Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Minä voin aloittaa. Voiko hierojalle mennä ilman lihasjumeja ihan vaan nautiskelemaan? Mitä hierojat ajattelvat pehmeälihaksisista hierottavistaan? "V...u mitä tääkin tuli mun aikaani tuhlaamaan"? Ja juu, tätä oon miettinyt jo vuosia.
Kommentit (18365)
En tiedä, onko tämä typerä tai nolo kysymys, mutta asia, joka mietityttää paljon. Mitä vegaanit ajattelevat tapahtuvan sioille, lehmille, kanoille jne, jos niitä ei saisi hyödyntää mitenkään? Ajattelevatko he, että joku ottaa kalliita ylläpidettäviä tuotantoeläimiä pelkästään vaan lemmikiksi tai että nämä eläimet pärjäisivät luonnossa omin nokkinensa? Että joku viljelisi niille kalliilla ruokaa? Itsestään selvää on, ettei kaikilla eläimillä ole riittävän hyvät olot, mutta entä olot tai lajin tulevaisuus ilman ihmisen ylläpitoa? Vaikka onhan se surku eläimiä syödä, mutta jokaisella vain on paikkansa luonnossa, ongelmana on enemmän mun mielestä eläinten olot.
Vierailija kirjoitti:
Miksi isistä Ei vain voi ”kuulostaa” vähän niinkun James Bondissa homma hoituisi?
Auttakaa tyhmää
Koska sillä on kannatusta myös osan kansasta keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
"Biseksuaalin kohdalla ns. eheytyminen on "helpointa". Päättää vain alkaa parisuhteeseen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ja yrittää tukahduttaa kiinnostuksensa omaan sukupuoleen."
Jos on parisuhteessa, niin eikö silloin pitäisi tukahduttaa (jos tuota sanaa halutaan käyttää) tunteensa ihan kehen tahansa muuhun kuin omaan kumppaniinsa, sukupuolesta riippumatta? En oikein käsitä ajatusta, että jos esim. bi-nainen on suhteessa mieheen, niin hänen koko ajan tekisi mieli naiskumppania. Tekeekö hänen samalla tavalla koko ajan mieli miestä silloin kun kumppani on nainen?
Eivätkö bi-ihmiset kykene keskittymään siihen henkilöön, jonka ovat valinneet? Saisiko tähän veetuilemattoman vastauksen?
Väittäisin, että useimmilla ihmisillä seksuaalinen viehättyminen muista ihmisistä ei lopu parisuhteessa, kuin korkeintaan ensi-ihastuksen huumassa.
Vierailija kirjoitti:
Kun puhuessa heiluttaa käsiään, niin pitäisikö siinä huomioida se, miltä se näyttää peilikuvana (kuuntelijan näkökulmasta)? Esimerkiksi jos tekee kädellä eleen sanoessaan "ja siitä eteenpäin". Ainakin vasemmalta oikealle lukevissa maissa aikaa kuvataan visuaalisesti vasemmalta oikealle. Onko se kuuntelijasta hämmentävää, jos puhuja heiluttaa käsiä vain omasta näkökulmastaan oikeinpäin?
Miten ihmiset yleensä toimii, huomioiko ne käsien heiluttelun kuulijan näkökulmasta? Minulle tämä tuli vasta vähän aikaa sitten edes mieleen.
Kyllä pitää huomioida kuuntelija. Esimerkiksi nouseva käyrä piirretään ilmaan katsojan/kuuntelijan näkökulmasta, ei omasta. Eli piirretään peilikuvana.
Tuotantoeläimiä on tällä hetkellä enemmän kuin mitään luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä maailmassa. Niitä tuotetaan järjettömällä volyymilla joten jos uusien yksilöiden tehdasmainen tuottaminen lopetettaisiin, ei olisi niin paljon sikoja, nautija ym joista huolehtia. Tämä olisi ilmaston ja luonnon kannalta hyvä koska etenkin naudat saastuttavat todella paljon. Lehmät, siat ja kanat tuskin kokonaan katoaisivat siinäkään hypoteettisessa tilanteessa että kaikki alkaisivat vegaaneiksi. Onhan nytkin olemassa turvakoteja ja kotieläinpihoja missä eläimiä ei syödä. Itse en näe silti suurtakaan arvoa pitkälle jalostettujen lajien säilymisellä vaan paljon tärkeämpää olisi hidastaa luonnonvaraisten eläinten massasukupuuttoa (jota eläintalous pahentaa).
Vierailija kirjoitti:
Miten voi vähentää itsetietoisuutta?
Sosiaalisissa tilanteissa ajatukset kääntyvät aina omaan olemukseeni. Mietin jatkuvasti kasvojani, ilmeitäni, miltä ääneni kuulostaa jne. Kun pääsen tilanteesta pois, häpeän miten olin ja miten feikiltä ja omituiselta varmasti vaikutin. Näin on ollut aina, etten osaa vain olla estottomasti, kun on ihmisiä ympärillä. Oletan, että minut tuomittaisiin omana itsenäni (vaikken itsekään tiedä, millainen se oma itseni olisi), mutta en myöskään usko, että feikkiminästäni tykkää kukaan, koska se ei varmastikaan ole johdonmukainen eikä uskottava. Elämäni ihmisten kanssa on tavallaan jatkuvaa näyttelemistä (ilman että tiedän mitä hahmoa pitäisi näytellä), tosi raskasta. Mikä tähän auttaisi?
Tähän auttaisi luultavasti parempi itsetuntemus, oman itsen arvostus. Sen jälkeen on helpompaa olla luontevasti myös muiden kanssa. Aloita ihan perusteista ja yritä harjoitella kuuntelemaan itseäsi omassa rauhassa; mikä tuntuu kivalta ja hyvältä, mikä taas ei. Tee enemmän niitä asioita, joista juuri sinä pidät; näin vahvistat myönteisyyttä itseäsi kohtaan. Vaikka tuntuisi typerältä lähteä ulos vaikka kävelylle klo22, kun pitäisi jo käydä nukkumaan, niin tee silti se, mikäli juuri sitä sinä kyseisenä iltana tarvitset. Kun viikonloppuna olisi ihana nukkua pitkään, mutta järjen ääni sanoo, ettei niin "hurjaksi" voi heittäytyä, niin heittäydy silti, jos se olisi asia, joka juuri sinä viikonloppuna tekisi sinulle hyvää. Jos joku päivä tekee mieli märehtiä sisällä eikä edes jaksa pukeutua, ja juuri sitä silloin tarvitset, tee se. Ja kun tulee hetki, että huomaat ettet ole osannut kuunnella sittenkään omia tarpeitasi, ole itsellesi armollinen; sinähän vasta harjoittelet. Voi viedä monta monta vuotta oppia kuuntelemaan aidosti itseään, eli toisin sanoen oppia rakastamaan sitä itsensä sisällä olevaa aitoa minuutta, jota ehkä sieluksi tai jonkinlaiseksi "minän keskipisteeksi" voisi kutsua.
Itselläni se vei lähes 20vuotta, sillä olin niin varhaisessa vaiheessa piilottanut todellisen minäni erilaisten feikkikerrosten alle, enkä edes ymmärtänyt tehneeni näin, koska mitä nuorempana joutuu todellisen minänsä piilottamaan, sitä vahvemmin oma käsitys valheellisesta ja todellisesta sekoittuu ja aito todellinen minä tarpeineen, toiveineen ja haluineen hautautuu oman käsityksen ulottumattomiin. Se ei kuitenkaan katoa, vaan on löydettävissä kaiken feikin alta, kunhan jaksaa kaivaa.
Tähän itsetutkiskeluun auttaa sen pohtiminen, että mikä valheellisen minäkuvan on aiheuttanut? Usein varmasti tähän tilanteeseen (feikkiminään) päädytään juuri siksi, että pelkää ettei kelpaa sellaisena kuin on. Lapset esimerkiksi muokkaavat tiedostamattomasti persoonaansa sen mukaiseksi, millaisena kuvittelevat kelpaavansa vanhemmilleen, mikäli eivät saa heiltä vahvistusta siihen, että kelpaavat ihan millaisina persoonina vaan. Se on tavallaan selviytymiskeino.
Aikuisena voi ajatella, ettei enää tarvitse sellaisia selviytymiskeinoja, jotka perustuvat valheellisuuteen, ja voi pohtia pahimpia mahdollisia lopputuloksia, mikäli nämä keinot hylkää: voi olla esimerkiksi, että joku pitää sitten sinua epäkiinnostavana. Olisiko se oikeasti niin kamalaa? Kaikilla ihmisillä ei kemiat ja ajatukset kohtaa ja se on ihan normaalia. Tai kanssakäymisen sujuminen olisi mahdollisesti tarvinnut vain enemmän aikaa, sillä ehkä juuri siinä elämäntilanteessa ei tällä toisella ihmisellä ollut aikaa tai jaksamista syventyä sen enempää toiseen, suotakoon se hänelle.
Jos valheellisen toimintamallin korjaaminen on liian hankalaa, eikä pohdiskelun kanssa pääse eteenpäin, kannattaa hakea ammattimaista juttukaveria; pitkä terapia on tehokas keino tämmöiseen.
Vierailija kirjoitti:
Uutta kieltä opiskellessahan joutuu opettelemaan myös sanojen suvun, mutta entä jos vaikka saksalainen opiskelee ammattiin ja törmää itselleen tuntemattomiin ammattisanoihin, niin joutuuko hän myös opettelemaan suvut vai osaako hän vaan ne "kielikorvan" perusteella?
Joutuvat opettelemaan erikseen. Samoin kaikki uudissanat. Just mun lapsen koulussa (Saksassa) opettaja korjasi itseään kuuluvasti jonkin uudissanan kohdalla, "mä en meinaa ikinä muistaa että se on das".
Miksi ihmisten säikähtely naurattaa?
Onko valokuvien tallentaminen pilvipalveluun turvallista? Vai pääsevätkö ne sieltä jotenkin leviämään? Miten kuvat lisätään sinne? Itselläni pc sekä android, lapsella iPhone.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/fingerpori/car-2000005717774.html
Mikä on tuon Fingerporin juju?
Tästä oli juttuja ilmestymisen aikaan. Fingerporista on unohtunut kuvateksit ja ilman niitä se ei aukea.
Kuvatekstinä kuului olla jotain tälläistä "Myytävänä käytetty auto jalopuusisustuksella."
Vierailija kirjoitti:
Miksi animaatioiden katsominen lasten tai toisten ihmisten (kun kyseessä aikuisemmalle yleisölle tarkoitettu) seurassa onnistuu, mutta jos yksin pitäisi niin ahdistaa ihan hirveesti?
Jos tarkoitit, että elokuvateatterissa, niin sitten veikkaisin kahta syytä: Alitajuisesti pidät animaatioita aina lapsille suunnattuina, vaikka ne eivät sitä sisältönsä puolesta olisikaan. Toiseksi saatat kokea, että yksin elokuviin meneminen on noloa, ja erityisesti animaatiota katsomaan.
Jos häpeät animaatioiden katsomista yksin kotonasi, siihen en osaa antaa vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisten säikähtely naurattaa?
Usein ihmiset näyttävät säikähtäessään aika huvittavilta, ilme ja voimakas reaktio, esim. pakeneminen, huitominen tai kirkuminen, voi olla katsojan mielestä näkemisen arvoinen.
Vakavasti ottaen säikyttelyssä ei ole mitään hauskaa, koska varsinkin unesta herättäminen säikäyttämällä voi olla vaarallista sydämelle. Voi myös ajatella, että pilailu on hauskaa niin kauan kun kohde ei suutu, ja kun itse voisit olla samanlaisen pilailun kohteena suuttumatta.
Vierailija kirjoitti:
Uutta kieltä opiskellessahan joutuu opettelemaan myös sanojen suvun, mutta entä jos vaikka saksalainen opiskelee ammattiin ja törmää itselleen tuntemattomiin ammattisanoihin, niin joutuuko hän myös opettelemaan suvut vai osaako hän vaan ne "kielikorvan" perusteella?
No esim. ranskassa on sanoja, joiden artikkeli on päinvastainen sille mikä tuntuu kielikorvan perusteella oikealta. Toki tavalliset sanat tunnetaan, mutta on näitä erityissanoja. Lisäksi on sanoja, joiden merkitys muuttuu artikkelin mukaan. Esim. la tour (torni), le tour (kierros). Tutut sanat hahmottaa merkityksen mukaan, mutta sitten on sellainen kuin le solde (alennusmyynti) joka on tuttu, mutta la solde onkin armeijan päivaraha, vähemmän tunnettu.
Eli syntyperäiset ranskankielisetkin kysyvät joskus "c'est un ou une?"
Miten kukaan voi olla homoutta vastaan? Pitää sitä luonnottomana tai outona fetiasinä? Kuinka joku kehtaa haukkua seksuaalivähemmistöjä ja kommentoida ilkeästi esimerkiksi transihmisistä? Ymmärrän että tyhmyys, ymmärtämättömyys ja uskonto selittää osan kommenteista, mutta miksi silti pitää haukkua toisia?
Itse olen hetero, enkä voi oikeasti mitenkään käsittää mistä muiden kanssaheteroiden homoviha kumpuaa.
Kotihiusväreistä pari kysymystä:
Miksi ohjeissa sanotaan että kun vaikutusajan päätyttyä menee suihkuun niin pitää ottaa vettä, vaahdottaa ja huomioida että vaahtoa menee jokapuolelle? Eikös se siinä vaiheessa jo liian myöhäistä jos jokin osa hiuksista on jäänyt ilman väriä?
Ja miksi ohjeissa sanotaan ettei hiuksia tarvitse pestä shampoolla värjäyksen jälkeen mutta kampaamossa hiukset pestään aina?
Vierailija kirjoitti:
Miksi Wendell on nolo nimi?
Katsoin sarjaa jossa jollain oli tuo nimi, ja siihen suhtauduttiin niin kuin siinä olisi jotain noloa.
No se on USA:ssa sellainen 1940-luvun nimi. Aikakauden nimet eivät ole kovinkaan suosiossa Jenkeissä nyt. Lisäksi nimi on vähän sellainen että siitä tulee mieleen se luokan outo hiljainen lukutoukka.
Vähän kuten meillä harva antaisi pojan nimeksi Kaino.
Miten tacoja syödään oikeaoppisesti? Tarkoitan nyt niitä kovia maissitaskuja, en pehmeitä tortilloja tai burritoksia, kun nekin joskus täällä palstalla sekaantuu keskenään.
Mutta siis miten syödä tacoja? Jokaisella puraisulla kuori särkyy enemmän ja täytteet tippuvat lautaselle ja sormia pitkin ranteisiin. Tacot on lempiherkkuani, vaan oi kun osaisin syödä niitä oikein.
Miten ikinä tacopossuna ilkeisin mennä mihinkään tacobaariin??
Miksi Wendell on nolo nimi?
Katsoin sarjaa jossa jollain oli tuo nimi, ja siihen suhtauduttiin niin kuin siinä olisi jotain noloa.