Lue keskustelun säännöt.
Olisitko mieluiten muistisairas, skitsofreenikko, autisti vai kehitysvammainen?
03.07.2017 |
Siis jos olisi ihan pakko valita? En tarkoita loukata ketään, olen vain hiljattain ollut kiinnostunut psykiatriasta ja erilaisista oireyhtymistä, tms.
Niin jos olisi pakko, minkä valitsisit ja miksi se?
Kommentit (28)
Tietenkin autisti, ei muuttaisi elämääni todennäköisesti suuntaan tai toiseen toisin kuin noi muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala kysymys mutta toisaalta hyvä, koska pistää vähän ajattelemaan. Olisin itse noista vaihtoehdoista kuitenkin mieluiten skitsofreenikko, koska siihen vaivaan on ainakin huomattavasti oireita lieventävä lääkitys.
Kehitysvammahan voi olla päässä tai sellainen, ettei vaikuta mitenkään ajatteluun. Siksi joku ruumiillinen kehitysvamma olisi "helpoin" hyväksyä.
Autismikirjon häiriön jollakin superhauskalla tai hyödyllisellä savant-taidolla ja isolla älykkyysosamäärällä voisin ottaakin. Voisi olla mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on Aspergerin syndrooma, eli nykytermein olen autismin kirjolla. Eli ei tartte edes valita, enkä edes valita, pärjään ihan hyvin.
Skitsofreniassa kognitiivinen taso aina vakavasti heikkenee ja saattaa hyvinkin laskea kehitysvammaisten tasolle. Olisin kehitysvammainen. Suhtautuminen minuun olisi toki joskus teennäisen armeliasta, mutta paras hoitopolku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autisti mieluiten ja joitain autistisia piirteitä mussa onkin. Ja miksi, no kehitysvammaisuus olisi liian elämää haittaava, skitsofrenia voi olla todella hirveää ja muistisairaana sitä olisi jotenkin ihan hukassa. Autismi lähinnä haittaa vain sosiaalisissa suhteissa ja siinäkin oikeastaan muut kärsii enemmän autistin seurasta kuin autisti muiden seurasta.
Autisti, ja olenkin, sillä minulla on asperger.
En haluaisi muuttua neurotyypilliseksi jos voisin. Aspergerhan ei ole sairaus vaan erilaisuutta joka sattuu ilmenemään aivoissa. Autistiaivot aiheuttavat toki tiettyjä haasteita elämässä, mutta toisin kuin muista mainituista tiloista, niistä ei ole pelkästään haittaa ja hankaluutta. Lisäksi haasteisiin saa apua.
Muutamia aspergerin myönteisiä piirteitä itselläni:
-olen huomattavasti älykkäämpi kuin kumpikaan vanhemmistani, jos en olisi autisti niin tuskin olisin
-minulla on myös erityislahjakkuus josta on minulle paljon iloa
-yliherkät aistit ovat toisinaan iso rasite, mutta toisaalta aistin paljon sellaista mitä muut eivät ja uskoisin nauttivani enemmän arjen pienistä asioista. Koen että maailmani on rikkaampi näin.
-minulla on todettu poikkeuksellisen syvä tunne-elämä, mutta se ei ole ongelma koska perusloogisuuteni auttaa minua käsittelemään tunteita rakentavasti esim. taiteellisten harrastusten kautta
-stressinsietokykyni on tavallista huonompi, mutta toisaalta olen aika immuuni sosiaalisille paineille, kiusaamiselle, huonommuuden tunteille yms. sosiaalisuuteen liittyville ikäville tunteille ja niistä aiheutuville ongelmille
-koska olen lisäksi luonnostani ilmeetön ja vähäeleinen, selviydyn ja pysyn rauhallisena monessa tilanteessa jotka nentit kokevat ahdistavina. Minua on esimerkiksi vaikea provosoida tai painostaa. Tästä on ollut paljon apua työelämässä.
-en vertaa itseäni muihin enkä kärsi yksinäisyydestä
-koska sosiaaliset paineet eivät rajoita minua yhtä paljon kuin nenttejä, voin käyttää luovuuttani täysillä ja elää tietyllä tavalla vapaammin
-en tarvitse päihteitä ja alkoholi maistuu pahalta, joten vaikka suvussani on alkoholismia, minulla ei ole siitä pelkoa
Nämä nyt tulivat äkkiseltään mieleen. Asperger-tason autistin ongelmat liittyvät usein yhteiskunnan ja muiden ihmisten ymmärtämättömyyteen. Jos kuitenkin vallitsee jonkinlainen olosuhteiden tasa-arvo eli elämänolosuhteet ovat yhtä suotuisat kuin keskivertonentillä, arvelisin olevani onnellisempi aspergerina.
t. palsta-asperger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muitisairas, heillä on kuulemma aina hyvä olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muitisairas, heillä on kuulemma aina hyvä olla
Ei muuten ole totta. Ei todellakaan ole aina hyvä olla. Mietipä nyt hetki. Oma isovanhempani eli koko ajan sodassa, kun muistisairaus eteni pitkälle. Olen nähnyt työssäni monta muistisairasta, jotka elävät uudelleen elämän ikäviä hetkiä. He eivät muista ja ahdistuvat siitä, kun eivät ymmärrä missä mennään.
Sairastaisin skitsofreniaa mieluiten noista vaihtoehdoista tietty, se on ainut josta voi parantua.
Minullakin on asperger. En vaihtaisi sitä noihin muihin vaihtoehtoihin.
psykiatri kirjoitti:
Skitsofreniassa kognitiivinen taso aina vakavasti heikkenee ja saattaa hyvinkin laskea kehitysvammaisten tasolle. Olisin kehitysvammainen. Suhtautuminen minuun olisi toki joskus teennäisen armeliasta, mutta paras hoitopolku.
Tämä nyt on aivan täyttä puppua. Tunnen pari tyyppiä, joilla on tämä vaikva, ja silloin kun sairaus ei ole päällä ja lääkitys kohdallaan, ei heistä huomaa asiaa mitenkään. Ovat teräviä tyyppejä. Se, mikä laskee vaikutelmaa älystä, on laitostuminen, jos joutuu olemaan hoitolaitoksissa, tai työttömänä kotona istumassa. Valitettavasti. Sekä skitsoilla etttä muilla.
Vierailija kirjoitti:
Muitisairas, heillä on kuulemma aina hyvä olla
Oikeasti? :o
Olisin skitso.