Muita jotka eivät uskalla työskennellä ns. perinteisisssä asiakaspalvelutöissä?

Niin minäkin luulin. Sitten vain menin ja opettelin. Lähti menemään n. 3 pv harjoittelun jälkeen ihan sujuvasti.

Minä en myöskään pysty/uskalla tehdä asiakaspalvelua. Onneksi en koskaan ole joutunut sitä tekemäänkään. Mulla on sos. tilanteiden pelko joka on vain pahentunut vanhetessani.

Minua ei pelota mutta kokeiltu on ja jään mielummin työttömäksi kuin palaan muiden syljettäväksi. Pelkää rauhassa, et mitään menetä.

Juu. Pelkään, että möhlisin jotain ja sitten jäätyisin. Olen ollut naulakossa työssä, mutta siinäkin olin huono. :(

Mulla oli paljon ennen sosiaalisia pelkoja.. onneksi pidän matkustelusta, ja olen paljon laittanut itseäni likoon ja päässyt estoista eroon. Mutta tuo asiakaspalveluhomma on kyllä yksi mikä on ja pysyy. Tiedän että työ itsessään on opittavissa, mutta en tiedä miten jaksaisin asiakkaita ja heidän kanssaan luovimista (arvostan todella ihmisiä jotka osaavat toimia hankalissa tilanteissa, itse jäädyn totaalisesti). 

Tulossa olisi työharjoittelu, jossa joutuisi jonkin verran tekemään tällaista aspaa, ja se jännittää :(

Minäkään en oikein uskaltaisi olla kaupan tai kahvilan kassalla. Pelkään kai möhliväni jotenkin ja muutenkin kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Työssäni joudun kohtaamaan jonkun verran asiakkaita ja saanut siitä hyvää palautetta, mutta ne ovat ehkä vähän erilaisia tilanteita.

Kerran kaupassa oli tilanne, että muutama teini kiusasi myyjää ja siihen tuli vartija paikalle. Juuri tuollaisiakin tilanteita pelkään. Tai jos vaikka näkisin, että joku on varastanut jotain. Mutta miten ihmeessä kehtaan tähän puuttua asiakasta nolaamatta, jos hän vaikka onkin syytön ja minä vain nähnyt väärin. Varmaan alkaisin vollottaa tästä aiheuttamastani tilanteesta.

En pelkää, mutten vain pysty. En ole koskaan pitänyt ihmisistä ja suuri joukko väkeä ahdistaa. Pyrin käymään kaupassakin aikoina jolloin asiakkaita on vähän. Yksinkertaisesti vain inhoan tuntemattomia ihmisiä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin noloa myöntää, mutta en voisi ikinä olla töissä esim kaupan kassalla tai missään muussakaan suorassa asiakaspalvelutyössä. Uskallan tehdä monenlaisia asioita, mutta tämä on jotain sellaista mikä pelottaa. En oikein saa kiinni, mikä siinä pelottaa.. En osaa käyttää kassaa (sen oppii varmasti juu) ja toisaalta "jäädyn" monissa tilanteissa ja pelkään etten osaa toimia oikein tai asettaa ns. rajoja asiakkaille.

Onko muilla ollut samanlaista pelkoa, ja jos, niin miten pääsit yli?

Minä olin nuorempana hyvin ujo ja arka, mutta vuosien myötä on karissut paljon molemmista kun olen vain itsepintaisesti tehnyt kassatyötä ja palvellut asiakkaita. Alkuun olin kyllä ihan p-jäykkänä ihmisten edessä ja tein paljon virheitä mutta onneksi työnantaja silloin halusi pitää minut kun kovasti yritin ja tein niin paljon kuin jaksoin ja osasin. Maha oli sekaisin kun pelkäsin ja verenpaine pilvissä, yöunetkin meni. Eilen aloitin just kassatyöt 3,5v tauon jälkeen ja totesin että pelko oli aika turha, hyvin tulin asiakkaiden kanssa taas juttuun, huumoria löytyi vaikka opettelin kaiken ihan uudella kassaohjelmalla. Oli kyllä niin ihanat ja kärsivälliset työkaverit että jaksoivat hermostumatta opettaa. Asiakaspalvelutyö kyllä karaisee ihmistä paljon, ei hätkähdä ihan jokaisesta negatiivisesta kommentista eikä tule itku silmään. Virheitä pelkään kyllä niin paljon että nyt jo toinen lähes uneton yö. En halua menettää määräaikaista työtä josta ehkä saattaa poikia jotain lisääkin. Viiskymppisellä ei niitä tilaisuuksia paljon tule enää eteen. Peloille ei saa antaa periksi, pitää mennä niitä päin. Kaikenikäisenä oppii uutta jos vain haluaa. 

Mitä töitä teette? Siis ne ihmiskontaksteja välttelevät.

Mäkään en olis uskaltanut mennä töihin kaupan kassalle, mut pääsin pelosta yli menemällä töihin kaupan kassalle. Kun sen työn oppii ja osaa hommansa, on helppo olla itsevarma myös asiakaspalvelijana.

Mulla on onneksi riittämiin muita töitä, joten ei ole tarvinnut. Kaikki kassahomma olisi ihan mahdotonta: mulla menee jotenkin jutut aivoissa ristiin niin, että jos olen väsynyt tai verensokerini on alhaalla, lakkaan ymmärtämästä numeroita. Jo väsyneenä kaupassa asioidessa on joskus vaikea saada esim. kolikot laskettua oikein - saati sitten jos olisi itse kassalla...

Itse menin myös pelkoisena kaupan kassalle ja vaikka pärjäsin pääasiassa ihan hyvin, niin jälkimaku oli sellainen että ei ikinä enää ellei ole pakko. Asiakkaat ei aina kunnioita pätkääkään vaan aukoo päätään ja piruilee. Silti pitäisi itse pitää mölyt mahassa ja hymyillä. Hulluksi mennyt aspakulttuurikin verrattuna entisaikoihin, silloin sai sentään sanoa suoraan takaisin jos joku alkoi kettuilemaan. Nyt pitäisi vaan kiltisti olla kiusattavana.

Onneksi nykyisessä työssä on pääasiassa mukavia asiakkaita.