Lue keskustelun säännöt.
Toiseen tyytyminen ja huono parisuhde. Silti ei erota.
29.06.2017 |
Niin ihmiset. Kertokaa. Haluan todella tietää miksi niin moni vaan "tyytyy" kumppaniinsa, eikä pysty eroamaan ( yleisin tekosyy koska lapset) vaan vuosikaudet kituuttaa ja haaveilee paremmasta.
Onko yksin jääminen niin kamalaa, että sen pelossa ihmiset pariutuvat väärin ja sitten täällä aaveellä itketään kun on niin paskaa?
Yleisimmät aiheet tuntuvat juurikin olevan kommunikaation puute ja seksiin liittyvät ongelmat. Tuleeko nämäkin jotenkin yllätyksenä vaan eikö alun alkaen ole tiennyt mihin ryhtyy?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Niin ihmiset. Kertokaa. Haluan todella tietää miksi niin moni vaan "tyytyy" kumppaniinsa, eikä pysty eroamaan ( yleisin tekosyy koska lapset) vaan vuosikaudet kituuttaa ja haaveilee paremmasta.
Onko yksin jääminen niin kamalaa, että sen pelossa ihmiset pariutuvat väärin ja sitten täällä aaveellä itketään kun on niin paskaa?
Yleisimmät aiheet tuntuvat juurikin olevan kommunikaation puute ja seksiin liittyvät ongelmat. Tuleeko nämäkin jotenkin yllätyksenä vaan eikö alun alkaen ole tiennyt mihin ryhtyy?
No miten kukaan tietäisi mitä elämä on kymmenien vuosien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tyydyttävällä ja huonolla parisuhteella on aika iso ero.
Niin on myös tyydyttävällä ja hyvällä.
Minulle rakkausparisuhde tarkoittaa sitä, että kaksi aikuista ihmistä on vapaaehtoisesti yhdessä ja sitoutuu täysillä rakentamaan yhteistä elämää. Mutta jos jompikumpi ei voi olla suhteessa enää onnellinen, eikä tilanteeseen ole luvassa muutossa, silloin on vain oikein erota. Kenenkään ei pidä uhrata onnellisuuttaan toisen vuoksi, ja jos kumpikaan ei ole onnellinen, on yhdessä kärvistelyssä vielä vähemmän järkeä.
Minulla on luotto siihen, että selviän yksin ja voin löytää uuden kumppanin minkä ikäisenä tahansa. Se antaa paljon terveemmän pohjan suhteelle kuin epätoivoinen takertuminen, jossa toisesta ei luovuta, vaikka saisi osakseen välinpitämättömyyttä tai jopa henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Lapsia minulla ei ole tai tule, joten siltä osin en osaa kommentoida. Jokainen vanhempi joutuu itse miettimään, mikä on lasten etu.
Muistaa sen toisen sellaisena kun se oli, tavatessa. Ennen sairastumista, uupumista. Toivo, tuo koossapitävä voima. Että jospa kuitenkin vielä joskus löytyis se mies johon rakastui.
Vierailija kirjoitti:
Muistaa sen toisen sellaisena kun se oli, tavatessa. Ennen sairastumista, uupumista. Toivo, tuo koossapitävä voima. Että jospa kuitenkin vielä joskus löytyis se mies johon rakastui.
Aivan kuin minä olisin tuon kirjoittanut. Onko joku joskus tuossa onnistunut ja saanut todeta, että kannatti toivoa ja odottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisitko ja odottaisiko mies? Vai ovatko naiset tyhmiä?
Parisuhteessamme ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Mieheni on hyvä aviomies, ja vielä parempi isä lapsillemme. En tee parisuhteista kuluttaja-meininkiä, jossa vaan aina vaihdetaan "parempaan" puolisoon heti kun tulee vastaan. Päätökseni olen tehnyt silloin kun naimisiin menin, enkä aio jättää rakasta ihmistä siksi, että joku toinen saattaa olla "jännempi" tai paremmannäköinen tai rikkaampi tai mitä tahansa muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tuntenut mitään järjetöntä himoa tai rakkautta ketään kohtaan. En ole koskaan ollut sellaisten tunteiden kohde.
Olen tässä liitossa, vähän onneton, vähän puutteessa, vähän huomion kipeänä koska en usko että parempaakaan olisi luvassa. En vain ole niitä ihmisiä, joista tykätään (ei ole ystäviäkään, joten loppu elämän yksinäisyys vastaan tämä nykyinen tilanne, niin valitsen jälkimmäisen).
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut mitään järjetöntä himoa tai rakkautta ketään kohtaan. En ole koskaan ollut sellaisten tunteiden kohde.
Olen tässä liitossa, vähän onneton, vähän puutteessa, vähän huomion kipeänä koska en usko että parempaakaan olisi luvassa. En vain ole niitä ihmisiä, joista tykätään (ei ole ystäviäkään, joten loppu elämän yksinäisyys vastaan tämä nykyinen tilanne, niin valitsen jälkimmäisen).
Melkein kuin minä, paitsi Minä olen hullaantunut ollut. Mutta olen myös ihminen josta ei vain pidetä tai ainakaan rakasteta. Mitä järkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoisitko ja odottaisiko mies? Vai ovatko naiset tyhmiä?
Naisethan avioeron ottaa, joten miehet ne vasta odottaakin, ja toivoo. Sillä välin kun naiset etsii jo toista.
Olen kohtuusievä normaalikokoinen nainen, kauniiksikin kutsuttu, mutta en ole kyllä ikinä löytänyt mitään unelmieni miestä, sinnepäinkään, vain perus-ukkoja, parin kanssa olen ollut pitkässä suhteessa, naimisissa ja avoliitossa.
Ihan perusmenoa aluksi, sitten aviomies alkoi pettämään ja avomies lyömään turpiin.
Kyllähän se isosta talosta yksin lapsen kanssa pois muuttaminen ja uuden asunnon hankinta oli kova rumba.
Nyt olen ollut sinkkuna pitkään ja olen jo varma etten löydä uutta miestä ja olenkin ottamassa kissoja. Kelpuuttaisin hyvin tavallisen miehen, josta olisi seuraa ja jolle vois kokkailla jne, mutta miehet ovat nykyään niin kriittisiä ja hankalia, että aina löytävät jonkin vian ja ongelman, kuka mitäkin.
Eli kyllähän se niin taitaa olla että yksinolo pelottaa ja ei se ihan turha pelko ole ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut mitään järjetöntä himoa tai rakkautta ketään kohtaan. En ole koskaan ollut sellaisten tunteiden kohde.
Olen tässä liitossa, vähän onneton, vähän puutteessa, vähän huomion kipeänä koska en usko että parempaakaan olisi luvassa. En vain ole niitä ihmisiä, joista tykätään (ei ole ystäviäkään, joten loppu elämän yksinäisyys vastaan tämä nykyinen tilanne, niin valitsen jälkimmäisen).Melkein kuin minä, paitsi Minä olen hullaantunut ollut. Mutta olen myös ihminen josta ei vain pidetä tai ainakaan rakasteta. Mitä järkeä?
Olen myös ollut hyvin ihastunut aikoinaan, saamatta vastakaikua. Suhteissa ollut se, joka on tavallaan alussa vongannut että ollaan nyt ja toinen on suostunut. Nämä molemmat suhteet päättyivät siihen, että minua petettiin.
Ystäviä ei ole, tuttuja kyllä. En vain pääse toisten lähelle enkä tärkeäksi. Unohdin hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut mitään järjetöntä himoa tai rakkautta ketään kohtaan. En ole koskaan ollut sellaisten tunteiden kohde.
Olen tässä liitossa, vähän onneton, vähän puutteessa, vähän huomion kipeänä koska en usko että parempaakaan olisi luvassa. En vain ole niitä ihmisiä, joista tykätään (ei ole ystäviäkään, joten loppu elämän yksinäisyys vastaan tämä nykyinen tilanne, niin valitsen jälkimmäisen).Melkein kuin minä, paitsi Minä olen hullaantunut ollut. Mutta olen myös ihminen josta ei vain pidetä tai ainakaan rakasteta. Mitä järkeä?
Olen myös ollut hyvin ihastunut aikoinaan, saamatta vastakaikua. Suhteissa ollut se, joka on tavallaan alussa vongannut että ollaan nyt ja toinen on suostunut. Nämä molemmat suhteet päättyivät siihen, että minua petettiin.
Ystäviä ei ole, tuttuja kyllä. En vain pääse toisten lähelle enkä tärkeäksi. Unohdin hetkessä.
Minäkin olen napannut mieheni puoliväkisin. Olen kai vain viallinen. Olisi pitänyt valita yksinäisyys, mutta tämä oli helpompaa. Outoa kaikki. Joitakin naisia rakastetaan, halutaan, heistä kilpaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut mitään järjetöntä himoa tai rakkautta ketään kohtaan. En ole koskaan ollut sellaisten tunteiden kohde.
Olen tässä liitossa, vähän onneton, vähän puutteessa, vähän huomion kipeänä koska en usko että parempaakaan olisi luvassa. En vain ole niitä ihmisiä, joista tykätään (ei ole ystäviäkään, joten loppu elämän yksinäisyys vastaan tämä nykyinen tilanne, niin valitsen jälkimmäisen).Melkein kuin minä, paitsi Minä olen hullaantunut ollut. Mutta olen myös ihminen josta ei vain pidetä tai ainakaan rakasteta. Mitä järkeä?
Olen myös ollut hyvin ihastunut aikoinaan, saamatta vastakaikua. Suhteissa ollut se, joka on tavallaan alussa vongannut että ollaan nyt ja toinen on suostunut. Nämä molemmat suhteet päättyivät siihen, että minua petettiin.
Ystäviä ei ole, tuttuja kyllä. En vain pääse toisten lähelle enkä tärkeäksi. Unohdin hetkessä.
Minäkin olen napannut mieheni puoliväkisin. Olen kai vain viallinen. Olisi pitänyt valita yksinäisyys, mutta tämä oli helpompaa. Outoa kaikki. Joitakin naisia rakastetaan, halutaan, heistä kilpaillaan.
Ja heitä kehutaan, heille halutaan hyvää. Järjestetään polttareita, babay showereita, synttäreitä. Autetaan, rakastetaan.
Minua ei, vaikka en ole paha ihminen. Enkä halua muille muuta kuin hyvää. Elän varjoissa, puolikkaana, epä-naisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaa sen toisen sellaisena kun se oli, tavatessa. Ennen sairastumista, uupumista. Toivo, tuo koossapitävä voima. Että jospa kuitenkin vielä joskus löytyis se mies johon rakastui.
Aivan kuin minä olisin tuon kirjoittanut. Onko joku joskus tuossa onnistunut ja saanut todeta, että kannatti toivoa ja odottaa?
Ei. Tyhmintä mitä voi olla, että odottaa jotain tyhmiä haaveita.
Meillä on työpaikalla nainen, jonka en ole kuullut ikinä puhuvan positiiviseen sävyyn miehestään. Puhuu lähinnä halveksuen ja todella katkeraan sävyyn. Ei kuulemma tee ikinä perheen kanssa mitään, ei syö edes samaa ruokaa. En edes jaksa muistaa kaikkea. Silti ovat olleet yli 20 vuotta yhdessä ja kaksi jo lähes aikuista lasta, omakotitalo ym.
Sinänsä ihan hyvä, että ovat pysyneet yhdessä - kai - mutta minkä ihmeen takia pitää valittaa aivan jatkuvasti? Eikö ihminen tajua, kuinka idiootin kuvan antaa valittaessaan lähinnä itsestään?
Tämä henkilö on yleensäkin niin negatiivinen, myös työpakalla. Kaikki on aina aivan helvetin huonosti, mikään ei ole hyvin. Silti on samassa työpaikassa oltu lähes 30 vuotta. Todella rasittavaa kuunneltavaa tuollainen iänikuinen marmatus. Puhumattakaan siitä, miten negatiivisen ilmapiirin se tuo työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessamme ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Mieheni on hyvä aviomies, ja vielä parempi isä lapsillemme. En tee parisuhteista kuluttaja-meininkiä, jossa vaan aina vaihdetaan "parempaan" puolisoon heti kun tulee vastaan. Päätökseni olen tehnyt silloin kun naimisiin menin, enkä aio jättää rakasta ihmistä siksi, että joku toinen saattaa olla "jännempi" tai paremmannäköinen tai rikkaampi tai mitä tahansa muuta.
Ymmärsit väärin. Ei tässä kuvailtu tilannetta, jossa joku hypotettinen tyyppi olisi parempi kumppaniehdokas. Vaan tilannetta, jossa se oma parisuhde ei enää lisää omaa onnellisuutta vaan vähentää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessamme ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Mieheni on hyvä aviomies, ja vielä parempi isä lapsillemme. En tee parisuhteista kuluttaja-meininkiä, jossa vaan aina vaihdetaan "parempaan" puolisoon heti kun tulee vastaan. Päätökseni olen tehnyt silloin kun naimisiin menin, enkä aio jättää rakasta ihmistä siksi, että joku toinen saattaa olla "jännempi" tai paremmannäköinen tai rikkaampi tai mitä tahansa muuta.
Ymmärsit väärin. Ei tässä kuvailtu tilannetta, jossa joku hypotettinen tyyppi olisi parempi kumppaniehdokas. Vaan tilannetta, jossa se oma parisuhde ei enää lisää omaa onnellisuutta vaan vähentää sitä.
Ok. Joskus sitä on valmis olemaan onnettomampi vaikka lasten takia. Itsekin olisin. Tietty raja menee jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessamme ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Mieheni on hyvä aviomies, ja vielä parempi isä lapsillemme. En tee parisuhteista kuluttaja-meininkiä, jossa vaan aina vaihdetaan "parempaan" puolisoon heti kun tulee vastaan. Päätökseni olen tehnyt silloin kun naimisiin menin, enkä aio jättää rakasta ihmistä siksi, että joku toinen saattaa olla "jännempi" tai paremmannäköinen tai rikkaampi tai mitä tahansa muuta.
Ymmärsit väärin. Ei tässä kuvailtu tilannetta, jossa joku hypotettinen tyyppi olisi parempi kumppaniehdokas. Vaan tilannetta, jossa se oma parisuhde ei enää lisää omaa onnellisuutta vaan vähentää sitä.
Ok. Joskus sitä on valmis olemaan onnettomampi vaikka lasten takia. Itsekin olisin. Tietty raja menee jossain.
En tiedä lapsista, kun en sellaisia halua, mutta puolison takia en ole valmis jäämään onnettomaksi.
tyydyttävällä ja huonolla parisuhteella on aika iso ero.