Mitä mielestäsi tarkoittaa jos on erityisherkkä?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän muutamia ihmisiä jotka kuuluvat ainakin siihen facebookin erityisherkät-ryhmään, ja ovat kaikki mielestäni enemmän tai vähemmän epävakaita/ohutnahkaisen narsistisia persoonallisuuksia. Itselleni tämä termi siis tuo mieleen ihmiset, jotka selittelevät itselleen epävakaata, manipuloivaa ja riitaisaa käytöstään "erityisherkkyydellä". Koska tunteet ovat vain niin suuret. Olen itse ahdistushäiriöinen ja pidän itseäni herkkänä, teini-iässä olin aika epätasapainoinenkin. Silti olen katsellut noiden tyyppien menoa päätäni pudistellen. Suurimpana ongelmana tuntuu olevan itselle ja ympäristölle valehtelu, sympatian kerjääminen tyhmyyksien jälkeen ja uhriutuminen.

Kaipa tosin on vähän erilaisiakin erityisherkkiä ihmisiä olemassa, tarkoitus ei ole leimata kaikkia.

Samanlaisia havaintoja. Läheisissä sukulaisissa on eräs "erityisherkkä", joka myös julkisesti kuuluttaa erityisherkkyyttään. Mielestäni hän on ennemminkin persoonallisuushäiriöinen, kenties epävakaa tai jopa narsistinen. 

Tämähän ei tietystikään tarkoita ettei mitään erityisherkkyyttä olekaan tai että kaikki erityisherkät ovat feikkaajia. Mutta uskon, että aika suuri osa näistä kovaan ääneen oman herkkyyden korostajista ja kenties hieman hankalista luonteista ovat kyllä kaikkea muuta kuin erityisherkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän muutamia ihmisiä jotka kuuluvat ainakin siihen facebookin erityisherkät-ryhmään, ja ovat kaikki mielestäni enemmän tai vähemmän epävakaita/ohutnahkaisen narsistisia persoonallisuuksia. Itselleni tämä termi siis tuo mieleen ihmiset, jotka selittelevät itselleen epävakaata, manipuloivaa ja riitaisaa käytöstään "erityisherkkyydellä". Koska tunteet ovat vain niin suuret. Olen itse ahdistushäiriöinen ja pidän itseäni herkkänä, teini-iässä olin aika epätasapainoinenkin. Silti olen katsellut noiden tyyppien menoa päätäni pudistellen. Suurimpana ongelmana tuntuu olevan itselle ja ympäristölle valehtelu, sympatian kerjääminen tyhmyyksien jälkeen ja uhriutuminen.

Kaipa tosin on vähän erilaisiakin erityisherkkiä ihmisiä olemassa, tarkoitus ei ole leimata kaikkia.

Samanlaisia havaintoja. Läheisissä sukulaisissa on eräs "erityisherkkä", joka myös julkisesti kuuluttaa erityisherkkyyttään. Mielestäni hän on ennemminkin persoonallisuushäiriöinen, kenties epävakaa tai jopa narsistinen. 

Tämähän ei tietystikään tarkoita ettei mitään erityisherkkyyttä olekaan tai että kaikki erityisherkät ovat feikkaajia. Mutta uskon, että aika suuri osa näistä kovaan ääneen oman herkkyyden korostajista ja kenties hieman hankalista luonteista ovat kyllä kaikkea muuta kuin erityisherkkiä.

Tämä on taas sarjaa "jos on iso nenä, on juutalainen". Kannattaisiko miettiä sitä, saako erityisherkkyydestä johtuva stressi aikaan myös persoonaan liittyviä muutoksia? Persoonan muutos kun ei aiheuta erityisherkkyyttä. Mahtaakohan AV:n väki edes tajuta tällaista mahdollisuutta?

Mulla erityisherkkyys ilmenee asioiden liiallisena pohtimisena, paniikkikohtauksina epämukavissa tilanteissa sekä ulkoisten ärsykkeiden kuten kovien äänten, kirkkaiden valojen, auringon, kylmän ja kuuman sietämättömyytenä.

En kuuluta erityisherkkyyttäni, kukaan perheeni ulkopuolelta ei tiedä. Joudun kuitenkin tämän takia usein jäämään pois erilaisista kivoistakin tilanteista ja tapahtumista, mikä vaikuttaa elämänlaatuuni negatiivisesti. Esim. uimarannalle en voi mennä, sillä saan auringosta yrjömigreenin ja ihottumaa. Kylmällä ilmalla en voi ulkoilla pitkään, sillä saan särkyä ja iho-oireita. En voisi ikinä työskennellä paikassa, jossa en saa omaa rauhaa, sillä saisin rasituksesta voimakkaita henkisiä ja fyysisiä oireita.

Erityisherkkyyteen kuuluu siis sekä aistiyliherkkyyttä että tunne-elämän yliherkkyyttä.

Mun mielestä oikeasti herkkä ihminen on just miettimässä, että ei halua olla häiriöksi ja huomaamaton. Minä ainakin. Sekä tosiaan itse olen vaistonnut aina heti ensi sekunnilta, kenen kanssa tulen juttuun tai kuka ei selvästi halua tulla kanssani juttuun ja tämä on aina pitänyt paikkansa. Mulle on vaikea valehdella ja joskus kun olen vähän vähemmän herkällä tuulella muiden mielipiteiden suhteen, saatan sanoa suoraankin, että en usko. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla erityisherkkyys ilmenee asioiden liiallisena pohtimisena, paniikkikohtauksina epämukavissa tilanteissa sekä ulkoisten ärsykkeiden kuten kovien äänten, kirkkaiden valojen, auringon, kylmän ja kuuman sietämättömyytenä.

En kuuluta erityisherkkyyttäni, kukaan perheeni ulkopuolelta ei tiedä. Joudun kuitenkin tämän takia usein jäämään pois erilaisista kivoistakin tilanteista ja tapahtumista, mikä vaikuttaa elämänlaatuuni negatiivisesti. Esim. uimarannalle en voi mennä, sillä saan auringosta yrjömigreenin ja ihottumaa. Kylmällä ilmalla en voi ulkoilla pitkään, sillä saan särkyä ja iho-oireita. En voisi ikinä työskennellä paikassa, jossa en saa omaa rauhaa, sillä saisin rasituksesta voimakkaita henkisiä ja fyysisiä oireita.

Erityisherkkyyteen kuuluu siis sekä aistiyliherkkyyttä että tunne-elämän yliherkkyyttä.

Eiköhän ne kaikki vaikuta hieman kaikkeen. Esimerkiksi monikemikaaliherkkyys voi tulla esille elimellisinä (somaattisina) oireina tai psyykkisinä oireina tai molempina. Homeiden tuottamat toksiinit voivat aiheuttaa ihan samaa ja lopulta johtaa niin rajuun herkistymiseen, ettei ihminen voi olla missään tiloissa. Sama pätee muoveista haihtuviin ftalaatteihin ja muihin VOC-yhdisteisiin (monikemikaaliherkkyydessä). Valoherkkyys on sinänsä jännä, koska silmät liittyvät läheisesti aivohermoihin, jolloin muissa aisteissa väliin jäävät "kokoavat keskukset" ja niiden ongelmat jää pois -> herkkyys on silloin aivoissa, joissa aktiopotentiaalit tulkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän muutamia ihmisiä jotka kuuluvat ainakin siihen facebookin erityisherkät-ryhmään, ja ovat kaikki mielestäni enemmän tai vähemmän epävakaita/ohutnahkaisen narsistisia persoonallisuuksia. Itselleni tämä termi siis tuo mieleen ihmiset, jotka selittelevät itselleen epävakaata, manipuloivaa ja riitaisaa käytöstään "erityisherkkyydellä". Koska tunteet ovat vain niin suuret. Olen itse ahdistushäiriöinen ja pidän itseäni herkkänä, teini-iässä olin aika epätasapainoinenkin. Silti olen katsellut noiden tyyppien menoa päätäni pudistellen. Suurimpana ongelmana tuntuu olevan itselle ja ympäristölle valehtelu, sympatian kerjääminen tyhmyyksien jälkeen ja uhriutuminen.

Kaipa tosin on vähän erilaisiakin erityisherkkiä ihmisiä olemassa, tarkoitus ei ole leimata kaikkia.

Samanlaisia havaintoja. Läheisissä sukulaisissa on eräs "erityisherkkä", joka myös julkisesti kuuluttaa erityisherkkyyttään. Mielestäni hän on ennemminkin persoonallisuushäiriöinen, kenties epävakaa tai jopa narsistinen. 

Tämähän ei tietystikään tarkoita ettei mitään erityisherkkyyttä olekaan tai että kaikki erityisherkät ovat feikkaajia. Mutta uskon, että aika suuri osa näistä kovaan ääneen oman herkkyyden korostajista ja kenties hieman hankalista luonteista ovat kyllä kaikkea muuta kuin erityisherkkiä.

Tämä on taas sarjaa "jos on iso nenä, on juutalainen". Kannattaisiko miettiä sitä, saako erityisherkkyydestä johtuva stressi aikaan myös persoonaan liittyviä muutoksia? Persoonan muutos kun ei aiheuta erityisherkkyyttä. Mahtaakohan AV:n väki edes tajuta tällaista mahdollisuutta?

Ilmeisesti syytät muita yleistämisestä, kun viestissäsi teet sitä aika pahasti itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkä on muka hyväksyttävä selitys kaikelle sille, että ahdistuu kaikesta. Ihan huuhaata. Kyseessä on ihminen, joka ei jaksa normaaliasioita elämässä ja selittää sitä erityisherkkyydellä.

Niin. Eikö silloin ole erityisen herkkä, jos normaaliasioita ei jaksa? Kuvasit asian ihan oikein, vaikka halusitkin halveksia.

No ketä huvittais kaikki arjen normirutiiniaskareet, mutta pakko niitä on tehdä. Mielummin kaikki tekis jotain hauskaa. Ihminen, jonka mielestä arki on sietämätöntä on jäänyt kehitysvaiheessa lapsen tasolle.

Havaitsen sinussa juuri tuon tyyppisen kehitysviiveen.

Ja mistä sinä kunkin arjesta mitään tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän muutamia ihmisiä jotka kuuluvat ainakin siihen facebookin erityisherkät-ryhmään, ja ovat kaikki mielestäni enemmän tai vähemmän epävakaita/ohutnahkaisen narsistisia persoonallisuuksia. Itselleni tämä termi siis tuo mieleen ihmiset, jotka selittelevät itselleen epävakaata, manipuloivaa ja riitaisaa käytöstään "erityisherkkyydellä". Koska tunteet ovat vain niin suuret. Olen itse ahdistushäiriöinen ja pidän itseäni herkkänä, teini-iässä olin aika epätasapainoinenkin. Silti olen katsellut noiden tyyppien menoa päätäni pudistellen. Suurimpana ongelmana tuntuu olevan itselle ja ympäristölle valehtelu, sympatian kerjääminen tyhmyyksien jälkeen ja uhriutuminen.

Kaipa tosin on vähän erilaisiakin erityisherkkiä ihmisiä olemassa, tarkoitus ei ole leimata kaikkia.

Samanlaisia havaintoja. Läheisissä sukulaisissa on eräs "erityisherkkä", joka myös julkisesti kuuluttaa erityisherkkyyttään. Mielestäni hän on ennemminkin persoonallisuushäiriöinen, kenties epävakaa tai jopa narsistinen. 

Tämähän ei tietystikään tarkoita ettei mitään erityisherkkyyttä olekaan tai että kaikki erityisherkät ovat feikkaajia. Mutta uskon, että aika suuri osa näistä kovaan ääneen oman herkkyyden korostajista ja kenties hieman hankalista luonteista ovat kyllä kaikkea muuta kuin erityisherkkiä.

Tämä on taas sarjaa "jos on iso nenä, on juutalainen". Kannattaisiko miettiä sitä, saako erityisherkkyydestä johtuva stressi aikaan myös persoonaan liittyviä muutoksia? Persoonan muutos kun ei aiheuta erityisherkkyyttä. Mahtaakohan AV:n väki edes tajuta tällaista mahdollisuutta?

Ilmeisesti syytät muita yleistämisestä, kun viestissäsi teet sitä aika pahasti itse.

En syytä. Kannattaa kuitenkin yrittää tajuta mikä on todellinen alkusyy. Mikäli ihminen oirehtii, on oire täysin validi vaikka syytä oireiluun ei löytysikään. On todella idioottimaista väittää oireilua tahalliseksi, ellei se todella sellaista ole. Persoonallisuushäiriö esimerkkinä, saati narsismi tai jokun muu idiotismi, jota AV:n palstailijat tuntuu liittävän vähän kaikkeen.

Toisaalta, eihän se ihme ole nähdä joka paikassa persoonallisuushäiriöinen, koska tällä palstalla todennäköisesti suurin osa on liitoissaan epäonnistuneita, joiden miehet ovat tietenkin narsisteja ja persoonallisuushäiriöisiä kirjoittajan mielestä. Silloin niitä alkaa nähdä ihan kaikkialla, vaikkei oikeasti olisikaan :)

Se ilmiö, että on erityisen herkkä, on varmasti ollut aina olemassa. Nyt sille on vaan haluttu antaa nimi. Ilmiöiden nimeämisessä on se käytännöllinen etu, että voi yhdellä sanalla välittää suuren määrän informaatiota. Sillä säästää aikaa ja energiaa.

Herkkyys tarkoittaa reaktiivisuutta; jos reaktiivisuuden aste on korkea, ärsyke aiheuttaa poikkeuksellisen nopean ja / tai voimakkaan reaktion.

Ymmärrän sen niin, että erityisherkkyys voi ilmetä fyysisinä tuntemuksina, esim. kirkas valo, kovat äänet, hälinä, lämpötilanvaihtelut yms. aiheuttavat poikkeuksellisen voimakkaita "oireita". Ja että se voi ilmetä emotionaalisesti ja psyykkisesti, esim. jos toinen ihminen haastaa riitaa, niin erityisherkkä saattaa tuntea sen seurauksena ahdistusta tai jopa pelkoa ja käydä tilannetta läpi pitkän aikaa sen jälkeen.

Sana kirjoitti:

Se ilmiö, että on erityisen herkkä, on varmasti ollut aina olemassa. Nyt sille on vaan haluttu antaa nimi. Ilmiöiden nimeämisessä on se käytännöllinen etu, että voi yhdellä sanalla välittää suuren määrän informaatiota. Sillä säästää aikaa ja energiaa.

Herkkyys tarkoittaa reaktiivisuutta; jos reaktiivisuuden aste on korkea, ärsyke aiheuttaa poikkeuksellisen nopean ja / tai voimakkaan reaktion.

Ymmärrän sen niin, että erityisherkkyys voi ilmetä fyysisinä tuntemuksina, esim. kirkas valo, kovat äänet, hälinä, lämpötilanvaihtelut yms. aiheuttavat poikkeuksellisen voimakkaita "oireita". Ja että se voi ilmetä emotionaalisesti ja psyykkisesti, esim. jos toinen ihminen haastaa riitaa, niin erityisherkkä saattaa tuntea sen seurauksena ahdistusta tai jopa pelkoa ja käydä tilannetta läpi pitkän aikaa sen jälkeen.

Onhan ihmisiä ollut aina herkempiä, mutta jos vertaat tämän hetken ihmisen kudosnäytettä 100v sitten kuolleen ihmisen kudosnäytteeseen, voit todeta nykyihmisessä olevan erittäin paljon enemmän kaikenlaista myrkkyä, jotka sotkevat niin hormonaalista tasapainoa kuin hermostollista tasapainoa. Lisänä on myös kaikenmaailman WiFi:t ja muut asiat, jotka valitettavasti nekin voivat sotkea asioita, vaikka dna-vaurioita ne eivät saa aikaan. Esimerkiksi veri-aivoesteen toimintaa tutkitaan tällä hetkellä todella paljon kännykkäsäteilyn (SAR arvojen vuoksi) suhteen. Periaatteessa jos on vuotava suoli ja sen lisäksi veri-aivoeste päästää aivoihin bakteereita ja muuta sinne kuulumatonta, ei ole kovinkaan ihme, että erilaiset aivoperäiset ongelmat lisääntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkä on muka hyväksyttävä selitys kaikelle sille, että ahdistuu kaikesta. Ihan huuhaata. Kyseessä on ihminen, joka ei jaksa normaaliasioita elämässä ja selittää sitä erityisherkkyydellä.

No tämä on ihan totta. Sitä vain tässä toivoo, että ei ole hullu tai epänormaali, vaan vain erityisherkkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajattelin että erityisherkkä on joku joka asiasta kitisevä itkupilli kunnen näin aihetta käsittelevän dokumentin. Erityisherkkä on mielestäni vähän huono suomenkielinen sana, sillä siinä on tosi jotenkin negatiivinen kaiku. En koskaan kehtaisi sanoa ääneen että olen erityisherkkä, aistiyliherkkyys on kuvaavampi vaikka en sitäkään mainosta. Se tarkoittaa sitä, että hermostoni on herkempi aistien tuottamille ärsykkeille, ja tämä on ihan oikea ja todennettavissa oleva asia, ei mitään huuhaata. Noin neljäsosa ihmisistä on aistiyliherkkiä.

Siitä on ollut luolamiesaikoina valtava hyöty laumassa, että osa aistiin vahvemmin esimerkiksi tulevan uhan ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin (katkennut oksa tms) ja aistii helpommin sään ja vaikka lauman ilmapiirin ja valtadynamiika muutokset. Aistiyliherkkien heikkous taas ryhmässä on nopeat päätökset ja agressiivinen toiminta, jossa taas toiset ovat olleet vahvoilla ja näin ihmiset toimivat parhaiten yhteistyössä.

Aistiyliherkkyteen liittyy vahvempien aistiärsykkeiden takia usein kyky nauttia vahvasti taiteista, huomata asioiden eri puolet, herkkyys muiden ihmisten tunteita kohtaan, nopea väsyminen esimerkiksi melun tai kirkkaiden valojen takia, erilaiset herkistymiset esim. kemikaaleille, allergiat ja ihottumat.

Mun on hyvin vaikea ymmärtää erityisherkkyydessä juurikin sitä mitrn aistiyliherkkyys ja herkkyys toisten tunteille liittyy muka yhteen. Aistiyliherkkyys johtuu hermostosta ja on ihan oikea asia. Mutta se käsittää vain aistit kuten näön ja kuulon. Miten se kuinka herkästi näet ja kuulet voi vaikuttaa siihen että olet hyvä lukemaan muiden ihmisten tunteita?

Jos taas katsoonoita erityisherkkyys testejä, ovat ne vähintääkin epäilyttäviä. Kysymykset kun ovat joko sellaisia johon kaikki voi vastata kyllä "liikutun musiikista tai taiteesta" tai sellaisia johon omat ennakkoluulot vaikuttaa "olen herkempi kofeiinin vaikutuksille kuin muut". Jos pitää itseään erityisen herkkänä, tosennäköisesti myös pitää itseään herkkänä kofeiinille. Se on kuitenkin töysin eri asia kuin olla oikeasti herkkä kofeiinille. Sitähän pitäisi tieteellisesti tutkia.

Itse olen oman lapsen tilanteen vuoksi joutunut tutustumaan asiaan, ja olen samaa mieltä noista Elaine Aronin laatimista "testeistä". Lisäksi itseäni on mietityttänyt miten sensorisen integraation häiriö vertautuu tähän "erityisherkkyyteen". Omalla lapsella on aistiyliherkkyyksiä ja aistihakuisuutta. Tasapainoaistissa on jonkin verran havaittavissa ongelmaa (toimintaterapeutin arvio), mutta motorisia taitoja on paljon, joilla kompensoi, joten asiaan perehtymätön ei näe motoriikassa mitään kömpelyyttä. Mitään oppimisvaikeuksia ei ole, eikä kyse ole mistään ADHD:stä tms. Kun luin Aronin kirjan eka kerran, niin lapseni käyttäytyminen ja olemus täsmää täysin hänen kuvailemansa erityisherkkään, joka on ulospäinsuuntautunut ja aistimushakuinen. (Erityisherkkä ei siis aina ole introventti ja vetäytyvä!) Uskon että jotain perää tässä erityisherkkyys-määritelmässä on, mutta aivan vakuuttunut en ole niistä testeistä. Testit vaikuttavat hyvin amerikkalaisen ympäripyöreiltä. Oma lapseni huomaa hyvin helposti toisten tunnetilat, jollei ole ylivirittynyt, jolloin kaikki energia menee siihen omaan täpinöintiin. Toisten tunnetilojen huomioiminen ilmenee siten että esim. huomaa herkästi jos aikuinen on allapäin tai jännittynyt, vaikka tämä yrittäisi olla lapsen nähden iloinen tai neutraali. Myös jos näkee jonkun pätkän jostain elokuvasta, saattaa kysyä miksi tuo täti on surullinen, vaikka näyttelijä ei mitenkään itkisi tai muuten ilmaisisi surumielisyyttä ilmeisellä tavalla. Itse olen ajatellut että koska lapsi havannoi ympäristöä hyvin tarkasti, on pienestä asti huomannut aina kaikki pienimmätkin yksityiskohdat, niin hän havannoi myös ihmisten mikroilmeet. Kyse ei siis olisi mistään mystisestä kyvystä, vaan yksinkertaisesti siitä, että aistijärjestelmä ei suodata pois kaikkea sitä turhaa tietoa, mitä poimivat ympäristöstä.    

Mielenterveysongelmainen

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajattelin että erityisherkkä on joku joka asiasta kitisevä itkupilli kunnen näin aihetta käsittelevän dokumentin. Erityisherkkä on mielestäni vähän huono suomenkielinen sana, sillä siinä on tosi jotenkin negatiivinen kaiku. En koskaan kehtaisi sanoa ääneen että olen erityisherkkä, aistiyliherkkyys on kuvaavampi vaikka en sitäkään mainosta. Se tarkoittaa sitä, että hermostoni on herkempi aistien tuottamille ärsykkeille, ja tämä on ihan oikea ja todennettavissa oleva asia, ei mitään huuhaata. Noin neljäsosa ihmisistä on aistiyliherkkiä.

Siitä on ollut luolamiesaikoina valtava hyöty laumassa, että osa aistiin vahvemmin esimerkiksi tulevan uhan ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin (katkennut oksa tms) ja aistii helpommin sään ja vaikka lauman ilmapiirin ja valtadynamiika muutokset. Aistiyliherkkien heikkous taas ryhmässä on nopeat päätökset ja agressiivinen toiminta, jossa taas toiset ovat olleet vahvoilla ja näin ihmiset toimivat parhaiten yhteistyössä.

Aistiyliherkkyteen liittyy vahvempien aistiärsykkeiden takia usein kyky nauttia vahvasti taiteista, huomata asioiden eri puolet, herkkyys muiden ihmisten tunteita kohtaan, nopea väsyminen esimerkiksi melun tai kirkkaiden valojen takia, erilaiset herkistymiset esim. kemikaaleille, allergiat ja ihottumat.

Olet perehtynyt asiaan huonosti. Aistiyliherkkyys ei vielä täytä erityisherkkyyden määritelmää Elaine Aronin mukaan.

Tänään erityisherkkyyteni ilmeni siten, että helteestä huolimatta pysyin sisällä. Auringossa oksettaa ja päätä alkaa särkeä, kirkas valo aiheuttaa pahaa oloa. Kenellekään en asiaa tänään toitottanut enkä herkkyyteeni vedonnut. Me erityisherkät olemme loppujen lopuksi huomaamattomia ihmisiä, minä ainakin.

Siinähän epäilette sitten... Minulle tämä on todellista eikä kyse tosiaankaan ole psyykkisistä oireiluista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla erityisherkkyys ilmenee asioiden liiallisena pohtimisena, paniikkikohtauksina epämukavissa tilanteissa sekä ulkoisten ärsykkeiden kuten kovien äänten, kirkkaiden valojen, auringon, kylmän ja kuuman sietämättömyytenä.

En kuuluta erityisherkkyyttäni, kukaan perheeni ulkopuolelta ei tiedä. Joudun kuitenkin tämän takia usein jäämään pois erilaisista kivoistakin tilanteista ja tapahtumista, mikä vaikuttaa elämänlaatuuni negatiivisesti. Esim. uimarannalle en voi mennä, sillä saan auringosta yrjömigreenin ja ihottumaa. Kylmällä ilmalla en voi ulkoilla pitkään, sillä saan särkyä ja iho-oireita. En voisi ikinä työskennellä paikassa, jossa en saa omaa rauhaa, sillä saisin rasituksesta voimakkaita henkisiä ja fyysisiä oireita.

Erityisherkkyyteen kuuluu siis sekä aistiyliherkkyyttä että tunne-elämän yliherkkyyttä.

Juuri tämän vuoksi tällaiset "erityisherkkyysdiagnoosit" ovat todella vaarallisia, todennäköisesti sinäkin kiinnität huomiota jokaikiseen kehosi reaktioon, tunteeseen, olotilaan ja selität niiden johtuvan erityisherkkyydestä. Oireesi tulevat vain pahenemaan ja kasvamaan vuosien saatossa, sillä luultavasti kuvittelet kaiken päässäsi ja etsimällä etsit jotain merkkejä jostain ihme herkkyydestä.  Auringosta yrjömigreeni? Herranenaika, miten selviäisitkään jos olisit syntynyt vaikka Espanjaan? 

Kumma juttu ettei ennen ihmiset vikisseet jokaisesta ihoon nousseesta näppylästä ja korviin kantautuvasta melusta koska aikaa tällaiselle turhanpäiväiselle itsekeskeiselle pohdiskelulle ei yksinkertaisesti ollut. 

Erityisherkkyys = liikaa aikaa lumihiutaleilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla erityisherkkyys ilmenee asioiden liiallisena pohtimisena, paniikkikohtauksina epämukavissa tilanteissa sekä ulkoisten ärsykkeiden kuten kovien äänten, kirkkaiden valojen, auringon, kylmän ja kuuman sietämättömyytenä.

En kuuluta erityisherkkyyttäni, kukaan perheeni ulkopuolelta ei tiedä. Joudun kuitenkin tämän takia usein jäämään pois erilaisista kivoistakin tilanteista ja tapahtumista, mikä vaikuttaa elämänlaatuuni negatiivisesti. Esim. uimarannalle en voi mennä, sillä saan auringosta yrjömigreenin ja ihottumaa. Kylmällä ilmalla en voi ulkoilla pitkään, sillä saan särkyä ja iho-oireita. En voisi ikinä työskennellä paikassa, jossa en saa omaa rauhaa, sillä saisin rasituksesta voimakkaita henkisiä ja fyysisiä oireita.

Erityisherkkyyteen kuuluu siis sekä aistiyliherkkyyttä että tunne-elämän yliherkkyyttä.

Juuri tämän vuoksi tällaiset "erityisherkkyysdiagnoosit" ovat todella vaarallisia, todennäköisesti sinäkin kiinnität huomiota jokaikiseen kehosi reaktioon, tunteeseen, olotilaan ja selität niiden johtuvan erityisherkkyydestä. Oireesi tulevat vain pahenemaan ja kasvamaan vuosien saatossa, sillä luultavasti kuvittelet kaiken päässäsi ja etsimällä etsit jotain merkkejä jostain ihme herkkyydestä.  Auringosta yrjömigreeni? Herranenaika, miten selviäisitkään jos olisit syntynyt vaikka Espanjaan? 

Kumma juttu ettei ennen ihmiset vikisseet jokaisesta ihoon nousseesta näppylästä ja korviin kantautuvasta melusta koska aikaa tällaiselle turhanpäiväiselle itsekeskeiselle pohdiskelulle ei yksinkertaisesti ollut. 

Erityisherkkyys = liikaa aikaa lumihiutaleilla.

Ja juuri tällaisten kommenttien vuoksi pelkään lapseni elämän tulevan olemaan vaikeaa. Miksi on niin vaikea yrittää ymmärtää sitä erilaista tyyppiä? Olen kyllä huomannut että termiä erityisherkkä käyttää moni väärinkin, mutta sillä ei olisi väliä, jos ihmiset antaisivat jokaisen olla sellaisia kuin ovat. Oikea erityisherkkyys ei todellakaan ole mitään erikoisuuden tavoittelua. Toivoisin sydämeni pohjasta että voisimme lapseni kanssa tehdä spontaaneja retkiä leikki- tai huvipuistoihin ja kesätapahtumiin. Ettei tarvitsisi aina tarkkaan suunnitella miten toimisimme, ettei lapsi ylivirity ihmisvilinässä. Antaisin mitä vain ettei lapsella olisi hankala olla koulussa (ylivirittyy välitunneilla ja siirtymätilanteissa kun on paljon lapsia ja melua). Rakastan lasta sellaisena kuin hän on, toivoisin hänelle vain hieman helpompaa elämänpolkua, sillä ihmiset eivät ymmärrä erilaisuutta ja yleensä hyökkäävät tai vähintäänkin halveksivat vähänkin normaalista poikkeavaa. t.73 

Vierailija kirjoitti:

Oma päiväkoti-ikäinen leimattiin erityisherkäksi, koska halusi itse pukea päälleen ja laittoin vaatteet aina tietyllä tavalla. Jokin paita myös kutitti. Jos päiväkodissa oli kovaa meteliä, saattoi joskus laittaa kädet korville. Häiriintyi myös jos porukka oli tiiviissä jonossa alkoi lapsi helposti tönimään tilaa itselleen, tai jos paljon porukkaa samaan aikaan pukeutumassa, jäi haaveilemaan ja juttelemaan, eikä pukenut. Jos kaverin kanssa tuli riitaa, saattoi herkästi tönäistä. Ei myös ikinä palele, vaan menee ennemminkin aina hiki päässä.

Lapsi lähetettiin tutkimuksiin ja hän sai toimintaterapiaa "vaivaansa". Myös tuen tarvetta esikoulussa harkittiin.

Nyt on syksyllä kouluun menevä ja kaikki on mennyt oikein hyvin. Erityistä tukea ei olla tarvittu. Mielestäni lapsi oli ihan tavallinen, mutta hyvä tietenkin että näihin tartutaan herkästi. Tukea saatiin tosi hyvin. Toivottavasti ei jäänyt joltakin uupumaan, jolla todellista tarvetta...

Ohhoh, kuulostaa ihan meidän pojalta. Ei tykkää kovista äänistä, vaatteet pitää olla suorassa päällä, 1/4 teelusikallinen hiekkaa pitää ottaa heti kengästä pois, jää usein "toljottamaan" muita ja unohtuu oma pukeminen/syöminen/leikkiminen. Ahdistuu, kun joku tunkee liian iholle.

"Ennen" elämänmeno oli rauhallisempaa ja otsonikerros paksumpi. Kaupassa ei soinut jytä ja ihmisiä ei pommitettu tiedolla. Maailma on muuttunut, Eskoseni. Ole onnellinen, että omat aivosi ja elimistösi ovat sopeutuneet muutoksiin hyvin. Jokin kuitenkin kaihertaa sinuakin kun pitää erilaisia ihmisiä nimitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän muutamia ihmisiä jotka kuuluvat ainakin siihen facebookin erityisherkät-ryhmään, ja ovat kaikki mielestäni enemmän tai vähemmän epävakaita/ohutnahkaisen narsistisia persoonallisuuksia. Itselleni tämä termi siis tuo mieleen ihmiset, jotka selittelevät itselleen epävakaata, manipuloivaa ja riitaisaa käytöstään "erityisherkkyydellä". Koska tunteet ovat vain niin suuret. Olen itse ahdistushäiriöinen ja pidän itseäni herkkänä, teini-iässä olin aika epätasapainoinenkin. Silti olen katsellut noiden tyyppien menoa päätäni pudistellen. Suurimpana ongelmana tuntuu olevan itselle ja ympäristölle valehtelu, sympatian kerjääminen tyhmyyksien jälkeen ja uhriutuminen.

Kaipa tosin on vähän erilaisiakin erityisherkkiä ihmisiä olemassa, tarkoitus ei ole leimata kaikkia.

Samanlaisia havaintoja. Läheisissä sukulaisissa on eräs "erityisherkkä", joka myös julkisesti kuuluttaa erityisherkkyyttään. Mielestäni hän on ennemminkin persoonallisuushäiriöinen, kenties epävakaa tai jopa narsistinen. 

Tämähän ei tietystikään tarkoita ettei mitään erityisherkkyyttä olekaan tai että kaikki erityisherkät ovat feikkaajia. Mutta uskon, että aika suuri osa näistä kovaan ääneen oman herkkyyden korostajista ja kenties hieman hankalista luonteista ovat kyllä kaikkea muuta kuin erityisherkkiä.

Tämä on taas sarjaa "jos on iso nenä, on juutalainen". Kannattaisiko miettiä sitä, saako erityisherkkyydestä johtuva stressi aikaan myös persoonaan liittyviä muutoksia? Persoonan muutos kun ei aiheuta erityisherkkyyttä. Mahtaakohan AV:n väki edes tajuta tällaista mahdollisuutta?

Ilmeisesti syytät muita yleistämisestä, kun viestissäsi teet sitä aika pahasti itse.

En syytä. Kannattaa kuitenkin yrittää tajuta mikä on todellinen alkusyy. Mikäli ihminen oirehtii, on oire täysin validi vaikka syytä oireiluun ei löytysikään. On todella idioottimaista väittää oireilua tahalliseksi, ellei se todella sellaista ole. Persoonallisuushäiriö esimerkkinä, saati narsismi tai jokun muu idiotismi, jota AV:n palstailijat tuntuu liittävän vähän kaikkeen.

Toisaalta, eihän se ihme ole nähdä joka paikassa persoonallisuushäiriöinen, koska tällä palstalla todennäköisesti suurin osa on liitoissaan epäonnistuneita, joiden miehet ovat tietenkin narsisteja ja persoonallisuushäiriöisiä kirjoittajan mielestä. Silloin niitä alkaa nähdä ihan kaikkialla, vaikkei oikeasti olisikaan :)

Todella sekava viesti.