Nykyajan nuorilla aikuisilla on tosi olemattomat tiedot lähihistorian arjesta. Millaiseksi kuvittelette isovanhempienne nuoruuden arjen?

M54 kirjoitti:

Minun isovanhempani olivat nuoria 1920-luvulla. Silloin ei ollut älykännyköitä, ihan tavallisia vaan. Läppärit olivat harvinaisia, useimmilla oli semmoinen suurikokoinen kiinteä rotisko kotonaan. Sähköposti oli ihan tuore juttu, eikä Facebookista oltu kuultu vielä mitään.

Hevosella ajettiin aika paljon, autoa ei juuri yksityishenkilöillä ollut. Suomi oli osa Tsaari-Venäjää.

Syötiin lampaanlihaa, nauriita, hirssiä, durraa, jamssia ja maniokkia. Peruna tuotiin vasta Pommerin sodasta 1980-luvulla.

Että semmoista toisaalta ihan tavallista, toisaalta aika toisenlaista oli elämä. Sen ovat isovanhempani minulle itse kertoneet.

Olet ensimmäinen tässä ketjussa, joka tietää jotain historiasta.

Vierailija kirjoitti:

Maalaistalon kasvatteja kumpikin, ja todellakaan ole koskaan sirpillä viljaa heillä kotona korjattu, saati itse jauhettu. Osuustoimintamylly oli likellä, siellä jauhatettiin viljaa. Hemmetin tehotonta sitä onkin käsikivillä jauhaa

Ap

Ei meillä millään kivillä jauheta vaan ihan tavallisella jyvämyllyllä. Niitä saa kaupoista. Ovat nykyisin muuten kokemassa uutta tulemista, kun viljahan on kaikkein terveellisintä vastajauhettuna, ja siksi monet ostavat viljan jyvänä ja jauhavat juuri ennen käyttöä. Ne ovat vähän samannäköisiä kuin sellaiset kahvimyllyt, yleiskoneen kokoisia vehkeitä.

Historianopettaja kirjoitti:

M54 kirjoitti:

Minun isovanhempani olivat nuoria 1920-luvulla. Silloin ei ollut älykännyköitä, ihan tavallisia vaan. Läppärit olivat harvinaisia, useimmilla oli semmoinen suurikokoinen kiinteä rotisko kotonaan. Sähköposti oli ihan tuore juttu, eikä Facebookista oltu kuultu vielä mitään.

Hevosella ajettiin aika paljon, autoa ei juuri yksityishenkilöillä ollut. Suomi oli osa Tsaari-Venäjää.

Syötiin lampaanlihaa, nauriita, hirssiä, durraa, jamssia ja maniokkia. Peruna tuotiin vasta Pommerin sodasta 1980-luvulla.

Että semmoista toisaalta ihan tavallista, toisaalta aika toisenlaista oli elämä. Sen ovat isovanhempani minulle itse kertoneet.

Olet ensimmäinen tässä ketjussa, joka tietää jotain historiasta.

Suurin piirtein sellaista elämä tosiaan 1920-luvulla oli. Sen verran haluan ketjussa esitettyjä muisteloita oikaista, että sata vuotta sitten ei vielä jauhettu viljaa myllyssä, koska myllyä ei oltu vielä keksitty. Jyvät lyötiin murskaksi talikolla tai jauhettiin käsin huhmaressa.

Sen sijaan tietokoneitten osalta tilanne ei ollut ihan niin huono kuin M54 väittää. Kyllä useimmilla oli läppärit jo tuolloin.

👍

Puukirkon pappi kirjoitti:

Historianopettaja kirjoitti:

M54 kirjoitti:

Minun isovanhempani olivat nuoria 1920-luvulla. Silloin ei ollut älykännyköitä, ihan tavallisia vaan. Läppärit olivat harvinaisia, useimmilla oli semmoinen suurikokoinen kiinteä rotisko kotonaan. Sähköposti oli ihan tuore juttu, eikä Facebookista oltu kuultu vielä mitään.

Hevosella ajettiin aika paljon, autoa ei juuri yksityishenkilöillä ollut. Suomi oli osa Tsaari-Venäjää.

Syötiin lampaanlihaa, nauriita, hirssiä, durraa, jamssia ja maniokkia. Peruna tuotiin vasta Pommerin sodasta 1980-luvulla.

Että semmoista toisaalta ihan tavallista, toisaalta aika toisenlaista oli elämä. Sen ovat isovanhempani minulle itse kertoneet.

Olet ensimmäinen tässä ketjussa, joka tietää jotain historiasta.

Suurin piirtein sellaista elämä tosiaan 1920-luvulla oli. Sen verran haluan ketjussa esitettyjä muisteloita oikaista, että sata vuotta sitten ei vielä jauhettu viljaa myllyssä, koska myllyä ei oltu vielä keksitty. Jyvät lyötiin murskaksi talikolla tai jauhettiin käsin huhmaressa.

Sen sijaan tietokoneitten osalta tilanne ei ollut ihan niin huono kuin M54 väittää. Kyllä useimmilla oli läppärit jo tuolloin.

Hyvä kommentti ! Asiallinen. Tasapuolinen.

Oliko tosiaan noin ?

En usko, että 1920-luvulla oli vielä talikoita. Tai nauriita.

Olen kyllä kysellyt ja jutellut varsinkin äitini kanssa. Kun oma äiti on syntynyt -77 ja elänyt suuren osan kaupungissa niin niittokone ja sirppi eivät ole olleet puheenaiheina. Isovanhempiin välit ikävä kyllä sen verran etäiset ettei ole kahvittelujen lomassa sen perinteisen moimitäkuuluuihanhyvää lisäksi kovin luontevaa kysellä lapsuudesta tai nuoruudesta.

Terveisin nykynuori

Vierailija kirjoitti:

Ennen sotia oli kyllä maaseudulla usein alkeellista ja hevoset työkäytössä. Sotien jälkeen alkoi nopea maaseudun autioituminen ja kaupunkeihin muutto. Moni sai juoksevan veden vasta silloin. Vielä 1970-luvulla moni vanhemmassa talossa asunut eli ilman juoksevaa vettä kaupungeissakin.

Sen sijaan palstalla kysellään välillä älyttömiä, kuten että shoppailtiinko 1980- ja 1990-luvuilla. Silloin ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Että tällainen nelikymppinen voi olla joillekin jo muinaisjäänne.

Shoppailu oli vaan siihen aikaan vähän inhimillisimmissä mitoissa. Netti on muuttanut uusien ja vanhojen tavaroiden kaupan. 80-luvullakin oli kirppareita jopa pikkukaupungeissa, mutta niiden valikoimana olivat kuolinpesät. Oli vähän surkeeta aikaa tämmöiselle kirppishaukalle :)

Mutta isovanhempien aikaan: vanhempani ovat syntyneet ap:n mainitsemalla vuosikymmenellä. Hevonen oli työkäytössä, sillä kyydettiin myös matkalaisia kestikievarista toiseen pohjoisessa. 

Kaverini äidin pirtissä oli lapsuudessa polteltu vielä päreitä. Kovin nopeasti tuntuvat "vanhat asiat" muuttuvat ihmeiksi ihmisten mielissä. 

Käykääpä muuten tutustumassa Tampereella museokeskus Vapriikissa pelimuseoon, siellä saa oikeasti pelata sirpeillä ja äkeillä eli 80-luvun pelikoneilla. Eipä olisi tuolloin osannut kukaan ennustaa, millaisen loikan kehitys ottaa tulevien 20 vuoden aikana, kun noitakin ihmelaitteita ensimmäisiä kertoja näppäili. 

Vierailija kirjoitti:

Mies melkein 36v kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat lapsia joskus 1900-luvun alussa. Silloin elämä oli hyvin alkeellista verrattuna nykyaikaan. Lapsitakin kuoli varmasti jotain puolet ennen aikuisikää, kun ei osattu hoitaa kunnolla mitään tauteja. Kun lapsi sai vähän nuhaa, niin se paheni helposti vaikka keuhkokuumeeksi, jonka jälkitautina tuli vielä joku pahempi tauti, johon lapsi kuoli. Napatynkää ei ehkä osattu hoitaa kunnolla, niin että siihen pääsi vaikka hoitajan likaisista käsistä likaa ja lapsi kuoli verenmyrkytykseen. Ruokakin oli varmasti paljon vähemmän ravitsevaa kuin nykyään, ehkä juuri sitä perunaa, maitoa ja pahimmassa tapauksessa pettuleipää.

Jos olet 36 v. niin sekä äitisi että isoäitisi ovat saaneet lapsia vielä yli nelikymppisinä.

Mä olen 45 ja 1900-luvun alussa isovanhempani eivät olleet vielä syntyneet.

Mitä ihmettä? Mä olen 50 ja isoäitini on syntynyt v 1915, lapsen sai 26-vuotiaana. Mihin tässä nelikymppisiä tarvitaan? Vuosisadan alku tarkoittaa vuosia ennen vuosisadan puoltaväliä.

En oikein tunnista sitä agraarista Suomea josta moni täällä puhuu. Omat vanhempani syntyivät 1940-luvulla ja he elivät täysin kaupunkilaista elämää. Äiti kävi tyttölyseota ja koulun jälkeen mentiin kahvilaan istumaan ja käytiin elokuvissa. Jo isovanhempani elivät nykyaikaista kaupunkilaista elämää. 1930-luvun nuorina he kävivät ahkerasti elokuvissa katsomassa Hollywood-elokuvia, seurasivat Helsingin Sanomista ja Suomen kuvalehdestä maailman asioita. Eivät he edes mitään rikkaita olleet. Isän isä huoltoaseman mekaanikko.

Kuinka voisit tunnistaa, tuolla taustalla? Tiesitkö, että sotaan lähdettiin maalattiaisista savupirteistä, jos asuttiin Savon sydänmailla. Kotiin palanneet pojat värkkäsivät lattiat, kun olivat niitä "maailmalla" nähneet.

1950-luvulla  syntyneet lahtelaiset  lukivat lapsena esim.  Aku-Ankkaa tai Nakke Nakuttajaa ja  kävivät vaikkapa lapsille puistossa järjestettyä 'Muumi-peikon hiihtokoulua' jossa opittiin hiihtämään.

Kouluilla oli uimahallipäivät ja  välitunnilla vaihdettiin purkankuvia ja hypättiin narua tai  'twistiä' kuminauhoilla.

Kansakouluissa oli ilmainen kouluruokailu ja keväällä tehtiin se  odotettu luokkaretki tilausajona bussilla jonnekin päin Suomea.

Kolmannella alkoivat englannin opiskelut ja aikuisetkin opiskelivat englantia radiokursseilta innokkaasti.

Beatles-aiheisia postikortteja kerättiin hartaasti ja joillain oli jo oma patterilevysoitin, jolla saattoi kuunnella vaikka lp-levyjä.

Ne levyt olivat kyllä aika kalliita ja vasta niillä hiukan meitä vanhemmilla jotka olivat olleet jossain kesätöissä , oli varaa hankkia niitä.

Televisio oli kylläkin  melkein kaikilla ja elokuviinkin jonotettiin aina viikonloppuisin.

Barbie-nukke oli toivejoululahja ja pojilla joku mekaaninen jääkiekkopeli tai sähköautorata, joita käyttäessään veljeni joivat  Batman-limsaa.

Pidin Batman-sarjaa tv:ssä  ihan höpsönä ja katsoin itse mielummin  Peppi Pitkätossua ja äidin kanssa Peyton Placea. Suosikkielokuvani oli Maija Poppanen. 

Nyt olen kohta 61 ja tyttäreni  poikakin on jo armeijaiässä (tosin siviilipalveluksessa) toinen veljeni valitettavasti kuoli kyllä   jo 28-vuotiaana auto-onnettomuudessa , mutta nuorempi heistä  on nykyään  58 ja hänellä on kaksi poikaa,joista toisella (sillä  joka on naimisissa) on nyt murrosikäinen tytär.

Aika elämässä kuluu oikeastaan 'aika lailla sujahtamalla' ja kyllä sen sitten tässä iässä jokainen viimeistään tulee huomaamaan.

Ei oma ikäluokkani Suomessa kuitenkaan enää mitään 'pärepihdin valkealla iltapuhteitaan elelevää savuporttien kansaa'  edustanut.

Suurin muutos niihin aikoihin verrattuna on mielestäni vain  tämä tietotekniikan ajan kaikkialla ja kaikessa  koettu vallankumous.

Siitä on seurannut kaikki se muu mikä nykyisin omaan lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni aikoihin verrattuna on tässä nykyajassa erilaista.  (...mm. se valtava työpaikkojen katoamisen määrä) .

Ellei olisi mitään tätä nykyistä  tietotekniikkaa (jonka kehityshän muuten oli jo silloin vahvasti idulla) ym. mobiililaitteistoa, niin ei elämä nykyään mitenkään niin kovin olennaisesti erilaista olisi siitä mitä se oli esim. 1980-, tai vaikka 1960-luvulla.

Tietysti muodit ja puheenaiheethan ovat joka vuosikymmenellä muuttuneet, mutta se on kuitenkin vain sitä pinnallista muutosta, jota on ollut aina ja joka vuosikymmenellä.

Olennaisempaa on kuitenkin ollut kommunikaation nopeutuminen,kaupan rakenteen muuttuminen ja kulutuksen kasvu yhteiskunnassamme.

Toisaalta valtavasti turvaverkkoja on karsittu rankalla kädellä ja nyt  yhteiskunnasta syrjäytyneitä on enemmän kuin milloinkaan  koko sodan jälkeisenä aikana  . 

Ennen kaikilla jotka halusivat oli sentään töitä ja toimeentulomahdollisuus siitä.

1960-luvulla oli  ulkomailta tänne tulleita  Suomessa niin vähän, että  jonkun, siis aivan kenen tahansa, ulkomaalaisen kanssa solmima avioliitto oli jo sinänsä vähintään naistenlehtijutun aihe.

Ulkomaalaisia vierailijoita (mistäänpäin maailmaa) nähtiin harvoin. Lähinnä vain kesäturisteja, tai ehkä joidenkin urheilutapahtumien yhteydessä.

Nämä nyt  kuitenkin ovat niitä olennaisimpia  muutoksia, ja aika suuri osa niistäkin menee niitä lähemmin tarkasteltuna lopultakin nimenomaan  juuri   tuon tietoliikenteen, tiedonkulun ja kommunikaation (koko maailmassa yleensäkin) nopeutumisen piikkiin

...siis savupirttien kansaa ei edustanut ,piti sanomani .

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini (synt. 1917) nuoruudessa noin 18-v:na alettiin käydä latotansseissa, joista lähes aina löytyi kumppanikin. Naimisiin mentiin noin 21-22v:na koska ennen aamenta ei saanut harrastaa seksiä. Jotkut uskalsi kokeilla, ja jos nainen tuli raskaaksi niin nuorelleparille tuli kiire naimisiin ennen kuin vatsa alkoi näkyä. Kotona tehtiin toimeliaasti kaikki työt talonrakennuksesta karjanhoitoon. Puolisosta eroaminen olisi ollut niin suuri häpeä, että isotkin vaikeudet ratkaistiin keskustelemalla. Jos kotitöiltä jäi aikaa niin kaikkialla maassa vallitsi sodan jälkeinen työvoimapula, ja vähäisenkin kurssin käyneet pääsi hyväpalkkaisiin vakitöihin joita riitti aina eläkeikään asti.

Meilläpäin taas ratkaistiin ongelmat niin että "nalkuttava" vaimo hakattiin hiljaiseksi ja mies lähti ryyppäämään. Tapa periytyi ja oli isälläni voimassa vielä 90-luvulla, kun olin nuori.

Itse en tee lapsia.

Miksi muuten siitä lähihistorian (tai kaukaisemmankaan historian ) arjesta näin netin aikakaudella täytyisi kenenkään tyytyä pelkkiin joihinkin  omiin epämääräisiin kuvitelmiinsa siitä ?

Jos sen sijaan  esim. googletamme vaikkapa haulla: 

'Arkielämää 1960-luvun Suomessa'...

...niin eteemme ruudullehan ilmestyy vaikka kuinka paljon kiinnostavaa luettavaa ja katseltavaa materiaalia aiheesta.

Edellyttää vain sitä omaa kiinnostusta aihetta kohtaan.

Tietoa siitä kyllä netissä riittää  vaikka mihin tarpeeseen aiheen ymmärtämistä silmälläpitäen.

Turha sanoakaan,ettei sitä muka olisi.

Kysymyshän  on vain siitä, halutaanko sitä tietokonetta käyttää johonkin muuhunkin kuin vain  johonkin pelaamiseen, tai pelkään somessa roikkumiseen ja omien  fb-juttujensa päivittämiseen kavereille ym. bloggailuun..

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voisit tunnistaa, tuolla taustalla? Tiesitkö, että sotaan lähdettiin maalattiaisista savupirteistä, jos asuttiin Savon sydänmailla. Kotiin palanneet pojat värkkäsivät lattiat, kun olivat niitä "maailmalla" nähneet.

Kyllä ne savupirtit todella harvinaisia olivat jo 1930-luvunkin Suomessa.

Tiilitehtaita oli maassa jo paljon ja niiden tuotteita kuljetettiin rautateitse ympäri maata  ja niin kakluunit kuin valurautapintaiset muuratut hellat oli jo 1800-luvun lopulla kaupungeissa  kaikissa köyhienkin työläiskorttelien puutalojen vuokra- asukkailla käytössään.

Kerrostaloissa 1930-luvulla alkoi uusissa taloissa olla jo  keskuslämmityspatterit.

Maalaistaloissa taas oli kaikissa sen (esim. Högforsin) puuhellan lisäksi  isot leivinuunit (ja onhan niitä säilynyt monia sen ajan taloissa tähänkin päivään asti)

1930-luvulla Suomi oli jo  voimakkaasti teollistumassa ja niitä perinteisiä  savupirttejä  nähtiin ja käytiin katsomassa ehkä vain  lomamatkalla, (tai sitten koululaiset koululaisvierailuina) jossain kotiseutumuseoissa silloin enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voisit tunnistaa, tuolla taustalla? Tiesitkö, että sotaan lähdettiin maalattiaisista savupirteistä, jos asuttiin Savon sydänmailla. Kotiin palanneet pojat värkkäsivät lattiat, kun olivat niitä "maailmalla" nähneet.

Kyllä ne savupirtit todella harvinaisia olivat jo 1930-luvunkin Suomessa.

Tiilitehtaita oli maassa jo paljon ja niiden tuotteita kuljetettiin rautateitse ympäri maata  ja niin kakluunit kuin valurautapintaiset muuratut hellat oli jo 1800-luvun lopulla kaupungeissa  kaikissa köyhienkin työläiskorttelien puutalojen vuokra- asukkailla käytössään.

Kerrostaloissa 1930-luvulla alkoi uusissa taloissa olla jo  keskuslämmityspatterit.

Maalaistaloissa taas oli kaikissa sen (esim. Högforsin) puuhellan lisäksi  isot leivinuunit (ja onhan niitä säilynyt monia sen ajan taloissa tähänkin päivään asti)

1930-luvulla Suomi oli jo  voimakkaasti teollistumassa ja niitä perinteisiä  savupirttejä  nähtiin ja käytiin katsomassa ehkä vain  lomamatkalla, (tai sitten koululaiset koululaisvierailuina) jossain kotiseutumuseoissa silloin enää.

Niin. Kaupungissa sitä sun tätä. Maalla riippui talon koosta ja varakkuudesta mitä siellä oli.

Ylen elävästä arkistosta löytyy pätkä vuodelta 1936 - savupirttien Suomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voisit tunnistaa, tuolla taustalla? Tiesitkö, että sotaan lähdettiin maalattiaisista savupirteistä, jos asuttiin Savon sydänmailla. Kotiin palanneet pojat värkkäsivät lattiat, kun olivat niitä "maailmalla" nähneet.

Kyllä ne savupirtit todella harvinaisia olivat jo 1930-luvunkin Suomessa.

Tiilitehtaita oli maassa jo paljon ja niiden tuotteita kuljetettiin rautateitse ympäri maata  ja niin kakluunit kuin valurautapintaiset muuratut hellat oli jo 1800-luvun lopulla kaupungeissa  kaikissa köyhienkin työläiskorttelien puutalojen vuokra- asukkailla käytössään.

Kerrostaloissa 1930-luvulla alkoi uusissa taloissa olla jo  keskuslämmityspatterit.

Maalaistaloissa taas oli kaikissa sen (esim. Högforsin) puuhellan lisäksi  isot leivinuunit (ja onhan niitä säilynyt monia sen ajan taloissa tähänkin päivään asti)

1930-luvulla Suomi oli jo  voimakkaasti teollistumassa ja niitä perinteisiä  savupirttejä  nähtiin ja käytiin katsomassa ehkä vain  lomamatkalla, (tai sitten koululaiset koululaisvierailuina) jossain kotiseutumuseoissa silloin enää.

Niin. Kaupungissa sitä sun tätä. Maalla riippui talon koosta ja varakkuudesta mitä siellä oli.

Ylen elävästä arkistosta löytyy pätkä vuodelta 1936 - savupirttien Suomi.

Veikkaisin, että tuo filmin sisältö   on kuitenkin ollut ja edustanut jo silloin  lähes kadonnutta kansanperinnettä ja katoavaa kyläkulttuuria (sepän työpajan kuvaus ym.) Kuvaus vaikuttaa tyypilliseltä perinnearkiston  materiaalilta jossa on haluttu tallentaa vielä noita kyläkulttuurin muotoja kansatieteellisin keinoin. Useimmissa suomalaisissa  1930-luvun kodeissa oli jo sähköt vedetty ja radiokin silloin  jo hyvin monilla.

Aloituksessa puhuttiin nykyajan nuorista ja puolet ketjulaisista on "kyllä minun 40-luvulla syntynyt äitini ja 20-luvulla syntyneet isovanhempani tekivät sitä ja tätä". Ette taida nyt olla ihan niitä nykyajan nuoria, joista tässä puhuttiin.

Vastauksena aloitukseen: olen nykyajan nuori ja mun isovanhemmat oli syntyneet 30-luvulla, ja kyllä tiedän minkälaista heidän nuoruudessaan oli. Kaikki isovanhempani ovat nuorena asuneet kaupungeissa ja käyneet yliopiston, että eiköhän heillä ole ollut melko samanlaista kuin minullakin. Oli sähköt ja vessat, yksi isovanhemmistani asui lapsena maatilalla, siellä oli ilmeisesti 50-luvulle asti vain huussi, suihkua siellä ei ole vieläkään. Mutta niin olen minäkin aina maalla ollessa peseytynyt pelkästään saunassa ja talo on lämmitetty puilla, ei siinä minusta mitään ihmeellistä ole.