Iltasanomissa yh äitillä ei ole varaa edes polttoaineeseen saatikka viedä poikaa lomalle
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005272296.html
Ruokahuoltokin pelaa palautus pulloilla ja kalastamalla .
Kommentit (139)
Luulen et nainen asuu perähikiällä ja siellä ei asuntoja saa kaupaksi. Ei sitä kukaan osta. Ymmärrän tuota yh äitiä hyvin. Olen itsekkin yh ja kituutusta on vaikka työ onkin. Viinaan ei ole rahaa eikä tupakkaan. Kaikki mikä tulee myös menee asuntoon, ruokaan, lapsen harrastuksiin. Auto on meilläkin pakko olla koska työmatkat vaatii sen. Muutama vuosi vielä, jaksaa, jaksaa
Murrosikäiset pojat syö hirveesti, etenkin jos urheilevat. Voihan sil äidilä olla velkaakin asunnon lisäksi mitä joutuu lyhentään. Ja jos murkkuikäinen kasvaa vauhdilla vaatteita saa olla ostamassa. Murkut tuskin suostuvat kirppis vaateisiin. Harrastatukset ovat erityisen tärkeitä yh:n lapsille ja ne maksaa ainakin pääkaupungissa liikaa. Valitettavasti olen itse myös lähes samassa tilanteessa, muuten lähettäisin perheelle risteilylahjakortin täydellä ylläpidolla:)
Vierailija kirjoitti:
Koi
Vierailija kirjoitti:
Varaa on asua omakotitalossa, pitää autoa ja koiria, mutta varaa ei ole siihen että 14-vuotias lapsi pääsisi kerran lapsuudessaan käymään huvipuistossa. Joku tuossa kuviossa mättää ja pahasti.
Koirien pitäminen on kuulemma halpaa. Näin sanoo tuttava, jolla on koiria ja tiukka budjetti. Kysyin häneltä kerran suoraan, miten heillä on varaa koiriin, kun moneen muuhun juttuun ei ole. Terveellinen koiranruoka on halpaa.
Artikkelin yksinhuoltaja käy muuten myös töissä. Joku kun ihmetteli hänen korkeita elatusmaksutulojaan.
Koiran pito ei mun mielestä oo halpaa. Pitää olla varakassa jos tulee käyntejä eläinlääkärillä. Se maksaa aika kivasti. Ihmettelen köyhyysrajalla olevia kavereita joilla koiria. Ovat ihan lirissä kun koiralle tulee sairaus.
Olen ollut yh ja meillä oli silloinkin auto. Hyvin oli rahaa ostaa bensaa ja käydä silloin tällöin jossain esim. Hoplop, huvipuistot, leffat yms.
Voisko äiti alkaa pitämään blogia omasta selviytymisestään? Voisi tienata sillä.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyyttä ei ymmärrä kukaan joka ei ole sitä itse kokenut. Tämä yh josta puhutaan tekee varmasti parhaansa. Muutaman vuoden päästä tilanne on jo toinen. Mutta kaikesta koetusta jää ihmiseen jälki.
Olen asunut kaduilla, kellareissa, etsinyt ruokani roskiksista.
Asunnon saatuani elin 3 kk ilman sähköä, enkä nurissut kertaakaan vaan toimin, jotta asiani parantuisivat.
Nykyään ihmiset eivät tee muuta kuin syyttää muita omasta huonosta asemastaan.
Katsokaa peiliin ja toimikaa.
tunnen ihmisiä joilla on kuussa x-määrä rahaa käytössä.
sillä joko saa ruokaa tai viinaa ja he valitsevat viinan.
sitten he kitisevät ettei hallitus tee mitään heidän köyhyyden eteen.
Onhan lapsella isä ja isäkin voi viedä huvipuistoon. En usko että ei oo varaa viedä jos on autokin.
Itse työssäkäyvänä saan verojen ja muiden maksujen jälkeen käteen 1700€ kk, tuosta maksan vuokran 800€ ja siis reilu 1000€ jää laskuihin ja elämiseen. Taloudessa lisäkseni kaksi teiniä ja puoliso (joka ajoittain työtön)
En ole tuntenut köyhyyttä, eikä meillä ole koskaan ruoka loppu. Vaatteet ostetaan uusina kaupasta, lukiokirjat maksetaan käteisellä teineille, harrastavat halpoja lajeja. En ole käsittänytkään että olisimme köyhiä ja tästä pitäisi olla huolissaan.
Tosin emme koskaan matkustele, mutta koska asumme Helsingissä voimme varmaan tehdä asioita joita ei pikkupaikkakunnalla pääse tekemään.
Lääkkeiden maksukatto? Pitää olla todella kalliit lääkkeet tai ei korvattavat jos 100 euroa kkk.
En usko
Kai nuo jonkun palkkion ovat maksaneet haastattelusta? Tällä hetkellä luetuimpia juttuja ja aika hyvin tulee klikkauksia lehdelle.. Jos ei ole mitään saanut niin typerää antaa ilmaiseksi tuollaisia haastatteluja ja typerää lehdeltä jos eivät järjestä vaikka reissua huvipuistoon. Mutta epäilen että tämä on niitä "toimittajien" keksimiä juttuja kuten suurin osa muistakin köyhä/työtön-jutuista. Iltapäivälehtien "toimittajia"en edes kutsuisi toimittajiksi, keksitään juttuja ja loput kopioidaan toisilta lehdiltä.
Vierailija kirjoitti:
Itse työssäkäyvänä saan verojen ja muiden maksujen jälkeen käteen 1700€ kk, tuosta maksan vuokran 800€ ja siis reilu 1000€ jää laskuihin ja elämiseen. Taloudessa lisäkseni kaksi teiniä ja puoliso (joka ajoittain työtön)
En ole tuntenut köyhyyttä, eikä meillä ole koskaan ruoka loppu. Vaatteet ostetaan uusina kaupasta, lukiokirjat maksetaan käteisellä teineille, harrastavat halpoja lajeja. En ole käsittänytkään että olisimme köyhiä ja tästä pitäisi olla huolissaan.
Tosin emme koskaan matkustele, mutta koska asumme Helsingissä voimme varmaan tehdä asioita joita ei pikkupaikkakunnalla pääse tekemään.
Matikka ei ainakaan ole sinun vahvin laji. Ja mikä oli pointti? Te pääsette huvipuistoon, kun asutte sellaisen vieressä? Entä riittäisikö rahat ruskamatkaan Lappiin?
1700 miinus 800 vuokra on alle tonnin? Miksi maksat koko vuokran yksin kun saahan se mies ainakin jotain työttömyyden aikana. Lapsilisät, miehen palkka tai työttömyyskorvaus nostaa tuloja, ei koko kuukauden tulo ole tuo 1700 euroa.
Ihmisestä, joka on tottunut jonkinlaiseen muuhun kulutustasoon kuin pelkkään eloonjäämiseen, voi tuntua siltä että hänellä ei ole varaa mihinkään, jos kovin monet asiat tuntuvat hänestä itsestään selviltä eli niistä ei voi tinkiä. Jos tuo tarina sattuisi olemaan totta niin suosittelisin tuota naista aloittamaan talousseurannan aivan kaikista menoistaan, siis pitämään kunnon kirjanpitoa tai budjettia ja analysoimaan menojaan. Aluksi voinee olettaa, että kaikki sellainen kuten iltapäivälehtien ostaminen tai kahvikuppien ostaminen kodin ulkopuolella on jo jätetty, jos kerran rahasta on pulaa. Eväät pakataan joka paikkaan ja asiat hankitaan yleensä käytettynä tai kirpparilta, toisinaan alennusmyynnistä.
Jos on jotain kalliimpia harrastusmenoja lapsella tai itsellä niin siinähän on jo tehty sellainen valinta, että tähän panostetaan ja sitten useimpiin muihin asioihin ei ole rahaa. Tälläkin perheellä voi olla niin, että se huvipuisto jää kakkoseksi melkein kaikille jutuille, jotka hankitaan hetken mielenjohteina tuosta vaan. Vaikka nämä mielenjohteet olisivat halpojakin niin useammasta kertyy jo kohtuullinen summa.
Tuollaisessa tilanteessa pitää päästä irti ajatuksesta, että piristää itseään ostamalla jotakin. Pitää piristyä siitä, että se käyttämättä jäänyt raha on pirskahtelevan poreilevan piristävästi tilillä. Lisäksi ruokakauppaan mennessä tehdään etukäteen lista eikä improvisoida kaupassa, koska silloin rahaa menee reilusti enemmän, jos sitä sattuu vielä olemaan.
Mutta tuo menokirjanpito on oikeasti aika tehokas. Siitä huomaa, minne rahat kuluvat ja mistä on mahdollista pihistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse työssäkäyvänä saan verojen ja muiden maksujen jälkeen käteen 1700€ kk, tuosta maksan vuokran 800€ ja siis reilu 1000€ jää laskuihin ja elämiseen. Taloudessa lisäkseni kaksi teiniä ja puoliso (joka ajoittain työtön)
En ole tuntenut köyhyyttä, eikä meillä ole koskaan ruoka loppu. Vaatteet ostetaan uusina kaupasta, lukiokirjat maksetaan käteisellä teineille, harrastavat halpoja lajeja. En ole käsittänytkään että olisimme köyhiä ja tästä pitäisi olla huolissaan.
Tosin emme koskaan matkustele, mutta koska asumme Helsingissä voimme varmaan tehdä asioita joita ei pikkupaikkakunnalla pääse tekemään.Matikka ei ainakaan ole sinun vahvin laji. Ja mikä oli pointti? Te pääsette huvipuistoon, kun asutte sellaisen vieressä? Entä riittäisikö rahat ruskamatkaan Lappiin?
Ei riitä rahat Lapin- eikä muihinkaan matkoihin. Kirjoitukseni pointti olikin se että lähes samoilla tuloilla olen mielestäni elänyt ns normaalia elämää enkä ole pitänyt itseäni köyhänä. Tämä köyhyys ja suhtautuminen rahaan ja sen riittävyyteen taitaa olla asennekysymys
Jos vuokra Helsingisää on 800 euroa, niin aika pienessä asunnossa asutte, kun on kuitenkin neljä henkilöä ja lapset teinejä.
Vai onko kuitenkin jotain kerrottu hiukan muunnellusti.
En ymmärrä että pidetään koiria jos on noin tiukkaa. Ja minullakin on ollut koira, sille kyllä on hyvä koti löydettävissä muualtakin, on itsekästä asettaa oma ilo lapsen edun edelle.
Koi
Koirien pitäminen on kuulemma halpaa. Näin sanoo tuttava, jolla on koiria ja tiukka budjetti. Kysyin häneltä kerran suoraan, miten heillä on varaa koiriin, kun moneen muuhun juttuun ei ole. Terveellinen koiranruoka on halpaa.
Artikkelin yksinhuoltaja käy muuten myös töissä. Joku kun ihmetteli hänen korkeita elatusmaksutulojaan.