Lue keskustelun säännöt.
Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Minä voin aloittaa. Voiko hierojalle mennä ilman lihasjumeja ihan vaan nautiskelemaan? Mitä hierojat ajattelvat pehmeälihaksisista hierottavistaan? "V...u mitä tääkin tuli mun aikaani tuhlaamaan"? Ja juu, tätä oon miettinyt jo vuosia.
Kommentit (18521)
Vierailija kirjoitti:
Miten Kekkonen pystyi olemaan niin kauan aikaa Suomen presidenttinä?
1) Presidentin virkakausia ei ollut perustuslaissa rajoitettu kahteen, kuten nykyään.
2) Kekkonen pelasi korttinsa oikein: aloittaessaan presidenttinä hän oli erittäin kiistelty ja suuren osan kansasta jopa vihaama hahmo, mutta lopettaessaan hän oli puoluerajat ja oikeisto-vasemmisto-jakolinjan ylittävä koko kansan presidentti. Ehkä tärkein tekijä oli, että hän sai tuon aikakauden ehdottomasta valtapuolueesta SDP:stä ajan myötä muokattua erään vankimmista tukijoistaan, vaikka oli alun perin noussut presidentiksi voittamalla SDP:n ehdokkaan Fagerholmin vain yhdellä valitsijamiesäänellä.
3) Kekkosen aika oli hyvinvoinnin kannalta hyvää aikaa Suomelle. Hänen ollessaan presidenttinä Suomen inflaatiokorjattu bruttokansantuote henkeä kohti noin 2½-kertaistui. Suomi muuttui köyhästä lähes kehitysmaasta erääksi maailman rikkaimmista teollisuusmaista. Tyytymättömyyteen ei ollut aihetta, ja jopa ajoittaisina talouden lamakausina elintason jatkuvan nousun kokemus pysyi yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko 1970-luvun kerrostaloissa sähköjohdot laitettu jonkinlaisten putkien sisään?
On. Mutta putken läpikin voi porata tai naulata.
Putketon asennus voi joissain tilanteissa olla parempi kuin putkellinen, sillä oikein asennettuna johto voi siirtyä naulan, ruuvin tai poran tieltä, toisin kuin jäykkä putki. Ainakin teoriassa.
Kiitos vastauksista.
Myönnän olevani ahdistunut ja hysteerinen. Kun olen kovan stressin alaisena, alan pelätä onnettomuuksia ja tulipaloja. Hoitokontakti minulla on jo, mutta pitäisikö ottaa yhteyttä myös sähköalan ammattilaiseen?
Tuskinpa kannattaa, rahat siinä vain menee.
Lähes sata varmasti kaikki on kunnossa. Ja kun ilmeisesti asut kerrostalossa jossa on betoniseinät, niin valun sisässä kulkevissa putkissa tulipalon mahdollisuus on erittäin pieni, käytännössä nolla. Jos johtoon olisit osunut, niin kyllä olisi tullut jo ilmi, lauenneen varokkeen tai iskun muodossa.
Ihan turhaan panikoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko 1970-luvun kerrostaloissa sähköjohdot laitettu jonkinlaisten putkien sisään?
On. Mutta putken läpikin voi porata tai naulata.
Putketon asennus voi joissain tilanteissa olla parempi kuin putkellinen, sillä oikein asennettuna johto voi siirtyä naulan, ruuvin tai poran tieltä, toisin kuin jäykkä putki. Ainakin teoriassa.
Kiitos vastauksista.
Myönnän olevani ahdistunut ja hysteerinen. Kun olen kovan stressin alaisena, alan pelätä onnettomuuksia ja tulipaloja. Hoitokontakti minulla on jo, mutta pitäisikö ottaa yhteyttä myös sähköalan ammattilaiseen?
Tuskinpa kannattaa, rahat siinä vain menee.
Lähes sata varmasti kaikki on kunnossa. Ja kun ilmeisesti asut kerrostalossa jossa on betoniseinät, niin valun sisässä kulkevissa putkissa tulipalon mahdollisuus on erittäin pieni, käytännössä nolla. Jos johtoon olisit osunut, niin kyllä olisi tullut jo ilmi, lauenneen varokkeen tai iskun muodossa.
Ihan turhaan panikoit.
Joskus kyllä paloi sulake, mutta käytin silloin useaa laitetta yhtä aikaa, eli jonkinlainen ylikuormitus oli kyseessä. Sen jälkeen ei ole posahtanut.
Suurkiitos vastauksista. Toivottavasti pystyn itse joskus auttamaan muita ihmisiä samalla tavalla. Hyvää syksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljen välillä erään tallin ohi. Sen tallin hevosia on kauempanakin olevalla laitumella. Näin ehkä hevosia ei tarkasteta niin usein tms ja ovat ilmeisesti yötäkin siellä. Nyt vaan, kun tervehdin hevosia niin huomasin yhdellä hevosella olevan ilmeisesti hoitoa vaativaa juttua. Tarkemmin en viitsi mainita, mutta poikkesi siis normaalista se asia ja näkyi selvästi, ettei kaikki ole hyvin. Kyseessä siis yksittäinen vamma. En siis kuvittele omiani vaan jos vertaa terveeseen niin tuossa näkyviä muutoksia. Pitäisi nopeasti saada tarkastukseen ja hoitoon. Ei haittaa hevosen henkeä yms, mutta jatkuessaan on pahaa jälkeä tekevä
Kuitenkaan en tunne tallin pitäjiä, eikä talli ole mikään ihan "yleinen" talli mihin voi niin vaan mennä. Mietinkin miten voisin ystävällisesti ja helposti tiedottaa asiasta, kun se jäi vaivaamaan. Uskon, etteivät välttämättä ole huomanneet asiaa. Jotenkin mietin onko oikein sanoa asiaa suoraan ja pelkään, että katsovat kuinka olen "kytännyt" heidän hevosiaan. Pelottaa vaan jos tilanne pysyy samana ja he eivät huomaa sitä asiaa tai kaikki jopa pahenee. Pieni paikkakunta on vaan vähän sellainen, ettei saisi puuttua muiden juttuihin. Mietin olisiko esim kirje postilaatikkoon hyvä asia ja voisin selostaa tilanteen ja mistä hevosesta kyse. Sen onneksi tunnistaa helposti. Järki sanoo, ettei asiassa ole mitään suututtavaa heillä, mutta toisaalta olen monesti nähnyt kaikenlaista. Se saa epäröimään. Kuitenkin mietin jos aikaa kuluu ja kohta on myöhäistä. Miten te toimisitte.
Voisit todella laittaa heille ystävällisen kirjeen, jossa kerrot olevasi hevosfani ja huomasit yhdellä hevosella ongelman ja koska et tiedä ovatko he tallilla ehtineet sitä nähdä, niin varmistat että asia tulee heidän tietoonsa.
Laita kirjeen loppuun vain jokin nimimerkki tyyliin "Hevosten Ystävä" tms.
En usko että suuttuvat, ja jos suuttuvat, niin eiväthän he tiedä kuka olet. Lisäksi jos suuttuvat, se tuntuisi oudolta, koska luulisi että hevosten hyvinvointi on heille tärkeää.
Seuraisin sitten itse vaivihkaa saako hevonen hoitoa vai ei. Jos tilanne ei näytä paranevan, sitten voit tehdä nimettömän eläinsuojeluilmoituksen.
Kiitos viestistä. Tämä on vähän vaikea tilanne. Mietin itsekin vielä jälkeenpäin toisaalta, että enhän minä tiedä hevosesta tarkemmin. Sen verran tein tutkimusta (heillä nettisivut), että ilmeisesti vanhempi hevonen kyseessä. Näin tuo huomaamani seikka voisi mennä myös vanhuuden piikkiin. Toisaalta epäilen itse muuta. Olen hevosten kanssa kyllä toiminut aiemmin ja tiedän jonkin verran asioista. Silti enhän minä voi sitäkään tietää onko tuo jokin vanha vamma. Epäilen silti, ettei ole.
Se asia pelottaa, että jotenkin tietävät kuka olen. Kuljen ohi nykyisin melko usein ja täällä hiljaista. Uudet tyypit jäävät mieleen. Sitten olisi vähän ikävää kulkea siitä enää jos arvasivat minun olleen kyseessä. Moni tietysti ihmettelee mitä pelkään, mutta voisi sanoa että elämä on opettanut olemaan varovainen. Ihmisten toiminta ja kohtelu muita kohtaan on välillä mitä sattuu. Näin ehkä eri taustalla uskaltaisin rohkeammin puuttua kaikkeen. Heillä muuten asiat varmasti hyvin. Tilaa on ja hienot puitteet. Näin uskon, että tuo yksittäinen melko huomaamatonkin asia on vaan jäänyt huomaamatta. Varsinkin jos on monen hevosta laitumella. Minun täytyy vielä kerran käydä katsomassa asiaa ja toivoa, että hevonen tulee lähellä. Kaukaa ei voi nähdä onko tilanne muuttunut. Samoin toivon, että laidunkausi yms heillä loppuu niin varmasti huomaisivat tuon epäkohdan nopeasti jos hevonen olisi tallissa ja lähempänä heitä katseiden alla. Tietysti asiaan pitäisi sitten yrittää puuttua jos mikään ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi moni nainen pitää miespoliiseja niin erikoisen ihanina ihmisinä ja heidän vaimojaan kadehdittavina ja kuvitellaan että vaimo jaksaa ikuisesti kaikkia käsirautavitsejä?
Olen 20 vuotta poliisin kanssa ollut naimisissa ja meillä käy miehen työkavereita, mutta ihan samanlaisia ihmisiä ne on kuin muutkin. Risaisia verkkareita ja välillä ärsyttäviä luonteita. Eikä se vaimon osa muutenkaan mitenkään erikoinen ole. Puolisolla helvetin pitkät työvuorot, raskas työ ja vapailla ja lomillakin voi tulla käsky töihin. Puhumattakaan siitä ettei koskaan tiedä pääseekö mies töistä silloin kun vuorolistassa lukee.
Ja niitä vitsejä en vaan enää jaksa.En ole koskaan kuullut että "moni nainen pitäisi miespoliiseja erikoisen ihanina" etenkään Suomessa saati että kadehtisi heidän puolisoitaan.
Suomessa on vallanpitäjillä käytännössä taloudellinen väkivalta.
Käytäntö on tehokas ja vie onnellisen kansan häviöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun varvas näyttää siltä kuin siinä olisi sieni, mutta tutkimuksen mukaan ei ole. Lääkäri jätti asian sikseen, sanoi vain, että toisille noita tulee syystä tai toisesta. Mitäs mun nyt pitäisi tehdä vai elänkö vain tämän kanssa? Hävettää mennä mihinkään jumppaankaan, missä pitäisi olla paljasjaloin.
No ehkä se on syytä? Vaikea antaa diagnoosia näin etänä, olis se lääkärikin voinut jotain sanoa. Jalat pysyvät kivan näköisenä kun peset ja voitelet, pidät kynnet lyhyenä ja olet usein paljain jaloin tai villasukissa talvella. Sisäkengät hiostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljen välillä erään tallin ohi. Sen tallin hevosia on kauempanakin olevalla laitumella. Näin ehkä hevosia ei tarkasteta niin usein tms ja ovat ilmeisesti yötäkin siellä. Nyt vaan, kun tervehdin hevosia niin huomasin yhdellä hevosella olevan ilmeisesti hoitoa vaativaa juttua. Tarkemmin en viitsi mainita, mutta poikkesi siis normaalista se asia ja näkyi selvästi, ettei kaikki ole hyvin. Kyseessä siis yksittäinen vamma. En siis kuvittele omiani vaan jos vertaa terveeseen niin tuossa näkyviä muutoksia. Pitäisi nopeasti saada tarkastukseen ja hoitoon. Ei haittaa hevosen henkeä yms, mutta jatkuessaan on pahaa jälkeä tekevä
Kuitenkaan en tunne tallin pitäjiä, eikä talli ole mikään ihan "yleinen" talli mihin voi niin vaan mennä. Mietinkin miten voisin ystävällisesti ja helposti tiedottaa asiasta, kun se jäi vaivaamaan. Uskon, etteivät välttämättä ole huomanneet asiaa. Jotenkin mietin onko oikein sanoa asiaa suoraan ja pelkään, että katsovat kuinka olen "kytännyt" heidän hevosiaan. Pelottaa vaan jos tilanne pysyy samana ja he eivät huomaa sitä asiaa tai kaikki jopa pahenee. Pieni paikkakunta on vaan vähän sellainen, ettei saisi puuttua muiden juttuihin. Mietin olisiko esim kirje postilaatikkoon hyvä asia ja voisin selostaa tilanteen ja mistä hevosesta kyse. Sen onneksi tunnistaa helposti. Järki sanoo, ettei asiassa ole mitään suututtavaa heillä, mutta toisaalta olen monesti nähnyt kaikenlaista. Se saa epäröimään. Kuitenkin mietin jos aikaa kuluu ja kohta on myöhäistä. Miten te toimisitte.
Voisit todella laittaa heille ystävällisen kirjeen, jossa kerrot olevasi hevosfani ja huomasit yhdellä hevosella ongelman ja koska et tiedä ovatko he tallilla ehtineet sitä nähdä, niin varmistat että asia tulee heidän tietoonsa.
Laita kirjeen loppuun vain jokin nimimerkki tyyliin "Hevosten Ystävä" tms.
En usko että suuttuvat, ja jos suuttuvat, niin eiväthän he tiedä kuka olet. Lisäksi jos suuttuvat, se tuntuisi oudolta, koska luulisi että hevosten hyvinvointi on heille tärkeää.
Seuraisin sitten itse vaivihkaa saako hevonen hoitoa vai ei. Jos tilanne ei näytä paranevan, sitten voit tehdä nimettömän eläinsuojeluilmoituksen.
Kiitos viestistä. Tämä on vähän vaikea tilanne. Mietin itsekin vielä jälkeenpäin toisaalta, että enhän minä tiedä hevosesta tarkemmin. Sen verran tein tutkimusta (heillä nettisivut), että ilmeisesti vanhempi hevonen kyseessä. Näin tuo huomaamani seikka voisi mennä myös vanhuuden piikkiin. Toisaalta epäilen itse muuta. Olen hevosten kanssa kyllä toiminut aiemmin ja tiedän jonkin verran asioista. Silti enhän minä voi sitäkään tietää onko tuo jokin vanha vamma. Epäilen silti, ettei ole.
Se asia pelottaa, että jotenkin tietävät kuka olen. Kuljen ohi nykyisin melko usein ja täällä hiljaista. Uudet tyypit jäävät mieleen. Sitten olisi vähän ikävää kulkea siitä enää jos arvasivat minun olleen kyseessä. Moni tietysti ihmettelee mitä pelkään, mutta voisi sanoa että elämä on opettanut olemaan varovainen. Ihmisten toiminta ja kohtelu muita kohtaan on välillä mitä sattuu. Näin ehkä eri taustalla uskaltaisin rohkeammin puuttua kaikkeen. Heillä muuten asiat varmasti hyvin. Tilaa on ja hienot puitteet. Näin uskon, että tuo yksittäinen melko huomaamatonkin asia on vaan jäänyt huomaamatta. Varsinkin jos on monen hevosta laitumella. Minun täytyy vielä kerran käydä katsomassa asiaa ja toivoa, että hevonen tulee lähellä. Kaukaa ei voi nähdä onko tilanne muuttunut. Samoin toivon, että laidunkausi yms heillä loppuu niin varmasti huomaisivat tuon epäkohdan nopeasti jos hevonen olisi tallissa ja lähempänä heitä katseiden alla. Tietysti asiaan pitäisi sitten yrittää puuttua jos mikään ei muutu.
Kai siellä joku ihminen liikkuu joskus? Voit ihan hyvin dallata paikalle ja kehut vähän että nätti talli ja nätit hevoset, mutta onko tuolla hevosella vaiva x koska näyttää että Y. Jos niitä kiinnostaa ne menevät heti kanssasi katsomaan ja vielä kiittävät kun huomasit, ja tadaa, vastuu siirtyy heille. Sen jälkeen ei kyllä enää kannata kirjoitella nimetömiä ilmiantoja.
Jotenkin suosin kaikessa aina sitä että ihmiset puhuis kohteliaasti mutta suoraan jos joku asia häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako lomautettuna mennä hanttihommiin jos ansiosidonnaisella pärjää ihan hyvin?
Kuuluuko joistain henkilösähköautoista ulospäin piippaava ääni kun ne kääntyvät tai peruuttavat? Samantapainen kuin kuorma-autoista, mutta pehmempi.
Vai onko silloin autossa ollut joku vika tai äänen pitäisi kuulua vain auton sisäpuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko pohjalaistalon, tai sen tyylisen rakennuttaa mihin päin vaan Suomea? Ne ovat niin ihania, mutta kun elämä täällä etelä-Suomessa, maalaismaisemissa kylläkin
Yhtään vittuilematta kysyn.
Kun nuorena kuuntelemme musiikkia, se on rockia sen eri muodoissa.
Missä vaiheessa ihmiset muuttuvat tädeiksi ja setämiehiksi ja alkavat kuunnella iskelmää ja humppaa jne
Itse olen 56-vuotias ja kuuntelen mielestäni monipuolisesti musiikkia, mutta iskelmät jne ei vain mene perille. Miten niitä kukaan pystyy kuuntelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko joistain henkilösähköautoista ulospäin piippaava ääni kun ne kääntyvät tai peruuttavat? Samantapainen kuin kuorma-autoista, mutta pehmempi.
Vai onko silloin autossa ollut joku vika tai äänen pitäisi kuulua vain auton sisäpuolella?
Piippaukset on usein aika kovia ääniä, jolloin voi hyvin kuulua ulos asti. Voi olla, että joissain on ihan suunniteltu että jalankulkijakin huomaa piippauksen, mutta todennäköisesti ääni on vaan sen verran kovalla, että joskus kuuluu ulos autosta
Pearl Jam, Eagles, ACDC, Nirvana, Rollarit jne jne kirjoitti:
Yhtään vittuilematta kysyn.
Kun nuorena kuuntelemme musiikkia, se on rockia sen eri muodoissa.
Missä vaiheessa ihmiset muuttuvat tädeiksi ja setämiehiksi ja alkavat kuunnella iskelmää ja humppaa jne
Itse olen 56-vuotias ja kuuntelen mielestäni monipuolisesti musiikkia, mutta iskelmät jne ei vain mene perille. Miten niitä kukaan pystyy kuuntelemaan?
No oikeasti nuorena kuunnellaan nuorisomusiikkia. Sinulle se oli rokki, kun vanhemmat kuunteli iskelmää, vanhempien vanhemmat kuuntelivat taas virsiä, joihin verrattuna iskelmä oli menevää.
Nykynuoriso aika vähän kuuntele rokkia ja kuuntelee enemmän rappia, tämän näet vaikka spotifyn suosituimpien listalta. Iskelmää tehdään todella vähän nykyään, rokkia yhä vähenevässä määrin. Toisaalta nykyään on enemmän saatavilla erilaista musiikkia, ei tarvitse tyytyä siihen mitä sattuu radiossa soimaan.
Asiaa selittää myös se, että aika usein jäädään kuuntelemaan sitä samaa bändiä, jotka oli nuoria silloin kuin sinä olit nuori, sitten heidän musiikki pehmenee sinne iskelmämäiseen, koska musiikilliset taidot paranee, mutta nuoruus loppuu ja tulee perhearki. Esimerkkinä vaikka kotimainen apulanta, joka oli ihan punkkia, nyt siellä kevyen suomirokin ja iskelmän välimaastossa.
Surullista kyllä, rokki on nykyajan iskelmä ja nuoriso miettii sinun bändeistä ihan samalla tavalla kuin sinä siitä iskelmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljen välillä erään tallin ohi. Sen tallin hevosia on kauempanakin olevalla laitumella. Näin ehkä hevosia ei tarkasteta niin usein tms ja ovat ilmeisesti yötäkin siellä. Nyt vaan, kun tervehdin hevosia niin huomasin yhdellä hevosella olevan ilmeisesti hoitoa vaativaa juttua. Tarkemmin en viitsi mainita, mutta poikkesi siis normaalista se asia ja näkyi selvästi, ettei kaikki ole hyvin. Kyseessä siis yksittäinen vamma. En siis kuvittele omiani vaan jos vertaa terveeseen niin tuossa näkyviä muutoksia. Pitäisi nopeasti saada tarkastukseen ja hoitoon. Ei haittaa hevosen henkeä yms, mutta jatkuessaan on pahaa jälkeä tekevä
Kuitenkaan en tunne tallin pitäjiä, eikä talli ole mikään ihan "yleinen" talli mihin voi niin vaan mennä. Mietinkin miten voisin ystävällisesti ja helposti tiedottaa asiasta, kun se jäi vaivaamaan. Uskon, etteivät välttämättä ole huomanneet asiaa. Jotenkin mietin onko oikein sanoa asiaa suoraan ja pelkään, että katsovat kuinka olen "kytännyt" heidän hevosiaan. Pelottaa vaan jos tilanne pysyy samana ja he eivät huomaa sitä asiaa tai kaikki jopa pahenee. Pieni paikkakunta on vaan vähän sellainen, ettei saisi puuttua muiden juttuihin. Mietin olisiko esim kirje postilaatikkoon hyvä asia ja voisin selostaa tilanteen ja mistä hevosesta kyse. Sen onneksi tunnistaa helposti. Järki sanoo, ettei asiassa ole mitään suututtavaa heillä, mutta toisaalta olen monesti nähnyt kaikenlaista. Se saa epäröimään. Kuitenkin mietin jos aikaa kuluu ja kohta on myöhäistä. Miten te toimisitte.
Voisit todella laittaa heille ystävällisen kirjeen, jossa kerrot olevasi hevosfani ja huomasit yhdellä hevosella ongelman ja koska et tiedä ovatko he tallilla ehtineet sitä nähdä, niin varmistat että asia tulee heidän tietoonsa.
Laita kirjeen loppuun vain jokin nimimerkki tyyliin "Hevosten Ystävä" tms.
En usko että suuttuvat, ja jos suuttuvat, niin eiväthän he tiedä kuka olet. Lisäksi jos suuttuvat, se tuntuisi oudolta, koska luulisi että hevosten hyvinvointi on heille tärkeää.
Seuraisin sitten itse vaivihkaa saako hevonen hoitoa vai ei. Jos tilanne ei näytä paranevan, sitten voit tehdä nimettömän eläinsuojeluilmoituksen.
Kiitos viestistä. Tämä on vähän vaikea tilanne. Mietin itsekin vielä jälkeenpäin toisaalta, että enhän minä tiedä hevosesta tarkemmin. Sen verran tein tutkimusta (heillä nettisivut), että ilmeisesti vanhempi hevonen kyseessä. Näin tuo huomaamani seikka voisi mennä myös vanhuuden piikkiin. Toisaalta epäilen itse muuta. Olen hevosten kanssa kyllä toiminut aiemmin ja tiedän jonkin verran asioista. Silti enhän minä voi sitäkään tietää onko tuo jokin vanha vamma. Epäilen silti, ettei ole.
Se asia pelottaa, että jotenkin tietävät kuka olen. Kuljen ohi nykyisin melko usein ja täällä hiljaista. Uudet tyypit jäävät mieleen. Sitten olisi vähän ikävää kulkea siitä enää jos arvasivat minun olleen kyseessä. Moni tietysti ihmettelee mitä pelkään, mutta voisi sanoa että elämä on opettanut olemaan varovainen. Ihmisten toiminta ja kohtelu muita kohtaan on välillä mitä sattuu. Näin ehkä eri taustalla uskaltaisin rohkeammin puuttua kaikkeen. Heillä muuten asiat varmasti hyvin. Tilaa on ja hienot puitteet. Näin uskon, että tuo yksittäinen melko huomaamatonkin asia on vaan jäänyt huomaamatta. Varsinkin jos on monen hevosta laitumella. Minun täytyy vielä kerran käydä katsomassa asiaa ja toivoa, että hevonen tulee lähellä. Kaukaa ei voi nähdä onko tilanne muuttunut. Samoin toivon, että laidunkausi yms heillä loppuu niin varmasti huomaisivat tuon epäkohdan nopeasti jos hevonen olisi tallissa ja lähempänä heitä katseiden alla. Tietysti asiaan pitäisi sitten yrittää puuttua jos mikään ei muutu.
Hei sinun pitää ilmoittaa kunnan eläinlääkärille, sen voi tehdä nimettömänä. Tämä on ihan laissa säädetty näin. Eläinlääkäri päättää sitten mitä hoitoa hevonen saa.
Vierailija kirjoitti:
Pearl Jam, Eagles, ACDC, Nirvana, Rollarit jne jne kirjoitti:
Yhtään vittuilematta kysyn.
Kun nuorena kuuntelemme musiikkia, se on rockia sen eri muodoissa.
Missä vaiheessa ihmiset muuttuvat tädeiksi ja setämiehiksi ja alkavat kuunnella iskelmää ja humppaa jne
Itse olen 56-vuotias ja kuuntelen mielestäni monipuolisesti musiikkia, mutta iskelmät jne ei vain mene perille. Miten niitä kukaan pystyy kuuntelemaan?
No oikeasti nuorena kuunnellaan nuorisomusiikkia. Sinulle se oli rokki, kun vanhemmat kuunteli iskelmää, vanhempien vanhemmat kuuntelivat taas virsiä, joihin verrattuna iskelmä oli menevää.
Nykynuoriso aika vähän kuuntele rokkia ja kuuntelee enemmän rappia, tämän näet vaikka spotifyn suosituimpien listalta. Iskelmää tehdään todella vähän nykyään, rokkia yhä vähenevässä määrin. Toisaalta nykyään on enemmän saatavilla erilaista musiikkia, ei tarvitse tyytyä siihen mitä sattuu radiossa soimaan.
Asiaa selittää myös se, että aika usein jäädään kuuntelemaan sitä samaa bändiä, jotka oli nuoria silloin kuin sinä olit nuori, sitten heidän musiikki pehmenee sinne iskelmämäiseen, koska musiikilliset taidot paranee, mutta nuoruus loppuu ja tulee perhearki. Esimerkkinä vaikka kotimainen apulanta, joka oli ihan punkkia, nyt siellä kevyen suomirokin ja iskelmän välimaastossa.
Surullista kyllä, rokki on nykyajan iskelmä ja nuoriso miettii sinun bändeistä ihan samalla tavalla kuin sinä siitä iskelmästä.
Olin kirjoittamassa hyvin samansisältöisen vastauksen, mutta nyt ei näköjään tarvitsekaan. Sen sijaan leikkaan ja liimaan tähän kiteytyksen, jonka toimittaja Juuso Määttänen esitti asiasta vuonna 2018:
Muutaman vuosikymmenen ajan moni oppi jo ajattelemaan, että rock on ikään kuin synonyymi musiikille. Siis niin perusäänimaisemaa, ettei sen hyvyyttä tai oleellisuutta uskaltanut edes kyseenalaistaa.
Vielä 1990-luvulla nuoruutensa viettänyt oppi ajattelemaan, että rockia on ollut aina ja se on aina ollut musiikki, jota kaikki ainakin jossain määrin kuuntelevat.
Tämä ajatus näkyy selvimmin silloin, kun esimerkiksi räppiä tai elektronista tanssimusiikkia kommentoidaan sanomalla, että ”eihän se ole edes musiikkia”. Tuolla lauseella tarkoitetaan sanoa, että ”eihän siinä edes soiteta oikeilla soittimilla” tai jopa että ”eihän se kuulosta rockilta”.
Rock ei toki ole sen enempää musiikkia kuin muutkaan genret. Se on vain yksi iso genre, joka saavutti suosionsa huipun ja on nyt pahasti laskussa.
Samalla nimenomaan räpin ja EDM:n kaltaisista musiikkityyleistä on alkanut tulla niin sanottu uusi normaali, 2000-luvulla syntyneiden perusäänimaisema.
Ehkä tulevaisuudessa rockia kommentoidaan sanomalla, että ”eihän se ole edes musiikkia”, kun tarkoitetaan sanoa, että ”eihän siinä ole edes elektronista tuotettua biittiä eikä se kuulosta tanssimusiikilta”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun varvas näyttää siltä kuin siinä olisi sieni, mutta tutkimuksen mukaan ei ole. Lääkäri jätti asian sikseen, sanoi vain, että toisille noita tulee syystä tai toisesta. Mitäs mun nyt pitäisi tehdä vai elänkö vain tämän kanssa? Hävettää mennä mihinkään jumppaankaan, missä pitäisi olla paljasjaloin.
No ehkä se on syytä? Vaikea antaa diagnoosia näin etänä, olis se lääkärikin voinut jotain sanoa. Jalat pysyvät kivan näköisenä kun peset ja voitelet, pidät kynnet lyhyenä ja olet usein paljain jaloin tai villasukissa talvella. Sisäkengät hiostaa.
Ei mihinkään paljasjaloin. Jumppaan kantsii laittaa ne sellaset sukkatossut. Mullekin julkisella yks lääkäri vaan ensin vähätteli, et ei varmaan oo, noi on noita ja kaikilla on eikä pois lähde. Yksityisellä kirjotti sit labralähetteen, otettiin kaivamalla (ilkeää) näyte. Sieni oli. Sitte vasta sain lääkkeen. Ne on kovia myrkkyjä, rasittaa maksaa. Mutta ei sieni itsekseen pois lähde, leviää vaan, myös muille. Tosta asiasta pitäs enemmän lehdissä ja netissä kirjoittaa.
Makoilija kirjoitti:
Kannattaako lomautettuna mennä hanttihommiin jos ansiosidonnaisella pärjää ihan hyvin?
Miten kauan lomautus kestää? Siitä se riippuu ensiksi. Miten moneksi päiväksi ansiopäivärahaa olet saanut eli 300, 400 tai 500 päivää?
Toiseksi tärkeää on että miten kauan ne hanttihommat kestäisivät ja täyttyisikö työssäoloehto, eli pääsisitkö sen työn jälkeen takaisin ansiopäivärahalle.
Kolmanneksi tärkeää on se palkka, olisiko samaa luokkaa kuin varsinaisen työpaikan palkka, jonka mukaan ansiopäiväraha on laskettu. Saisitko työrupeaman jälkeen yhtä hyvää ansiopäivärahaa kuin nyt vai et? Saisitko rahaa säästöön tulevaa varten?
Harkinnassa pitää ottaa huomioon muitakin asioita. Jos olet uupunut työssä, josta olet lomautettuna, silloin kannattaa kenties satsata terveyden palauttamiseen. Olisiko hanttihommista mitään hyötyä työurallasi vai ei? Onko lomautus mahdollisesti muuttumassa irtisanomiseksi, eli kannattaisiko enemmänkin hakea oman alan työtä tai opiskella lomautettuna jotain, josta olisi hyötyä irtisanomistilaneessa?
Vierailija kirjoitti:
Voiko pohjalaistalon, tai sen tyylisen rakennuttaa mihin päin vaan Suomea? Ne ovat niin ihania, mutta kun elämä täällä etelä-Suomessa, maalaismaisemissa kylläkin
Kyllä voi. Muistaakseni luin lehdestä että jotkut olivat jopa ostaneet vanhan pohjalaistalon ja uudelleen pystyttäneet sen jonnekin Sipooseen, eikä varmaan ole ainoat, jotka ovat siirrelleet vanhoja taloja paikasta toiseen.
Riippuu varmaan siitä mistä hankkii tontin, koska joillakin alueilla tietysti on tiukka asemakaava. Eli tarvitaan kaavoittamaton tontti tai tontti alueelta, jossa asemakaavan säännöt ovat väljemmät.
Toinen asia on sitten riittääkö sulla rahat, osaaminen ja energia. Ja millä tasolla "pohjalaisen" talosta haluat. Jos tarkoitat pohjalaistalolla oikeaa pohjalaistapaan hirsistä rakennettua taloa, sitten ota selvää perinnerakentamisesta ja puurakentamisesta, löytyykö osaajia ja rakentajia mihin hintaan jne.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pearl Jam, Eagles, ACDC, Nirvana, Rollarit jne jne kirjoitti:
Yhtään vittuilematta kysyn.
Kun nuorena kuuntelemme musiikkia, se on rockia sen eri muodoissa.
Missä vaiheessa ihmiset muuttuvat tädeiksi ja setämiehiksi ja alkavat kuunnella iskelmää ja humppaa jne
Itse olen 56-vuotias ja kuuntelen mielestäni monipuolisesti musiikkia, mutta iskelmät jne ei vain mene perille. Miten niitä kukaan pystyy kuuntelemaan?
No oikeasti nuorena kuunnellaan nuorisomusiikkia. Sinulle se oli rokki, kun vanhemmat kuunteli iskelmää, vanhempien vanhemmat kuuntelivat taas virsiä, joihin verrattuna iskelmä oli menevää.
Nykynuoriso aika vähän kuuntele rokkia ja kuuntelee enemmän rappia, tämän näet vaikka spotifyn suosituimpien listalta. Iskelmää tehdään todella vähän nykyään, rokkia yhä vähenevässä määrin. Toisaalta nykyään on enemmän saatavilla erilaista musiikkia, ei tarvitse tyytyä siihen mitä sattuu radiossa soimaan.
Asiaa selittää myös se, että aika usein jäädään kuuntelemaan sitä samaa bändiä, jotka oli nuoria silloin kuin sinä olit nuori, sitten heidän musiikki pehmenee sinne iskelmämäiseen, koska musiikilliset taidot paranee, mutta nuoruus loppuu ja tulee perhearki. Esimerkkinä vaikka kotimainen apulanta, joka oli ihan punkkia, nyt siellä kevyen suomirokin ja iskelmän välimaastossa.
Surullista kyllä, rokki on nykyajan iskelmä ja nuoriso miettii sinun bändeistä ihan samalla tavalla kuin sinä siitä iskelmästä.Olin kirjoittamassa hyvin samansisältöisen vastauksen, mutta nyt ei näköjään tarvitsekaan. Sen sijaan leikkaan ja liimaan tähän kiteytyksen, jonka toimittaja Juuso Määttänen esitti asiasta vuonna 2018:
Muutaman vuosikymmenen ajan moni oppi jo ajattelemaan, että rock on ikään kuin synonyymi musiikille. Siis niin perusäänimaisemaa, ettei sen hyvyyttä tai oleellisuutta uskaltanut edes kyseenalaistaa.
Vielä 1990-luvulla nuoruutensa viettänyt oppi ajattelemaan, että rockia on ollut aina ja se on aina ollut musiikki, jota kaikki ainakin jossain määrin kuuntelevat.
Tämä ajatus näkyy selvimmin silloin, kun esimerkiksi räppiä tai elektronista tanssimusiikkia kommentoidaan sanomalla, että ”eihän se ole edes musiikkia”. Tuolla lauseella tarkoitetaan sanoa, että ”eihän siinä edes soiteta oikeilla soittimilla” tai jopa että ”eihän se kuulosta rockilta”.
Rock ei toki ole sen enempää musiikkia kuin muutkaan genret. Se on vain yksi iso genre, joka saavutti suosionsa huipun ja on nyt pahasti laskussa.
Samalla nimenomaan räpin ja EDM:n kaltaisista musiikkityyleistä on alkanut tulla niin sanottu uusi normaali, 2000-luvulla syntyneiden perusäänimaisema.
Ehkä tulevaisuudessa rockia kommentoidaan sanomalla, että ”eihän se ole edes musiikkia”, kun tarkoitetaan sanoa, että ”eihän siinä ole edes elektronista tuotettua biittiä eikä se kuulosta tanssimusiikilta”.
Pitää muistaa myös emotiaalinen ulottuvuus. Monet kuuntelevat nuoruutensa musiikkia vielä keski-ikäisenä ja vanhana, koska musiikkityyliin ja erityisesti tiettyihin kappaleisiin liittyy niitä muistoja.
Toisaalta voi todeta senkin, että kyllähän rockmusiikki on usein ollut musiikkina parempaa kuin se mitä nykyään tuotetaan. Sekä sanoitusten, melodioiden että soittamisen tasolla. Usein myös itse media mistä musiikkia kuuntelee vaikuttaa sekin. Yllättäen digitaalisuus, joka tekee musiikista "täydellistä", saakin sen kuulumaan lattealta ja tylsältä.
Tästä aiheesta (muun muuassa) hyviä videoita tekee iäkkäämpi amerikkalainen muusikko, tuottaja ja kouluttaja. Tässä hän analysoi esim. Spotifyn 10 kärjessä biisiä.
Kiitos vastauksista.
Myönnän olevani ahdistunut ja hysteerinen. Kun olen kovan stressin alaisena, alan pelätä onnettomuuksia ja tulipaloja. Hoitokontakti minulla on jo, mutta pitäisikö ottaa yhteyttä myös sähköalan ammattilaiseen?