Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää 4v lastani, nyt apua!
29.06.2017 |
Olen ihan loppu ja kyllästynyt tuon lapsen käytökseen. Vaikka miten huomioidaan ja tehdään yhdessä sekä koitan kehua ei vaan onnistu mikään. Täyttänyt siis juuri tuon 4v ja ainut lapsi.
Nyt reilu kuukauden ollut ihan mahdoton. Ilman syytä saattaa tulla lyömään, potkimaan, suuttuessaan sama mutta sylkee myös päin näköä ja lattialle.
On temperamenttinen luonne ollut aina ja kaipaa paljon huomiota. Kokoajan keskeyttämässä ja suuttuu kun sanotaan että odottaa omaa vuoroa eikä puhuta toisten päälle.
Kun heittää tavaroita niin laitan jäähylle sitä mukaa. Lyömisestä myös lähtee kaikki lelut ja ei saa katsoa illalla lastenohjelmia yms. Jäähyä olen koittanut mutta ei siellä oikein tahdo pysyä ja huutaa kurkku suorana, joten en ole ollut varma onko se hyväksi. Olen kyllä rakastava ja tiukka, eli rajat on olleet aina mutta myös rakkautta ja yhdessä oloa.
On aina tullut juttuun toisten lasten kanssa, nyt viime aikoina alkanut olemaan kinaa leluista ja ei aina onnistukkaan leikit toisten kanssa.
Itse olen ihan loppu kun tuntuu että päivät on sitä että saa kokoajan estää lasta lyömästä ja potkimasta.. olen alkanut myös epäillä onko kaikki ok, vaikka 4v neuvolassa ei ainakaan oltu huolestuneita tästä kun mainitsin.
Tänäänkin ollaan koko päivä puuhattu yhdessä ties mitä. Istahdin äsken sohvalle ja sanoin että nyt äiti vähän huilahtaa ja pitää nyt sen aikaa puuhailla omia leikkejä. Juuri ehdin lehden avata niin lapsi tuli ja löi esineellä. vein suoraan kodinhoitohuoneeseen ja siellä saa nyt raivota, minun mitta ihan täysi. :(
Terveisin huono äiti
Kommentit (70)
Voi hohjoijaa ja salli mun nauraa. Siis mistähän ihmeestä tämä buumi on tullut että vaikka se Viljo-Johanna heittäisi mummin tuhkat huvikseen lattialle ja hankaisi ne pikkusiskolla pitkin lattioita niin lapselle vain lässytetään että tuitui Viljo,onko sulla nyt vähä kiukku olo,tuus tänne niin halitaan se kiukku pois. Piirretään yhdessä vihanaama ja puhalletaan se roskikseen,hupsistahei! Lapsen pitää oppia että teolla on seuraukset. Lapsen pitää oppia rauhoittamaan itsensä. Lapsen pitää oppia kestämään myös niitä negatiivisia tunteita,ja ymmärtää että niistäkin pääsee yli ja selviää. Lasta ei ole mikään huono asia vahvistaa henkisesti. Ei tarvitse ihmetellä miksi yhä nuoremmat ja nuoremmat voi huonosti. Koska kun elämässä tulee jotain vastoinkäymisiä ja eipä olekkaan kukaan sanomassa että tuitui niin koko pakka leviää käsiin.ei nykypenksat kestä paineita,ei pettymystä. Eikä vihaa,kiukkua,eikä osaa hillitä tai hiljentää sitä. Sitten lyödäänkin kaveria kun pinna palaa. Koska ei ole ketään siinä sanomassa että tuitui. Ihan sama vaikka joku olisi kasvatustieteiden maisteri ja professori ollut 50.v se ei tarkoita että joku on oikeassa,vaan se on näkökanta. Lapseen ei saa ikinä kohdistaa fyysistä väkivaltaa tai alistaa henkisesti tai haukkua mutta on se ihme kun ei arestiakaan saa antaa tai rankaista muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hohjoijaa ja salli mun nauraa. Siis mistähän ihmeestä tämä buumi on tullut että vaikka se Viljo-Johanna heittäisi mummin tuhkat huvikseen lattialle ja hankaisi ne pikkusiskolla pitkin lattioita niin lapselle vain lässytetään että tuitui Viljo,onko sulla nyt vähä kiukku olo,tuus tänne niin halitaan se kiukku pois. Piirretään yhdessä vihanaama ja puhalletaan se roskikseen,hupsistahei! Lapsen pitää oppia että teolla on seuraukset. Lapsen pitää oppia rauhoittamaan itsensä. Lapsen pitää oppia kestämään myös niitä negatiivisia tunteita,ja ymmärtää että niistäkin pääsee yli ja selviää. Lasta ei ole mikään huono asia vahvistaa henkisesti. Ei tarvitse ihmetellä miksi yhä nuoremmat ja nuoremmat voi huonosti. Koska kun elämässä tulee jotain vastoinkäymisiä ja eipä olekkaan kukaan sanomassa että tuitui niin koko pakka leviää käsiin.ei nykypenksat kestä paineita,ei pettymystä. Eikä vihaa,kiukkua,eikä osaa hillitä tai hiljentää sitä. Sitten lyödäänkin kaveria kun pinna palaa. Koska ei ole ketään siinä sanomassa että tuitui. Ihan sama vaikka joku olisi kasvatustieteiden maisteri ja professori ollut 50.v se ei tarkoita että joku on oikeassa,vaan se on näkökanta. Lapseen ei saa ikinä kohdistaa fyysistä väkivaltaa tai alistaa henkisesti tai haukkua mutta on se ihme kun ei arestiakaan saa antaa tai rankaista muuten.
Nyt en jaksa mitään pitkiä liirum laarumeita perustella mutta suosittelen googlaamaan "tunnetaitojen opettaminen lapselle" tai "tunteiden säätely". Eiköhän sillä jotain oikeeta tietoa löydy...
Ja lisäyksenä edelliseen että sitten ihmetellään kun se hymynaamapiirtely ja tuitui ei autakkaan,ja sitten lapsi kiikutetaan hädissään lääkärille,koska pakkohan tässä LAPSESSA on jotain olla vikana kun ei se tuitui auta, vähintään adhd on oltava,äkkiä nyt mömmöjä täyteen tämä lapsi että se ois kiva ja helppo zombie,sit sille toimii se tuitui.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Meillä poika jolla alkoi samanlainen käytös hieman 4v synttäreiden jälkeen. Sitä ennen ei ollut ollenkaan agressiivista käytöstä tai juurikaan edes uppiniskaisuutta. Nyt täyttää kesän lopulla 5v eikä vieläkään ole hellittänyt.
Tavallinen päivä; aamulla tapellaan pukemisesta ja pesuista ikuisuuden. Siinä missä 2v pikkusisko on pukenut itselleen jo ulkovaatteetkin niin poika saattaa olla vielä kalsareissaan. Ja kun en haluaisi antaa periksi siinä että aina minä puen, niin se koko aamu on sitten sitä jankuttamista ja uhkailua "pue pue pue, nyt puet tai, mene pukemaan...". Ja kyllä, myös ne tarrataulut sun muut kivakivat on kokeiltu mutta ei ne vaan pitemmän päälle toimi.
Tänäänkin tehtiin sitten kyllä kaikkea kivaa yhdessä, oltiin puistossa, pulikoimassa, ulkona syömässä... tullaan kotiin ja taas alkaa tappelut.
Lepohetki on tappelua, tulee pois ja tekee huoneessa pahojaan, metelöi ettei sisko saa nukuttua. Ja hän todellakin tarvitsee sen lepohetken. Enkä pakota nukkumaan, vaan saa kuunnella musiikkia ja selata kirjoja/lehtiä.
Ei oikein jaksa keskittyä leluihinsa vaan lähinnä riehuu ja tekee pahojaan. Vinkuu mankuu ja märisee.
Kun kielletään niin nauraa, menee karkuun. Kun otan kiinni tai komennan niin saattaa alkaa se lyöminen, potkiminen ja kamojen heittely.
Lelujen tuhoaminen ja heittely on myös ihan hänelle leikkiä, vaikka se on ehdottomasti kiellettyä meillä. Kaupassa kiukuttelee, nyt uusimpana myös autossa kiukuttelu ja pahanteko. Kiusaa siskoaan, potkii penkkiä, ottaa minua hiuksista kiinni kun istuu takana.
Kuvioon on tullut myös kaikenlaiset "en äiti tykkää susta, heitän sut mereen, heitän sut kuuhun, heitän sut kaivoon" yms uhmakkaat puheet, jotka aivan selkeästi tulee päiväkodista kun meillä ei kotona tuollaisia puhuta. Ja en tiedä olenko sitten aivan hakoteillä, mutta tuntuu että osa tästä käytöksestä johtaa juurensa sieltä päiväkodista, uudesta ryhmästä missä aloitti vuosi sitten. Leikit on tulleet selvästi rajummiksi yms. Oli siis kotihoidossa ennen.
Olen käynyt läpi kaikki uhkailut, kiristykset, palkitsemiset, kannustamiset. Ja kyllä, myös huutanut niin paljon kuin irti lähtee mutta lapsi huutaa vain takaisin tai nauraa.
Olen ihan v*tun loppu tähän, mutta minkäs teet.
Kun kiinnittää huomiota sun kirjoitukseen: märiseen, vinkuu, vonkuu - miten lapsi uhkailee ja on pienempää kohtaan väkivaltainen- niin voisi tiputtautua sen PIENEN lapsesi puolelle ja olla hänelle rakas. Kuin haukkua ja olla jo häntä vastaan.
Mitä jos koittaisit ottaa aikaa hänen kanssa, ja leperrellä? Kuin se että rajaat lapsen pahan puolelle?
Sä olet vastuussa siitä mitä lapsi kokee sinulta ja sinun kanssasi. Nyt se on paljon negatiivista jo ennalta. Sä itse merkkaat lapsen myös siihen että huomenna on uudet riidat ja uudet märinät.
Mä olen itse jakanut päivät pieniin ryhmiin, tehdään aamupala, tarhaan lähtö, ulkoleikit, kauppareissu. Varaa niihin aikaa, ota mukaan jotain jännää ja koita innostaa lapsi johonkin juttuun: nähdäänkö ulkona mitä eläimiä? Tehdäänkö matkalla juttu X? Kuka on ekana saanut kengät jalkaan?
Vaatteet voi valita jo illalla, jutella mukavia, herätä vähän aikaisemmin ja ottaa lapsi syliin.
TAI jatka tuota omaa negatiivista lapsesi mollaamista. Ei ole omani. Miettisit miltä siitä tuntuu
Jokainen on yksilö, myös lapsi. Toinen rauhoittuu mielellään syliin, toinen huoneeseensa, yksi kuuntelee puhetta ja toinen vaan hermostuu entisestään. Luottakaa äidit itseenne, tunnette parhaiten oman lapsenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hohjoijaa ja salli mun nauraa. Siis mistähän ihmeestä tämä buumi on tullut että vaikka se Viljo-Johanna heittäisi mummin tuhkat huvikseen lattialle ja hankaisi ne pikkusiskolla pitkin lattioita niin lapselle vain lässytetään että tuitui Viljo,onko sulla nyt vähä kiukku olo,tuus tänne niin halitaan se kiukku pois. Piirretään yhdessä vihanaama ja puhalletaan se roskikseen,hupsistahei! Lapsen pitää oppia että teolla on seuraukset. Lapsen pitää oppia rauhoittamaan itsensä. Lapsen pitää oppia kestämään myös niitä negatiivisia tunteita,ja ymmärtää että niistäkin pääsee yli ja selviää. Lasta ei ole mikään huono asia vahvistaa henkisesti. Ei tarvitse ihmetellä miksi yhä nuoremmat ja nuoremmat voi huonosti. Koska kun elämässä tulee jotain vastoinkäymisiä ja eipä olekkaan kukaan sanomassa että tuitui niin koko pakka leviää käsiin.ei nykypenksat kestä paineita,ei pettymystä. Eikä vihaa,kiukkua,eikä osaa hillitä tai hiljentää sitä. Sitten lyödäänkin kaveria kun pinna palaa. Koska ei ole ketään siinä sanomassa että tuitui. Ihan sama vaikka joku olisi kasvatustieteiden maisteri ja professori ollut 50.v se ei tarkoita että joku on oikeassa,vaan se on näkökanta. Lapseen ei saa ikinä kohdistaa fyysistä väkivaltaa tai alistaa henkisesti tai haukkua mutta on se ihme kun ei arestiakaan saa antaa tai rankaista muuten.
Nyt en jaksa mitään pitkiä liirum laarumeita perustella mutta suosittelen googlaamaan "tunnetaitojen opettaminen lapselle" tai "tunteiden säätely". Eiköhän sillä jotain oikeeta tietoa löydy...
Jaha. Justiin sanon että saa laittaa nurkkaan, mutta yhtälailla lapsella VOI olla joku tarve saada lisää apua kuten ADD, se ON myös oikea asia. Ei mikään tui, tui! Ehkä sunkin kannattaa mennä johonki tutkimuksiin jos noin sieppaa keskustelu josko mikä auttaa.
42
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehosi parhaiten 3-vuotiaalle, että aina lyömisestä tai sylkemisestä lähdin pois enkä puhunut hänelle yhtään mitään. Pidin siis mykkäkoulua ja ignoorasin. Lapsi kysyi, miksi en puhu hänelle, sanoin lyhyesti ja tylysti, koska sinä löit/syljit niin en halua olla kanssasi. Hän pyysi anteeksi ja halasimme. Sitten selitin, miksi niin ei saa tehdä, jos haluaa olla kaveri eikä kukaan tykkää jos lyödään jne. Muutamassa kuukaudessa meni ohi. Mun tyttö tarvitsee keskustelua ymmärtääkseen miksi joku asia on kielletty. Meillä ei ole jäähyt auttaneet. Ei myöskään huutaminen. Vihaan itse mykkäkoulua, kuten kai hänkin, mutta ehkä siksi se ainoastaan toimi.
Toi on henkistä väkivaltaa mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ton jäähy-systeemin vika on että se opettaa lapselle että "älä lyö toista, siitä joutuu jäähylle" kun taas tilanteen läpikäyminen ja kertominen miksi ei saa lyödä opettaa lapselle että "älä lyö toista koska siihen sattuu ja tulee paha mieli". Kaksi eri opetusta, jokainen voi itse päätellä kumpi oppi on se elämän kannalta tärkeä.
Joo. Aikus-versio tästä: älä ammuskele ihmisiä ostarilla (miksi niin ei tehdä? Koska joutuu vankilaan) tai älä ammuskele ihmisiä ostarilla (miksi niin ei tehdä? Koska monelle ihmiselle aiheutuu siitä paljon surua ja tuskaa ja moni menettää rakkaimpansa). Eli empatia kyky! Syy miksi ei tee pahaa ei oo rangaistuksen välttäminen vaan sisäinen ymmärrys siitä että se on väärin. Vissi ero näissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hohjoijaa ja salli mun nauraa. Siis mistähän ihmeestä tämä buumi on tullut että vaikka se Viljo-Johanna heittäisi mummin tuhkat huvikseen lattialle ja hankaisi ne pikkusiskolla pitkin lattioita niin lapselle vain lässytetään että tuitui Viljo,onko sulla nyt vähä kiukku olo,tuus tänne niin halitaan se kiukku pois. Piirretään yhdessä vihanaama ja puhalletaan se roskikseen,hupsistahei! Lapsen pitää oppia että teolla on seuraukset. Lapsen pitää oppia rauhoittamaan itsensä. Lapsen pitää oppia kestämään myös niitä negatiivisia tunteita,ja ymmärtää että niistäkin pääsee yli ja selviää. Lasta ei ole mikään huono asia vahvistaa henkisesti. Ei tarvitse ihmetellä miksi yhä nuoremmat ja nuoremmat voi huonosti. Koska kun elämässä tulee jotain vastoinkäymisiä ja eipä olekkaan kukaan sanomassa että tuitui niin koko pakka leviää käsiin.ei nykypenksat kestä paineita,ei pettymystä. Eikä vihaa,kiukkua,eikä osaa hillitä tai hiljentää sitä. Sitten lyödäänkin kaveria kun pinna palaa. Koska ei ole ketään siinä sanomassa että tuitui. Ihan sama vaikka joku olisi kasvatustieteiden maisteri ja professori ollut 50.v se ei tarkoita että joku on oikeassa,vaan se on näkökanta. Lapseen ei saa ikinä kohdistaa fyysistä väkivaltaa tai alistaa henkisesti tai haukkua mutta on se ihme kun ei arestiakaan saa antaa tai rankaista muuten.
Nyt en jaksa mitään pitkiä liirum laarumeita perustella mutta suosittelen googlaamaan "tunnetaitojen opettaminen lapselle" tai "tunteiden säätely". Eiköhän sillä jotain oikeeta tietoa löydy...
Jaha. Justiin sanon että saa laittaa nurkkaan, mutta yhtälailla lapsella VOI olla joku tarve saada lisää apua kuten ADD, se ON myös oikea asia. Ei mikään tui, tui! Ehkä sunkin kannattaa mennä johonki tutkimuksiin jos noin sieppaa keskustelu josko mikä auttaa.
42
No googlaa nyt vaan ensin että tiedät mistä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kummallista että pitää nurkkaa tai jäähypenkkiä huonona, silti laittaa johonkin huoneeseen eristykseen olisi ok?
Meillä oli tuossa iässä nurkka tai penkki. Sen ottaa lähelle ja vaan taistelee asian läpi, kunnes lapsi on siinä hetken paikallaan ja pystytään sen JÄLKEEN keskustella miksi joutui nurkkaan ja pyytää sitä käytöstä anteeksi. Halataan ja juttu unohtuu.
Sitten vähän isompana lapselle voi sanoa että menee huoneeseensa tylsistymään.
Meillä on 4 lasta kasvatettu näillä ja on niissäkin eri tempperamenttia ja luonnetta. Yksilöitä tässä kaikki ollaan.
Nurkka/jäähytuoli on sun lähellä ja valvot tilanteen siinä.
Minusta kuulostaa melko lellityltä jos lapsi menettää leluja ja silti on varaa niitä kokoajan menettää lisää. Joku tuossa ei vaan täsmää. Kuulostaa jallitukselta ja kovaa.
Jos tuntuu todella pahalta, niin sun kannattaa soittaa neuvolaan ja sanoa ettei kotona asiat vaan toimi ja olisiko syytä mennä tarkistaan jos lapsella olisi vaikka ADD? Miksi sinä itseäsi väsytät?
Ehkä sulla on liian vähän turvaverkkoa? Ehkä sun lapsi tarttee jotain lisävirikettä? Jos kommunikointiin saisi toimintaterapeutti lisää puhtia?
Tärkeää on paitsi sinun jaksaminen, myös lapsen kasvu ja sen tukeminen. Miltä sun lapsesta tuntuu kun sanot sille että äiti lukee nyt lehteä -ja se näkee että on ok tulla lyömään? Miksi se tekee niin?
Onko sulla aikaa kiireettömästi ihan vaan sen lapsen kanssa? Pahimmillaan; onko se nähnyt kun sinua lyödään?
En tietenkään lukitse lasta yksin huoneeseen, tänään vein karjumaan kodinhoitohuoneeseen poikkeuksellisesti (ovi auki ja itse seisoin vähän matkan päässä rauhoittumassa) koska tunsin että itsellä kiehuu nyt liikaa yli. Kyllä lapselle ääntä korotan ja joskus huudankin jos tilanne vaatii. Mutta tässä katsoin että näin parempi, poistua nyt tilanteesta.
Kyllä minulla on lapselle aikaa, kun jotain tehdään silloin tehdään ja keskityn itsekin täysillä. Ja kyllä, lapsi menettää ne lelut ja tavarat kun niitä paiskoo, se on auttanut tavaroiden heittelyyn. Mutta ongelma siis tämä lyöminen, potkiminen ja sylkeminen.
Kun lapsi raivoaa ja on siinä pisteessä ettei rauhoitu, pidän kiinni sylissä ja sanon ettei saa lyödä ja äiti päästää irti kun olet rauhoittunut. Kuten jo aloituksessa mainitsin, on sen verran omantahdon omaava ettei hyssyttely auta, pitää olla tiukka mutta mitä kun sekään ei nyt tepsi?
Toki voihan olla mahdollista että lapsella olisi jotain, mutta neuvolassa sanoivat olevan ihan normaalia ja että pitää puuttua niinkun olen tehnytkin. Ja ei minua ole lyöty lapsen nähden tai muutenkaan, eikä niin tule käymään jos minusta riippuu.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samanikäinen poika mutta ei vastaavanlaisia ongelmia, joten en varmasti osaa auttaa.
Haluan kuitenkin sanoa tämän: kun lapsi "ei tottele" tai käyttäytyy muuten huonosti ja äiti reagoi a) huutamalla, b) kääntämällä selän ja pitämällä mykkäkoulua eli käyttämällä henkistä väkivaltaa tai c) käymällä käsiksi niin mitä luulette lapsen siitä oppivan? Voi olla, että lapsi alkaa totella mutta samalla se oppii, että ristiriitoja ratkotaan huutamalla, ignooraamalla tai väkivallalla.
(Sama oppi menee perille myös sillä, kun vanhemmat toisilleen huutaa, ignooraa ja käy käsiksi.)
Me ollaan aikuisia ja ne on lapsia ja vaikka meiltä miten palaa pinna, niin meidän vaan täytyy jaksaa käsitellä se asia. Jos pinna palaa koko ajan, vanhemman kannattaa hakea apua omaan jaksamiseensa.
Sitä on vanhemmuus.
Ja niille lapsettomille, jotka täällä huutelee niin tiedoksi, että ihan niin kuin on erilaisia aikuisia, on erilaisia lapsia. Lapset eivät ole kategorisesti vaikeita.
Sanoit asian hyvin! En yhtään ihmettele että sinulla ei ole ongelmia lapsesi kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin juuri läpi sellaisen 11 viikkoisen ohjelman missä yritettiin saada ohjaajan kanssa lapseni käytös paranemaan. Lapsi myös 4 vuotias. Ongelma meillä ei ollut lyöminen tms, mutta kamalia raivokohtauksia sai aina kun ei saanut tahtoaan läpi. Enää ei ole tuota ongelmaa.
Pääpiirteittäin, huomaa hyvä lapsessasi, kehu, kehu ja kehu. Pienimmistäkin asioista.
Toinen, jätä vinkumiset ja valitukset huomiotta. Tämä vaatii multa todella hyvää itsehillintää, mutta kymmeneen laskemiset tai nurkan taakse rauhottumaan menemiset auttaa.
Ja kolmas, aikalisä jos muu ei auta. Lyömisestä tai tavaroiden rikkomisesta aina aikalisä. Se on se 4min josta viimeiset 30sek täytyy olla rauhassa. Max 10min taisi olla kuitenkin se raja.
Paljon muutakin käytiin läpi, mutta jo näillä pääsee pitkälle. Suosittelen ehdottomasti! Tiedän ap miltä susta tuntuu, mäkin olin ihan loppu ja todellakin mietin onko lapseni normaali. Tsemppiä sulle, aikakin varmasti auttaa mutta se voi kestää kauankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jätä lasta yksin selviytymään tunteistaan, kun se on rankkaa aikuisellekin. Eli älä sulje häntä toiseen huoneeseen kun hän raivoaa, hän kokee sen rangaistukseksi negatiivisista tunteista ja oppii vain tukahduttamaan ne. Koeta sen sijaan ottaa syliin ja jutella siitä, miksi lapsella on huono olo. Jos hän lyö tai potkii, kiellä napakasti mutta tee silti selväksi että olet koko ajan saatavilla jos lapsi haluaa tulla syliin.
Ei, ei ja ei. Mä sain just tollasia kohtauksia lapsena ja myöhemmin todettiin bipo. Kaikesta huolimatta vanhemmat paapoi, joten mulla kesti aivan luvattoman liian pitkään tajuta, ettei esim. parisuhteessa välttämättä olekaan tavaroiden viskomisen jälkeen silittelyjä tarjolla. Ehdottomasti, LAPSEN HYVÄKSI, täytyy näyttää, ettei väkivalta ole ok.
Mistään paapomisesta ei ole kysymys. Toisekseen jos viskelet tavaroita parisuhteessa tai muuten riehuville hallitsemattomasti sinulla on kehittymätön tunteiden- ja käytöksensäätely kyky joka ei liity mitenkään bipolaarisuuteesi vaan mitä ilmeisimmin sinulla on myös persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä kun oot niin noin käy. Lapsi raivostuu vaan lisää sinun väärästä kohtelusta ja nimenomaan myös jäähyistä.
Tykkäisitkö itse että joku sua vahvempi kiskoisi sut jäähylle aina kun ilmaisisit tunteesi?
Ja miksiköhän mulla oli helppoa?
Ei mitään tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Meillä poika jolla alkoi samanlainen käytös hieman 4v synttäreiden jälkeen. Sitä ennen ei ollut ollenkaan agressiivista käytöstä tai juurikaan edes uppiniskaisuutta. Nyt täyttää kesän lopulla 5v eikä vieläkään ole hellittänyt.
Tavallinen päivä; aamulla tapellaan pukemisesta ja pesuista ikuisuuden. Siinä missä 2v pikkusisko on pukenut itselleen jo ulkovaatteetkin niin poika saattaa olla vielä kalsareissaan. Ja kun en haluaisi antaa periksi siinä että aina minä puen, niin se koko aamu on sitten sitä jankuttamista ja uhkailua "pue pue pue, nyt puet tai, mene pukemaan...". Ja kyllä, myös ne tarrataulut sun muut kivakivat on kokeiltu mutta ei ne vaan pitemmän päälle toimi.
Tänäänkin tehtiin sitten kyllä kaikkea kivaa yhdessä, oltiin puistossa, pulikoimassa, ulkona syömässä... tullaan kotiin ja taas alkaa tappelut.
Lepohetki on tappelua, tulee pois ja tekee huoneessa pahojaan, metelöi ettei sisko saa nukuttua. Ja hän todellakin tarvitsee sen lepohetken. Enkä pakota nukkumaan, vaan saa kuunnella musiikkia ja selata kirjoja/lehtiä.
Ei oikein jaksa keskittyä leluihinsa vaan lähinnä riehuu ja tekee pahojaan. Vinkuu mankuu ja märisee.
Kun kielletään niin nauraa, menee karkuun. Kun otan kiinni tai komennan niin saattaa alkaa se lyöminen, potkiminen ja kamojen heittely.
Lelujen tuhoaminen ja heittely on myös ihan hänelle leikkiä, vaikka se on ehdottomasti kiellettyä meillä. Kaupassa kiukuttelee, nyt uusimpana myös autossa kiukuttelu ja pahanteko. Kiusaa siskoaan, potkii penkkiä, ottaa minua hiuksista kiinni kun istuu takana.
Kuvioon on tullut myös kaikenlaiset "en äiti tykkää susta, heitän sut mereen, heitän sut kuuhun, heitän sut kaivoon" yms uhmakkaat puheet, jotka aivan selkeästi tulee päiväkodista kun meillä ei kotona tuollaisia puhuta. Ja en tiedä olenko sitten aivan hakoteillä, mutta tuntuu että osa tästä käytöksestä johtaa juurensa sieltä päiväkodista, uudesta ryhmästä missä aloitti vuosi sitten. Leikit on tulleet selvästi rajummiksi yms. Oli siis kotihoidossa ennen.
Olen käynyt läpi kaikki uhkailut, kiristykset, palkitsemiset, kannustamiset. Ja kyllä, myös huutanut niin paljon kuin irti lähtee mutta lapsi huutaa vain takaisin tai nauraa.
Olen ihan v*tun loppu tähän, mutta minkäs teet.
Niin varmaan koska et oo tajunnu mikä on uhmaikä.
Ja et tajua että sun uhmittelu kasvattaa uhmaa ja vihaa pienessä lapsessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kummallista että pitää nurkkaa tai jäähypenkkiä huonona, silti laittaa johonkin huoneeseen eristykseen olisi ok?
Meillä oli tuossa iässä nurkka tai penkki. Sen ottaa lähelle ja vaan taistelee asian läpi, kunnes lapsi on siinä hetken paikallaan ja pystytään sen JÄLKEEN keskustella miksi joutui nurkkaan ja pyytää sitä käytöstä anteeksi. Halataan ja juttu unohtuu.
Sitten vähän isompana lapselle voi sanoa että menee huoneeseensa tylsistymään.
Meillä on 4 lasta kasvatettu näillä ja on niissäkin eri tempperamenttia ja luonnetta. Yksilöitä tässä kaikki ollaan.
Nurkka/jäähytuoli on sun lähellä ja valvot tilanteen siinä.
Minusta kuulostaa melko lellityltä jos lapsi menettää leluja ja silti on varaa niitä kokoajan menettää lisää. Joku tuossa ei vaan täsmää. Kuulostaa jallitukselta ja kovaa.
Jos tuntuu todella pahalta, niin sun kannattaa soittaa neuvolaan ja sanoa ettei kotona asiat vaan toimi ja olisiko syytä mennä tarkistaan jos lapsella olisi vaikka ADD? Miksi sinä itseäsi väsytät?
Ehkä sulla on liian vähän turvaverkkoa? Ehkä sun lapsi tarttee jotain lisävirikettä? Jos kommunikointiin saisi toimintaterapeutti lisää puhtia?
Tärkeää on paitsi sinun jaksaminen, myös lapsen kasvu ja sen tukeminen. Miltä sun lapsesta tuntuu kun sanot sille että äiti lukee nyt lehteä -ja se näkee että on ok tulla lyömään? Miksi se tekee niin?
Onko sulla aikaa kiireettömästi ihan vaan sen lapsen kanssa? Pahimmillaan; onko se nähnyt kun sinua lyödään?
En tietenkään lukitse lasta yksin huoneeseen, tänään vein karjumaan kodinhoitohuoneeseen poikkeuksellisesti (ovi auki ja itse seisoin vähän matkan päässä rauhoittumassa) koska tunsin että itsellä kiehuu nyt liikaa yli. Kyllä lapselle ääntä korotan ja joskus huudankin jos tilanne vaatii. Mutta tässä katsoin että näin parempi, poistua nyt tilanteesta.
Kyllä minulla on lapselle aikaa, kun jotain tehdään silloin tehdään ja keskityn itsekin täysillä. Ja kyllä, lapsi menettää ne lelut ja tavarat kun niitä paiskoo, se on auttanut tavaroiden heittelyyn. Mutta ongelma siis tämä lyöminen, potkiminen ja sylkeminen.
Kun lapsi raivoaa ja on siinä pisteessä ettei rauhoitu, pidän kiinni sylissä ja sanon ettei saa lyödä ja äiti päästää irti kun olet rauhoittunut. Kuten jo aloituksessa mainitsin, on sen verran omantahdon omaava ettei hyssyttely auta, pitää olla tiukka mutta mitä kun sekään ei nyt tepsi?
Toki voihan olla mahdollista että lapsella olisi jotain, mutta neuvolassa sanoivat olevan ihan normaalia ja että pitää puuttua niinkun olen tehnytkin. Ja ei minua ole lyöty lapsen nähden tai muutenkaan, eikä niin tule käymään jos minusta riippuu.
-Ap
Minusta teet vähän liikaa kaikkea: huudat, otat leluja, viet kodinhoitohuoneeseen, pidät sylissä kunnes rauhoittuu? Tuo viimeinen on tavallaan jo äärimmäistä toisen ihmisen rajoittamista, oletko kertonut neuvolassa että joudut tähän turvautumaan? Miten usein rajoitat lapsesi liikkumista syliin? JOS täällä sanot ettet jaksa tilannetta enää ja olet maininnut neuvolassa niin oletku kuitenkaan painottanut tilanteen vakavuutta?
Vierailija kirjoitti:
Jäähyt kannattaa ainakin jo lopettaa, ei auta ja on jo muutenkin kasvatuksessa jo menneen talven lumia ja todettu jopa haitalliseksi lapselle. Ole vain johdonmukainen ja sinnikäs, vaikutat siltä, että kaikki on sinulla ok. Kiellät vain joka kerta ja perustelet. Kyllä se ohi menee. 5-vuotiaana tuo yleensä loppuu. Onko päiväkodissa? Se kasvattaa sosiaalisiin normeihin kaikkein parhaiten. Ryhmässä tuon ikäiset kaverit oppivat parhaiten kantapään kautta, miksi käyttäytymissäännöt on olemassa.
Meillä 2/3 lapsesta jäähy mielestäni toimi. Ihan siksi, että lapset nimenomaan löi, potki ja sylki 5v alaspäin eivätkä ottaneet vastaan järkeävää keskustelua ennen kuin rauhoituttuaan eli käytännössä jäähyn jälkeen. Jäähyltä pääsyn edellytys oli, että lapsi istui sylissäni hetken aikaa ja keskusteltiin siitä, miksi joutui jäähylle ja miten seuraavalla kerralla voisi tehdä toisin. Tämä malli ei varmasti päde ainakaan alle 4-vuotiaisiin, mutta meillä tuntui olevan ainoa mahdollinen keino puhua pojille heti raivokohtauksen jälkeen.
Ap: Systemaattinen kasvattaminen tuottaa tulosta. Vaikka nyt tuntuu siltä, että mikään ei onnistu, niin ennen pitkää muutaman vuoden jälkeen huomaat, että jotain on pientä on tarttunut lapseen kiinni. Tempperamenttiset lapset on aina hankalia. Niiden kasvattaminen ei tuosta noin vain hoidukaan. Yhden lapseni kohdalla olen jopa joutunut toteamaan, että häntä ei pysty kasvattamaan, vain hienovarainen ohjaileminen onnistuu.
4v on raskas ikä. Usein uhma on pahimmillaan ja joskus 5-vuotiaana se alkaa helpottamaan kunnes taas hetken päästä alkaa uudestaan.
Moni ei käsitä että pikkulapsi ei ole sama kuin aikuinen.
Siinäpä pohditte sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Meillä poika jolla alkoi samanlainen käytös hieman 4v synttäreiden jälkeen. Sitä ennen ei ollut ollenkaan agressiivista käytöstä tai juurikaan edes uppiniskaisuutta. Nyt täyttää kesän lopulla 5v eikä vieläkään ole hellittänyt.
Tavallinen päivä; aamulla tapellaan pukemisesta ja pesuista ikuisuuden. Siinä missä 2v pikkusisko on pukenut itselleen jo ulkovaatteetkin niin poika saattaa olla vielä kalsareissaan. Ja kun en haluaisi antaa periksi siinä että aina minä puen, niin se koko aamu on sitten sitä jankuttamista ja uhkailua "pue pue pue, nyt puet tai, mene pukemaan...". Ja kyllä, myös ne tarrataulut sun muut kivakivat on kokeiltu mutta ei ne vaan pitemmän päälle toimi.
Tänäänkin tehtiin sitten kyllä kaikkea kivaa yhdessä, oltiin puistossa, pulikoimassa, ulkona syömässä... tullaan kotiin ja taas alkaa tappelut.
Lepohetki on tappelua, tulee pois ja tekee huoneessa pahojaan, metelöi ettei sisko saa nukuttua. Ja hän todellakin tarvitsee sen lepohetken. Enkä pakota nukkumaan, vaan saa kuunnella musiikkia ja selata kirjoja/lehtiä.
Ei oikein jaksa keskittyä leluihinsa vaan lähinnä riehuu ja tekee pahojaan. Vinkuu mankuu ja märisee.
Kun kielletään niin nauraa, menee karkuun. Kun otan kiinni tai komennan niin saattaa alkaa se lyöminen, potkiminen ja kamojen heittely.
Lelujen tuhoaminen ja heittely on myös ihan hänelle leikkiä, vaikka se on ehdottomasti kiellettyä meillä. Kaupassa kiukuttelee, nyt uusimpana myös autossa kiukuttelu ja pahanteko. Kiusaa siskoaan, potkii penkkiä, ottaa minua hiuksista kiinni kun istuu takana.
Kuvioon on tullut myös kaikenlaiset "en äiti tykkää susta, heitän sut mereen, heitän sut kuuhun, heitän sut kaivoon" yms uhmakkaat puheet, jotka aivan selkeästi tulee päiväkodista kun meillä ei kotona tuollaisia puhuta. Ja en tiedä olenko sitten aivan hakoteillä, mutta tuntuu että osa tästä käytöksestä johtaa juurensa sieltä päiväkodista, uudesta ryhmästä missä aloitti vuosi sitten. Leikit on tulleet selvästi rajummiksi yms. Oli siis kotihoidossa ennen.
Olen käynyt läpi kaikki uhkailut, kiristykset, palkitsemiset, kannustamiset. Ja kyllä, myös huutanut niin paljon kuin irti lähtee mutta lapsi huutaa vain takaisin tai nauraa.
Olen ihan v*tun loppu tähän, mutta minkäs teet.
Kun kiinnittää huomiota sun kirjoitukseen: märiseen, vinkuu, vonkuu - miten lapsi uhkailee ja on pienempää kohtaan väkivaltainen- niin voisi tiputtautua sen PIENEN lapsesi puolelle ja olla hänelle rakas. Kuin haukkua ja olla jo häntä vastaan.
Mitä jos koittaisit ottaa aikaa hänen kanssa, ja leperrellä? Kuin se että rajaat lapsen pahan puolelle?
Sä olet vastuussa siitä mitä lapsi kokee sinulta ja sinun kanssasi. Nyt se on paljon negatiivista jo ennalta. Sä itse merkkaat lapsen myös siihen että huomenna on uudet riidat ja uudet märinät.
Mä olen itse jakanut päivät pieniin ryhmiin, tehdään aamupala, tarhaan lähtö, ulkoleikit, kauppareissu. Varaa niihin aikaa, ota mukaan jotain jännää ja koita innostaa lapsi johonkin juttuun: nähdäänkö ulkona mitä eläimiä? Tehdäänkö matkalla juttu X? Kuka on ekana saanut kengät jalkaan?
Vaatteet voi valita jo illalla, jutella mukavia, herätä vähän aikaisemmin ja ottaa lapsi syliin.
TAI jatka tuota omaa negatiivista lapsesi mollaamista. Ei ole omani. Miettisit miltä siitä tuntuu
Niin, olen väsynyt. Ja halusin purkaa sen tähän. Enkä sanonut että on agressiivinen pikkusiskoa kohtaan.
En toki koskaan ota aikaa lapsen kanssa. En koskaan ota syliin enkä kehu. En koskaan yritä vaihtaa ajatuksia kivaan aiheeseen. En koskaan ota vaatteita valmiiksi esille. En kysy lapsen mielipidettä. En kysy miltä hänestä tuntuu. Ja sanon aina ettei hän ole mun lapsi?
Tai sitten.. tähän ketjuun voisi vastata empatialla ne, joilla on se sama kokemus kuin tänne avautuvilla. Koska muut ei voi tietää aidosti mistä puhutaan. On lähinnä loukkaavaa että tulet tänne vihjaamaan etten suhtaudu lapseeni koskaan positiivisesti ja siksi meillä on käytösongelmia. Kuule jos asia olisi noin mustavalkoinen että äidin kivalla käytöksellä kaikki olisi hyvin, niin ei näitä ongelmia olisi. Luuletko että on mulle jotenkin helpompaa käyttäytyä negatiivisesti? Ei. Se on pitkällisen tsemppaamisen, pettymysten, taisteluiden ja väsymyksen tulos. Ja silti edelleen jaksan päivittäin ottaa sen positiivisen asenteen poikaani ja edes yrittää paremmin, vaikka taas lopputuloksena olis äidille potku mahaan ja kynnet ohimoille. En tiedä onko sun lapses joskus mukiloinut sua, mutta voin kertoa että se on pelottavaa, hävettävää ja sitä on vaikea ymmärtää, koska väkivaltaa me emme itse lapsiin käytä.
Minusta on kummallista että pitää nurkkaa tai jäähypenkkiä huonona, silti laittaa johonkin huoneeseen eristykseen olisi ok?
Meillä oli tuossa iässä nurkka tai penkki. Sen ottaa lähelle ja vaan taistelee asian läpi, kunnes lapsi on siinä hetken paikallaan ja pystytään sen JÄLKEEN keskustella miksi joutui nurkkaan ja pyytää sitä käytöstä anteeksi. Halataan ja juttu unohtuu.
Sitten vähän isompana lapselle voi sanoa että menee huoneeseensa tylsistymään.
Meillä on 4 lasta kasvatettu näillä ja on niissäkin eri tempperamenttia ja luonnetta. Yksilöitä tässä kaikki ollaan.
Nurkka/jäähytuoli on sun lähellä ja valvot tilanteen siinä.
Minusta kuulostaa melko lellityltä jos lapsi menettää leluja ja silti on varaa niitä kokoajan menettää lisää. Joku tuossa ei vaan täsmää. Kuulostaa jallitukselta ja kovaa.
Jos tuntuu todella pahalta, niin sun kannattaa soittaa neuvolaan ja sanoa ettei kotona asiat vaan toimi ja olisiko syytä mennä tarkistaan jos lapsella olisi vaikka ADD? Miksi sinä itseäsi väsytät?
Ehkä sulla on liian vähän turvaverkkoa? Ehkä sun lapsi tarttee jotain lisävirikettä? Jos kommunikointiin saisi toimintaterapeutti lisää puhtia?
Tärkeää on paitsi sinun jaksaminen, myös lapsen kasvu ja sen tukeminen. Miltä sun lapsesta tuntuu kun sanot sille että äiti lukee nyt lehteä -ja se näkee että on ok tulla lyömään? Miksi se tekee niin?
Onko sulla aikaa kiireettömästi ihan vaan sen lapsen kanssa? Pahimmillaan; onko se nähnyt kun sinua lyödään?