Onko masennuslääkkeistä hyötyä vai onko ne vaan haitaksi?

Ne auttavat osaa ihmisistä, osa ihmisistä ei huomaa mitään, ja osalla sivuvaikutukset vain pahentavat oloa. (Tai vaikka mieliala paranisi, niin sivuvaikutusten takia toimintakyky ei kuitenkaan parane.) Sivuvaikutustenkin voimakkuus vaihtelee!

Ei voi tietää kokeilematta. Ja riippuu tietysti omasta tilanteestakin, että haluaako testata: vähän aikaa kestänyt, lievä masennus voisi hyötyä jo siitä, että alkaa vähän lisätä liikuntaa, yrittää käydä luonnossa ja lisätä kasviksia ja d-vitamiinia ruokavalioon. Toisaalta jos tilanne on jo pahemmin kriisiytynyt, niin voi olla tarkoituksenmukaisempaa yrittää hoitaa sitä alusta asti eri kanteilta. (Ja pahemmassa masennuksessa ei välttämättä ole voimia esim. alkaa käydä säännöllisesti metsälenkillä, jos sitä ei siihen asti ole tehnyt.)

Eli ihmiset ovat yksilöitä tässä asiassa. Kyllä lääkärit uskovat niiden lääkkeiden toimivuuteen, mutta toisaalta heillä voi olla vähän kapeakatseisempi näkökulma siihen, että miten lääkityksen kanssa pystyy elämään. Jos on esimerkiksi paino-ongelmia taustalla tai tarvitsee vaikka autolla ajamisen kykyä ammatissa, niin se pitää vääntää tiukasti rautalangasta, ettei sitten saa syömisen himoa aiheuttavaa tai pyörryttävää lääkettä heti alkuun.

Parasta olisi varmasti, jos saisit mahdollisuuden terapiaan, ilman lääkitystä tai sen kanssa. Mutta jos se ei onnistu, niin ei lääkitys suurimmalle osalle aiheuta hirveitä ongelmia, ja osaa auttaa tosi paljon. Ja jos sivuvaikutukset ovat pahat, niin sen voi aina lopettaa tai vaihtaa.

Ilman paniikkihäiriölääkkeitä olisin varmasti ampunut itseni.

Kymmenissä terapioissa olen käynyt ja niistä juurikaan hyötyä ollut. Vertaistuesta on ollut hyötyä kyllä.

tsemppiä! kirjoitti:

Nää lääkeiden vastustajat ovat niitä jotka ei ole itse olleet vakavasti masentuneita eikä syöneet siis lääkkeitä joten olisin ihan hiljaa silloin.

Kaikista lääkkeistä SAATTAA tulla sivuvaikutuksia, niistä ei tiedä kuin kokeilemalla sopiiko kyseinen lääke sinulle. Monia vaihtoehtoja on lääkkeissä jos siis päädyt syömään niitä.

Tietysti liikunta ja säännöllinen unirytmi, sekä oikeanlainen ravinto voi olla tukena myöskin lääkkeen ohella.

Minä olen yksi noista "vainoharhaisista lääkkeiden vastustajista", joka on kyllä kokeillut lääkkeitä, mutta ei pitkä-aikaisesti vaan satunnaisesti. Minun tunteeni lähinnä nousee siitä että lääkkeitä ollaan aina heti tuputtamassa ilman että edes tiedetään ongelmaa kunnolla. Ja oikeastaan henkilökohtaisesti en pidä asioista, joilla yritetään vaikuttaa aivojen toimitaan suoraan kuten alkoholi ja huumeet, joten olen absolutisti, ja minusta minulla pitäisi olla oikeus hoitoon, jossa ei heti aloiteta aivojen sorkkimisella.

Aivokemioiden ollessa häiriötilassa, masennuslääkkeistä on hyötyä.

Kun ihmisellä on selkeä syy/syyt miksi on surullinen, lannistunut ja siipi pahasti maassa  se on normaalia.

Sietokyky ihmisillä on yksilöllinen, mutta sietokykyä on hyvä nostaa ja karaista ja valitettavasti vain pohjan kautta se karaistuu.

Ystävät (hyvät sellaiset) ovat tärkeitä. He jotka tukevat, kuuntelevat ja rohkaisevat kun toiselle tulee lunta tupaan. Ellei ystäviä ole niin sitten mielenterveystoimistoon juttelemaan ettei sinne sängynpohjalle jäädä hautomaan niitä omia fiiliksiä.

Vierailija kirjoitti:

Saa lopettaa ihan ilman lääkärin lupaakin. Ihminen itse kai viime kädessäpäättää mitä syö ja kauanko.

No tottahan toki saa. Näillä lääkäreillä pelottelijoilla on vain tapana esittää asiat niin että kun lääkäriin kerran menee ja saa lääkereseptin, niin lääkkeitä on sen jälkeen pakko lapata kitaansa kaksin käsin ikuisesti vaikka ainoat vaikutukset olisivat vakavia haittavaikutuksia.

Ei se tietenkään niin mene oikeassa elämässä, vaan lääkäritkin haluavat että lääkkeistä on potilaille enemmän hyötyä kuin haittaa. Masennuslääkkeissä ratkaisevaa on potilaan oma kokemus. Sitä kuunnellaan kyllä, ja jos potilas sanoo ettei hyötyä ole, niin jokainen ammattitaitoinen lääkäri ehdottaa että sellainen lääkitys lopetetaan. On tavallista joutua kokeilemaan paria eri lääkettä ennen kuin toimiva löytyy, jos mikään ei tunnu auttavan, sitten mietitään muita keinoja.

Pitää muistaa että masennus on Suomessa kansantauti eli tosi tavallinen sairaus jonka hoitamisesta on paljon kokemusta ja tietoa.

T. ihminen joka söi SSRI-lääkettä 3kk, ei havaittavia haittavaikutuksia mutta kun ei tullut hyötyjäkään, lääkitys lopetettiin. Nyt käytössä toisentyyppinen masennuslääke josta olen saanut apua.

Haittaa. Pitkäaikaistutkimukset puuttuvat. Tuottavat pysyviä vaurioita. Paremmin paranet, ja tavallaan samalla tavalla, kun uskot vaikka Jeesukseen. Plasebo perustuu siihen. Ympäristötietoisena et halua lääkeulosteillasi tuhota muiden juomavettä. Muista, että kerran diagnosoitu masennus vie sinulta mahdollisuuden vakuutuksiin ja diagnoosia tullaan käyttämään sinua vastaan koko loppuelämäsi ajan, työpaikoista alkaen. Mikäli voit kohdata ongelmasi ja selättää masennuksen ihan itse, pääset helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on myös ihan selkeät syyt masentuneisuuteen mutta en jaksaisi ilman mielialalääkkeitä tehdä niille yhtään mitään. Ei sekään ole kivaa että joka pikkuasiankin tekemiseen joutuu tsemppaamaan itseään puoli tuntia, lääkkeiden avulla tuo aika lyhenee.

Tämä vahvistaa sen, että masennus on opittua avuttomuutta joidenkin kohdalla. Onko oikeasti edes masennusta on subjektiivista, koska masennuksen diagnoosikin on höpö höpöä. Ensin pitäisi sulkea pois somaattiset syyt kuten kilpirauhanen, mutta eihän sitä koskaan niin tehdä, vaan masennuslääkkeet annetaan heti näppiin ja itsemurhia lisäävä lääkitys aloitetaan avohoidossa.