jos neuvola ei jatkuvasti kiukuttelisi siitä, miten kaikkien 4 vuotiaiden pitää syödä ja maistaa kaikkea. Ollaan paskat vanhemmat, kun ei pakoteta. Mutta kukaan ei oo vielä kertonut, miten pakotetaan nirso lapsi syömään. Joskus kun oli pienempi, tungin neuvolatädin kehotuksesta väkisin suuhun ruokaa, jonka lapsi oksensi heti pois. Ajattelin, että täähän on itse asiassa väkivaltaa ja päätin olla pakottamatta. Tarjoan kyllä eri ruokia, mutta jos lapsi sanoo ettei halua, niin en ala tyrkyttämään. Kyllä se joskus vielä maistaa, jos maistaa. Jos ei maista, niin onhan noita vaihtoehtoja maailma pullollaan. Miten ja kenelle tää nirsous on muka ongelma (muille kuin neuvolahoitajalle), jos lapsi syö muuten hyvin niitä ruokia mitä syö ja on terve normaalipainoinen ja iloinen lapsi?

Jos lapsi nirsoilee niin joko äiti tekee pahaa ruokaa tai perheessä ei ole kaikki ihan kunnossa.

Oma äitini teki sellaista ruokaa ettei sitä pystynyt syömään ja jos meni kapille ruoka-aikojen välillä, sai selkään. Vihdoin kun pääsin kouluun ja aloin saamaan normaalia sapuskaa, oli kuin oisin päässyt taivaaseen. Kaiki ruoka oli ihanaa.. Olin ihan luuta ja nahkaa..

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei saa pakottaa syömään mutta erilaisia ruokia pitää tarjota ja niitä pitää maistaa. Riittävän monen maistamiskerran jälkeen lapsi tottuu uusiin makuihin ja koostumuksiin ja alkaa luonnostaan syömään erilaisia ruokia. Pieni lapsi ymmärrettävästi vierastaa uusia ruokia kun ei ole vielä niitä oppinut syömään. Jos isompi on kovin nirso se voi liittyä masennukseen sitä kautta että uusia ruokia ei ole ollut tarjolla mikä taas voi usein liittyä siihen että hoito ja huolenpito on muiltakin osin kuin ruokailun suhteen vaillinaista. Lapsi siis kaiken kaikkiaan joutuu elämään liian paljon omassa varassaan, vanhemmat eivät tee hänelle kunnon ruokaa, eivät leiki, eivät erikseen tee mitään hänen kanssaan, eivät ehkä kunnolla edes juttele hänen kanssaan. Eivät siis ole kiinnostuneita lapsesta. Kaikki nirsoilu ei ole tätä ja joillain lapsilla vaan kestää kauemmin tottua uusiin makuihin. Toisaalta jos lapsi on aiemmin syönyt hyvin mutta alkaa myöhemmin nirsoilemaan sekin voi liittyä masenennukseen koska masennus usein heikentää ruokahalua. Ruokien suhteen valikoivuus voi myös liittyä aspergerin syndroomaan. Tällöin ruoka usein maistuu paremmin kun eri asiat lautasella ovat selkeästi erillään toisistaan. Sitten pitää myös muistaa että kaikilla, tai ainakin useimmilla on jotain inhokkeja joita ei vaan pysty syömään. Aikuisillakin.

Tähän vielä lisäisin että lapsi kyllä oppii nopeasti nirsoilemaan jos saa tilaisuuden korvata kunnon ateriat herkuilla. Aiheuttaako masennusta tällainen herkkupainotteinen ruokavalio, en tiedä mutta ei se ainakaan noin muuten terveellistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nirso lapsi. Olen myös itse ollut nirso ja nirsoutta ruoan suhteen ilmenee myös muualla suvussa. Kaikki ollaan opittu aikuisena syömään kaikkea, mutta en mä edelleenkään syö pakolla sellaista, mistä en yhtään tykkää. Lapsen nirsous ei olisi meillä kotona ongelma, jos neuvola ei jatkuvasti kiukuttelisi siitä, miten kaikkien 4 vuotiaiden pitää syödä ja maistaa kaikkea. Ollaan paskat vanhemmat, kun ei pakoteta. Mutta kukaan ei oo vielä kertonut, miten pakotetaan nirso lapsi syömään. Joskus kun oli pienempi, tungin neuvolatädin kehotuksesta väkisin suuhun ruokaa, jonka lapsi oksensi heti pois. Ajattelin, että täähän on itse asiassa väkivaltaa ja päätin olla pakottamatta. Tarjoan kyllä eri ruokia, mutta jos lapsi sanoo ettei halua, niin en ala tyrkyttämään. Kyllä se joskus vielä maistaa, jos maistaa. Jos ei maista, niin onhan noita vaihtoehtoja maailma pullollaan. Miten ja kenelle tää nirsous on muka ongelma (muille kuin neuvolahoitajalle), jos lapsi syö muuten hyvin niitä ruokia mitä syö ja on terve normaalipainoinen ja iloinen lapsi?

No jos syö kuitenkin jotain kaikista ravintoryhmistä ja riittävän paljon niin ei kai se lapsi niin kamalan nirso ole? Mutta onhan tuosta nirsoudesta haittaa jos ruoka on tyyliin makaroonia ketsupilla tai ranskanperunoita päivästä toiseen. Kai silläkin ruokavaliolla aikansa kasvaa ja antaa terveen vaikutelman mutta jää kyllä paljon tärkeitä ravintoaineita saamatta ja ajan myötä alkaa vaikuttaa kasvuun ja terveyteen. Lisäksi tulee ongelmia esimerkiksi koulussa tai kyläillessä kun ei olekaan tarjolla sitä yhtä ja ainoaa vaihtoehtoa jota suostuisi syömään. Tulee siis terveydellisten ongelmien lisäksi sosiaalisia ongelmia. Pakottaminen on tosiaan väärin mutta pakottamista ei ole että vaatii kaikkea maistamaan muutaman kunnon suupalan joka kerta kun on tarjolla. Sillä tavalla ne uudet maut ja koostumukset tulevat tutuiksi ja alkavat maistua paremmalta. Tämä on helppoa kun niin tekee pienestä asti. Meillä lapsi jo tietää että jos sanoo ettei jokin ruoka miellytä niin sitä tarvitsee maistaa vain 4 lusikallista. Yhdessä lasketaan ne ja se sitten siitä. Nykyään ei kyllä juuri tarvitse lusikallisia laskea kun syö jo hyvin kaikkea. Päiväkodissa on tapana että saa leipää vasta kun on syönyt ruoan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nirso lapsi. Olen myös itse ollut nirso ja nirsoutta ruoan suhteen ilmenee myös muualla suvussa. Kaikki ollaan opittu aikuisena syömään kaikkea, mutta en mä edelleenkään syö pakolla sellaista, mistä en yhtään tykkää. Lapsen nirsous ei olisi meillä kotona ongelma, jos neuvola ei jatkuvasti kiukuttelisi siitä, miten kaikkien 4 vuotiaiden pitää syödä ja maistaa kaikkea. Ollaan paskat vanhemmat, kun ei pakoteta. Mutta kukaan ei oo vielä kertonut, miten pakotetaan nirso lapsi syömään. Joskus kun oli pienempi, tungin neuvolatädin kehotuksesta väkisin suuhun ruokaa, jonka lapsi oksensi heti pois. Ajattelin, että täähän on itse asiassa väkivaltaa ja päätin olla pakottamatta. Tarjoan kyllä eri ruokia, mutta jos lapsi sanoo ettei halua, niin en ala tyrkyttämään. Kyllä se joskus vielä maistaa, jos maistaa. Jos ei maista, niin onhan noita vaihtoehtoja maailma pullollaan. Miten ja kenelle tää nirsous on muka ongelma (muille kuin neuvolahoitajalle), jos lapsi syö muuten hyvin niitä ruokia mitä syö ja on terve normaalipainoinen ja iloinen lapsi?

No jos syö kuitenkin jotain kaikista ravintoryhmistä ja riittävän paljon niin ei kai se lapsi niin kamalan nirso ole? Mutta onhan tuosta nirsoudesta haittaa jos ruoka on tyyliin makaroonia ketsupilla tai ranskanperunoita päivästä toiseen. Kai silläkin ruokavaliolla aikansa kasvaa ja antaa terveen vaikutelman mutta jää kyllä paljon tärkeitä ravintoaineita saamatta ja ajan myötä alkaa vaikuttaa kasvuun ja terveyteen. Lisäksi tulee ongelmia esimerkiksi koulussa tai kyläillessä kun ei olekaan tarjolla sitä yhtä ja ainoaa vaihtoehtoa jota suostuisi syömään. Tulee siis terveydellisten ongelmien lisäksi sosiaalisia ongelmia. Pakottaminen on tosiaan väärin mutta pakottamista ei ole että vaatii kaikkea maistamaan muutaman kunnon suupalan joka kerta kun on tarjolla. Sillä tavalla ne uudet maut ja koostumukset tulevat tutuiksi ja alkavat maistua paremmalta. Tämä on helppoa kun niin tekee pienestä asti. Meillä lapsi jo tietää että jos sanoo ettei jokin ruoka miellytä niin sitä tarvitsee maistaa vain 4 lusikallista. Yhdessä lasketaan ne ja se sitten siitä. Nykyään ei kyllä juuri tarvitse lusikallisia laskea kun syö jo hyvin kaikkea. Päiväkodissa on tapana että saa leipää vasta kun on syönyt ruoan.

Muuten hyvä, mutta edelleenkään kukaan ei kerro, miten lapsen saa maistamaan jos hän ei suostu? Ei lähellekään niitä neljää, kun ei edes yhtä lusikallista. Ei edes kielellä! Yritetään pitää kyllä muuten huoli, että ravinto on kaikesta huolimatta riittävän monipuolista (kuitua, kasvista, hedelmää, marjaa ja vitamiinilisä päälle). 6kk ikäisestä aloitettu monipuolisesti maistelu ja ongelmat alkoivat jo tuolloin. Silloin tällöin vuosien varrella olen neuvolan kehoituksesta tunkenut itse itkien ruokaa väkisin lapsen suuhun seurauksena aina oksentaminen. Kaikki lapset kuten aikuisetkaan ei vaan ole samasta muotista. Edes karkit, jäätelö ja ns.herkut ei mun lapselleni kelpaa, vaikka ihan kaikkea SAISI maistaa. Se on niin helppo ohjeistaa muita, kun oma lapsi ei ole koskaan nirsoillut. Ei voi oikeasti käsittää, miten vaikeaa on pakottaa pieni lapsi edes maistamaan. Vai onko teistä pakottajista oikein, että lapsi itkee ja huutaa "ei-ei-ei" ja sitten vaan työnnetään makupala suuhun kun toinen on aivan kauhuissaan? Eikö tämä ole muka väkivaltaa ja aiheuta traumoja enemmän kuin se, että antaa lapsen itse valita ruokansa, jota syö (jos sitä on riittävästi ja myös suhteessa monipuolisesti nirson repertoaari huomioiden?)

Niinpä niin.

Onneksi minua ei lapsena pakotettu syömään vehnää, ruista kylläkin. Kumpikaan ei isommissa määrin sovi elimistölleni. Jotenkin pitäisi kunnioittaa lapsen mieltymyksiäkin koska ne saattavat kertoa mikä sairastuttaa kehoa ja haittaa kasvua ja kehitystä. Vihanneksia, hedelmiä ja marjoja syötiin joka päivä aika paljon, niistä aidosti tykkään vieläkin. Lapselle pitää tarjota kaikkea laidasta laitaan mutta pakottaa tai suuttua ei saa jos hänen elimistö sitä jatkuvasti vastustaa.

Ja olen nähnyt miten äärimmäinen nirsoilu vie koko perheen terveyden peruuttamattomasti jopa hautaan asti, että syökää oikeasti suurin piirtein suositusten mukaisesti.

Höpsis. Aistiyliherkkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nirso lapsi. Olen myös itse ollut nirso ja nirsoutta ruoan suhteen ilmenee myös muualla suvussa. Kaikki ollaan opittu aikuisena syömään kaikkea, mutta en mä edelleenkään syö pakolla sellaista, mistä en yhtään tykkää. Lapsen nirsous ei olisi meillä kotona ongelma, jos neuvola ei jatkuvasti kiukuttelisi siitä, miten kaikkien 4 vuotiaiden pitää syödä ja maistaa kaikkea. Ollaan paskat vanhemmat, kun ei pakoteta. Mutta kukaan ei oo vielä kertonut, miten pakotetaan nirso lapsi syömään. Joskus kun oli pienempi, tungin neuvolatädin kehotuksesta väkisin suuhun ruokaa, jonka lapsi oksensi heti pois. Ajattelin, että täähän on itse asiassa väkivaltaa ja päätin olla pakottamatta. Tarjoan kyllä eri ruokia, mutta jos lapsi sanoo ettei halua, niin en ala tyrkyttämään. Kyllä se joskus vielä maistaa, jos maistaa. Jos ei maista, niin onhan noita vaihtoehtoja maailma pullollaan. Miten ja kenelle tää nirsous on muka ongelma (muille kuin neuvolahoitajalle), jos lapsi syö muuten hyvin niitä ruokia mitä syö ja on terve normaalipainoinen ja iloinen lapsi?

No jos syö kuitenkin jotain kaikista ravintoryhmistä ja riittävän paljon niin ei kai se lapsi niin kamalan nirso ole? Mutta onhan tuosta nirsoudesta haittaa jos ruoka on tyyliin makaroonia ketsupilla tai ranskanperunoita päivästä toiseen. Kai silläkin ruokavaliolla aikansa kasvaa ja antaa terveen vaikutelman mutta jää kyllä paljon tärkeitä ravintoaineita saamatta ja ajan myötä alkaa vaikuttaa kasvuun ja terveyteen. Lisäksi tulee ongelmia esimerkiksi koulussa tai kyläillessä kun ei olekaan tarjolla sitä yhtä ja ainoaa vaihtoehtoa jota suostuisi syömään. Tulee siis terveydellisten ongelmien lisäksi sosiaalisia ongelmia. Pakottaminen on tosiaan väärin mutta pakottamista ei ole että vaatii kaikkea maistamaan muutaman kunnon suupalan joka kerta kun on tarjolla. Sillä tavalla ne uudet maut ja koostumukset tulevat tutuiksi ja alkavat maistua paremmalta. Tämä on helppoa kun niin tekee pienestä asti. Meillä lapsi jo tietää että jos sanoo ettei jokin ruoka miellytä niin sitä tarvitsee maistaa vain 4 lusikallista. Yhdessä lasketaan ne ja se sitten siitä. Nykyään ei kyllä juuri tarvitse lusikallisia laskea kun syö jo hyvin kaikkea. Päiväkodissa on tapana että saa leipää vasta kun on syönyt ruoan.

Muuten hyvä, mutta edelleenkään kukaan ei kerro, miten lapsen saa maistamaan jos hän ei suostu? Ei lähellekään niitä neljää, kun ei edes yhtä lusikallista. Ei edes kielellä! Yritetään pitää kyllä muuten huoli, että ravinto on kaikesta huolimatta riittävän monipuolista (kuitua, kasvista, hedelmää, marjaa ja vitamiinilisä päälle). 6kk ikäisestä aloitettu monipuolisesti maistelu ja ongelmat alkoivat jo tuolloin. Silloin tällöin vuosien varrella olen neuvolan kehoituksesta tunkenut itse itkien ruokaa väkisin lapsen suuhun seurauksena aina oksentaminen. Kaikki lapset kuten aikuisetkaan ei vaan ole samasta muotista. Edes karkit, jäätelö ja ns.herkut ei mun lapselleni kelpaa, vaikka ihan kaikkea SAISI maistaa. Se on niin helppo ohjeistaa muita, kun oma lapsi ei ole koskaan nirsoillut. Ei voi oikeasti käsittää, miten vaikeaa on pakottaa pieni lapsi edes maistamaan. Vai onko teistä pakottajista oikein, että lapsi itkee ja huutaa "ei-ei-ei" ja sitten vaan työnnetään makupala suuhun kun toinen on aivan kauhuissaan? Eikö tämä ole muka väkivaltaa ja aiheuta traumoja enemmän kuin se, että antaa lapsen itse valita ruokansa, jota syö (jos sitä on riittävästi ja myös suhteessa monipuolisesti nirson repertoaari huomioiden?)

En pakottaisi, lapsi ei tee tuota tahallaan. Ota ihan rennosti ruokailutilanteet vaikka koet painostusta ulkopuolelta. Keksikää lapsesi kanssa yhdessä ratkaisu.

Mun syntymänirso on nirso nyt aikuisensakin. 16-vuotiaana todettiin ADD, mille huono ruokahalu on tyypillistä.

Tavallinen lapsi tarvitsee 10 - 20 maistamiskertaa, ennen kuin tottuu uuteen makuun.

Mutta kaikki lapset eivät ole tavallisia.

Minulla on nirso lapsi, joka tarvitsee satakunta maistamiskertaa. Kaikki matematiikantaitoiset osaavat laskea, että vie aika monta vuotta ennen kuin maistamiskerrat tulevat täyteen monipuolisen ruokavalion eri ainesosille.

Jos päiväkodissa on ruokana lihakeitto, näkkileipä ja banaani, eikä lapsi halua syödä lihakeittoa, niin leipä ja banaani kuuluu lapselle. Jos lapsesi päiväkodissa kielletään lapselta joku aterian osa sen vuoksi ettei joku muu osa maistunut, niin siitä pitää valittaa ja tilanteeseen pitää puuttua. Kaikki aterian osat kuuluu kaikille! Toki keitosta on järkevää aloitta, mutta ei voi olla mitään ehtoja, että leivän saa vasta kun keitto on syöty jos keitto ei maistu.

Miten pakotat nirson lapsen syömään. Meillä 2v6kk ei syö sitten mitään. On vaikka koko päivän syömättä. Kokeiltu on. Laihtui yli 1kg kahdessa viikossa. Ei juo maitoa tai mehua, vain vettä. Mielummin teen lapselle tuttua ruokaa ja viereiselle lautaselle uutta. Saa itse päättää maistaako vai ei. Lapsi muutenkin hoikka. Vauvasta asti ollut nirso vaikka on tarjottu ja pakollakin pienempänä (neuvolan ohje).

Syödään yhdessä ja kannustetaan. Oppii syömään uusia kun oppii. Mikä kiire tässä on.

Itse olen myös nirso ja ihan täyspäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v täyttävä lapsenlapsi söi eilen hyvällä ruokahalulla merenelävärisottoa:) Rakastaa kaikkea hyvää ruokaa vaikka toki on päiviä jolloin ei mikään maistu.

Ja tämä liittyy nirsoileviin lapsiin, niin, miten?

Siten että nirso lapsi saattaa syödä ruokaa, joka ei muilta lapsilta menis alas.

Ohis

Jos ajatellaan niin nirsous on voinut pelastaa ihmislajin evoluution aikana monesti.

Se voi olla perinnöllinen tapa vierastaa jotain epäilyttäviä asioita.

Nirsoushan on turvallisuutta. Riskaabelia on syödä tuntemattomia asioita.

Joissain olosuhteissa nirsot ovat säilyneet hengissä vaikka toki vamrasti on ollut ravintopuutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nirso lapsi. Olen myös itse ollut nirso ja nirsoutta ruoan suhteen ilmenee myös muualla suvussa. Kaikki ollaan opittu aikuisena syömään kaikkea, mutta en mä edelleenkään syö pakolla sellaista, mistä en yhtään tykkää. Lapsen nirsous ei olisi meillä kotona ongelma, jos neuvola ei jatkuvasti kiukuttelisi siitä, miten kaikkien 4 vuotiaiden pitää syödä ja maistaa kaikkea. Ollaan paskat vanhemmat, kun ei pakoteta. Mutta kukaan ei oo vielä kertonut, miten pakotetaan nirso lapsi syömään. Joskus kun oli pienempi, tungin neuvolatädin kehotuksesta väkisin suuhun ruokaa, jonka lapsi oksensi heti pois. Ajattelin, että täähän on itse asiassa väkivaltaa ja päätin olla pakottamatta. Tarjoan kyllä eri ruokia, mutta jos lapsi sanoo ettei halua, niin en ala tyrkyttämään. Kyllä se joskus vielä maistaa, jos maistaa. Jos ei maista, niin onhan noita vaihtoehtoja maailma pullollaan. Miten ja kenelle tää nirsous on muka ongelma (muille kuin neuvolahoitajalle), jos lapsi syö muuten hyvin niitä ruokia mitä syö ja on terve normaalipainoinen ja iloinen lapsi?

Itse olen ollut ja olen vieläkin nirso. Nirso olen paitsi tiettyjen ruokien suhteen, niin nirso myös tiettyjen herkkujen ja nautintoaineidenkin suhteen. Tällä elämänkokemuksella kehottaisin syöttämään kasvavalle lapselle niitä ruokia, mitä suostuu syömään. Turha tehdä yksinkertaisesta asiasta vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, ei koskaan kysytty mitä ruokaa laitettaisiin tai mitä lapset haluavat. Ei missään. Syötiin kaikkea mitä oli tarjolla. Eikä ollut masennusta, eikä poissaoloja koulusta.

Sama kokemus mulla. Sitä syötiin mitä oli tai oltiin nälissään.

Omat lapset on kasvatettu näin. Nopeasti oppivat että ei kannata nirsoilla kun seuraavaan ruokaan on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, ei koskaan kysytty mitä ruokaa laitettaisiin tai mitä lapset haluavat. Ei missään. Syötiin kaikkea mitä oli tarjolla. Eikä ollut masennusta, eikä poissaoloja koulusta.

Sama kokemus mulla. Sitä syötiin mitä oli tai oltiin nälissään.

Omat lapset on kasvatettu näin. Nopeasti oppivat että ei kannata nirsoilla kun seuraavaan ruokaan on aikaa.

Ei toiminut ainakaan meillä. Sitten oltiin päivä syömättä. Aamulla söi aamupalan ja sitten taas koko loppupäivä syömättä. Ja aamupala oli tyyliä puolikas jogurtti ja leivästä puolet.

Kaikki lapset eivät ole samanlaisia ja toimi samalla tavalla. Meidät siskon kanssa kasvatettiin noin ja se toimi, mutta sama ei toimi omien kohdalla.

Mitään ylimääräisiä herkkuja ei tarjottu tai edes maitoa/mehua ruokailujen välissä. Kamalaa katsoa kun lapsi on nälkäinen mutta ruoka ei kelpaa. Ja toinen laihtuu ja pyytää sellaista ruokaa jota syö.

Olin nirso, ilmeisesti ihan normaali minusta kuitenkin tulin. Nirsoilin, koska aina ei ollut nälkä juuri ruoka-aikaan, en pitänyt ruoan mausta tai koostumuksesta. Ei ruoassa oikeasti vikaa ollut, isompana kelpasi hyvin. Erityisesti aamupalan syöminen on aina ollut vaikeaa, ei tee mieli syödä heti herättyä.

En usko, että masennuksen ja nirsoilun välillä on noin selvää yhteyttä, ennemmin masentuneilla tai lapsilla jolla on muita ongelmia, on ylipäätään ongelmia arkisissa asioissa, joista ruokailu voi olla yksi.