Käyttäjä3685

Itse sijoittaisin osinkoa maksaviin yrityksiin: Sampo, Wärtsilä ja Nordea on varsinkin hyvässä vedossa. Hinta-laatusuhteeltaan hyvä takuuvarma osingonmaksaja Telia kannattaa myös laittaa harkintaan.

Samaa olen miettinyt itsekin. En varmasti saisi öitäni nukuttua, jos olisin pettänyt. Mielestäni luottamuksen voi menettää vain kerran. Miten voisi luottaa ihmiseen, joka on kerran pettänyt? Uskaltaako luottaa vai jääkö odottamaan seuraavaa kertaa? 

Koulutustaso on hankala juttu siinä mielessä, että se tosiaan jossain määrin kuvastaa muitakin arvoja. Vaikka ammatilla ja tulotasollakaan ei ole parisuhteen kannalta suurempaa merkitystä, muokkaavat ne jokaista kuitenkin omalla tavallaan. Jos on liian erilaiset kiinnostuksenkohteet, harvoin löytyy tarpeeksi yhteisiä asioita. Vieläkin tärkeämpää on luonteiden yhteensopivuus. Jos tulee heti alussa kovia yhteentörmäyksiä tai kommunikointi ei toimi, tuskinpa tilanne muuttuu ainakaan parempaan suuntaan kun suhde etenee. Omalla kohdallani kaikkein paras mittari on se, voiko toisen seurassa olla oma itsensä ja onko vetovoimaa. Ilman niitä ei muillakaan asioilla ole merkitystä parisuhteen kannalta.

Täytyy taas todeta, että itsetunnon pitää olla suht kohdallaa, että nettideittailua pystyy harrastamaan. Itselläni meni monta vuotta siinä toivossa, että netistä löytyisi joku ihminen, jonka kanssa olisi mukava olla ja muutenkin synkkaisi. Usein oli niin, että itse kiinnostui enemmän, eikä toinen oikein syttynyt. Kun tilanne oli toisinpäin, ymmärsi hyvin, ettei itsekään välttämättä ollut aina kiinnostava:)  Tilanne, jossa molemmat kokevat olevansa suurinpiirtein samassa vaiheessa itsensä ja elämänsä kanssa on aika harvinainen. Se, että arvot ym. olisivat suurinpiirtein samansuuntaisia ja luonteet matchaisivat hyvin yhteen, tekee tästä vieläkin mutkikkaampaa. Tähän vielä mausteeksi kasa pettymyksiä ja pelkoja epäonnistumisesta...Aikamoista hakuammuntaa ja pettymistä omiin odotuksiin. Jossain vaiheessa oli vaan pakko lopettaa ja todeta, ettei se ehkä tätä kautta onnistu ja annoin asian olla ja ajan kulua. Sitten alkoi tapahtumaan ja ihan livenä...

Hienoa, että ihmiset voivat kohdata toisensa, oli se tapa sitten mikä tahansa. Aina on toivoa:)

Terapia avaa tunne-elämän solmuja ja kehittää itsetuntemusta, mikäli on itse valmis tekemään töitä asian eteen. Se vaatii useamman vuoden sitoutumista, mutta voin vakuuttaa oman kokemukseni perusteella, että kannattaa. Itselläni on taipumusta miellyttämiseen ja tulen helposti jyrätyksi, mikäli toinen on hallitsevampi ja voimakastahtoisempi. Narsistit ym. "luonnehäiriöiset" eivät saa niin helposti otetta ihmisestä, joka on itsensä kanssa sinut eikä suostu moiseen kohteluun. Karu tosiasiahan on, että itsekin mahdollistaa oman huonon kohtelunsa jäämällä suhteeseen. Ihmiset eivät useinkaan  suostu muuttumaan, mikäli ei ole aitoa halua pyrkiä parempaan. Tuttu ja turvallinen, ikävä kyllä myös vahingollinen kohtelu, saattaa tuntua turvalliselta, koska tuntuu, että on ansainnut sen jollain tavalla. Omanarvontunto on niin alhaalla, ettei vaan kykenen repäisemään itseään irti. Terapian avulla voi saada apua tähän. Ei enää suostu eikä kykene alistumaan huonoon kohteluun.