Ihmisen ei ole pakko olla köyhä. Miksi monet kuitenkin valitsevat sen tien?

Onneksi olkoon! Hienoa, että olet pärjännyt.

Ihmiset ovat erilaisia. Äitini meni naimisiin 20 vuotta vanhemman miehen kanssa, josta tuli isäpuoleni. Hän haukkui minua vuosikausia aamusta iltaan. Olin luokkani priimus, mutta en jaksanut jatkuvaa herjausta,joten en enää opiskellut. Masennuin, kun minua herjattiin tauotta murrosikäisenä. Sain huonon todistuksen. Opiskelin, mutta en yliopistossa, kuten kaikki olettivat. Valmistuin. En löytänyt sopivaa miestä, joten elin yksin. Yksin asuminen on ikävä kyllä kallista. Sairastuin ja minut leikattiin. Jäin lapsettomaksi. Sairastuin kahteen vakavaan sairauteen, joista toinen on parantumatonsyöpä. Olen ollut kuusi vuotta pois töistä, elän pienillä tuloilla, käyn usein lääkärissä ja joudun ostamaan paljon lääkkeitä. 

Toisinaan ehdottamasti rikastuminen voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta. 

Elämä ei aina mene, kuten suunnittelee. Toivotan sinulle hyvää jatkoa. 

Käyttäjä5691 kirjoitti:

Yksinkertaista - laiskuus. Valtaosassa tapauksissa tämä on ainoana pääosallisena syynä. Köyhästäkin perheestä kyllä voi opiskella hyvään tutkintoon ja ammattiin. Vaatii vain kunnianhimoa, istumalihaksia ja keskittymiskykyä, ei mitään muuta.

"Vain"? Oliko tuo jotain sarkasmia, vai pidätkö oikeasti noita asioita vähäpätöisen itsestään selvinä? Kunnianhimohan on todella iso ja merkittävä asia. Esim. mulla ei sellaista ole ollenkaan. Keskittymiskyky on vähän niin ja näin. Kai sitä olisi enemmän, jos olisi kunnianhimo motivoimassa. Kunnianhimoiset ihmiset on mun silmissä jotain yli-ihmisiä. Sankareita. Taistelijoita. En voisi sanoa, että "helpoahan tuo, eihän tuo ole tarvinnut muuta kuin kunnianhimoa, kuka tahansa siis pystyisi samaan". Ei kuka tahansa pysty olemaan kunnianhimoinen.

Ollakseen miljonääri tarvitsee vain miljoonan. Ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Koska ei kiinnosta alistua porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen.

Hieno juttu, että sinulla on valmiiksi riittävästi rahaa. Olisi ikävää, jos työtätekevät joutuisivat elättämään myös sinut lasten, nuorten, sairaiden ja vanhusten lisäksi. 

Yliopiston käyneeksi ap on harvnaisen tyhmä. Koska köyhiä on aina. On tietty keskitulo tai mediaani, jonka alle osa porukasta jää aina. Näin on pakko käydä. Eli mitä isompi ihmisten keskitulo on, sitä isommaksi nousee köyhyysraja ja hinnat nousevat samassa tahdissa. 

Sekä sen tajuaminen, että 80-luku oli nousukausi, tuntuu monelle minun ikäiselleni, jotka selvisivät lamasta vähällä, mahdotonta. Sitä ei voi verrata tähän pätkätyöaikakäyteen.  Kesätöitä oli silloin kaikille, nyt ei ole. Silloin sai töitä vähän pöljempikin ja laiskempikin helposti. 

Tulet koulukiusatuksi 9 vuotta peruskoulussa ja siihen tyssäsi koko urasi. Harmin paikka. Elämä on niin mustavalkoista. 

Itse olen nopeasti oppiva ja osaava työntekiä. En vaan koskaan saanut työpaikkaa koska työnhakioita on noin 1000 kplta joka kerta työnhaussa. En edes siivoojapaikkaa saanut kun siihenkin oli 100 hakiaa. 

Kyllä se on niin että tekeväkään ihminen ei saa suomessa töitä.

Käyttäjä5691 kirjoitti:

Yksinkertaista - laiskuus. Valtaosassa tapauksissa tämä on ainoana pääosallisena syynä. Köyhästäkin perheestä kyllä voi opiskella hyvään tutkintoon ja ammattiin. Vaatii vain kunnianhimoa, istumalihaksia ja keskittymiskykyä, ei mitään muuta.

Laiskat ja ne jotka ei halua käydä kunnolla kouluja ovat juuri ne jotka työllistyy hyvin ja saa kunnon palkkaakin. Eli epäreilua. Yleensä ovat miehiä.

Ap:hän on itse taistellut todennäköisyyksiä vastaan, mikä on hieno juttu. Hänessähän se todellinen ihme ja kumma on tapahtunut.

Kun muut köyhät "näkevät" maailman vaihtoehdot kaivon pohjalta, on ap. saanut paremman paikan tornin huipulta, josta vaihtoehtojen runsaus näkyy kirkkaana. Miten sinä sinne pääsit? Miksi joillakin köyhillä on kirkkaat näköalat, kun suurimmalle osalle siellä on sumeaa tuntemattomuutta? Niin raskasta on kiivetä kaivon reunalle saamaan edes vähän paremmat näkymät.

Elämässä voi olla muitakin arvoja kuin raha. Sydämen sivistystä on se, että ymmärtää elämän moninaisuuden; kaikille ei tuo samat asiat tyydytystä. Eikä kaikilla ole samat lähtökohdat, vaikka olisi sitä kunnianhimoakin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5691 kirjoitti:

Yksinkertaista - laiskuus. Valtaosassa tapauksissa tämä on ainoana pääosallisena syynä. Köyhästäkin perheestä kyllä voi opiskella hyvään tutkintoon ja ammattiin. Vaatii vain kunnianhimoa, istumalihaksia ja keskittymiskykyä, ei mitään muuta.

Laiskat ja ne jotka ei halua käydä kunnolla kouluja ovat juuri ne jotka työllistyy hyvin ja saa kunnon palkkaakin. Eli epäreilua. Yleensä ovat miehiä.

Totta. Mun mies ei ole mennyt lukioon, vaikka peruskoulun päättötodistus 9,1 ja olen nähnyt sen. Ei ole kuulemma huvittanut. Amiksessa kaikki kiitettäviä. Teknikoksi vielä kävi, siellä sitten keskitasoa tekemättä mitään. Ikinä ei lukenut, silloin jo seurusteltiin. Töihin pääsi kaverinsa kautta, ensin määräaikaiseksi ja sitten vakkariksi ja sen jälkeen on päässyt aina uusin paikkoihin, kun on pyydetty. Tekee teknikon todistuksella DI-tasoista työtä. Ainoa työpaikka, mihin on hakemalla hakenut, on nykyinen. Siihenkin pääsi helposti. Vähän olivat arsnoineet DI- tai insinööritutkinnon puutetta, mutta todenneet sitten, että työkokemus riittää. Kerran vaivautui hakemaan muuntokoulutukseen, mutta liian myöhään, ei ollut enää niin suosittu ja ryhmää ei tullut. Toista kertaa ei viitsinyt, koska ei tarvitse eikä kokenut siitä hyötyvänsä. 

Esim vuosien sairastelu silloin kun pitäisi opiskella ja tehdä töitä köyhdyttää tehokkaasti. Mutta yhtä hyödyllistä olisi kysyä miksi kaikki valitsevat kuolla vaikka itse ajattelin elää ikuisesti.

Mä jopa ns huonpsta perheestä. Tottunut häpeämään itseäni muiden edessä. Onneksi sain syntymälahjaksi terävän pään, onnistui sekä koulu&opiskelu että villi nuoruus amisporukoissa. Ahkera en ole koskaan ollut.

Joskus toivon, että olisin ollut ahkerampi ja myös uskonut omaan pärjäämiseen enemmän. Rahkeet riittivät lisensiaatin papruihin ja enimmillään 8000eur/kk kk-palkkaan, mutta todelliset haaveeni eli ulkomaille tasokkaaseen yliopistoon lähtemisen jne rajasin itseltäni pois. Kun eihän tollo maatiaiskakara voi jne, mitä sitä nyt saikaan aina kuulla..

Nyt kun täällä on pari pärjääjää palstoilla niin haluaisinpa oikeasti neuvoja, saa antaa! : ) Olen ollut jonkin aikaa työttömänä, enkä tunnu työllistyvän pk-seudulla mitenkään. Hain ensin oman alani töitä, mutta muutaman vuoden aukko cvssä eli en pääse edes haastatteluun vaikka osaisin hommat mennentullen hyvin hoitaa. Kun selvisi että en pääse oman alani töihin, kokeilin myös hakea hanttihommiin, mutta en pääse niihinkään, koska minulla ei ole sellaisilta aloilta (kaupan kassa, posti, siivous) kokemusta yhtään.

Mitä suosittelisitte? Haluaisin oikeasti ja todellakin tehdä työtä, josta sais edes ok palkan. Mitäpä siis voisin hakea niin että saisin töitä. Yliopistoon en enää mene, on jo yksi yliopistopaperi plakkarissa joka ei työllistä. Mihin voisi päästä töihin ns. ilman kokemusta. mietin siivoojaakin, mutta ne tarvii auton että pääsee kohteesta toiseen vai? Ja ei siitäkään kokemusta siis. Aukko cvssä tuli kun hoidin sairasta omaista.

Kärsimys jalostaa- Karman lain mukaan kärsimys kompensoituu jälleensyntymisen jälkeen.

Kapitalistisessa järjestelmässä on pakko olla rikkaita, keskituloisia ja köyhiä eli tuloeroja. Muuten se ei ole kapitalistinen järjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

No pari juttua. Sinä opiskelit 80-luvulla, silloin pääsi vielä kesätöihin, minä olen syntynyt 1974 ja kesällä 1990 kun pääsin ysiltä saatiin kaverin kanssa päähämme että halutaan Helsinkiin eteläpohjanmaalta, ja käveltiin oman pikkukaupungin työkkäriin (enää siellä ei sitäkään ole vaikka ei mikään tuppukylä ole) ja kysyttiin olisiko Helsingissä kesätyöpaikkoja, täti kysyi että mitä töitä osaatte tehdä, no sanottiin että vaikka siivousta tai myyjän työtä, no täti tulosti ihan järkyttävän pitkän listan mistä saatiin valita työpaikka ja lennosta siellä etelässä sitten vielä vaihdettiinkin paikkaa parempipalkkaiseen.

Sitten menin opiskelemaan syksyllä kauppikseen ja rehtori piti puheen, että kun valmistutte täältä, teitä odottaa 3-4 työpaikkaa per nokka. No sitten kävi kuten varmaan tiedät, ja kun valmistuin myyntimerkantiksi 1992 rehtori piti puheen ja sanoi että valitettavasti teitä odottaa enää vain 0,7 työpaikkaa per lärvi. Silloin ei edes Helsingissä päässyt 17-vuotias jolla oli hyvin vähän työkokemusta mihinkään töihin. Edes sämpylöitä täyttämään en päässyt, ja joskus 1994 alkoi vasta tulla puhelinmyyntifirmoja, ja niissähän ei juuri kukaan tienaamaan päässyt.

Se miksi en mennyt lukioon ja kouluttautunut korkeammalle, johtuu siitä että minua kiinnosti se myyjän työ ja myyntimerkantin tutkinnon suorittaminen oli erittäin mielenkiintoista ja kivaa. Ajattelin että haluan työhön johon on motivaatio ja josta nautin, eli voin olla siinä hyvä.

Minä en käynyt töissä samalla kun opiskelin, opiskelu vei voimat. Ne jotka kävi töissä eivät pärjänneet kokeissa eivätkä kaikki päässeet edes sitä merkantin koulutusta läpi. Minä olin luokan paras keskiarvolta ihan kirkkaasti. Otin opintolainat ja kerjäsin vanhemmilta rahaa vaikka hekin olivat todella tiukoilla.

Elämäni aikana olen ollut työttömänä n. 10 vuotta yhteensä, lasten kanssa kotona kahteen kertaan, yrittäjänä viitisen vuotta, ja siitä voi laskea kuinka kauan olen työelämässä ollut. Nyt opiskelen oppisopimuksella taas yhtä mielenkiintoista alaa, pari ammattitutkintoa on jo taskussa ennestään, piti nekin olla työllistäviä aloja ja parempipalkkaisia kuin perus myyjän työ. Tähän työhön tulin ihan pelkällä tuurilla ja työ on mielekästä, kolme vuotta kohta täynnä, ja varmaankin saan jopa vakipaikan kun tämä sopimus päättyy ja saan koulujutut suoritettua. Palkka on toki huono ja yrittäjyydestä jäi velkoja lopuksi ikää ja ulosotto vie osuuden palkasta vielä kolme vuotta ennenkuin velat vanhenee. Pankkilaina tosin jää, sitä olen maksanut työttömänä ollessakin koska vanhemmat takaa sen.

Toinen asia on myös se että sinä ap olet mies. Sinulla on sen takia ollut helpompi päästä niihin hyväpalkkaisiin töihin.

Jos olisit etsinyt töitä silloin laman aikana tai vaikka nykyisenkin pitkän laman aikana, et välttämättä olisi saanut kuvailemaasi elämää sinäkään.

Opiskella voi tosiaan kuka vaan, mutta oman mielenterveyden takia, olisi hyvä olla joku mielenkiinto siihen alaan, muuten kärsii sekä itse että muut asianosalliset (asiakkaat, potilaat, työkaverit). Ja töitä ei nykyään kaikille ole, ei vaikka mitä tekisi. Työtä vailla on n. 600 000 kaikki mukaan laskien jotka töitä hakevat, ja työpaikkoja on vapaana ehkä 60 000, ja työpaikkoihin valitaan vain joka neljäs kerta työtön työnhakija. Suurin osa työpaikoista kiertää siis vaan niiden onnekkaiden kesken jotka ovat alunperin töihin päässeet jossain vaiheessa. Jos sinä ratkaiset tämän yhtälön että miten saadaan kaikille halukkaille töitä vaikka koneet tekee suuren osan ihmisen ennen tekemistä töistä, saat varmasti miljoonien palkkion ja kaikki mahdolliset palkinnot nobelit sun muut.

Maailma muuttuu Eskoseni.

N42

En pysty samaistumaan kirjoítukseesi.

Aloittajan tavoin olen aina halutessani töitä löytänyt. Aina. En välttämättä ensin hakemaani paikkaa ole saanut.

Luin korkeakoulututkinnon ja palkka on hyvä.

N 41

Kirjoittaja on todellisuudessa köyhä ja katkera, mutta haluaa nostaa itsetuntoaan hakemalla huomiota

Minua ihmetyttää eläkkeellä olevat ihmiset, jotka elävät pelkän pienen eläkkeen varassa. Isäni kuuluu tähän ryhmään, joka on katkeroitunut ja elää nyt niukasti tehtyään työtä lähes koko ikänsä. Mitään ei tajunnut sijoittaa ja omaisuutta kartoittaa. Ja näitä ihmisiä on paljon!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Hienoa, että olet pärjännyt.

Ihmiset ovat erilaisia. Äitini meni naimisiin 20 vuotta vanhemman miehen kanssa, josta tuli isäpuoleni. Hän haukkui minua vuosikausia aamusta iltaan. Olin luokkani priimus, mutta en jaksanut jatkuvaa herjausta,joten en enää opiskellut. Masennuin, kun minua herjattiin tauotta murrosikäisenä. Sain huonon todistuksen. Opiskelin, mutta en yliopistossa, kuten kaikki olettivat. Valmistuin. En löytänyt sopivaa miestä, joten elin yksin. Yksin asuminen on ikävä kyllä kallista. Sairastuin ja minut leikattiin. Jäin lapsettomaksi. Sairastuin kahteen vakavaan sairauteen, joista toinen on parantumatonsyöpä. Olen ollut kuusi vuotta pois töistä, elän pienillä tuloilla, käyn usein lääkärissä ja joudun ostamaan paljon lääkkeitä. 

Toisinaan ehdottamasti rikastuminen voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta. 

Elämä ei aina mene, kuten suunnittelee. Toivotan sinulle hyvää jatkoa. 

Monta kertaa mietitty, väheksymättä kovia koettelemuksia, johtuuko kaikki haavemaailmasta, ettei vain hyväksy ikäviä asioita.  Silti pidin kiinni unelmasta kymmeniä vuosia, jälkeen päin ajatellen kaikki loukkaukset olisi voinut tehdä heti tyhjäksi.  Tuntuu karmealta sanoa tuo -ihmiset ovat semmoisia- mutta ymmärrys auttaa sietämään.

Olen joskus kiittänyt jopa yläkertaa ihmisten raakuudesta.

Te kaikki jotka "ette pääse töihin minnekään". Sairaaloihin pääsee siivoamaan helposti jos puhuu suomea edes auttavasti. Palkka on vähintään kohtuullinen.

Köyhä antaa vähästään, rikas ei mistään hinnasta.

Tosiaan, jos kaikki olisi rikkaita niin mitä siitä seuraisi. Ei mitään hyvää.