Mitä mielestäsi tarkoittaa jos on erityisherkkä?

Sellainen joka luulee ettei ole oman lapsensa isä.

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä virallisia juttuja, mut voisin jollaintasolla sanoa itse olevani ja poikani. Poika ei kestä yhtään hitusenkaan kuumaa tai kylmää vettä. Karjuu siis naama punasena pienestäkin lämpövaihtelusta suihkussa ja se on todella rasittavaa. Nyt jo iso poika. Lisäksi ei kestä korkeita ääniä tai muutenkaan ns älämölöä tai ääntä. Hermostuu heti ja alkaa pyöriä ympyrää. Hakeutuu myös omiin oloihin aika-ajoin vaikka muuten on ihan sosiaalinen. Siis kesken leikkien voi tarvita rauhottumista ja jollei mene niin myöhemmin on kauheet ahdistusraivarit. Näin joskus dokumentin erityisherkistä ja koen todella itsekin olevani sellainen. Vaistoon herkästi muiden tunteet tilanteissa ja se ahdistaa ihan järkyttävästi. Mutta ei minusta erityisherkkä oo mikään ns sairaus vaan luonteenpiirre.

Kuulostaa enemmän autisminkirjolta tbh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkä on muka hyväksyttävä selitys kaikelle sille, että ahdistuu kaikesta. Ihan huuhaata. Kyseessä on ihminen, joka ei jaksa normaaliasioita elämässä ja selittää sitä erityisherkkyydellä.

Niin. Eikö silloin ole erityisen herkkä, jos normaaliasioita ei jaksa? Kuvasit asian ihan oikein, vaikka halusitkin halveksia.

Tuo on ennemminkin erityisheikko. Herkkyys johtuu tunneaistien voimakkaammasta toiminnasta. Harvemmin vaan yhdestä.

Erityisherkkyys on todellista. Hyvin harvalle siitä kerron em. kommenttien takia. Minulla siihen liittyy mm. ääniyliherkkyyttä, valoherkkyyttä. En tiedä muita erityisherkkiä, enkä kaipaa vertaistukea tai edes ymmärrystä muilta tai kirjoittele missään ryhmissä. Minä vain olen tällainen ja se, että itse ymmärrän ominaisuuttani auttaa välttämään ylikuormittumista. Minulla on myös neurologista taustaa, joka selittää ominaisuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys on todellista. Hyvin harvalle siitä kerron em. kommenttien takia. Minulla siihen liittyy mm. ääniyliherkkyyttä, valoherkkyyttä. En tiedä muita erityisherkkiä, enkä kaipaa vertaistukea tai edes ymmärrystä muilta tai kirjoittele missään ryhmissä. Minä vain olen tällainen ja se, että itse ymmärrän ominaisuuttani auttaa välttämään ylikuormittumista. Minulla on myös neurologista taustaa, joka selittää ominaisuuttani.

Sivistymättämissä yhteiskunnissa, joissa diagnoosein ja muilla tavoin halutaan leimata ja alistaa ihmisiä, ei kannata kertoa mistään mitään. Itsesi kannalta on kuitenkin tärkeää oppia tulemaan ongelman kanssa toimeen ja etsiä mahdollisia keinoja parantaa kehoa. Medikalisaation näkökulmasta erityisherkkä on mielisairas ja hoitona on mielialalääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma kokemukseni erityisherkkyydestä on se, että aistiärsykkeet vaikuttaisivat kuormittavan (ja häiritsevän) voimakkaammin kuin ei-erityisherkkää. Ihan kuin tavallaan volyymi kaikessa olisi kovemmalla. En kuitenkaan itke/naura tai muuten tunteile sen enempää kuin muutkaan, eli kyse ei ole herkkyydestä tunteissa, vaan aisteissa.

Kuvittele vaikka, että kuuntelet musiikkia. Musiikki soi sen verran kovalla, että hiljalleen se alkaa häiritsemään ja tunnet tarvetta pistää sitä hiljaisemmalle. Minulla tuo volyymi jolla musiikki alkaa häiritsemään, on paljon hiljaisempi kuin suurella osalla muista.

Jatkan tähän samaa asiaa kuin nro 35. Kehoni reagoi voimakkaasti. Mm. väsymys ja nälkäisyys saavat oksentelemaan, tai nostavat kuumeen. Muutenkin sympaattinen hermostoni on hieman ylikierroksilla jatkuvasti (tätä on minulta tutkittu erikoissairaanhoidossa, kliinisen fysiologian puolella).

Luultavasti aisti- /erityisherkkä huomioi ihmisten sanattoman viestinnän myös herkemmin (näkee mikroilmeet, kuulee huokaukset, huomaa olemuksen rentoutumisen/jäykistymisen yms.), ja sen takia saattaa olla parempi tulkistemaan tunnetiloja.

Sympaattisen hermoston ottaessa vallan sisäelimistä (niitä ohjaa joko parasympaattinen tai sympaattinen mutta ei koskaan samaan aikaan) on se merkki stressistä.

Mitattiinko adrenaliini, glukokortikoidi ja kortisolitasot? Oksentelu on tyypillistä siksi, että stressissä suoliston verisuonet supistuvat. Kuumeilu on merkki samasta asiasta. Olisi tosi kiva saada jotain konkreettisia mittaustuloksia ihmisille verroksiksi.

Ei mitattu mitään, tuolloin tutkittiin rasitusastmaa (jota ei löytynyt), jonka yhteydessä huomattiin hermoston epänormaali toiminta. Kun mitään astmaa ei löytynyt (homeoireiluja kaikki), loppui kaikilta lääkäreiltä mielenkiinto tutkia mitään enempää, käskettiin vaan "opetella rentoutumaan". Tämä siis vuonna 2008.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys on todellista. Hyvin harvalle siitä kerron em. kommenttien takia. Minulla siihen liittyy mm. ääniyliherkkyyttä, valoherkkyyttä. En tiedä muita erityisherkkiä, enkä kaipaa vertaistukea tai edes ymmärrystä muilta tai kirjoittele missään ryhmissä. Minä vain olen tällainen ja se, että itse ymmärrän ominaisuuttani auttaa välttämään ylikuormittumista. Minulla on myös neurologista taustaa, joka selittää ominaisuuttani.

Tämä on ihan sama suhtautuminen kuin itsellänikin. Minulle riittää, kun työelämässä pärjään ilman erikoisjärjstelyjä, ja kotona pystyn purkamaan työn aiheuttaman kuormittumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys on todellista. Hyvin harvalle siitä kerron em. kommenttien takia. Minulla siihen liittyy mm. ääniyliherkkyyttä, valoherkkyyttä. En tiedä muita erityisherkkiä, enkä kaipaa vertaistukea tai edes ymmärrystä muilta tai kirjoittele missään ryhmissä. Minä vain olen tällainen ja se, että itse ymmärrän ominaisuuttani auttaa välttämään ylikuormittumista. Minulla on myös neurologista taustaa, joka selittää ominaisuuttani.

Sivistymättämissä yhteiskunnissa, joissa diagnoosein ja muilla tavoin halutaan leimata ja alistaa ihmisiä, ei kannata kertoa mistään mitään. Itsesi kannalta on kuitenkin tärkeää oppia tulemaan ongelman kanssa toimeen ja etsiä mahdollisia keinoja parantaa kehoa. Medikalisaation näkökulmasta erityisherkkä on mielisairas ja hoitona on mielialalääkitys.

Höpö höpö. Et osaa lukea.

Aika rankkaa yleistämistä mutta itse olen havainnut, että mitä enemmän ihmisellä on ongelmia itsensä kanssa ja kenties ristiriitainen käsitys itsestään niin sitä enemmän ajattelee elämästä "minä vastaan muut."

Siis pitää itseään erilaisena kuin muita ja tällainen itse tehty diagnoosi vielä vahvistaa asian ja on helppo selittää oma "erilaisuus" ja ongelmat erityisherkkyydellä. Monesti tällaiset henkilöt ajattelevat kovin musta-valkoisesti, ikään kuin olisi vain erityisherkkiä ja ei-erityisherkkiä. Herkkänä ja kenties ongelmaisena ihmisenä on niin erilainen kuin muut tavan tallaajat.

Mutta  mitä tasapainoisempi henkilö on ja sopusoinnussa itsensä kanssa, vaikka ongelmia tai herkkyyttä olisikin. Niin sitä enemmän on kykeneväinen ymmärtämään, että loppujen lopuksi ihmiset ovat aika samanlaisia, eikä tarvitse olla erityisherkkä, jotta on täytynyt sumplia esim. oman herkkyyden kanssa. Vaan ihminen voi olla ihan vaan herkkä ja lisäksi erilaiset asiat ja tilanteet tuntuvat (herkistävät) erilaiselta jokaisella meissä, ei pelkästään erityisherkästä.

Tiedän kyllä kuitenkin, että erityisherkkyyttä on ja olen itsekin herkkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys on todellista. Hyvin harvalle siitä kerron em. kommenttien takia. Minulla siihen liittyy mm. ääniyliherkkyyttä, valoherkkyyttä. En tiedä muita erityisherkkiä, enkä kaipaa vertaistukea tai edes ymmärrystä muilta tai kirjoittele missään ryhmissä. Minä vain olen tällainen ja se, että itse ymmärrän ominaisuuttani auttaa välttämään ylikuormittumista. Minulla on myös neurologista taustaa, joka selittää ominaisuuttani.

Tämä on ihan sama suhtautuminen kuin itsellänikin. Minulle riittää, kun työelämässä pärjään ilman erikoisjärjstelyjä, ja kotona pystyn purkamaan työn aiheuttaman kuormittumisen.

Mulla oikeastaan sama, paitsi että tällaisiin erehdyn aina kommentoimaan. Ei kukaan tiedä minustakaan. Oikeastaan olen valehdellut tuosta itkuherkkyydestänikin, että valo, kylmä yms. saa silmät vuotamaan. Tämäkin on kyllä totta, mutta en uskalla sanoa, että joku kiva asia sai kyyneleet silmiin. Olen yrittänyt hakeutua töihin, joissa ei olisi kovin paljon asiakaspalvelua. Valitettavasti vain niihin tilanteisiin joskus ajautuu. 

Mä olen tätä miettinyt myös paljon, koska lapsella on tietynlaisia piirteitä, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Kyse ei ole ujoudesta tms. Erityisherkkä voi olla myös ujo, mutta ei välttämättä. Ei myöskään ole kyse villeydestä, vilkkaudesta, käytöshäiriöistä tms. Hän on vain tietyllä tavalla niin erilainen, kuin sisaruksensa. En jaksa tähän nyt sen enemmän asiaa kuvailla.

Varmasti on ihmisiä, jotka haluaisivat selittää tällä "muotitermillä" lähes kaikkea. Itsekin olen ollut epäileväinen, mutta mitä enemmän otan selvää, sitä enemmän olen sitä mieltä että on hyvä että tästä asiasta puhutaan. Lasten kannalta on hyvä että erityisherkkyys tunnistetaan ja ymmärretään (ja ei, en tarkoita kaiken sallimista, lellimistä).

Tämä on ehkä osa medikalisaatiota. Ihmiset on erilaisia ja toiset on herkempiä kuin toiset. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mutta nykyään halutaan lokeroida kaikki ja keksiä termejä jotka voi ottaa osaksi identiteettiä. Mutta eipä siitä mitään haittaakaan ole. Jos ihmistä auttaa se, että voi sanoa itseään erityisherkäksi, sen sijaan, että olisi vaan yksinkertaisesti herkempi kuin jotkut toiset, niin mitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys on todellista. Hyvin harvalle siitä kerron em. kommenttien takia. Minulla siihen liittyy mm. ääniyliherkkyyttä, valoherkkyyttä. En tiedä muita erityisherkkiä, enkä kaipaa vertaistukea tai edes ymmärrystä muilta tai kirjoittele missään ryhmissä. Minä vain olen tällainen ja se, että itse ymmärrän ominaisuuttani auttaa välttämään ylikuormittumista. Minulla on myös neurologista taustaa, joka selittää ominaisuuttani.

Sivistymättämissä yhteiskunnissa, joissa diagnoosein ja muilla tavoin halutaan leimata ja alistaa ihmisiä, ei kannata kertoa mistään mitään. Itsesi kannalta on kuitenkin tärkeää oppia tulemaan ongelman kanssa toimeen ja etsiä mahdollisia keinoja parantaa kehoa. Medikalisaation näkökulmasta erityisherkkä on mielisairas ja hoitona on mielialalääkitys.

Höpö höpö. Et osaa lukea.

Kolahtiko pahasti? Mikä on medikalisaation ratkaisu erityisherkkien hoidossa muu kuin mielialalääkitys?

Mikä muu tarkoitus diagnoosilla ICD R68.81 Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille tai T65.9 Määrittämättömän aineen myrkkyvaikutukset?

Minun mielestäni erityisherkkä tarkoittaa ihmistä jonka henkinen tila menee sillälailla ulkoisten ärsykkeiden vietävänä, että hänellä on jo vaikeuksia pärjätä normaalissa elämässä. Samalla tavalla kuin vaikka ADHD ihmisellä on neurologinen ominaisuus joka häiritsee suoriutumista siten että voidaan luokitella sairaudeksi. Erityisherkkyys on siis melenterveyden tai neurologinen sairaus.

Mielestäni normaalikäyrällä elävien elämää, joka kattaa siis 95% ihmisistä, ei tule koskaan rajoittaa tai sopeuttaa siitä näkökulmasta että alettaisiin ensisijaisesti ajatella pienen marginaalin palvelemista tai selviytymistä. Ympäristön muokkaaminen ja ihmisiin kohdistuvat vaatimukset saavat olla sen luonteisia että rajoituksia ja joustoa ei normqaleille ihmisille koidu, ainoastaan parannetaan marginaalien asemaa aina kuin voidaan. Koskee esim vessoja. Esimerkkinä kenellekään ei ole haittaa siitä että vaikkapa sukupuoli-identiteetiltään poikkeava käyttää mitä vessaa haluaa, tai että WC kopit rakennetaan aina esteettömiksi ja invaystävällisiksi. Mutta jos tällainen ihminen haluaa erityisvessan koska ei halua käyttää sitä muisen kanssa, on siitä hankaluutta muille. Vähän kyllä nyt ontuva vertaus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä osa medikalisaatiota. Ihmiset on erilaisia ja toiset on herkempiä kuin toiset. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mutta nykyään halutaan lokeroida kaikki ja keksiä termejä jotka voi ottaa osaksi identiteettiä. Mutta eipä siitä mitään haittaakaan ole. Jos ihmistä auttaa se, että voi sanoa itseään erityisherkäksi, sen sijaan, että olisi vaan yksinkertaisesti herkempi kuin jotkut toiset, niin mitä sitten.

Mikäli diagnoosi auttaisi sairauden hoidossa, eli alkusyiden löytymisessä ja korjaamisessa, olisi diagnoosi paikallaan. Nythän diagnoosi johtaa lähinnä mielisairaan leimaan ja mielialalääkkeiden syöntiin. Ne eivät poista millään tavoin sairautta tai sairauden aiheuttajaa.

Etuisuuksien suhteen diagnoosista voi olla hyötyä, sillä sairauspäivärahaan tai eläkkeeseen affiniteettiä tunteva ihminen saa tällä tavoin syyn haluta diagnoosia. Sama pätee mielen sairauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä osa medikalisaatiota. Ihmiset on erilaisia ja toiset on herkempiä kuin toiset. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mutta nykyään halutaan lokeroida kaikki ja keksiä termejä jotka voi ottaa osaksi identiteettiä. Mutta eipä siitä mitään haittaakaan ole. Jos ihmistä auttaa se, että voi sanoa itseään erityisherkäksi, sen sijaan, että olisi vaan yksinkertaisesti herkempi kuin jotkut toiset, niin mitä sitten.

Ei ihminen tarvitse diagnooseja, jos hänellä ei ole mitään vaivoja joihin tarvitsee hoitoa. Kun ihmisellä on ongelmia fyysisesti tai psyykkisesti, hän hakeutuu lääkäriin, joka oireiden perusteella antaa diagnoosin, ja sen perusteella voidaan hoitaa ja lääkitä.

Jostain syystä monilla on tarve ajatella, että psyykkiset sairaudet ja ongelmat ovat vaan "normaaleja ominaisuuksia", vaikka ne nimenomaan aiheuttavat haittaa ja kärsimystä kokijalleen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä osa medikalisaatiota. Ihmiset on erilaisia ja toiset on herkempiä kuin toiset. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mutta nykyään halutaan lokeroida kaikki ja keksiä termejä jotka voi ottaa osaksi identiteettiä. Mutta eipä siitä mitään haittaakaan ole. Jos ihmistä auttaa se, että voi sanoa itseään erityisherkäksi, sen sijaan, että olisi vaan yksinkertaisesti herkempi kuin jotkut toiset, niin mitä sitten.

Se että asia tunnistetaan ja siitä puhutaan on hyödyllistä esim. sen takia, että voi saada vertaistukea. Itselle on ainakin ollut suuri helpotus huomata, että on muitakin, jotka miettii ihan samoja asioita. Se auttaa jaksamaan. Meillä kyse on siis lapsesta. Vertaistuki on valtava voimavara. Se auttaa ymmärtämään ja jaksamaan. Jos kukaan ei koskaan puhuisi asiasta, voisi erilaisuus tuottaa häpeää.

Erityis- eli aistiherkkyys ei ole sairaus vaan ominaisuus. Siihen liittyy ominaisuuksia, joita pidetään tässä menestymis/ekstroverttiyhteiskunnassa ei-toivottuina, ja sen huomaa tästäkin keskustelusta.

Itse olen tälläinen ja en todellakaan kulje mikään "diaknoosi" edellä ja tai vetoa siihen missään tilanteessa. Tästä asiasta lukeminen on vain helpottanut omaa oloani, etten olekaan hullu tai vääränlainen vaan tässä on hyvätkin puolet, joita nytkin pääsen ammatissani hyödyntämään.

Lisäksi se on auttanut löytämään itselleni sopivan hitaamman, yksinkertaisen ja vähävirikkeisen elämäntavan, jolloin olen onnellisempi kuin tässä tämän ajan ihanne-elämässä, johon kuuluu jatkuvasti uusia ärsykkeitä, kiirettä ja lisää tekemistä. Tämän piirteen kanssa pitää vain oppia elämään oikein, ja silloin elämä on palkitsevaa ja mukavaa. Jos yrittää ahtaa itsensä siihen myyntihenkisen, ulospäinsuuntautuneen ihannesuorittajan muottiin niin varmasti ahdistuu, olen kokeillut.

Tiedän muutamia ihmisiä jotka kuuluvat ainakin siihen facebookin erityisherkät-ryhmään, ja ovat kaikki mielestäni enemmän tai vähemmän epävakaita/ohutnahkaisen narsistisia persoonallisuuksia. Itselleni tämä termi siis tuo mieleen ihmiset, jotka selittelevät itselleen epävakaata, manipuloivaa ja riitaisaa käytöstään "erityisherkkyydellä". Koska tunteet ovat vain niin suuret. Olen itse ahdistushäiriöinen ja pidän itseäni herkkänä, teini-iässä olin aika epätasapainoinenkin. Silti olen katsellut noiden tyyppien menoa päätäni pudistellen. Suurimpana ongelmana tuntuu olevan itselle ja ympäristölle valehtelu, sympatian kerjääminen tyhmyyksien jälkeen ja uhriutuminen.

Kaipa tosin on vähän erilaisiakin erityisherkkiä ihmisiä olemassa, tarkoitus ei ole leimata kaikkia.

Mulla ei olisi mitään ongelmaa, jos ei pakotettaisi erilaisiin sosiaalisiin ja äänekkäisiin tilanteisiin. Töissäni on aika rauhallista, mutta yhden työkaverin möykkä avokonttorissa kyllä häiritsee. tätä möykkääjää pidän itseään jollain tapaa mt-ongelmaisena, sillä ei normaali ihminen ääntele koko ajan.