Lue keskustelun säännöt.
Pitkässä parisuhteessa lapsen saannin myötä olen oppinut
30.06.2017 |
että kumppani muuttuu itsestäänselvyydeksi, mies taantuu ihan lapseksi ja aivokuolleeksi mitä tulee arkisten asioiden hoitoon, miehen oma aika ja vapaus on paljon tärkeämpää kuin naisen ja äiti on 100% vastuussa lapsestaan mutta isä vain 99%.
Voin kertoa esimerkkejä pilvin pimein. Olimme eilen koko päivän liikkeellä ja kotiuduttua mies ilmoitti linnottautuvansa koneelle, koska oli niin väsynyt. Olin yhtä rikki itsekin varsinkin edellisöisen valvomisen takia, eikä kauheasti ollut vastaansanomista siihen kun mies kerta on niin väsynyt. Siinä aloin sitten vaihtaa lakanoita, ja nappasin mukulan kainaloon päästäkseni nukkumaan. Ensin ruokinta, kylvetys ja nukutus. Mies jäi koneelle ja huuteli sieltä tarvitsenko apua yksivuotiaan nukutustoimiin. Hän oli suorastaan loukkaantunut kun joutui vaihtamaan oman pussilakanansa.
Hän on pikkujouluissa, firman virkistäytyjäisissä ja ties missä välillä kahteen asti yöllä. Olin kerran kaasojen kanssa illalla ulkona myöhempään, niin mies soitti kiukkuisena miten lapsi ei suostu nukahtamaan ilman äitiä ja hän rähisi miten keskellä viikkoa sitä ryypiskellään. Muistui mieleen kertoja, kun hänelle yllättäen on tullut menoja mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja hän ei ole tullut kotiin pyynnöistä huolimatta. Suljin tuona kertana pokkana luurin ja kaasojen kanssa todettiin, että toi on ihan tyypillistä mieskitinää. Ilmoitin tulevani kunhan kerkiän ja huusin miehelle kotona että ottaa sen pään pois perseestä sitten pikkuhiljaa.
Mies ilmoittaa aina etukäteen minne menee, eikä koskaan kysy käykö se. Alkuun se oli ok, että olin kotona vauvan kanssa, mutta pikku hiljaa ollaan ajauduttu siihen, että mun aikataulut menevät sen mukaan miten lapselta ja mieheltä ehdin. Nyt olen alkanut heräämään tilanteeseen, ja vaikka kuinka vannoin etten tule ikinä vajoamaan siihen samaan tilaan kuin tavallisesti käy, että muutun miehen äidiksi lapsenhoidon ohella, mutta niin on vain vahingossa käynyt. Kaipaan hirveästi aikaa, kun sain vain äkkiseltään tehdä mitä mieli teki, ja rasauttaa kuunnella kun mies marisee miten ei ole lapsen syntymän jälkeen voinut tehdä yhtään mitään mitä haluaisi. Itse kuitenkin olen kaiken aikaa kiinni lapsessa ja mies silloin kun jaksaa.
Kaikkein pahinta on, että oma puhe muuttuu kumppanille puuroksi joka ei uppoa. Kerroin eilen nähtyäni yhteishaun tulokset, etteivät yliopiston ovet auenneetkaan ja mies vain katsoi minua pitkään sanomatta mitään. Hän marisi automatkalla miten lähteminen oli viivästynyt (olin suihkussa hetken pidempään kun sulattelin tietoa, koska olin valmistautunut pääsykokeisiin todella intensiivisesti) Myöhemmin iltapäivällä hän oli tyrmistynyt kun hän kysyi asiaa uudelleen ja sanoin jo kertoneeni tulokset. Mies ei uskonut millään, alkoi googletella asiaa ja vaati saada nähdä kyseisen sähköpostin. Ilmoitin, että ei käy, ja usko nyt vähemmälläkin. Olen vain huomannut, että mies ei yksinkertaisesti kuuntele tai jos kuuntelee niin hän on myöhemmin "mitä ihmettä, en varmasti ole kuullut aiemmin.."
Ohjeita, neuvoja tai mitä tahansa viisasta sanottavaa.
Kommentit (37)
Mites teidän suhteessa seksi ja läheisyys? Jos olet fyysisesti miehellesi vain äiti, tulee sinusta sellainen myös henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joo, jaksamisen rajoilla käytiin yhteishaussakin.
Mulla on opiskelupaikka toisella paikkakunnalla enkä aio jatkaa opintoja surkeiden työnäkymien takia. Suunnittelin jo ennen lapsen syntymää hakevani toiselle alalle, mutta en silloin aavistanut että nykyinen arki muuttuu näin raskaaksi osaltani. Sen takia olisin mieluusti siirtänyt vuodella hakuja, koska valvottava lapsi on päivisin myös hyvin takertuva jonka tiedän kuuluvan lapsen kehitykseen, mutta mies painosti mut hakemaan tänä vuonna kouluun. "Kannattaa kokeilla", "Ei sua kukaan kotoa hakemaan tule" taisivat olla hänen joitain fraasejaan joita hän hoki kun harkitsin hakua.
Joopa. Kokeilu oli sitä, että jo ennestään raskas arki muuttui raskaammaksi ennestään. Jo ensimmäisen viikon jälkeen mulle valkeni, ettei siitä kouluun hakemisesta tule yhtään mitään sillä lukemisella. Lapsi heräsi yhdeksältä. Siinä lapsenhoidon ohella tein taloustyöt ja odottelin miestä joka kotiutui töistä vasta viideltä tai kuudelta. Sen jälkeen vaihdoimme kuulumiset, mies oli hetken aloillaan ja pääsin vasta puoli seiskalta tai seiskalta lukemaan, eli rättiväsyneenä koko päivän hulabaloosta, joka sisältää ihanan vauva-arjen kaikkine käänteineen. Luin joskus kahteen asti yöllä, mutta samalla se rokotti yöunista aikamoisen siivun.
Oppi oli aika tärkeä: en anna enää kenenkään määräillä itseäni mitä tulee uravalintoihin, kouluhakuihin tai harrastuksiin, koska tiedän itse tarkemmin mikä on itselleni parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olin yhtä rikki itsekin varsinkin edellisöisen valvomisen takia, eikä kauheasti ollut vastaansanomista siihen kun mies kerta on niin väsynyt. Siinä aloin sitten vaihtaa lakanoita, ja nappasin mukulan kainaloon päästäkseni nukkumaan. Ensin ruokinta, kylvetys ja nukutus.
Ja se lakanoiden vaihto ja kylpy oli tuossa kohtaa aivan välttämättömyys?
Lapselle ruoka naamaan, lapsi ja puuroannos iskän syliin siihen tietokoneelle ja sitten äidin kainaloon nukkumaan.... Lakanoita voi laitella sitten seuraavana aamuna.
Joskus lakanat vain pitää vaihtaa yleisen hygienian takia ja olisin ne kuitenkin joutunut vaihtamaan. Lapsi oli koko päivän möyrinyt pihalla ja kaupungilla, joten en todellakaan voinut antaa hänen niissä p..ssa mennä nukkumaan. Lisäksi syöminen sotkee kans aika huolella.
Enemmän kuulutan nyt sen isän perään: mikä pakko sinne koneelle on parkkeerata itsensä kun on perhe hoidettavana? ap
Vierailija kirjoitti:
Mites teidän suhteessa seksi ja läheisyys? Jos olet fyysisesti miehellesi vain äiti, tulee sinusta sellainen myös henkisesti.
Hyvä kysymys. Miestä ei kiinnosta, joten aika hiljaista on. ap
Aloittaja siis makaa kotona, ja mies käy töissä? Voisitko vastata? Vai eikö tällä olekaan mitään merkitystä? ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites teidän suhteessa seksi ja läheisyys? Jos olet fyysisesti miehellesi vain äiti, tulee sinusta sellainen myös henkisesti.
Hyvä kysymys. Miestä ei kiinnosta, joten aika hiljaista on. ap
Kukapa sitä nalkuttajaa haluaisi seksuaalisesti?
Tarinasi on varmasti monille naisille tuttu. Meillä ei (kaksi lasta) onneksi tuohon ajauduttu, sillä heti alussa vaadin että molempien menot sovitaan aina etukäteen - poislukien kauppareissut, hätätilanteet ym. Mutta koska tilanteesi on ihan peruskauraa perheissä, niin mies on keksinyt kuinka väärin on tämä tapamme, kun kyllä muutkin miehet saa harrastaa ja mennä paljon. En ole siis estänyt harrastamista, mielestäni se vaan pitää sopia etukäteen ja molemmille olla yhtä mahdollista. Minulla ei ole ollut miehen pitkien päivien yms. arkihässäkän vuoksi omaa aikaa varmaan useampaan kuukauteen, joten voi voi, kyllä se oma aika on sitten ollut miehelläkin tiukassa.
Minä pystyn kyllä hyväksymään sen, että lapset ovat enemmän äidissä kiinni. Taaperon/vauvan äiti nyt ei voi lähteä yksin matkalle viikoksi-pariksi yksin, tähän ei saada sukupuolten välistä tasa-arvoa, jos miettii asiaa lasten kokemusten ja kehityksen kannalta. Minä olen niinkin kiltti, että hyväksyn jopa sen että lapset haluavat äidin heidät nukuttamaan. Tätäkään mies ei tajua, että oikeasti hänellä on rentoa, kun harvoin joutuu laittamaan lapset yöunille.
Mutta, koska se äiti ei voi edes lohduttautua ajatuksella viikosta kanarian saarilla ilman lapsia, niin sitäkin suuremmalla syyllä äidin pitää saada lyhyitä vapaa-ajan hetkiä siinä missä isänkin ihan siellä jokapäiväisessä arjessa. Äiti tarvii myös harrastuksia, lepoa ja yksinoloa. Töissä ei ole rankempaa kuin kotona - toistaen jokaikinen päivä tismalleen samoja rutiineja, kuunnellen samoja kiukkuja ja ollen suurimman osan ajasta vailla aikuista seuraa.
No minä todellakin olen vaatinut, että jos minä en pääse, niin ei pääse mieskään. Katsotaan sitten kun minä olen saanut illasta pari tuntia johonkin omaan juttuun. Aika näyttää, onko tämäkään sen fiksumpaa kuin teidän systeemi.
Aina tänne tulee ihmisiä jotka kertovat, että ei heillä koskaan jne. Minä uskon että suurimmassa osassa perheitä äiti ja isä joutuvat käymään tällaisen taisteluvaiheen parisuhteessaan, ja kuka tietää mikä on vastaus siihen, ketkä siitä selviävät ja ketkä eivät.
Rakastan kyllä miestäni, ja hän paikalla ollessaan hoitaa lapsia siinä missä minäkin (koska vaadin), mutta ei se ihan oikeasti ymmärrä millaista on olla lasten kanssa 24/7. Eikä ymmärrä, että minä olen väsyneempi kuin hän. On öitä, jolloin hän nukkuu tuplaten minun unimäärän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nainen, rauhoitu vähän. Syytät nyt lasta ja miestä ihan kaikesta ja lakanoiden vaihtokin on kamala koettelemus. Aina kaikki ei onnistu ja ei siihen tarvi kahta syyllistä hakea. Ei tuohon voi mitään sanoa.. Koita nyt relata.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja siis makaa kotona, ja mies käy töissä? Voisitko vastata? Vai eikö tällä olekaan mitään merkitystä? ; )
Jos äitiysloma on kotona makaamista, niin kyllä sitten varmaan makaan. Ainoa vain, että paikoillaan makaamista tästä ajasta on hyvin vähän ja se rajoittuu huonosti nukuttuihin yöuniin.
Mun kotona makaaminen koostuu siis lapsen ja kodinhoidosta. Hoidan lapsen, ja se on lapsen kasvaessa muuttanut muotoaan siten, että hyvä jos paskalla pääsen käymään ilman että ipana on mukana. Tää eroahdistuskausi on ihan hirveä. Hoidan kodin, eli tiskit, pyykit (jossa pesen miehenkin vaatteet samalla), imuroinnin, pölyjen pyyhkimisen ja lapsen opittua ryömimään ollaan jouduttu katsomaan asunnon kamppeet ja tarvikkeet sellaisiin paikkoihin ettei lapsi pistä suuhunsa ihan kaikkea. Samalla vien lasta ulos, kirjastoon ja eri paikkoihin ettei vain lojuta sisällä. Mies tulee päivällä kotiin viiden ja kuuden pinnoilla ja ilmoittaa olevansa todella väsynyt istuttuaan päivän toimistolla samalla kun olen juossut lapsen perässä ja yrittänyt ylläpitää jonkinlaista järjestystä tässä kaaoksessa. Yleensä kun olen saanut jonkin paikan järjestykseen, mies ja lapsi sotkee parhaansa mukaan. Just miehen jäljiltä löysin taas sukat sohvalta ja vaatteita sovituksen jäljiltä nojatuolilta.
Otin jokin aika sitten kauden, etten tehnyt kerrassaan kuin pakolliset. Mies havahtui kaaokseen ja alkoi selittää miten meillä on ihan kamalaa ja hän haluaisi samanlaista kuin heidän vanhemmillaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä kaikki ei aina mene kuin strömsöössä. Aina ei saa kaikkea. Joskus täytyy vaan olla muksun kanssa ja vaihtaa lakanoita ja tehdä kotitöitä. Ja kaikki miehet on vähän samanlaisia. Kyllä sä vielä kerkiät.
Riittämättömyyden tunne, tuo joka äidin paras kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt nainen, rauhoitu vähän. Syytät nyt lasta ja miestä ihan kaikesta ja lakanoiden vaihtokin on kamala koettelemus. Aina kaikki ei onnistu ja ei siihen tarvi kahta syyllistä hakea. Ei tuohon voi mitään sanoa.. Koita nyt relata.
Mitenhän sä oikein luit tän mun aloituksen? :D ap
Niin makaa kuin petaa. Et ole käynyt kouluja, ei vakitöitä ja lapsi piti pusertaa. Ja lakananvaihtokin on noin rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja siis makaa kotona, ja mies käy töissä? Voisitko vastata? Vai eikö tällä olekaan mitään merkitystä? ; )
Jos äitiysloma on kotona makaamista, niin kyllä sitten varmaan makaan. Ainoa vain, että paikoillaan makaamista tästä ajasta on hyvin vähän ja se rajoittuu huonosti nukuttuihin yöuniin.
Mun kotona makaaminen koostuu siis lapsen ja kodinhoidosta. Hoidan lapsen, ja se on lapsen kasvaessa muuttanut muotoaan siten, että hyvä jos paskalla pääsen käymään ilman että ipana on mukana. Tää eroahdistuskausi on ihan hirveä. Hoidan kodin, eli tiskit, pyykit (jossa pesen miehenkin vaatteet samalla), imuroinnin, pölyjen pyyhkimisen ja lapsen opittua ryömimään ollaan jouduttu katsomaan asunnon kamppeet ja tarvikkeet sellaisiin paikkoihin ettei lapsi pistä suuhunsa ihan kaikkea. Samalla vien lasta ulos, kirjastoon ja eri paikkoihin ettei vain lojuta sisällä. Mies tulee päivällä kotiin viiden ja kuuden pinnoilla ja ilmoittaa olevansa todella väsynyt istuttuaan päivän toimistolla samalla kun olen juossut lapsen perässä ja yrittänyt ylläpitää jonkinlaista järjestystä tässä kaaoksessa. Yleensä kun olen saanut jonkin paikan järjestykseen, mies ja lapsi sotkee parhaansa mukaan. Just miehen jäljiltä löysin taas sukat sohvalta ja vaatteita sovituksen jäljiltä nojatuolilta.
Otin jokin aika sitten kauden, etten tehnyt kerrassaan kuin pakolliset. Mies havahtui kaaokseen ja alkoi selittää miten meillä on ihan kamalaa ja hän haluaisi samanlaista kuin heidän vanhemmillaan on.
Voit antaa sen lapsen pois, jos sinulla on elämänhallinta noin hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Niin makaa kuin petaa. Et ole käynyt kouluja, ei vakitöitä ja lapsi piti pusertaa. Ja lakananvaihtokin on noin rankkaa.
Miten se vakituinen työpaikka liittyy kodin arkeen yhtään mitenkään? Saman verran joutuisin tämän miehen kanssa todennäköisesti tekemään taloustöitä jos kävisin vielä päälle töissä.
Sitten ikuisuusaihe: niin tai näin niin aina väärin päin. Jos nainen tekee abortin huonossa tilanteessa, se tuomitaan jyrkästi. Jos nainen pitää lapsen huonossa tilanteessa, sekin on tosi väärin. Koittakaa päättää. Samaten lapsen saaminen aluille on tosi väärin, mitäs levittelit jalkojasi, ja ehkäisy on keksitty. Mutta voi, kun ensin saa lapsettomuustuomion lääkäristä ja kierrot heittävät sairauden takia, niin ei todellakaan usko voivansa pullauttaa maailmaan yhtään mitään.
Joten ihmettelijät, koittakaa päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja siis makaa kotona, ja mies käy töissä? Voisitko vastata? Vai eikö tällä olekaan mitään merkitystä? ; )
Jos äitiysloma on kotona makaamista, niin kyllä sitten varmaan makaan. Ainoa vain, että paikoillaan makaamista tästä ajasta on hyvin vähän ja se rajoittuu huonosti nukuttuihin yöuniin.
Mun kotona makaaminen koostuu siis lapsen ja kodinhoidosta. Hoidan lapsen, ja se on lapsen kasvaessa muuttanut muotoaan siten, että hyvä jos paskalla pääsen käymään ilman että ipana on mukana. Tää eroahdistuskausi on ihan hirveä. Hoidan kodin, eli tiskit, pyykit (jossa pesen miehenkin vaatteet samalla), imuroinnin, pölyjen pyyhkimisen ja lapsen opittua ryömimään ollaan jouduttu katsomaan asunnon kamppeet ja tarvikkeet sellaisiin paikkoihin ettei lapsi pistä suuhunsa ihan kaikkea. Samalla vien lasta ulos, kirjastoon ja eri paikkoihin ettei vain lojuta sisällä. Mies tulee päivällä kotiin viiden ja kuuden pinnoilla ja ilmoittaa olevansa todella väsynyt istuttuaan päivän toimistolla samalla kun olen juossut lapsen perässä ja yrittänyt ylläpitää jonkinlaista järjestystä tässä kaaoksessa. Yleensä kun olen saanut jonkin paikan järjestykseen, mies ja lapsi sotkee parhaansa mukaan. Just miehen jäljiltä löysin taas sukat sohvalta ja vaatteita sovituksen jäljiltä nojatuolilta.
Otin jokin aika sitten kauden, etten tehnyt kerrassaan kuin pakolliset. Mies havahtui kaaokseen ja alkoi selittää miten meillä on ihan kamalaa ja hän haluaisi samanlaista kuin heidän vanhemmillaan on.
Voit antaa sen lapsen pois, jos sinulla on elämänhallinta noin hukassa.
Ai multa on hukassa kun mies levittelee kamansa pitkin kämppää? Vois soittaa heti sossuille. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin makaa kuin petaa. Et ole käynyt kouluja, ei vakitöitä ja lapsi piti pusertaa. Ja lakananvaihtokin on noin rankkaa.
Miten se vakituinen työpaikka liittyy kodin arkeen yhtään mitenkään? Saman verran joutuisin tämän miehen kanssa todennäköisesti tekemään taloustöitä jos kävisin vielä päälle töissä.
Sitten ikuisuusaihe: niin tai näin niin aina väärin päin. Jos nainen tekee abortin huonossa tilanteessa, se tuomitaan jyrkästi. Jos nainen pitää lapsen huonossa tilanteessa, sekin on tosi väärin. Koittakaa päättää. Samaten lapsen saaminen aluille on tosi väärin, mitäs levittelit jalkojasi, ja ehkäisy on keksitty. Mutta voi, kun ensin saa lapsettomuustuomion lääkäristä ja kierrot heittävät sairauden takia, niin ei todellakaan usko voivansa pullauttaa maailmaan yhtään mitään.
Joten ihmettelijät, koittakaa päättää.
Nainen päättää aina siitä lapsen pitämisestä ja abrtoinnista, joten se on ihan oma ongelmanne.
En mä nyt oikein tiä millaista unelmakenttien kukkahyppelyä sä kuvittelet ihmisten elämän olevan!?:D
Joo, ei se nyt ole siitä miehestä kiinni, turha hakea omaan pahaan oloon nyt loputtomasti syyllistä sieltä suunnalta. Jokainen on oman onnensa seppä, eikä elämä ole kiinni jostain likasukasta, vaikka sun maailma nyt sen sukan ympärillä pyöriikin.
Miksi teillä pitää olla täysin siistiä? Ethän sä nyt miehen takia joka nurkkaa kiillota. Siivotkoot itse jos tahtoo verrata kotianne lapsuudenkotiinsa. Älä vaadi itseltäs liikoja lapsen ollessa täysin peräänkatsottava.
Olin yhtä rikki itsekin varsinkin edellisöisen valvomisen takia, eikä kauheasti ollut vastaansanomista siihen kun mies kerta on niin väsynyt. Siinä aloin sitten vaihtaa lakanoita, ja nappasin mukulan kainaloon päästäkseni nukkumaan. Ensin ruokinta, kylvetys ja nukutus.
Ja se lakanoiden vaihto ja kylpy oli tuossa kohtaa aivan välttämättömyys?
Lapselle ruoka naamaan, lapsi ja puuroannos iskän syliin siihen tietokoneelle ja sitten äidin kainaloon nukkumaan.... Lakanoita voi laitella sitten seuraavana aamuna.