Toiseen tyytyminen ja huono parisuhde. Silti ei erota.
Niin ihmiset. Kertokaa. Haluan todella tietää miksi niin moni vaan "tyytyy" kumppaniinsa, eikä pysty eroamaan ( yleisin tekosyy koska lapset) vaan vuosikaudet kituuttaa ja haaveilee paremmasta.
Onko yksin jääminen niin kamalaa, että sen pelossa ihmiset pariutuvat väärin ja sitten täällä aaveellä itketään kun on niin paskaa?
Yleisimmät aiheet tuntuvat juurikin olevan kommunikaation puute ja seksiin liittyvät ongelmat. Tuleeko nämäkin jotenkin yllätyksenä vaan eikö alun alkaen ole tiennyt mihin ryhtyy?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut mitään järjetöntä himoa tai rakkautta ketään kohtaan. En ole koskaan ollut sellaisten tunteiden kohde.
Olen tässä liitossa, vähän onneton, vähän puutteessa, vähän huomion kipeänä koska en usko että parempaakaan olisi luvassa. En vain ole niitä ihmisiä, joista tykätään (ei ole ystäviäkään, joten loppu elämän yksinäisyys vastaan tämä nykyinen tilanne, niin valitsen jälkimmäisen).Melkein kuin minä, paitsi Minä olen hullaantunut ollut. Mutta olen myös ihminen josta ei vain pidetä tai ainakaan rakasteta. Mitä järkeä?
Olen myös ollut hyvin ihastunut aikoinaan, saamatta vastakaikua. Suhteissa ollut se, joka on tavallaan alussa vongannut että ollaan nyt ja toinen on suostunut. Nämä molemmat suhteet päättyivät siihen, että minua petettiin.
Ystäviä ei ole, tuttuja kyllä. En vain pääse toisten lähelle enkä tärkeäksi. Unohdin hetkessä.
Minäkin olen napannut mieheni puoliväkisin. Olen kai vain viallinen. Olisi pitänyt valita yksinäisyys, mutta tämä oli helpompaa. Outoa kaikki. Joitakin naisia rakastetaan, halutaan, heistä kilpaillaan.
Ja heitä kehutaan, heille halutaan hyvää. Järjestetään polttareita, babay showereita, synttäreitä. Autetaan, rakastetaan.
Minua ei, vaikka en ole paha ihminen. Enkä halua muille muuta kuin hyvää. Elän varjoissa, puolikkaana, epä-naisena.
Minä en onneksi tehnyt lapsia. Mutta mitä meidän epäkelpojen pitäisi tehdä. Mehän on ymmärretty jotakin väärin. Ei tämä ole elämää.
Joskus kun eroaa niin saakin kusipää-raivohullun ex-miehen yrittämään viedä lapset ja kiduttamaan kaikin tavoin. Parempi edes huono parisuhde kuin hirveä pelko ja stressi. Kun vain olisin tiennyt...