Ihmisen ei ole pakko olla köyhä. Miksi monet kuitenkin valitsevat sen tien?

Hyvä suoritus, mutta unohdat kaikki ne muuttujat, joihin ei voi itse vaikuttaa. Huonona aikana ei hyväkään todistus takaa työpaikkaa, vaimoa ei välttämättä löydy, sairaus voi muuttaa suunnitelmia jne. Ole kiitollinen siitä, mitä olet saanut, äläkä anna menestyksen sokaista. Köyhistä oloista ponnistaneella pitäisi olla ymmärrystä elämän monimutkaisuutta kohtaan.

Kerro nyt AP, vielä kuinka työttömyys on aina oma valinta.

Kyllähän minäkin vaurastumisen suuntaan vakaasti menin 2009. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Kyllästyttävä provo.

Mitali tulee postissa. :D

Kiva kun jaksoit valita alasi oikein. 

Itse tyhmänä menin valitsemaan sairauden,tyhmä minä

No pari juttua. Sinä opiskelit 80-luvulla, silloin pääsi vielä kesätöihin, minä olen syntynyt 1974 ja kesällä 1990 kun pääsin ysiltä saatiin kaverin kanssa päähämme että halutaan Helsinkiin eteläpohjanmaalta, ja käveltiin oman pikkukaupungin työkkäriin (enää siellä ei sitäkään ole vaikka ei mikään tuppukylä ole) ja kysyttiin olisiko Helsingissä kesätyöpaikkoja, täti kysyi että mitä töitä osaatte tehdä, no sanottiin että vaikka siivousta tai myyjän työtä, no täti tulosti ihan järkyttävän pitkän listan mistä saatiin valita työpaikka ja lennosta siellä etelässä sitten vielä vaihdettiinkin paikkaa parempipalkkaiseen.

Sitten menin opiskelemaan syksyllä kauppikseen ja rehtori piti puheen, että kun valmistutte täältä, teitä odottaa 3-4 työpaikkaa per nokka. No sitten kävi kuten varmaan tiedät, ja kun valmistuin myyntimerkantiksi 1992 rehtori piti puheen ja sanoi että valitettavasti teitä odottaa enää vain 0,7 työpaikkaa per lärvi. Silloin ei edes Helsingissä päässyt 17-vuotias jolla oli hyvin vähän työkokemusta mihinkään töihin. Edes sämpylöitä täyttämään en päässyt, ja joskus 1994 alkoi vasta tulla puhelinmyyntifirmoja, ja niissähän ei juuri kukaan tienaamaan päässyt.

Se miksi en mennyt lukioon ja kouluttautunut korkeammalle, johtuu siitä että minua kiinnosti se myyjän työ ja myyntimerkantin tutkinnon suorittaminen oli erittäin mielenkiintoista ja kivaa. Ajattelin että haluan työhön johon on motivaatio ja josta nautin, eli voin olla siinä hyvä.

Minä en käynyt töissä samalla kun opiskelin, opiskelu vei voimat. Ne jotka kävi töissä eivät pärjänneet kokeissa eivätkä kaikki päässeet edes sitä merkantin koulutusta läpi. Minä olin luokan paras keskiarvolta ihan kirkkaasti. Otin opintolainat ja kerjäsin vanhemmilta rahaa vaikka hekin olivat todella tiukoilla.

Elämäni aikana olen ollut työttömänä n. 10 vuotta yhteensä, lasten kanssa kotona kahteen kertaan, yrittäjänä viitisen vuotta, ja siitä voi laskea kuinka kauan olen työelämässä ollut. Nyt opiskelen oppisopimuksella taas yhtä mielenkiintoista alaa, pari ammattitutkintoa on jo taskussa ennestään, piti nekin olla työllistäviä aloja ja parempipalkkaisia kuin perus myyjän työ. Tähän työhön tulin ihan pelkällä tuurilla ja työ on mielekästä, kolme vuotta kohta täynnä, ja varmaankin saan jopa vakipaikan kun tämä sopimus päättyy ja saan koulujutut suoritettua. Palkka on toki huono ja yrittäjyydestä jäi velkoja lopuksi ikää ja ulosotto vie osuuden palkasta vielä kolme vuotta ennenkuin velat vanhenee. Pankkilaina tosin jää, sitä olen maksanut työttömänä ollessakin koska vanhemmat takaa sen.

Toinen asia on myös se että sinä ap olet mies. Sinulla on sen takia ollut helpompi päästä niihin hyväpalkkaisiin töihin.

Jos olisit etsinyt töitä silloin laman aikana tai vaikka nykyisenkin pitkän laman aikana, et välttämättä olisi saanut kuvailemaasi elämää sinäkään.

Opiskella voi tosiaan kuka vaan, mutta oman mielenterveyden takia, olisi hyvä olla joku mielenkiinto siihen alaan, muuten kärsii sekä itse että muut asianosalliset (asiakkaat, potilaat, työkaverit). Ja töitä ei nykyään kaikille ole, ei vaikka mitä tekisi. Työtä vailla on n. 600 000 kaikki mukaan laskien jotka töitä hakevat, ja työpaikkoja on vapaana ehkä 60 000, ja työpaikkoihin valitaan vain joka neljäs kerta työtön työnhakija. Suurin osa työpaikoista kiertää siis vaan niiden onnekkaiden kesken jotka ovat alunperin töihin päässeet jossain vaiheessa. Jos sinä ratkaiset tämän yhtälön että miten saadaan kaikille halukkaille töitä vaikka koneet tekee suuren osan ihmisen ennen tekemistä töistä, saat varmasti miljoonien palkkion ja kaikki mahdolliset palkinnot nobelit sun muut.

Maailma muuttuu Eskoseni.

N42

Onnea hyvästä elämästäsi, olet tehnyt paljon töitä sen eteen niin toivottavasti oikeasti nautit nyt ja tarina oli inspiroiva.

Mutta jos on vaikean ja köyhän lapsuuden jäljiltä pahoja mielenterveydellisiä ongelmia ei tuo köyhyydestä rikkauteen ponnistaminen helppoa ole. Toki ei mahdotonta mutta hyvin vaikeaa

Koska ei kiinnosta alistua porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen.

Sanopa vielä ap se, että kun jokainen ihminenhän tietysti haluaa olla rikas, eikö? Ja Suomessa on... mitä... 3 miljoonaa työikäistä? Niin mitä siitä tulisi, jo jokainen näistä ihmisistä olisi käynyt korkeakoulut ja yliopistot ja haluaisivat siihen hyväpalkkaiseen työhön, miten kaikille riittäisi niitä hyväpalkkaisia töitä? Ja kuka tekisi ne työt joista kukaan ei suostu maksamaan hyvää palkkaa? Vai pitäisikö sitten siivoojienkin olla korkeasti koulutettuja ja saada sen mukaista korkeaa palkkaa? 

N42

Kiva.

Minä olen valinnut niin, että teen pienipalkkaista, helppoa työtä. Työasiat jää töihin, kun lähden kotiin.

Opiskella (yliopistotasolla ) en jaksa. Minä valitsin, no en nyt köyhyyttä, mutta matalan tulotason. Eihän sitä tiedä jos joskus vielä intoudun työpaikkaa vaihtamaan ja kouluttautumaan lisää. Mutta kovin työorientoinut en kyllä ole.

Onneksi olkoon. Sama oli tavoitteena, mutta 90-luvun alun lama ja myöhemmin perheessä sattuneet sairastumiset sotkivat suunnitelmat. Laman suhteen en voinut valita, perheen olisi tietysti voinut jättää heitteille... (no ei tietenkään voinut!).

Olet aivan oikeassa, elämässä voi valita.

Tiedän hyvin toimeentulevia ja tukirahoilla kituuttajia sekä työttömiä.

Aika monella hyvin pärjäävällä on ollut kannustava lapsuus ja huonosti pärjäävillä rikkonainen. Kaikilla lahjat ja keskittymiskyky eivät riitä minkäänlaiseen opiskeluun ja elämäntyyli muuttuu passiiviseksi.

Itse olen rikkonaisesta perheestä mutta pärjääjä, veljeni on ollut aina työtön, hänelle kelpaisi sellainen puolipäivätyö, jossa ei tarvis mitään tehdä ja sais 5 donaa kuussa.

Olen hyvässä työssä, mutta jos jäisin työttömäksi, ottaisin varmaan kaksi duunia, menisin siivoamaan ja alepan kassalle. Olen opiskeluaikana ollutkin. Mutta minulla on sellainen koulutus että työtä riittää. Ja on sivuduunikin.

Työtä on jos ei nirsoile.

Kyllä minäkin 80-luvulla menin vain ovesta sisään kysymään onko töitä. Sain vielä jäädä saman tien ja olin vuoden, ennen kuin pääsin opiskelemaan. Maailma on muuttunut. Minäkin olin yhdessä suurfirmassa töissä ja jäin äitiysloman aikaan työttömäksi. Ei sitä oikein kukaan siitä firmasta uskonut, alamäki tuli niin nopeasti. Nykyään on taas töitä. Meillä lastenkin kohdalla mennyt niin päin, että tämä, jolla on sairaus ja koulu menee huonommin, sai kesätöitä, kun taas se, joka hakee ahkerammin, on terve ja pärjää koulussa, jäi ilman, joskin taas kuulosti jonkun hakemuksen pistäneen. Joskus tuurilla on iso merkitys. 

Noin pitkä provo ja silti sitä samaa paskaa. Pituus EI lisää uskottavuutta.

-10/5

Yksinkertaista - laiskuus. Valtaosassa tapauksissa tämä on ainoana pääosallisena syynä. Köyhästäkin perheestä kyllä voi opiskella hyvään tutkintoon ja ammattiin. Vaatii vain kunnianhimoa, istumalihaksia ja keskittymiskykyä, ei mitään muuta.

Jos ei olisi köyhiä, ei olisi hyvätuloisiakaan.

Köyhyydestä ponkaissut kertoo: kirjoitti:

Uskallan - kivittämisen uhallakin - sanoa tämän ääneen. Ja tiedän mistä puhun; olen todella köyhästä perheestä. Siis todella köyhästä. En lapsena nauttinut köyhyydestä ja koska köyhyys ei ole pakollista, päätin ponkaista siitä eroon.

Päätin panostaa peruskoulussa sen verran, että pääsin peruskoulun jälkeen muuallekin. Peruskoulussa opiskelu on ilmaista eikä tarvitse mitään superaivoja pärjätäkseen. Mutta sitä OIKEAA tahtoa tarvitaan.

Tein jo nuoresta asti kesätöitä ja pistin rahaa säästöön. Kesätöitä kyllä löytyy, kun niitä IHAN OIKEASTI haluaa eikä ala ronkeliksi.

Valitsin alan, jossa löytyy hyväpalkkaista työtä. Ei ole pakko valita sellaista, jolla ei työllisty.

Panostin opintoihin korkea-asteellakin, jotta valmistuisin supernopeasti. Tein kaikki lomat töitä. Asuin hieman kauempana keskustasta, koska ei ole pakko tunkea sinne missä asuminen maksaa maltaita. Töiden ja säästöjen ansiosta valmistuin velattomana ja itse asiassa oli säätöjäkin kasvamassa (silloisia korkeita) korkoja.

Koska olin jaksanut valita alan oikein, sain tietysti hyväpalkkaisen työn ja pääsin nopeasti kerryttämään säästöjäni. Ja koska ei ole pakko tuhlata rahoja siihen kalleimpaan asumismuotoon eli vuokraan, ostin mahdollisimman pian oman asunnon. Säästöjen ansiosta en tarvinnut takauksia ja sain edullisen lainan.

Ostin kyllä melko ison ja tasokkaan asunnon, mutta hyvältä paikalta. :) Tuleva vaimo muutti kanssani ja nyt yhdessä tienaamme ja perhettäkin on siunaantunut. Parisuhteen myötä ruokakunnan tulot melkein tuplaantuivat!

Asuntolainan viimeinen erä meni keväällä ja nyt mietitään ostetaanko kesämökki. Tilille ja sijoituksiin on kertynyt jo mukavasti pääomaa ja velattoman asunnon arvo on noussut kivasti. Periaatteessa voisin jäädä jo nyt "eläkkeelle" pois työelämästä, mutta työni kiehtovuus pitää minut työelämässä vielä pitkään. Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa, vaikka Suomessa kaikilla on tähän oikeus.

Ihmettelen miksi niin harva tätä oikeuttaan käyttää?

Nimim. köyhyydestä ponkaissut

Tarinankerronnassa et vain  vielä oikein näytä pärjäävän...

Tahdostahan se riippuu paljon, onnittelut sinnepäin.

Köyhistä oloista itsekin, sen tähden arvostan vähäistäkin hyvää.

Noin yleensä ei kannata viljellä sanontaa, että riippuu ittestä, jos tiedostaa kuinka vaikeaa työelämä voi pahimmillaan olla.

Yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.

Itse köyhän yh äidin lapsena en oikein saanut mitään apuja tai neuvoja miten tulla menestyväksi.. Koulussa ei koskaan tsempattu, ei ikinä painoitettu kuinka tärkeä koulutus on. Kymppiluokalle vaadittiin. Amis oli ainoa asia mistä puhuttiin.. Ammattikoulu siis. Heitettiin pihalle 16v ja jouduin matalapalkka alalle. Jeee. Osta siinä sitten kämppä ja säästä kun raha ei edes riitä vuokraan:)

Nykyään onneksi parempi palkkainen ja säästöäkin on.

Itse en ole kovinkaan köyhä, mutta omaisuutta ei ole kertynyt. Tuollaista tylsää suorittamiselämää en onneksi ole elänyt.

Kun ei kultalusikka suussa ole syntynyt niin ei kaikkia voi saada. Olen valinnut matkustelun ja elämisen, sen suorittamisen sijaan.

Kerran kun täälä vain eletään niin ei se asunnon omistaminen ja 8-16 tylsä työ kiinnosta.

Sinänsä kun maailmaa on nähnyt niin täytyy sanoa että todella onnellisessa asemassa ollaan me kaikki, ihan kaikki, suomessa, sen verran hyvät oltavat meillä on.