Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin etsintä ja koulutustaso aarrggh
02.07.2017 |
Olen AMK-taustainen kolmekymppinen nainen. Nyt parin vuoden sinkkuuden aikana on muodostunut ongelmaksi se, että näyttäisi olevan vain kolmenlaisia miehiä.
A) yliopistotutkinnon omaavat AKATEEMISET miehet. Vähintäänkin jossain määrin karsastavat ns. kouluttamattomuuttani, briljeeraavat sivistyssanoilla ja nokkeloivat jatkuvasti jotain viittauksia aiheeseen.
B) AMK-tutkinnon suorittaneet. Voisi luulla tämän ryhmän olevan se minun juttu. Mutta nämä wannabe menestyjät, Account Managerit, Customer Specialistit ynnä muut ajelevat valkoisella bemarilla, pelaavat golfia, pitävät puuhelmiä kaulassa ja miettivät vain rahaa.
C) Ammattikoulun käyneet tatuoidut handymanit joiden viestit ovat yhteen pötköön kirjoitettua teinix-kieltä onks js tuuks ja vähä siistii!@ ja joita eniten kiinnostaa naisessa se kuppikoko.
Vähän kärjistettyä joo, mutta kun itse olen pienitissinen liikunnallinen epäegoileva pohdiskelija, niin tuntuu että sitä täydellistä mätsiä ei vaan ole olemassa. :/
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta on kuitenkin löytää mies joka olisi hyvännäköinen, fiksu ja hyvällä luonteellakin varustettu. Koulutuksesta ja ammatista viis. Mutta jo nuo kriteerit täyttäviä miehiä taitaa Suomessa olla joku 3kpl, joten olen vähän niinkuin luovuttanut jo. En halua asettaa itseäni deittimarkkinoille ja tulla arvostelluksi joka suunnasta ja toisaalta sellaisia miehiä millaisen haluaisin tuntuu olevan kovin vähän. Olen mieluummin yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa. Minulla on monia naispuolisia kavereita jotka on urheilullisia, korkeakoulutettuja, kauniita ja kivoja naisia ja kaikki sinkkuja koska samanlaisia miespuolisia vastinkappaleita on paljon vähemmän tarjolla. Pitää vaan diilata sen kanssa että jotkut on onnekkaita, osa ei.
Miksi ette voi joustaa ulkonäkövaatimuksesta? Fiksuja ja hyvällä luonteella varustettuja miehiä on sinkkuna pilvin pimein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista, että monissa kamppailulajeissa on keskivertoa koulutetumpia ihmisiä. Tämä vaan tiedoksi niille, joka ei osannut kuvitella menestynyttä ystäväpiiriään sinne. Ainakin karatessa näin on, siitä minulla pitkä kokemus. Otos on keskimääräistä koulutetumpaa ja ns. menestyneempää muuhun väestöön verrattuna ihan seuran perustajista lähtien ( erikoislääkäriä, professoria jne). Vaatii pitkäjänteistä harjoittelua ja tiettyä rauhallisuutta. Ihmisillä on ihan väärät käsitykset esim. kamppailulajeista ja niitäkin on miljoonaa erilaista lajia. Joku idiootti ei edes pärjää tuolla harjoituksissa, turvan aukojat saa lähteä harjoituksista jo pois.
DI voisi olla sulle hyvä. Me ei olla yleensä turhantärkeitä ja osataan ajatella itse. Kavereissa on paljon dippainssejä ja mieskin on DI. Vapaa-ajalla ei habitus varmaan perus-amisjampasta eroa :) Kätevä, tekevä ja fiksu.
Kartatessa ja judossa on keskimäärin erittäin fiksuja + koulutettuja ihmisiä. Liki kaikilla aktiiviharrastajilla on vähintään korkeakoulututkinto, se on outoa. Tietenkin jos esim. tohtorin tutkinto ei jonkun mielestä ole korkeaa koulutusta, niin sitten se ei ole. Varmaan jossain potkunyrkkeilyssä ja vapaaottelussa on erilaista porukkaa, noin keskimäärin tietenkin. Itse tiedän yhden menestyneen judokan ( samalla henkilöllä erikoislääkärin tutkinto + muun alan tohtorin tutkinto), karatekoissa on paljon diplomi-insinöörejä, yliopistotutkijoita ( professoreita ja opettajia), lääkäreitä. Itse olen kiinnittänyt tähän huomiota, koska itselläni on vain maisterin tutkinto:)
Mitä jos lakkaisit laittamasta ihmisiä tuollaisiin geneerisiin ja ahtaisiin lokeroihin koulutustason perusteella, ja tutustuisit heihin sellaisina kuin he ovat. Opettelisit näkemään ihmisen sen tittelin ja statuksen takaa, miltä tämä kuulostaisi? Toki ymmärrän että koulutustaso on yksi osatekijä, joka ratkaisee sen suhteen, että mitä yhteistä keskustelunaihetta löydätte mutta eihän sitä tiedä vaikka niiden amislaisten joukossa olisi todella älykäs tyyppi? Miksi tuomita ihminen heti kättelyssä, ennen kuin on edes kunnolla häneen tutustunut? En ymmärrä tällaista mentaliteettia. Tällainen elitistinen ja luokkamainen ihmisten jaottelu eri ryhmiin ominaisuuksien perusteella, jotka eivät kerro siitä ihmisestä yhtään mitään, on mielestäni merkki epäkypsyydestä, henkisestä kehittymättömyydestä ja yksitoikkoisesta ajatusmaailmasta. Ei tämä maailma ole mustavalkoinen ja asiat joko-tai. Elämässä on paljon harmaan sävyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamppailulajin takia arvelen että et ole akateeminen tainjos olet niin harrastuksesi on aika poikkeava.
Bullshit. Judossa ja "perinteisessä" jujutsussa on yllättävän paljon korkeakoulutteuja miehiä, insinööritaustausia pääosin.
Niin niitä AMK-insinöörejä? Puhuin akateemisista. Tunnen kasapäin diplomi-insinöörejä ja muita akateemisia eikä kukaan harrasta kamppailulajia. Pidän lajia akateemiselle poikkeavana mutta en tietenkään mahdottomana. Myöskään demareita äänestävät eivät ole kovin yleisiä vaan harvinaisia.
Olisi varmaan sitten pitänyt laittaa insinööritaustaisen tilalle tekniikan alan niin tarvitsisi saivarrella. Itse DI, tuskea vyö judossa. Entineb esimies tekniikan tohtori ja ruskea vyö jujutsussa, entinen kollega DI ja hiljattain musta vyö jujutsussa. Paikallisen judoseuran sensei KM, musta vyö. Kaksi sempaita, toinen ekonomi ja toinen DI, ruskeat vyöt.
Joten aivan bullshittiä etteikö akateemiset miehet harrasta kamppailulajeja.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään siis harrastaa liikuntaa. Mutta vaikkapa salitreffeillä amismiehen silmät pyörii kuin epäuskoiset pingispallot kun se turhaan yrittää etsiä tissejäni urheilutopin kaula-aukosta, amk-mies hyppää erotessa bemariin golfmailat peräkontissa kolisten hehkutellen upeaa puuteria offilla jossain trendikkäässä hiihtokeskuksessa. Ja yliopistoheebo hourii jostain kirjallisuuden metatasoista ja kysyy viidennen kerran että missä pidinkään karonkkani kunnes taas muistaa että ai niin.
Ja kyllä, tämä on kärjistystä, toki niitä yksittäisiä vapaitakin sieluja jossain pyörii, mutta onnistupa semmoinen yhyttämään... ap
Sinä olet hauska ja nokkela.
Yritä löytää mies, joka ymmärtää arvostaa naisten huumorintajua eikä pelkästään miesten Kato, jätkä veti lipat ja jalka katkesi -"komiikkaa".
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen AMK-taustainen kolmekymppinen nainen. Nyt parin vuoden sinkkuuden aikana on muodostunut ongelmaksi se, että näyttäisi olevan vain kolmenlaisia miehiä.
A) yliopistotutkinnon omaavat AKATEEMISET miehet. Vähintäänkin jossain määrin karsastavat ns. kouluttamattomuuttani, briljeeraavat sivistyssanoilla ja nokkeloivat jatkuvasti jotain viittauksia aiheeseen.
B) AMK-tutkinnon suorittaneet. Voisi luulla tämän ryhmän olevan se minun juttu. Mutta nämä wannabe menestyjät, Account Managerit, Customer Specialistit ynnä muut ajelevat valkoisella bemarilla, pelaavat golfia, pitävät puuhelmiä kaulassa ja miettivät vain rahaa.
C) Ammattikoulun käyneet tatuoidut handymanit joiden viestit ovat yhteen pötköön kirjoitettua teinix-kieltä onks js tuuks ja vähä siistii!@ ja joita eniten kiinnostaa naisessa se kuppikoko.
Vähän kärjistettyä joo, mutta kun itse olen pienitissinen liikunnallinen epäegoileva pohdiskelija, niin tuntuu että sitä täydellistä mätsiä ei vaan ole olemassa. :/
Aika karkeasti yleistetty että AMK-tutkinnon suorittaneet miehet olisi wannabe-menestyjiä. Itse pyöritän hyvää tulosta tekevää omaa firmaa AMK-taustalla, ei ole tarvetta brassailla titteleillä ja valkoisten urheiluautojen sijaan ajan kaiken kestävällä Mersulla. Vapaa-aikani vietän sukulaisten ja kaverien kanssa, lukien ja matkustellen. Ainoa mikä syö miestä on se, että naiset aliarvostaa yrittäjiä. Luottamuksen rakentaminen on ison työn takana kun suurimmalla osalla on takaraivossa oletus, että yritys olisi yhtä kuin konkurssi ja maailmanloppu. Että olisi parempi ihan vain vaikka istua päivät kotona naukkailemassa kaljaa, ettei vaan satu mitään...
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kamppailulajien piiriin mahtuu vakavia loukkaantumisia ja jopa kuolemantapauksiakin, ovat kyseiset vammat ja tapaturmat silti marginaalissa. Kauhukertomuksista huolimatta kamppailulajien voidaan todeta olevan yhtä turvallisia harrastuksia kuten vaikkapa jalkapallo.
Tätä mieltä on vahvasti myös oululainen kilpatatameillakin käynyt mustan vyön judoka ja ammatiltaan lääkärinä toimiva Timo Autio.
Tilastoja asiasta on huonosti saatavilla. Itse lopetin kamppailulajien harrastamisen kun tuli liikaa loukkaantumisia. Ei mitään varsinaisesti vakavaa, mutta kuitenkin niin että koin riskit hyötyjä suuremmiksi, kun aina silloin tällöin sattuu jotain, esim. yhden kesän jouduin ontumaan polvivamman takia. Enkä ole edes sparrannut täydellä kontaktilla, paitsi painilajeissa. Eikä se jalkapallokaan kovin turvallista taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutustaso on hankala juttu siinä mielessä, että se tosiaan jossain määrin kuvastaa muitakin arvoja. Vaikka ammatilla ja tulotasollakaan ei ole parisuhteen kannalta suurempaa merkitystä, muokkaavat ne jokaista kuitenkin omalla tavallaan. Jos on liian erilaiset kiinnostuksenkohteet, harvoin löytyy tarpeeksi yhteisiä asioita. Vieläkin tärkeämpää on luonteiden yhteensopivuus. Jos tulee heti alussa kovia yhteentörmäyksiä tai kommunikointi ei toimi, tuskinpa tilanne muuttuu ainakaan parempaan suuntaan kun suhde etenee. Omalla kohdallani kaikkein paras mittari on se, voiko toisen seurassa olla oma itsensä ja onko vetovoimaa. Ilman niitä ei muillakaan asioilla ole merkitystä parisuhteen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AMK-taustainen kolmekymppinen nainen. Nyt parin vuoden sinkkuuden aikana on muodostunut ongelmaksi se, että näyttäisi olevan vain kolmenlaisia miehiä.
A) yliopistotutkinnon omaavat AKATEEMISET miehet. Vähintäänkin jossain määrin karsastavat ns. kouluttamattomuuttani, briljeeraavat sivistyssanoilla ja nokkeloivat jatkuvasti jotain viittauksia aiheeseen.
B) AMK-tutkinnon suorittaneet. Voisi luulla tämän ryhmän olevan se minun juttu. Mutta nämä wannabe menestyjät, Account Managerit, Customer Specialistit ynnä muut ajelevat valkoisella bemarilla, pelaavat golfia, pitävät puuhelmiä kaulassa ja miettivät vain rahaa.
C) Ammattikoulun käyneet tatuoidut handymanit joiden viestit ovat yhteen pötköön kirjoitettua teinix-kieltä onks js tuuks ja vähä siistii!@ ja joita eniten kiinnostaa naisessa se kuppikoko.
Vähän kärjistettyä joo, mutta kun itse olen pienitissinen liikunnallinen epäegoileva pohdiskelija, niin tuntuu että sitä täydellistä mätsiä ei vaan ole olemassa. :/
Aika karkeasti yleistetty että AMK-tutkinnon suorittaneet miehet olisi wannabe-menestyjiä. Itse pyöritän hyvää tulosta tekevää omaa firmaa AMK-taustalla, ei ole tarvetta brassailla titteleillä ja valkoisten urheiluautojen sijaan ajan kaiken kestävällä Mersulla. Vapaa-aikani vietän sukulaisten ja kaverien kanssa, lukien ja matkustellen. Ainoa mikä syö miestä on se, että naiset aliarvostaa yrittäjiä. Luottamuksen rakentaminen on ison työn takana kun suurimmalla osalla on takaraivossa oletus, että yritys olisi yhtä kuin konkurssi ja maailmanloppu. Että olisi parempi ihan vain vaikka istua päivät kotona naukkailemassa kaljaa, ettei vaan satu mitään...
Potentiaalinen konkurssi mutta lisäksi valtaosa yrittäjistä on aina töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AMK-taustainen kolmekymppinen nainen. Nyt parin vuoden sinkkuuden aikana on muodostunut ongelmaksi se, että näyttäisi olevan vain kolmenlaisia miehiä.
A) yliopistotutkinnon omaavat AKATEEMISET miehet. Vähintäänkin jossain määrin karsastavat ns. kouluttamattomuuttani, briljeeraavat sivistyssanoilla ja nokkeloivat jatkuvasti jotain viittauksia aiheeseen.
B) AMK-tutkinnon suorittaneet. Voisi luulla tämän ryhmän olevan se minun juttu. Mutta nämä wannabe menestyjät, Account Managerit, Customer Specialistit ynnä muut ajelevat valkoisella bemarilla, pelaavat golfia, pitävät puuhelmiä kaulassa ja miettivät vain rahaa.
C) Ammattikoulun käyneet tatuoidut handymanit joiden viestit ovat yhteen pötköön kirjoitettua teinix-kieltä onks js tuuks ja vähä siistii!@ ja joita eniten kiinnostaa naisessa se kuppikoko.
Vähän kärjistettyä joo, mutta kun itse olen pienitissinen liikunnallinen epäegoileva pohdiskelija, niin tuntuu että sitä täydellistä mätsiä ei vaan ole olemassa. :/
Aika karkeasti yleistetty että AMK-tutkinnon suorittaneet miehet olisi wannabe-menestyjiä. Itse pyöritän hyvää tulosta tekevää omaa firmaa AMK-taustalla, ei ole tarvetta brassailla titteleillä ja valkoisten urheiluautojen sijaan ajan kaiken kestävällä Mersulla. Vapaa-aikani vietän sukulaisten ja kaverien kanssa, lukien ja matkustellen. Ainoa mikä syö miestä on se, että naiset aliarvostaa yrittäjiä. Luottamuksen rakentaminen on ison työn takana kun suurimmalla osalla on takaraivossa oletus, että yritys olisi yhtä kuin konkurssi ja maailmanloppu. Että olisi parempi ihan vain vaikka istua päivät kotona naukkailemassa kaljaa, ettei vaan satu mitään...
Potentiaalinen konkurssi mutta lisäksi valtaosa yrittäjistä on aina töissä.
Rasisti.
Vierailija kirjoitti:
Olen AMK-taustainen kolmekymppinen nainen. Nyt parin vuoden sinkkuuden aikana on muodostunut ongelmaksi se, että näyttäisi olevan vain kolmenlaisia miehiä.
A) yliopistotutkinnon omaavat AKATEEMISET miehet. Vähintäänkin jossain määrin karsastavat ns. kouluttamattomuuttani, briljeeraavat sivistyssanoilla ja nokkeloivat jatkuvasti jotain viittauksia aiheeseen.
B) AMK-tutkinnon suorittaneet. Voisi luulla tämän ryhmän olevan se minun juttu. Mutta nämä wannabe menestyjät, Account Managerit, Customer Specialistit ynnä muut ajelevat valkoisella bemarilla, pelaavat golfia, pitävät puuhelmiä kaulassa ja miettivät vain rahaa.
C) Ammattikoulun käyneet tatuoidut handymanit joiden viestit ovat yhteen pötköön kirjoitettua teinix-kieltä onks js tuuks ja vähä siistii!@ ja joita eniten kiinnostaa naisessa se kuppikoko.
Vähän kärjistettyä joo, mutta kun itse olen pienitissinen liikunnallinen epäegoileva pohdiskelija, niin tuntuu että sitä täydellistä mätsiä ei vaan ole olemassa. :/
Miten naisilla voi olla noin helkutin vaikeata toi elämä?
Kun joku kumppanin saaminen nyt on elämän yksinkertaisimpia asioita. Vielä jos sinua suorastaan tullaan hakemaan mutta mikään ei kelpaa niin katso peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia kokemuksia sulla.Akateemisia en ole tapaillut,mut AMK,-ja amistasoisia kyllä.Ei ole kukaan ollut noin stereotyyppinen.Itse olen amistasoinen työssäkäyvä ja nykyinen mieheni myös.Miehellä TODELLA hyvät tulot.:)
Ei mua kenenkään tulot kiinnosta, elätän itseni ja se riittää. Asenne ja elämäntyyli tässä on se ongelma. Ap
Mielestäni koulutustausta ei merkitse mitään parinvalinnassa.En tykkää yhtään luokittelustasi.Jokainen ihminen on erilainen.Sinulla taitaa itselläsi olla jo valmiiksi huono asenne tutustuessani uusiin ihmisiin.
Koulutustausta on yksi määräävimpiä asioita parinvalinnassa. Emme vaan hirveästi sitä yleensä ajattele, koska se on niin itsestäänselvä lähtökohta. Ihmiset viettävät aikaa kaltaistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamppailulajin takia arvelen että et ole akateeminen tainjos olet niin harrastuksesi on aika poikkeava.
Bullshit. Judossa ja "perinteisessä" jujutsussa on yllättävän paljon korkeakoulutteuja miehiä, insinööritaustausia pääosin.
Niin niitä AMK-insinöörejä? Puhuin akateemisista. Tunnen kasapäin diplomi-insinöörejä ja muita akateemisia eikä kukaan harrasta kamppailulajia. Pidän lajia akateemiselle poikkeavana mutta en tietenkään mahdottomana. Myöskään demareita äänestävät eivät ole kovin yleisiä vaan harvinaisia.
Olisi varmaan sitten pitänyt laittaa insinööritaustaisen tilalle tekniikan alan niin tarvitsisi saivarrella. Itse DI, tuskea vyö judossa. Entineb esimies tekniikan tohtori ja ruskea vyö jujutsussa, entinen kollega DI ja hiljattain musta vyö jujutsussa. Paikallisen judoseuran sensei KM, musta vyö. Kaksi sempaita, toinen ekonomi ja toinen DI, ruskeat vyöt.
Joten aivan bullshittiä etteikö akateemiset miehet harrasta kamppailulajeja.
Itse en tunne ainottakaan, mutta kuten totesin se ei tarkoita etteikö olisi poikkeuksia. Mikään valtavirran harrastus se tuskin on. Tyypillisiä akateemisen miehen harrastuksia oman kokemuksen mukaan ovat: lenkkeily, kuntosali, golf, purjehdus, matkustelu, teatteri (amatöörinäytteleminen), laulaminen ja hienot ravintolat ja dinnerit ystäväporukalla, amerikkalaisen jalkapallon seuraaminen, ooppera ym. Hieman harvinaisempia hiihto, partio / saunominen, suunnistus. Kamppailulajeista en ole koskaan, kertaakaan kuullut. Jonkinlaisena eliittiharrastuksena miellän esim. miekkailun, mutta en mitään painimista tai toisen kanssa nyrkkeilemisen = fyysiset kontaktilajit. En tosin ole koskaan kuullut kenenkään siitäkään mainitsevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia kokemuksia sulla.Akateemisia en ole tapaillut,mut AMK,-ja amistasoisia kyllä.Ei ole kukaan ollut noin stereotyyppinen.Itse olen amistasoinen työssäkäyvä ja nykyinen mieheni myös.Miehellä TODELLA hyvät tulot.:)
Ei mua kenenkään tulot kiinnosta, elätän itseni ja se riittää. Asenne ja elämäntyyli tässä on se ongelma. Ap
Mielestäni koulutustausta ei merkitse mitään parinvalinnassa.En tykkää yhtään luokittelustasi.Jokainen ihminen on erilainen.Sinulla taitaa itselläsi olla jo valmiiksi huono asenne tutustuessani uusiin ihmisiin.
Koulutustausta on yksi määräävimpiä asioita parinvalinnassa. Emme vaan hirveästi sitä yleensä ajattele, koska se on niin itsestäänselvä lähtökohta. Ihmiset viettävät aikaa kaltaistensa kanssa.
Niinkö? Oma yliopistoon pääsyni jäi kiinni yhdestä pisteestä. Päädyin opiskelemaan amikseen josta valmistuin ammattiin. Vaimollani on yliopistotutkinto, hän sai silloin pari pistettä enemmän ja pääsi yliopistoon. Ensitapaamisemme oli pääsykokeiden odotusaulassa. Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Koulutustaso voi olla kiinni esim. siitä, miten hyvin olet aikanaan osannut ulkoa kirjasta juuri tietyn sivun!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamppailulajin takia arvelen että et ole akateeminen tainjos olet niin harrastuksesi on aika poikkeava.
Bullshit. Judossa ja "perinteisessä" jujutsussa on yllättävän paljon korkeakoulutteuja miehiä, insinööritaustausia pääosin.
Niin niitä AMK-insinöörejä? Puhuin akateemisista. Tunnen kasapäin diplomi-insinöörejä ja muita akateemisia eikä kukaan harrasta kamppailulajia. Pidän lajia akateemiselle poikkeavana mutta en tietenkään mahdottomana. Myöskään demareita äänestävät eivät ole kovin yleisiä vaan harvinaisia.
Olisi varmaan sitten pitänyt laittaa insinööritaustaisen tilalle tekniikan alan niin tarvitsisi saivarrella. Itse DI, tuskea vyö judossa. Entineb esimies tekniikan tohtori ja ruskea vyö jujutsussa, entinen kollega DI ja hiljattain musta vyö jujutsussa. Paikallisen judoseuran sensei KM, musta vyö. Kaksi sempaita, toinen ekonomi ja toinen DI, ruskeat vyöt.
Joten aivan bullshittiä etteikö akateemiset miehet harrasta kamppailulajeja.
Itse en tunne ainottakaan, mutta kuten totesin se ei tarkoita etteikö olisi poikkeuksia. Mikään valtavirran harrastus se tuskin on. Tyypillisiä akateemisen miehen harrastuksia oman kokemuksen mukaan ovat: lenkkeily, kuntosali, golf, purjehdus, matkustelu, teatteri (amatöörinäytteleminen), laulaminen ja hienot ravintolat ja dinnerit ystäväporukalla, amerikkalaisen jalkapallon seuraaminen, ooppera ym. Hieman harvinaisempia hiihto, partio / saunominen, suunnistus. Kamppailulajeista en ole koskaan, kertaakaan kuullut. Jonkinlaisena eliittiharrastuksena miellän esim. miekkailun, mutta en mitään painimista tai toisen kanssa nyrkkeilemisen = fyysiset kontaktilajit. En tosin ole koskaan kuullut kenenkään siitäkään mainitsevan.
Minä tunnen kyllä useamman akateemisen, pari tohtoriakin, jolla on taustalla esim aikidoharrastus. Japanin kieltä yleensä ovat myös opiskelleet, ja muukin Japanin kulttuurissa kiinnostaa.
T. Eri vastaaja.
Kamppailulajit ja urheilulle omistautuminen ovat todella ALEMPI keskiluokka. Kyllä yläluokkaiset varmaan harrastavat myös urheilua, mutta se ei ole useinkaan samassa mielessä populaaria kansankulttuuria. Enemmänkin oman kunnon ylläpitoon ja hyvinvointiin tähtäävää toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AMK-taustainen kolmekymppinen nainen. Nyt parin vuoden sinkkuuden aikana on muodostunut ongelmaksi se, että näyttäisi olevan vain kolmenlaisia miehiä.
A) yliopistotutkinnon omaavat AKATEEMISET miehet. Vähintäänkin jossain määrin karsastavat ns. kouluttamattomuuttani, briljeeraavat sivistyssanoilla ja nokkeloivat jatkuvasti jotain viittauksia aiheeseen.
B) AMK-tutkinnon suorittaneet. Voisi luulla tämän ryhmän olevan se minun juttu. Mutta nämä wannabe menestyjät, Account Managerit, Customer Specialistit ynnä muut ajelevat valkoisella bemarilla, pelaavat golfia, pitävät puuhelmiä kaulassa ja miettivät vain rahaa.
C) Ammattikoulun käyneet tatuoidut handymanit joiden viestit ovat yhteen pötköön kirjoitettua teinix-kieltä onks js tuuks ja vähä siistii!@ ja joita eniten kiinnostaa naisessa se kuppikoko.
Vähän kärjistettyä joo, mutta kun itse olen pienitissinen liikunnallinen epäegoileva pohdiskelija, niin tuntuu että sitä täydellistä mätsiä ei vaan ole olemassa. :/
Miten naisilla voi olla noin helkutin vaikeata toi elämä?
Kun joku kumppanin saaminen nyt on elämän yksinkertaisimpia asioita. Vielä jos sinua suorastaan tullaan hakemaan mutta mikään ei kelpaa niin katso peiliin.
Kumppanin saaminen, ainakin näin miehenä, on ylivoimaisesti vaikeinta elämässä. Yliopistossa oon opiskellut aika vaikeita juttuja, mutta mikään ei ole vaikeudeltaan lähelläkään naisen saamista
Ei todellakaan viedä. Ei ole naisten kiinnostusta näkynyt - ei näin akateemisena eikä ennen sitä