Olo on tuskainen: sekä minä että aviomieheni olemme taloudellisia ihmisiä, mutta 22-vuotias tyttäremme on tuhlaaja!

No, itsepä päätyy. Ehkä siitä vihdoin oppii. Tai sitten ei, ei kaikki opi vaikka millaisen koulun kävisivät.

Älkää vain sitä virhettä tehkö, että alatte velkoja hänen puolestaan maksamaan.

Ehkä olette olleet liian satoja ja lapsen käytös heilahtaa sitten 'toiseen laitaan'?

Epäilen että teillä on mennyt taloudellisuus köyhäilyn puolelle ja siitä syystä hän nyt epätoivoisesti haalii kaikkea itselleen koska on kokenut puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olette olleet liian satoja ja lapsen käytös heilahtaa sitten 'toiseen laitaan'?

Kirjoitusvirhe, tietenkin... Liian saitoja

Sitä on.

The prodigal daughter.

Vierailija kirjoitti:

The prodigal daughter.

Kuulostaa muuten aika raflaavalta englanniksi. 

Vierailija kirjoitti:

No, itsepä päätyy. Ehkä siitä vihdoin oppii. Tai sitten ei, ei kaikki opi vaikka millaisen koulun kävisivät.

Älkää vain sitä virhettä tehkö, että alatte velkoja hänen puolestaan maksamaan.

Jotkut oppivat vain vaikeamman kautta ajattelemaan asioita järkevästi. Niin kuin tässä edellä kirjoittaa ETTE ala maksamaan velkoja hänen puolesta ja ette myöskään mene takamaan mitään. Vanha sanonta: "kun takaat niin maksat" pitää turhan hyvin paikkansa.

Tyttelille on oltava kovana, ei se muuten opi. Kun kerran itse sössii raha-asiansa, niin antakaa olla. Kyse on kuitenkin jo täysi-ikäisestä naisesta. Niin makaa kuin petaa.

Materialisti.

Ikävä kyllä monet oppii vain omista virheistään. Se oppi pitää nyt ottaa joten älkää ainakaan maksako hänen laskujaan jos asuu omillaan. Jonkun ulkopuolisen pitää se pysäyttää eli todennäköisesti ulosoton tai vuokranantajan. Onko virhe se että olette aina auttaneet kun rahat on loppu? Kannattaa lopettaa se heti eikä kertaakaan saa antaa periksi vaikka kuinka uhkailee tai kiukuttelee.

Mihin tuhlaa? Jos tuhlaa kulutushyödykkeisiin, kävisin keskustelua ympäristönäkökulmasta. Jos taas tuhlaa aineettomaan hyvään oloon, niin en näkisi pahana vaan panostuksena omaan elämään ja hyvinvointiin.

Luultavasti te vanhemmat olette olleet pihejä paskoja, nyt kun tytöllä on omaa rahaa hän ei enää halua elää samaan malliin. Ja sitä paitsi nuorena harvemmalla jää sen ihmeempiä summia säästöön, kaikki menee mitä tulee. Luultavasti sinua vaan pännii kun et voi enää kontrolloida tyttäresi elämää ja rahankäyttöä.

On teillä kitupiikeillä ongelma.

Vaihdetaan, saatte multa päihteitä käyttävän, rikollisuuten taipuvan, mt ongelmaisen nuoren miehen.

Miehelläni ja minulla ei ole näitä haasteita. Miten on mahdollista että pojastamme tuli tällänen?

Vaihdetaanko?

Meillä vanhemilla olo on todellakin tuskainen. Ja poikamme päätyy todennäkösesti joko vankilaan, tai arkkuun.

Semmoista se on. Lapsista voi tulla mitä vaan, tuhannella tavalla erilaisia kuin vanhemmistaan. Ehkä olisitte voineet tehdä jotain eri tavalla, ehkä ei. Mutta antaa aikuisen ihmisen itse opetella. Usein nuori aikuinen "villiintyy" päästessään itse päättämään asioistaan ja rakentamaan omaa elämäänsä. Joku mättää paljon herkkuja, joku jättää siivoamatta, joku tuhlailee yms. Mutta se menee kyllä ohi, kun suurin hohto haihtuu.

Vanhemmuudessa ehkä vaikeinta on lopulta päästää irti ja lapset lentoon omille siivilleen. Totta kai sitä huolehtii ja on huolissaan, ja joissakin asioissa on hyvä auttaakin, vaikka lapset olisivat kuinka vanhoja. Mutta suurimmaksi osaksi pitäisi antaa aikuisten lasten huolehtia itsestään ja luottaa, että he pärjäävät. Tämä luottamus on hyvä myös ilmaista heille itselleen.

Eikä ole tarkoituskaan, että lapset toimivat aina samoin kuin vanhempansa.

Vaihtakaa puhelinnumeronne ja kotinne ulko-oven lukot. Persona non grata -tytär.

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se on. Lapsista voi tulla mitä vaan, tuhannella tavalla erilaisia kuin vanhemmistaan. Ehkä olisitte voineet tehdä jotain eri tavalla, ehkä ei. Mutta antaa aikuisen ihmisen itse opetella. Usein nuori aikuinen "villiintyy" päästessään itse päättämään asioistaan ja rakentamaan omaa elämäänsä. Joku mättää paljon herkkuja, joku jättää siivoamatta, joku tuhlailee yms. Mutta se menee kyllä ohi, kun suurin hohto haihtuu.

Vanhemmuudessa ehkä vaikeinta on lopulta päästää irti ja lapset lentoon omille siivilleen. Totta kai sitä huolehtii ja on huolissaan, ja joissakin asioissa on hyvä auttaakin, vaikka lapset olisivat kuinka vanhoja. Mutta suurimmaksi osaksi pitäisi antaa aikuisten lasten huolehtia itsestään ja luottaa, että he pärjäävät. Tämä luottamus on hyvä myös ilmaista heille itselleen.

Eikä ole tarkoituskaan, että lapset toimivat aina samoin kuin vanhempansa.

Kehutaan häntä. Hyvä tytär, osaat ostaa juttuja. Jatka samaan malliin!

Ota rauhassa. Aika moni nuori on tuollainen, eikä useimmat mihinkään velkavankeuteen koskaan joudu. Itse olen vielä viisikymppisenäkin sellainen etten ole ikinä mitään säästellyt, kaikki pannaan haisemaan mitä tulee, mutta ei ole koskaan ollut mitään talousvaikeuksia, koska käytän vain sitä mitä tienaan, en velaksi elä. 

Paljon on siis rahaa huoletta käyttäviä nuoria, mutta useimmat ei kuitenkaan joudu isoihin ongelmiin. Jos muutaman kerran tulee joku muistutuslasku tai perintätoimiston kirje, niin useimmat jo siitä oppii että ei pidä käyttää rahaa jota ei oikeasti ole varaa käyttää, ja välttää siten isommat ongelmat kuten ulosotot tai luottotietojen menot. 

Rahan käyttöä muuten oppii vain käyttämällä rahaa. Sitä ei opita nuukailulla ja kitumisella. Tyttärenne kuulostaa perinteiselle köyhälle joka tuhlaa heti kaiken jos saa isomman määrän rahaa, koska hänellä on kulutusvajetta joka on kertynyt rahattomuuden aikana. Hänellä ei myöskään ole kokemusta rahan omistamisesta ja sen käytön suunnittelusta, koska hänelle ei ole annettu mahdollisuutta siihen

En mäkään nuorena mitään säästänyt vaan kaikki meni mitä tuli eikä piisannut. Sit yli kolmekymppisenä alkoi tulee sellanen fiilis et jaa pitäiskö sitä jotain säästääkin