Nykyajan nuorilla aikuisilla on tosi olemattomat tiedot lähihistorian arjesta. Millaiseksi kuvittelette isovanhempienne nuoruuden arjen?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti sota teki sen, että isovanhempamme vaikenivat menneistä. Itsekin kyselin mummoltani paljon asioita hänen aiemmasta elämästään, mutta vaikeneminen ei koskenut ainoastaan sota-aikoja vaan mummo ei suostunut kertomaan oikein mitään. Isoisäni mieli meni niin pahasti rikki sodassa, ettei hän pystynyt menneistä puhumaan.

Valitettavasti siis tiedämme kovin vähän näistä ajoista. Se on vaiettua aikaa.

Puhumattomuuteen on voinut vaikuttaa kaksi sotaa ja niiden välinen mielivallan aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa joku ehdotti vanhusten taukojumpalle "tuttuja liikkeitä" kuten viljan leikkuuta sirpillä ja rukilla kehräämistä.

Kumpaakaan tuskin nykyvanhukset - siis 1920-40 -luvuilla syntyneet - edes maaseudulla ovat tehneet. Maallakin useimmat ostivat tuolloin jo villalankansa kaupasta ja vilja niitettiin niittokoneella, ei sirpillä.

Tiedättekö te, millaista oli arkinen elämä tuohon aikaan? Oletteko koskaan kyselleet vanhemmiltanne/isovanhemmiltanne? Kannattaisi jutella, se on mielenkiintoista ja avaa silmiä.

Esimerkiksi pienten lasten hoito oli aika erilaista. Lehmänmaitoa ja mössättyä pottua työnnettiin jo hyvin pienillekin vauvoille ruuaksi, ja lapset hoituivat muiden töiden ohella. Hyväksi lastenkasvatukseksi riitti, että lapsilla oli ehjät vaatteet ja kaksi ateriaa, ja risua annettiin, jos ei tehnyt kotitöitään.

Lapsentahtisuudesta tai virikkeistä ei ollut puhettakaan, sanat keksittiin vasta 1980-luvulla.

Aloittaja on kyllä vähän pihalla väittäessään, että 20-40-luvuilla syntyneiden lapsuudessa edes maalla asuvilla ei olisi ollut niin alkeellista kuin mitä esimerkki esittää...

Isovanhempani ovat syntyneet 1926, ja todellakin heidän molempien kotona karstattiin ja kehrättiin langat itse. Olisi ollut haaskuuta olla tekemättä villoista mitään. Monesti lampaita pidettiinkin etekin villan vuoksi (eikä lihan vuoksi kuten nykyään). Liha oli ns. sivutuote.

Aloittaja sekoittaa nyt myös kaksi eri asiaa: niittämisen ja puimisen. Niittämiseen käytettiin viikatetta ja sillä korjattiin heinää. Sirpillä taas korjattiin viljaa ja se puitiin riihessä. Kummankaan isovanhempani kotona ei ollut puimuria. 30-luvulla tuli hevosvetoinen niittokone molempien kotiin, mutta edelleen heinät haravoitiin ja seivästettiin käsin. Myös viljat korjattiin edelleen sirpillä ja puitiin riihessä, ihan ihmisvoimin. Myös pellavat loukutettiin ja tehtiin kangasta.

Jauhotkin jauhettiin itse ja voit, viilit ym. tehtiin itse. Sähköt oli, mutta ei juoksevaa vettä (eikä tällöin luonnollisestikaan mitään sisävessaa, vaan ulkohuussi). Pihasauna lämpesi kahdesti viikossa. Pyykit pestiin käsin pyykkilaudalla hangaten joko saunassa tai järven/joen rannalla. Pesuaineena oli lipeästä ja jostain muusta (en muista kaikkia aineksia) tehtyä saippuaa. Ruokana oli aika usein perunaa ja naurista, myös erilaisia haudutettuja ohra- ja ruispuuroja tai velliä. Leipä oli iso osa ateriaa, ja sen päälle vedettiin usein sian silavaa. Lihaa ei ollut joka aterialla, ja se oli hyvin suolaista.

Jossain vaiheessa tanssit oli kiellettyjä, ja silloin nuoriso järjestikin salaa "nurkkatansseja".

Kenkiä ei ostettu joka lapselle, vaan niitä saatiin kuolleelta sukulaiselta tai keltä milloinkin. Jos ne olivat suuret, kärkeen laitettiin "sanomapaperia". Sukkia ei ollut, oli vain "jalkarättejä". Tämä siis heidän lapsuudessaan.

Että ei se mitenkään kaukana ole Koiramäki-meiningistä.

Toki osassa maalaistaloista oli lampaita, monissa taas ei. Ja niissä ei myöskään itse kehrätty.

Niittämisestä puhutaan MYÖS viljan koneellisessa niittämisessä. Ei pelkästään heinän. Koneellisesti eli hevosen vetämällä niittokoneella se on tehty jo 1900-luvun alussa melkein kaikkialla.

Katso vaikkapa kielitoimiston sanakirjasta:

niittää53*C katkaista, kaataa heinää, eloa tms. viikatteella t. niittokoneella. Niittää kauraa, piha. Niitetyn heinän tuoksu.

Sirpistä siirrytiin monessa paikassa välissä ensin viikateniittoon, mutta koneetkin otettiin käytöön 1920-luvulta lähtien laajalti. Alla olevassa linkissä aiheesta:

http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/index.php?tila_id=1&ohjemappi&…

Omat vanhempani syntyivät 1927 ja 1934. Maalaistalon kasvatteja kumpikin, ja todellakaan ole koskaan sirpillä viljaa heillä kotona korjattu, saati itse jauhettu. Osuustoimintamylly oli likellä, siellä jauhatettiin viljaa. Hemmetin tehotonta sitä onkin käsikivillä jauhaa, ei ole ollut todellisuutta ainakaan vähänkään isommilla tiloilla, joissa viljaa on tuotettu myös rehuksi.

30-luvulla oli kyläkauppoja ainakin Pohjanmaalla parin kilometrin välein. Käsittämättömän tiheä kauppaverkko nykyisen verrattuna. Joka jumalan töppäreessä kauppa. Ja ihmiset olivat jo maataloudessakin aika pitkälle erikoistuneita, joten ei todellakaan joka mökissä tähdätty omavaraisuuteen ja tehty itse pellavakangasta!

Tässä on toki alueellisia eroja. Jossain Kainuun takametsissä etäisyydet olivat isompia ja omavaraisuus tärkeämpää. Peltotilkutkin sen verran pieniä, että niitä on ollut järkevää korjata vaikka sirpillä.

Joka tapauksessa ei voi väittää, että 20-40-luvuilla syntyneille sirpillä leikkuu olisi jokin leimallinen taito. Väitän että hyvin harva tuntee. Kaikki siihen aikaan syntyneistä ei ole koskaan edes maalla asunutkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mistä aloittaja päättelee niiden kirjoittajien olleen nimenomaan "nykynuoria"?

Hyvin harva ikätoveri luulisi tuollaisia.

Ap, 50-vuotias

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini (synt. 1917) nuoruudessa noin 18-v:na alettiin käydä latotansseissa, joista lähes aina löytyi kumppanikin. Naimisiin mentiin noin 21-22v:na koska ennen aamenta ei saanut harrastaa seksiä. Jotkut uskalsi kokeilla, ja jos nainen tuli raskaaksi niin nuorelleparille tuli kiire naimisiin ennen kuin vatsa alkoi näkyä. Kotona tehtiin toimeliaasti kaikki työt talonrakennuksesta karjanhoitoon. Puolisosta eroaminen olisi ollut niin suuri häpeä, että isotkin vaikeudet ratkaistiin keskustelemalla. Jos kotitöiltä jäi aikaa niin kaikkialla maassa vallitsi sodan jälkeinen työvoimapula, ja vähäisenkin kurssin käyneet pääsi hyväpalkkaisiin vakitöihin joita riitti aina eläkeikään asti.

Mistä aina keksitään tämä esiaviollisten suhteiden kielto? Jos pari oli vakiintunut, ei se ollut miään häpeä, vaikka lapsi oli tulossa jo ennen vihkimistä. Monet kun juhli häitä kesällä, että saatii suku paikalle, kyseessä oli iso juhla. Puolisosta eroaminen ei enää 40-luvulla ollut mitenkään kummallista, mutta eroon piti löytää syyllinen. Yleensä toinen oli käynyt vieraissa ja sivusuhde joutui käräjille todistamaan suhteen.

Sirpillä ole meilläpäin ainakaan maamiesseuran historiikin mukaan leikattu enää juuri lainkaan 1900-luvulla. Vanhempien mukaan heillä oli hevosen vetämä leikkuukone. Jos joku pikkupihasta leikkaa heinää sirpillä tai viikatteella, niin se on tietysti ihan eri asia kuin että sitä olisi maatalousvälineenä laajasti käytetty.

T. Varsinais-Suomesta, vanhemmat syntyneet 1924 ja 1929

Miehen suku on Viipurinläänistä. Hevosen vetämää niittokonetta käytettiin ainakin 30-luvulla. Kun muuttivat evakkoon Vammalan seudulle, siellä aluksi leikattiin viikatteella, mutta jo 40-luvun lopulla hommattiin niittokone. Viljat puitiin talosta taloon viedyllä puimakoneella.

Vierailija kirjoitti:

Omat isovanhempani olivat syntyneet 1870-1880 -luvuilla ja elämä oli ankeaa itsenäistymiseen asti. Sitten alkoi tulla tavaraa kauppoihin eikä kaikkea tarvinnut tehdä itse. Aikaismmn ostettiin vain suolaa, kahvia ja sokeria. Heidän elämänsä oli kuin Koiramäki-kirjoista. Sähkökin tuli tähän kylään vasta 1970-luvulla. Isän vanhempien taloon tuli sähkö vasta 1987, olivat itse kuolleet jo 1960-luvulla.

Kuvitelkaa elämää ilman sähköä. Patteriradio ja sanomalehti sentään oli.

Oletko "nuori aikuinen"? Taidan kertoa nykynuorten isoisovanhemmista. 

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini syntyi 1912 ja isoisä 1907. Kaupunkilaislapsia olivat. Isoäiti päätti kansakoulun luokkansa priimuksena. Sukulaistäti tarjoutui maksamaan hänen jatko-opintonsa, mutta mummon vanhemmat eivät suostuneet. Mummo oli ainoa tytär ja vain perheen pojille kustannettiin oppikoulu. Mummo joutui töihin, kävi kai jonkinlaisen kotitalouskurssin tms. Mummo avioitui 20-vuotiaana, kun odotti vauvaa.

Isoisän ensimmäinen työpaikka oli teininä lähettitoimistossa, sitten opiskeli rakennusmestariksi, ajokortin ajoi parikymppisenä 20-luvulla. Minulla on se käsitys, ettei tuon ajan nuorten kaupunkilaisten elämä paljon poikennut nykyisestä. Paljon kävivät elokuvissa ja tanssimassa.

Viikatteen käyttö tuli tutuksi varmaan kesällä maalla sukulaisten luona käydessä.

Toisen puolen isovanhemmat asuivat maaseudulla. En tiedä maalaismummosta, kehräsikö hän rukilla. En muista hänen puhuneen siitä enlä nähnyt hänen kehräävän.

Isovanhempani ovat kaikki vuosikymmeniä sitten kuolleet eivätkä tarvitse jumppaa.

Pakko tähän on kuitenkin lisätä, että jotkut asiat olivat tuolloin toisin. Ei ollut tiskikonetta kotikeittiössä eikä työläisen kaupunkiasunnossa ollut suihkua eikä kylpyhuonetta. Vessassa piti käydä ulkorakennuksessa pihan perällä, usein näin oli koulussakin. Työväki asui tiiviisti ja pienissäkin asunnoissa oli alivuokralaisia, kun isoäiti ja isoisä olivat nuoria.

Maaseudulla isovanhempien kotona vielä 60-luvulla piti vesi hakea kaivosta ja vessana oli puucee. Sähköt ja tv oli, mutta ei minkäänlaista puhelinta. Tuvassa oli leivinuuni, jossa mummo paistoi leivät ja pullat.

Mjoo, kyllä esikoisten syntyminen "ennen aikojaan" oli viime vuosisadan alkupuoliskolla aivan yleistä. "Riiuulla" käytiin kyllä ennen häitä, mutta jos tyttö tuli raskaaksi, mentiin naimisiin. Oma veljenikin syntyi 50-luvulla puoli vuotta vanhempien naimisiinmenosta, eikä kyllä ollut keskonen...

Eli seksiä oli ennen naimisiin menoa, mutta ei sitä kumppania vaihdettu kovin helposti ja seuraukset kannettiin. Avioliiton ulkopuolinen lapsi olisi ollut häpeä.

Ja avioero koettiin kyllä nöyryytykseksi, varsinkin nainen oli sellaisen jälkeen aika huonossa huudossa.

Ap

Maalla ei muuten välttämättä edes ollut ulkohuussia vielä 1930-luvulla. Asioilla käytiin navetassa. Sinne ne meni ihmispaskat lehmien kakkojen kanssa ja kevättalvella pellolle.

Mies melkein 36v kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat lapsia joskus 1900-luvun alussa. Silloin elämä oli hyvin alkeellista verrattuna nykyaikaan. Lapsitakin kuoli varmasti jotain puolet ennen aikuisikää, kun ei osattu hoitaa kunnolla mitään tauteja. Kun lapsi sai vähän nuhaa, niin se paheni helposti vaikka keuhkokuumeeksi, jonka jälkitautina tuli vielä joku pahempi tauti, johon lapsi kuoli. Napatynkää ei ehkä osattu hoitaa kunnolla, niin että siihen pääsi vaikka hoitajan likaisista käsistä likaa ja lapsi kuoli verenmyrkytykseen. Ruokakin oli varmasti paljon vähemmän ravitsevaa kuin nykyään, ehkä juuri sitä perunaa, maitoa ja pahimmassa tapauksessa pettuleipää.

Jos olet 36 v. niin sekä äitisi että isoäitisi ovat saaneet lapsia vielä yli nelikymppisinä.

Mä olen 45 ja 1900-luvun alussa isovanhempani eivät olleet vielä syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Mies melkein 36v kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat lapsia joskus 1900-luvun alussa. Silloin elämä oli hyvin alkeellista verrattuna nykyaikaan. Lapsitakin kuoli varmasti jotain puolet ennen aikuisikää, kun ei osattu hoitaa kunnolla mitään tauteja. Kun lapsi sai vähän nuhaa, niin se paheni helposti vaikka keuhkokuumeeksi, jonka jälkitautina tuli vielä joku pahempi tauti, johon lapsi kuoli. Napatynkää ei ehkä osattu hoitaa kunnolla, niin että siihen pääsi vaikka hoitajan likaisista käsistä likaa ja lapsi kuoli verenmyrkytykseen. Ruokakin oli varmasti paljon vähemmän ravitsevaa kuin nykyään, ehkä juuri sitä perunaa, maitoa ja pahimmassa tapauksessa pettuleipää.

Jos olet 36 v. niin sekä äitisi että isoäitisi ovat saaneet lapsia vielä yli nelikymppisinä.

Mä olen 45 ja 1900-luvun alussa isovanhempani eivät olleet vielä syntyneet.

Itse olen samanikäinen. Äitini sai minut lähempänä 40- kuin 30-v. Ja äitini isä oli 40-v, kun äitini syntyi. Isoisä oli siis syntynyt 1800-luvun puolella.

evvk. Baari kutsuu.

Vierailija kirjoitti:

Mies melkein 36v kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat lapsia joskus 1900-luvun alussa. Silloin elämä oli hyvin alkeellista verrattuna nykyaikaan. Lapsitakin kuoli varmasti jotain puolet ennen aikuisikää, kun ei osattu hoitaa kunnolla mitään tauteja. Kun lapsi sai vähän nuhaa, niin se paheni helposti vaikka keuhkokuumeeksi, jonka jälkitautina tuli vielä joku pahempi tauti, johon lapsi kuoli. Napatynkää ei ehkä osattu hoitaa kunnolla, niin että siihen pääsi vaikka hoitajan likaisista käsistä likaa ja lapsi kuoli verenmyrkytykseen. Ruokakin oli varmasti paljon vähemmän ravitsevaa kuin nykyään, ehkä juuri sitä perunaa, maitoa ja pahimmassa tapauksessa pettuleipää.

Jos olet 36 v. niin sekä äitisi että isoäitisi ovat saaneet lapsia vielä yli nelikymppisinä.

Mä olen 45 ja 1900-luvun alussa isovanhempani eivät olleet vielä syntyneet.

Ei kai tossa ole mitään ihmeellistä? Itse olen 26v ja oma isoäitini syntyi 1916 (nyt tosin jo edesmennyt).

Vierailija kirjoitti:

Ennen sotia oli kyllä maaseudulla usein alkeellista ja hevoset työkäytössä. Sotien jälkeen alkoi nopea maaseudun autioituminen ja kaupunkeihin muutto. Moni sai juoksevan veden vasta silloin. Vielä 1970-luvulla moni vanhemmassa talossa asunut eli ilman juoksevaa vettä kaupungeissakin.

Sen sijaan palstalla kysellään välillä älyttömiä, kuten että shoppailtiinko 1980- ja 1990-luvuilla. Silloin ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Että tällainen nelikymppinen voi olla joillekin jo muinaisjäänne.

Sotien jälkeen ei todellakaan alkanut maaseudun autioituminen, rintamamiehet ja siirtokarjalaiset asutettiin raivaamaan osin ihan korpeen.

Autioituminen alkoi vasta 60-luvulla kun muutettiin leveämmän leivän perässä Ruotsiin. Eli pari kymmentä vuotta sotien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa joku ehdotti vanhusten taukojumpalle "tuttuja liikkeitä" kuten viljan leikkuuta sirpillä ja rukilla kehräämistä.

Kumpaakaan tuskin nykyvanhukset - siis 1920-40 -luvuilla syntyneet - edes maaseudulla ovat tehneet. Maallakin useimmat ostivat tuolloin jo villalankansa kaupasta ja vilja niitettiin niittokoneella, ei sirpillä.

Tiedättekö te, millaista oli arkinen elämä tuohon aikaan? Oletteko koskaan kyselleet vanhemmiltanne/isovanhemmiltanne? Kannattaisi jutella, se on mielenkiintoista ja avaa silmiä.

Esimerkiksi pienten lasten hoito oli aika erilaista. Lehmänmaitoa ja mössättyä pottua työnnettiin jo hyvin pienillekin vauvoille ruuaksi, ja lapset hoituivat muiden töiden ohella. Hyväksi lastenkasvatukseksi riitti, että lapsilla oli ehjät vaatteet ja kaksi ateriaa, ja risua annettiin, jos ei tehnyt kotitöitään.

Lapsentahtisuudesta tai virikkeistä ei ollut puhettakaan, sanat keksittiin vasta 1980-luvulla.

70- ja 80-luvulla kyllä niitettiin vielä osin viikateella. Meikäkin tehnyt. Ei se hevosvetonen niittokone niin hyvä ollut poukoilevalla pellolla. Ja mummo teki kyllä langat. 

-

Lastenhoidosta en viitse edes kertoa . Semmoisella menolla olisi vankilassa nyt. Eikö teillä löydy lastenhäkkejä vintiltä?

Mun lapsuudenkodissa vuoteen 1972 asti ainoa peseytymispaikka oli savusauna. Sitten rakennettiin uusi navetta, jonka yhteyteen tuli sauna. Luonnollisesti juoksevaa vettä ei ollut eikä sisävessaa. Juokseva vesi ja sisävessa saatiin asuinrakennukseen 1996.

Vielä 70-luvun alussa hepo oli työjuhta, sitten tuli traktorit ja työkoneet. Lehmät lypsettiin käsin. Pesukone oli pulsaattorikone ja erillinen linko.

Tämä on hyvä ketju, koska auttaa tajuamaan sellaisia asioita, kuin varallisuus- ja koulutuserot, erot kaupungin ja maaseudun välillä samassa ajassa ja erot perheen sisäisissä kulttuureissa. 

Minun isovanhemmat syntyivät kaikki vuosina 1912-1918. Jos mietin esim. isoäitejäni, niin aika iso ero oli lapsuudessa heillä. Kaupungissa asuva isoäitini kirjoitti ylioppilaaksi. Hänen nuoruudesta 1930-luvulta on ihan valokuvia, joihin kyllä nykynuorikin pystyy samastumaan. On hiihtoretkeä, voimisteluseuran näytöstä ja kuvia polttareista. Varmaan joinain nuoruuden kesinä kävi maaseudulla auttamassa sadonkorjuussa, mutta voin vannoa, että olisi ollut ihan yhtä onneton jonkun viikatteen tai sirpin kanssa kuin minäkin. Sen sijaan matkusti maailman ääriin, luki kiinnostavia kirjoja ja harrasti taidetta.   

Toinen isovanhempi kasvoi maaseudulla leskeksi jääneen äidin kanssa. Heiltä ei ole mitään valokuvia, ei oikein tietojakaan. Mitä ikinä mummun nuoruuteen oli kuulunut, hän ei siitä mitään puhunut. Hänen elämänsä tavallaan alkoi vasta sodan jälkeen, tai sitä edeltävä elämä oli meiltä jälkipolvila sensuroitu.  

Omien vanhempien elämä ei niin kamalasti omastani ole eronnut. Siis tietenkin teknologian muutos muuttaa meidän kaikkien elämää, mutta aina on ollut sisävessat, lämpimät vedet, matkustettu ulkomailla, ostettu kaupasta vaatteita. Ehkä lapsuuteeni kuuluneet ravintolassa syömiset eivät olleet heidän lapsuudessaan mitään yleisiä juttuja, mutta muutoin en usko, että erot ovat kovin suuria. Olen tajunnut vasta aikuisena, että 80-luvulla ei ollut kovin yleistä, että lapsiperheet kävivät ravintolassa syömässä, mutta minun lapsuudenkodissa se oli aika tavallista. Toki arjesta erottuvaa ja siksi kivaa, mutta ei mikään ihmeellinen juttu. Mitä muistan kaverieni perheitä, niin joidenkin perheissä käytiin myös silloin tällöin, esim. vanhempien hääpäivänä ravintolaillallisella koko perhe, joten ei ole ollut mitään ihan tavatonta sen ajan Helsingissä. 

Siihen shoppailuketjuun olisin voinut kirjoittaa, että kyllä kävimme shoppailemassa, nimittäin Tukholmassa kerran tai kaksi vuodessa. Yksi kaveri kävi perheineen shoppailemassa Lontoossa, mutta se ei ehkä ollut ihan tavallista. 

Minun isovanhempani olivat nuoria 1920-luvulla. Silloin ei ollut älykännyköitä, ihan tavallisia vaan. Läppärit olivat harvinaisia, useimmilla oli semmoinen suurikokoinen kiinteä rotisko kotonaan. Sähköposti oli ihan tuore juttu, eikä Facebookista oltu kuultu vielä mitään.

Hevosella ajettiin aika paljon, autoa ei juuri yksityishenkilöillä ollut. Suomi oli osa Tsaari-Venäjää.

Syötiin lampaanlihaa, nauriita, hirssiä, durraa, jamssia ja maniokkia. Peruna tuotiin vasta Pommerin sodasta 1980-luvulla.

Että semmoista toisaalta ihan tavallista, toisaalta aika toisenlaista oli elämä. Sen ovat isovanhempani minulle itse kertoneet.

gu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa joku ehdotti vanhusten taukojumpalle "tuttuja liikkeitä" kuten viljan leikkuuta sirpillä ja rukilla kehräämistä.

Kumpaakaan tuskin nykyvanhukset - siis 1920-40 -luvuilla syntyneet - edes maaseudulla ovat tehneet. Maallakin useimmat ostivat tuolloin jo villalankansa kaupasta ja vilja niitettiin niittokoneella, ei sirpillä.

Tiedättekö te, millaista oli arkinen elämä tuohon aikaan? Oletteko koskaan kyselleet vanhemmiltanne/isovanhemmiltanne? Kannattaisi jutella, se on mielenkiintoista ja avaa silmiä.

Esimerkiksi pienten lasten hoito oli aika erilaista. Lehmänmaitoa ja mössättyä pottua työnnettiin jo hyvin pienillekin vauvoille ruuaksi, ja lapset hoituivat muiden töiden ohella. Hyväksi lastenkasvatukseksi riitti, että lapsilla oli ehjät vaatteet ja kaksi ateriaa, ja risua annettiin, jos ei tehnyt kotitöitään.

Lapsentahtisuudesta tai virikkeistä ei ollut puhettakaan, sanat keksittiin vasta 1980-luvulla.

70- ja 80-luvulla kyllä niitettiin vielä osin viikateella. Meikäkin tehnyt. Ei se hevosvetonen niittokone niin hyvä ollut poukoilevalla pellolla. Ja mummo teki kyllä langat. 

-

Lastenhoidosta en viitse edes kertoa . Semmoisella menolla olisi vankilassa nyt. Eikö teillä löydy lastenhäkkejä vintiltä?

Mitä? :o :D