Tulevien EKALUOKKALAISTEN vanhemmille kysymyksiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittavan luokan opettaja tässä!

Tämä on kolmas kerta, kun aloitan ekaluokkalaisten kanssa. Voin allekirjoittaa, että kirjo jopa seitsemän vuoden kehitysero. Tämä on tutkimuksissa todettu. 

Eli "fiksuimmat" ovat keskimääräisen kymmenvuotiaan tasolla ja sitten on vastaavasti aivan nelivuotiaan pikkulapsen kaltaisia alokkaita. 

Mutta vakuutan, että erot kapenevat jo ensimmäisen luokan aikana huimasti. Eli huoli pois, vaikka lapsi vaikuttaisi ikätovereitaan jäljessä olevalta. On tietysti oppimisvaikeuksia ja muita ongelmia, joihin tartumme kyllä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. 

Luin, että peruskoulun päättäneissäkin tämä seitsemän vuoden ero on olemassa: 

http://www.ksml.fi/kotimaa/Opetusministeri-toivoo-uuden-opetussuunnitel…

Hah, eipä ole pitkä aika kun kerroin meidän silloisen ekaluokkalaisen opettajan mukaan olevan nelosluokkalaisen tasolla ja sitä ei pidetty mahdollisena.

Vierailija kirjoitti:

1. Mitä lapsesi osaa, mitä ei? (esim. lukeminen, laskeminen)

2. Onko arkisissa asioissa vielä harjoittelemista?

3. Saako lapsi kulkea itsenäisesti ulkona tai olla yksin kotona?

4. Onko lapsellasi jo kännykkä?

5. Uhmaako lapsi vielä?

1. Osaa lukea ja laskea alle 20 luvuilla.

2. Ei ole.

3. Saa kulkea lähistöllä, koulumatkan tulee pyöräilemään itsekseen. Ei ole ollut yksin kotona

4. Ei ole vielä, saa tavallisen (ei äly) kännykän koulumatkojen takia syksyllä

5. No ei varsinaisesti uhmaa. On sillä oma mielipide, eikä aina tottele, mutta järkevä on ja käyttäytyy hyvin kodin ulkopuolella

Matikan opettajan nämä vähän kummastuttavat: "osaa laskea sataan". 

Olennaista on kymmenjärjestelmän hoksaaminen. Jos osaa laskea sataan, niin osaa pidemmällekin. Miksi se yhtäkkiä tyssäisi juuri sataan? 

Sitten satayksi jne... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittavan luokan opettaja tässä!

Tämä on kolmas kerta, kun aloitan ekaluokkalaisten kanssa. Voin allekirjoittaa, että kirjo jopa seitsemän vuoden kehitysero. Tämä on tutkimuksissa todettu. 

Eli "fiksuimmat" ovat keskimääräisen kymmenvuotiaan tasolla ja sitten on vastaavasti aivan nelivuotiaan pikkulapsen kaltaisia alokkaita. 

Mutta vakuutan, että erot kapenevat jo ensimmäisen luokan aikana huimasti. Eli huoli pois, vaikka lapsi vaikuttaisi ikätovereitaan jäljessä olevalta. On tietysti oppimisvaikeuksia ja muita ongelmia, joihin tartumme kyllä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. 

Luin, että peruskoulun päättäneissäkin tämä seitsemän vuoden ero on olemassa: 

http://www.ksml.fi/kotimaa/Opetusministeri-toivoo-uuden-opetussuunnitel…

Hah, eipä ole pitkä aika kun kerroin meidän silloisen ekaluokkalaisen opettajan mukaan olevan nelosluokkalaisen tasolla ja sitä ei pidetty mahdollisena.

Eipä ole ensimmäinen kerta täällä tai muuallakaan, että nonsaleerataan niin tutkimustulokset kuin ammattilaisten kokemukset. Kun ei vain miellytä faktat :)

Minulla samantyyppinen kokemus. Lapseni siis teki sujuvasti ekaluokkaisena neljäsluokkalaisten tehtäviä. Opettaja toki tiesi tämän ja suunnitteli asiat siten. 

Mutta toppuuttelen nyt kuitenkin. Ei näistä äärettömän varhaiskympsistä "neroista" välttämättä yhteiskunnan kirkkaimpia kruunuja tule. 

Poika on nyt ihan tavallinen yliopisto-opiskelija. Joskin hyvin vaativalla alalla. 

Uhmaako vielä?! No, kohta uhmaa opettajaa ja kaikkia auktoriteetteja tyyliin et sä mua määrää

Osaa lukea ja laskea "pikkulaskuja". Ymmärtää arvon eli ei ole huijattavissa kahdella kymmensenttisellä euron vaihtamisessa :)

On minusta ihan perusfiksu ja pärjää varmasti hyvin. Luonteeltaankin ihan tavallinen. Ei mikään erityisen vilkas rehaaja, muttei myöskään sisäänpäin kääntynyt liikaa. 

Aika pienikokoinen ikäisekseen, mutta ei siihen kukaan ainakaan päiväkodissa kiinnittänyt huomiota. 

Olemme myös sateenkaariperhe, mistä ei tähän mennessä ole ollut mitään ongelmia. Eli luotan siihen, ettei vastaisuudessakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittavan luokan opettaja tässä!

Tämä on kolmas kerta, kun aloitan ekaluokkalaisten kanssa. Voin allekirjoittaa, että kirjo jopa seitsemän vuoden kehitysero. Tämä on tutkimuksissa todettu. 

Eli "fiksuimmat" ovat keskimääräisen kymmenvuotiaan tasolla ja sitten on vastaavasti aivan nelivuotiaan pikkulapsen kaltaisia alokkaita. 

Mutta vakuutan, että erot kapenevat jo ensimmäisen luokan aikana huimasti. Eli huoli pois, vaikka lapsi vaikuttaisi ikätovereitaan jäljessä olevalta. On tietysti oppimisvaikeuksia ja muita ongelmia, joihin tartumme kyllä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. 

Luin, että peruskoulun päättäneissäkin tämä seitsemän vuoden ero on olemassa: 

http://www.ksml.fi/kotimaa/Opetusministeri-toivoo-uuden-opetussuunnitel…

Hah, eipä ole pitkä aika kun kerroin meidän silloisen ekaluokkalaisen opettajan mukaan olevan nelosluokkalaisen tasolla ja sitä ei pidetty mahdollisena.

Eipä ole ensimmäinen kerta täällä tai muuallakaan, että nonsaleerataan niin tutkimustulokset kuin ammattilaisten kokemukset. Kun ei vain miellytä faktat :)

Minulla samantyyppinen kokemus. Lapseni siis teki sujuvasti ekaluokkaisena neljäsluokkalaisten tehtäviä. Opettaja toki tiesi tämän ja suunnitteli asiat siten. 

Mutta toppuuttelen nyt kuitenkin. Ei näistä äärettömän varhaiskympsistä "neroista" välttämättä yhteiskunnan kirkkaimpia kruunuja tule. 

Poika on nyt ihan tavallinen yliopisto-opiskelija. Joskin hyvin vaativalla alalla. 

Joo kyllä se ero tasoittaa, tosin tytär edelleen lahjakas kielissä ja koulu sujuu. Menee ysille.

Ekaluokkalaisille tulee monesti vielä uhma, johtuu juurikin siitä että on vielä pieni ja kaipaa tukea/turvaa mutta on kuitenkin iso ja osaa asioita myös itse. Saattaa myös haluta tehdä asioita, joita ei osaa. Tämä varsinkin tuttua meille joilla on ekaluokkalaisella isompia sisaruksia. 

Lapseni menee ekalle ja osaa lukea ja kirjoittaa, laskea. 

En osaa sanoa mitään arkisista osaamisista koska on ollut aina tekemässä itse; sitoo narunsa, avaa kotioven lukon, osaa keittää kahvia, ripustaa pyykkiä, liikkuu nykyään yksin ulkona ja ollaan sovittu etukäteen minne saa mennä. 

Lapselle on kesällä ostettu kännykkä. Halvin mahdollinen jonka katoaminen ei haittaa tai rikkoutuminen ei ole suuri rahallinen menetys. Helppokäyttöinen ja peruspuhelin on hyvä hankinta, koska lapsi sitä opettelee käyttämään ja koululaisena alkaa viettää aikaa vasta enemmän yksin ja opettelee liikkumaan kavereiden seurassa niin puhelin on hyvä olla. 

Oma lapsi on kasvanut valtavasti viimeisen vuoden aikana ja koitan pienin liikkein antaa vapauksia lapselle ja puhutaan paljon miltä tuntui kun saa etuuksia ja niitä saa lisää tai menettää jos joku asia ei onnistu. Näin lapsi saa positiivisia kokemuksia että osaa ja hänelle voi korostaa että miten isona olemisessa on vastuuta myös enemmän, ei siis pelkkiä etuuksia. 

Kotona ollessaan lasta voi pelottaa, niistä kannattaa jutella. Samoin jotkut pienet kotitehtävät voi olla lapsesta mielekkäitä asioita jos ei ole saanut osallistua niihin. 

1. Mitä lapsesi osaa, mitä ei? (esim. lukeminen, laskeminen)

Osaa mallista jäljentää kirjaimet.

2. Onko arkisissa asioissa vielä harjoittelemista?

Ei ole, hoitaa kaiken itse.

3. Saako lapsi kulkea itsenäisesti ulkona tai olla yksin kotona?

Ei kauempaa kuin pari tuntia. Ei saa mennä kauemmas kuin puolen kilsan päähän, tästä joskus riidellään. Yksivuotiasta ei voi vielä hänen hoitoonsa jättää mutta kolmeveen kaitseminen jo onnistuu.

4. Onko lapsellasi jo kännykkä?

On ollut jo kaksi vuotta.

5. Uhmaako lapsi vielä?

Kyllä tulee välillä hirveitä raivareita vielä. Nyt on ollut yli viikon hyvällä tuulella, palattuaan sukulaisreissulta.

Vierailija kirjoitti:

Uhmaako vielä?! No, kohta uhmaa opettajaa ja kaikkia auktoriteetteja tyyliin et sä mua määrää

Tuo ei ole uhmaa vaan lapsi ei osaa käyttäytyä. Tottakai opettajaa kuuluu totella. Lapsella on luultavasti ollut aina huono kotikasvatus ja olisi tarvinnut kasvatukseen tukea. Jäänyt jotenkin yksin jos noin kehtaa puhua aikuiselle. Ekaluokkalaiset monesti alkaa huomata että opettaja on fiksumpi kuin omat vanhemmat, jolloin auktoriteetti kotona vanhemmilla pienenee ja ihastus opettajaan kasvaa, enkä tarkoita seksuaalista ihastumista vaan juurikin auktoriteetti jonka opetus tuo mukanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittavan luokan opettaja tässä!

Tämä on kolmas kerta, kun aloitan ekaluokkalaisten kanssa. Voin allekirjoittaa, että kirjo jopa seitsemän vuoden kehitysero. Tämä on tutkimuksissa todettu. 

Eli "fiksuimmat" ovat keskimääräisen kymmenvuotiaan tasolla ja sitten on vastaavasti aivan nelivuotiaan pikkulapsen kaltaisia alokkaita. 

Mutta vakuutan, että erot kapenevat jo ensimmäisen luokan aikana huimasti. Eli huoli pois, vaikka lapsi vaikuttaisi ikätovereitaan jäljessä olevalta. On tietysti oppimisvaikeuksia ja muita ongelmia, joihin tartumme kyllä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. 

Niin, ne kehityserot... Jotkut lapsen kaverit eivät enää leikkineet enää eskarissakaan.  Toisia ekaluokkalaisia kiinnostaa jo hiusten värjääminen, "oikeanlaiset" älylaitteet ja muodin mukaiset vaatteet, eivät leiki enää hekään. "Fiksuudesta" en tosin menisi takuuseen.

Osaa lukea ja kirjoittaa hyvin. 

Kaikki ns. arkiset taidot ovat hallussa. Tai mitä nyt ymmärrän koulussa tarvittavilla arkisilla taidoilla. Käy tietysti ihan itsenäisesti vessassa, pukee, riisuu, syö? Tuntee kellon. 

Vai mitä näillä arkisilla taidoilla sen enempää tarkoitetaan? 

Olen kuitenkin vähän huolissani ihmissuhdetaidoista. Eskarissa ei oikein tullut juttuun muiden kanssa. Ei ole avoimen aggressiiivinen, mutta joutuu konfliktiin muiden kanssa useasti. Ei fyysiseen, mutta törmäyskurssille muuten. Ei osaa luovia ja löytää kompromisseja. 

Olen nyt varannut perheneuvola-ajan ja mennään elokuun alussa juttelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittavan luokan opettaja tässä!

Tämä on kolmas kerta, kun aloitan ekaluokkalaisten kanssa. Voin allekirjoittaa, että kirjo jopa seitsemän vuoden kehitysero. Tämä on tutkimuksissa todettu. 

Eli "fiksuimmat" ovat keskimääräisen kymmenvuotiaan tasolla ja sitten on vastaavasti aivan nelivuotiaan pikkulapsen kaltaisia alokkaita. 

Mutta vakuutan, että erot kapenevat jo ensimmäisen luokan aikana huimasti. Eli huoli pois, vaikka lapsi vaikuttaisi ikätovereitaan jäljessä olevalta. On tietysti oppimisvaikeuksia ja muita ongelmia, joihin tartumme kyllä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. 

Niin, ne kehityserot... Jotkut lapsen kaverit eivät enää leikkineet enää eskarissakaan.  Toisia ekaluokkalaisia kiinnostaa jo hiusten värjääminen, "oikeanlaiset" älylaitteet ja muodin mukaiset vaatteet, eivät leiki enää hekään. "Fiksuudesta" en tosin menisi takuuseen.

Tässäkin mielessä erot ovat suuret. Tällä "fikusudella" tarkoitin sanavarastoa, tietämystä (osaa vaikka jo luetella planeetat) ja sellaista akateemista orientaatiota. 

Kyllä ne vanhemmatkin eroavat toisistaan :) Ja siitä voi päätellä paljon, vaikka koko lasta ei olisi nähnytkään. 

Lukenut jo 2 vuotta, lukee aikuisen tapaan. Osaa laskea melko hyvin, hieman nopeammin kuin äitinsä. Pukemisessa ym on huolimaton joten ongelmia tulee siinä varmasti. Ei ole yksin ulkona, koska ei halua mennä eikä todellakaan ole yksin kotona. Ei uhmaa eikä ole puhelinta.

Oma lapseni menee vasta eskariin, mutta kummastuttaa joidenkin käsitys lapsen kehittyneisyydestä. Niin kuin että esimerkiksi leikkimisen lopettaminen olisi jotenkin merkki ikäistään edellä olemisesta.

Oma lapseni (6v) juuri vetää tuolla yläkerrassa upeaa mielikuvitusleikkiä serkkujensa (8v ja 10v) kanssa. Kaikki oppineet lukemaan 4-6-vuotiaina, mutta varsinainen lahjakkuus matematiikassa. Eikä mitään vaikeuksia hypätä leikkiin.

Jos annetaan vaan lapsien olla lapsia ja kehittyä omassa tahdissaan. Itseä ärsyttää kaikki tällaiset tutkimukset sillä todellisuudessa niistä ei ole kuin harmia ja aletaan vertailla pieniä lapsia keskenään. Kaikki lapset on erilaisia. Koulu on muutenkin jo sellainen paikka missä on arvostelua. Pienikin lapsi voi stressata kokeita ja tuntea, että on huonompi kuin muut jos ei osaa jotakin asiaa yhtä hyvin. Kehityserot plaa plaa. Inhimillisyyttä kouluihin ei mitään kehityseroanalyysiä ja miten se fiksuus määritellään. Ei se aina tarkoita sitä, että jos on hyvä koulussa on automaattisesti fiksua tai toisinpäin. Ja minulla ei ole lapsia eli olen varmaan sitten asioista pihalla : )

Vierailija kirjoitti:

1. Mitä lapsesi osaa, mitä ei? (esim. lukeminen, laskeminen)

2. Onko arkisissa asioissa vielä harjoittelemista?

3. Saako lapsi kulkea itsenäisesti ulkona tai olla yksin kotona?

4. Onko lapsellasi jo kännykkä?

5. Uhmaako lapsi vielä?

Poika:

1. Lukee, oppi lukemaan viime syksynä, kun sai kauhean kunnianhimon ja halusi oppia. Kirjaimet osasi valmiiksi. Toi siskon vanhan Pikkumetsän Aapisen ja nalkutti joka päivä harjoittelemaan uudelleen ja uudelleen. Yritin saada jotain tolkkua, kun tuntui koko ilta menevän siinä. Kahden viikon päästä kieltäydyin ja sanoin, että viikon tauko. Saa aivot lepoa. Lepotauon jälkeen osasikin jo lukea.  Laskee varmaan miljoonaan, päässälaskut sujuu hyvin luvuilla alle 100. Matemaattisesti on aika lahjakas.

2. Ei oikeastaan. On aina ollut omatoiminen, ylpeä/koppava suorastaan.

3. Ei ole aiemmin halunnut, mutta tänä kesänä käy yksin kaverilla tuossa muutaman kadun päässä ja kaksin puistossa. Reipas ja vilkas poika, mutta aika varovainen silti. (onneksi)

4. Liittymä on avattu jo, käyttää isänsä kakkoskännykkää tällä hetkellä. Omaa laitetta ei vielä ole.

5. Ei, on hyvin sopuisa. Ei kyllä uhmannut 5-6 -vuotiaanakaan. Pientä uhmäikää oli joskus 3-vuotiaana. Kyllä meidän uhmis on 14-vuotias...:)

Lukee ja laskee sujuvasti, on kännykkä, kulkee noin vajaan kilometrin säteellä itsenäisesti kavereilla ja osaa käydä kaupassa yksin. Uhma? Itsepäinen on kyllä luonteeltaan, mutta en uhmaksi sanoisi. Osaa olla yksin kotona, mutta ei tykkää, on mieluummin vaikka ulkona kavereiden kanssa, jos olemme jossain käymässä.