Huvittaa nuo sektiokeskustelut
miten äiti joka ei ole koskaan synnyttänyt alakautta voi tietää että oli ihan samanlainen synnytys kun alatiesynnytys ja ihan yhtä pahat tuskat. uskokaa että se ponnistus on sellanen kokemus että oksat pois...
Kaikki joilla on kokemusta sekä sektiosta ja alatiesynnytyksestä käsittävät että nämä kaksi kokemusta ovat erilaiset.
Sama pätee tietysti pelkästään alatiesynnyttäneisiin eli ei heidänkään pitäisi liian varmasti puhua sektioista.
Mulle on yks hailee miksi kukakin kutsuu mitä mutta mulle vaan ne alatiesynnytykset ovat olleen synnytyksiä ja leikattu vauva on syntynyt sektiolla. Tämä ei vähennä hänen eikä minun arvoani millään lailla ja ilman sektiota meitä ei ehkä olisi edes olemassa.
Kommentit (4)
aina niin, että siististi sovittuna päivänä puudutellaan ja leikataan. mulla ainakin meni niin, että 14 tunnin punnertamisen ja tuskien tien jälkeen lapsi oli niin jumissa ja äidin voimat loppu, että oli pakko lähteä hätäsektioon. Lapsi siis loppupeleissä leikattiin, mutta hyvin vahvasti koen synnyttäneeni hänet.
Jos niitten tuskien jälkeen ois vielä helpohkon ponnistuksen sijaan joutunut hätäsektioon niin en varmasti olisi päässyt helpommalla.
Ja kyllä mä ainakin sektiovauvan kanssa kärsin pahemmista supistuksista kuin alateitse syntyneen kanssa.
Sitä paitsi ei se alatiesynnytys mikään uroteko ole muutenkaan, kun on kaiken maailman puudutteet ja muut käytössä. Tiedä siinä nyt synnytyksestä mitään.
Molemmat kokeneena voin sanoa että synnytys oli sata kertaa parempi vaihtoehto!