herkkis teini itkee heti jos sille vähän korottaa ääntä

Tiedätkö edes miten masennus ilmenee? Olisiko helpompaa itsellesi jos tyttö tappaisi itsensä eikä olisi enää vaivoinasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkuherkkyys voi olla merkki masennuksesta. Karjuva äiti ei ainakaan auta asiaa yhtään.

ei ole  masentunut, on vaan todella laiska ja saamaton.

Olet siis nuorisopsykiatrian ammattilainen, kun osaat diagnosoida hänet?

olen tuntenut masentuneita ihmisiä ja siksi tiedän ettei tyttöni ole masentunut. hänen elämänsä on vain tehty liian helpoksi.

Niin sua ei yhtään kiinnosta, miksi se on kaiket päivät sisällä eikä mee ulos "kavereiden kanssa" ja itkeskelee? Pidät vaan laiskana ja huudat? Mistä sä tiedät mitä sillä on tapahtunut. Voi olla ettei halua sulle kertoa, miksiköhän?

Niin eikö sua yhtään kiinnosta, miksi se on kaiket päivät sisällä eikä mee ulos "kavereiden kanssa" ja itkeskelee? Pidät vaan laiskana ja huudat? Mistä sä tiedät mitä sillä on tapahtunut. Voi olla ettei halua sulle kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en ymmärrä näitä alapeukkuja. olette kaikki tekopyhiä.

ihan aiheesta olen teinille huutanut. keskustelu ei ole saanut aikaan mitään joten kokeilen meneekö huutamalla perille.

Itsepä olet lapsesi kasvattanut sellaseksi, ettei normaali keskustelu auta. Ei tule auttamaan huutaminenkaan. Sitä kylvät mitä niität.

internetissä on helppoa esittää itse olevansa niin täydellinen vanhempi :-D

Oikeasti jotkut tyttölapset ovat kasvaneet sellaisiksi, että itkulla saa tahtonsa läpi tai epämiellyttävä tilanne loppuu. Käytännössä se ilmenee itkun vääntämisenä ja vänisemisenä jokaisessa vähänkin hankalassa tilanteessa. Jotkut tekevät tätä vielä myöhäisteininä ja aikuisena (varsinkin parisuhteessa). Vanhempi saa kiittää itseään, kun on lapsensa tuollaiseksi opettanut.

Huh huh. Olin kiltti lapsi ja myös kiltti teini, jota äiti itketti aivan turhaan tollaselle äänen korottamisella kun normaali puhekin auttaisi, ja vielä moitti itkemisestä. Aikuisena saan kiittää äitiäni siitä, että parisuhteessa itken pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja pitää toppuutella puolisoa "älä välitä vaikka itken, ei ole niin vakavaa, en vaan voi lopettaa sitä".

Vierailija kirjoitti:

Niin sua ei yhtään kiinnosta, miksi se on kaiket päivät sisällä eikä mee ulos "kavereiden kanssa" ja itkeskelee? Pidät vaan laiskana ja huudat? Mistä sä tiedät mitä sillä on tapahtunut. Voi olla ettei halua sulle kertoa, miksiköhän?

Ehkä on rakkaussuru, ehkä kiusataan (ne kaverit), ehkä on vaan asiat huonosti, eikä toivoakaan saada ymmärrystä ja lohtua omassa kodissaan.

- Ap, kuulostat sadun ilkeältä äitipuolelta, joka ei lasta rakasta vaan jättää metsään kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkuherkkyys voi olla merkki masennuksesta. Karjuva äiti ei ainakaan auta asiaa yhtään.

ei ole  masentunut, on vaan todella laiska ja saamaton.

Olet siis nuorisopsykiatrian ammattilainen, kun osaat diagnosoida hänet?

olen tuntenut masentuneita ihmisiä ja siksi tiedän ettei tyttöni ole masentunut. hänen elämänsä on vain tehty liian helpoksi.

Hänenkö syynsä se on?

Masentuneita on monenlaisia. Varsinkin masentunut teini käyttäytyy eri tavalla kuin masentunut aikuinen joita heitäkin on monenlaisia. Mulla oli samanlaiset huutaja/väheksyjävanhemnat, mietin itsemurhaa jo yläasteella ja vasta kun parinkymppisenä menin psykoosiin ja sairaalaan he huomasivat, että minulla ehkä on jotain ongelmia (jotka ei heidän mielestään liittyneet mitenkään heihin tietenkään).

Etpä kyllä ihanteelliselta äidiltä kuulosta sinäkään.

Miksiköhän se tyttö itkee?

Munkin äiti aina itketti mua tahallaan, nauroi vaan päälle ja huusi lisää :( Kiitos hänen en pysty vieläkään käsittelemään kunnolla negatiivisia asioita ja itken edelleen herkästi.

En olisi niin varma siitä, että lapsella niitä kavereita on, jos kerta kuukausitolkulla viettää aikaa yksin omassa huoneessaan. Itkeskely, eristäytyminen ja aloitekyvyttömyys on muutenkin huolestuttavaa. Ja tälle nuorelle haluat huutaa, ja luulet, että se auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en ymmärrä näitä alapeukkuja. olette kaikki tekopyhiä.

ihan aiheesta olen teinille huutanut. keskustelu ei ole saanut aikaan mitään joten kokeilen meneekö huutamalla perille.

Itsepä olet lapsesi kasvattanut sellaseksi, ettei normaali keskustelu auta. Ei tule auttamaan huutaminenkaan. Sitä kylvät mitä niität.

internetissä on helppoa esittää itse olevansa niin täydellinen vanhempi :-D

Oikeasti jotkut tyttölapset ovat kasvaneet sellaisiksi, että itkulla saa tahtonsa läpi tai epämiellyttävä tilanne loppuu. Käytännössä se ilmenee itkun vääntämisenä ja vänisemisenä jokaisessa vähänkin hankalassa tilanteessa. Jotkut tekevät tätä vielä myöhäisteininä ja aikuisena (varsinkin parisuhteessa). Vanhempi saa kiittää itseään, kun on lapsensa tuollaiseksi opettanut.

Huh huh. Olin kiltti lapsi ja myös kiltti teini, jota äiti itketti aivan turhaan tollaselle äänen korottamisella kun normaali puhekin auttaisi, ja vielä moitti itkemisestä. Aikuisena saan kiittää äitiäni siitä, että parisuhteessa itken pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja pitää toppuutella puolisoa "älä välitä vaikka itken, ei ole niin vakavaa, en vaan voi lopettaa sitä".

Sama, isäni karjui aina suuttuessaan milloin mistäkin, nyt aikuisenakin pelkään huutavia miehiä ja reagoin purskahtamalla itkuun. Hävettää kun niin tapahtuu, viimeaikoina olen onneksi alkanut pääsemään tuosta itkemisestä eroon, ei se helppoa kuitenkaan ole. :/

Huudatko muillekkin ihmisille hermostuessasi?

"Lopeta se rääkyminen tai saat kohta todellisen syyn rääkymiseesi".

Näin meillä lapsena lohdutettiin, ja samaan tyyliin vissiin monellä muullakin. Masennus ja pitkä terapia siitä seurasi.

Mieti, ap, mieti. Mieti todella.

rauhoittukaahan nyt palstapsykologit :-) en ole huutanut hänelle kuin kerran tänään. rakastan tietysti lastani mutta kuka toivoisi lapsestaan syrjäytynyttä epäonnistujaa?  tuskin teistä kukaan...

... rääkyminen siis tarkoitti itkemistä. Ja uhattiin väkivallalla,jos ei joku ymmärtänyt. Itkemiseni johtui siitä, että isäni huusi ja raivosi hulluna, eli ns " vähän korotti ääntään", mielestään siis, joka pikkuasiasta. Siitä jäi oikeasti kauheat traumat ja pelkotilat.

Et voi tietää mitä lapsesi käy läpi. Se on voitu vaikka raiskata. Tai mitä vaan.

Lopeta se huutaminen.

33

Syrjäytyminen johtuu useimmiten mielenterveysongelmista. Et voi muutenkaa

huutamalla saada lapsesta dynaamista ja sosiaalista suorittajaa, jos hän on luonteeltaan aivan toisenlainen. Olet varmaan jo sen verran pitkään kokeillut tätä huutamista että voi todeta sen olevan tehotonta. Keksi jotain muuta millä estää teinin syrjäytyminen.

Ja ei minunkaan isäni halunnut minusta syrjäytynyttä epäonnistujaa, sellainen minusta kuitenkin tuli. Ottamatta kantaa mikä siihen johti niin ainakaan isän raivoaminen, huutaminen, hulluksi haukkuminen, kaverittomuudesta syyttäminen (joka johtui kuulemma hulluudestani) ja saarnat kuinka minusta ei ikinä tule mitään eivät näköjään sitä ainakaan estäneet.

Mulla oli sunlainen äiti. Itse pienestä asti erityisherkkä. Äitin "kasvatuksen" tuloksena kärsin nykyään dissosiaatiohäiriöstä. Lopeta huutaminen ja kannusta.

Jos ongelmana on vetäytyvyys (syystä tai toisesta - mahdollisuuksia on paljon), huutaminen varmasti saa aikaan arvottomuuden tunnetta, pelkoa ja epävarmuutta,  jotka taas aiheuttavat lisää vetäytyvyyttä.

Mua ihmetyttää tämä nykyvanhempien halveksiva suhtautuminen lapsiinsa. Kuuntelin tänään uimarannalla, kun pikkupoika kysyi äidiltään että: "Mennäänkö me täältä sitten cittariin, niin ostetaan jätskiä?" Äiti murjaisi huutamalla takaisin että "Lopeta tuo ininä! Millä sä luulet että me eletään, jos me ostetaan kaiken maailman turhaa!!!!"

Olen nähnyt vastaavanlaisia tilanteita aiemminkin, mutta nyt olin ihan ällikällä lyöty. Yksi jäätelö tuhoaa perheen talouden?!