Mies ei halua lasta, kai me nyt sit erotaan

Aina vaa jaksaa ihmetyttää, miten perustavanlaatuisista asioista ihmiset eivät puhu pariutuessaan. Ihan vaikka sinne avioliittoon asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.

-ap-

Viimeisen tilaston mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Eli et ole vielä kovinkaan vanha. Ehdit odottamaan kymmenen vuotta suht. rauhallisin mielin.

Meille syntyi kun äiti oli 36-vuotias, eikä vielä lähellekkään liian vanha.

Mistäs tiedät, että löydät "nopeasti" uuden miehen joka haluaa heti lapsia kanssasi?

Siis mitä hittoa, ehtii odottaa 42-vuotiaaksi rauhallisin mielin? Älä viitsi puhua tuollaista soopaa. Hedelmällisyys alkaa kuule laskea jo parikymppisenä, ja yli 35 se suorastaan romahtaa. Myös keskenmenojen ja kehityshäiriöiden riski nousee jyrkästi kun lähestytään neljää kymppiä.

Ei niitä tilastoja kannata niin tuijottaa. 35-38-vuotiaana sain kolme tervettä lasta normaalien raskauksien ja synnytyksien keralla. Ja jokainen tärppäsi ekalla yrityksellä.

Tässä on taas yksi esimerkki miten ei ymmärretä tilastoja ja niiden merkitystä.

Esimerkki: tilaston mukaan korista nostamalla 70% nostajista saa punaisen pallon ja 30% saa sinisen pallon. Punaisen pallon saamisella on siis huomattavasti suurempi todennäköisyys. Jos joku kuitenkin nostaa korista sinisen pallon, se ei tarkoita että tilasto olisi potaskaa ja siihen ei ole uskomista. Tilasto pitää yhä paikkansa, sinisen pallon nostaja kuuluu niihin 30% jotka saavat sinisen pallon.

On aivan naurettavaa väittää, että jos tilastollinen asia ei sattunut osumaan omalle kohdalle, niin tilastot valehtelevat. Näin ei ole. Jos tilasto olisi väittänyt 100%:n todennäköisyydellä tulevan punaisen pallon, silloin tilasto olisi väärässä. Pienellä, vaikka 0,01% todennäköisyydellä jollekin otannasta osuu sininen pallo.

aivan. Uskomatonta että suomalaisista löytyy vielä noin vähälle koulutukselle jääneitä. Sama asia kun ministeri(tai kansanedustaja) Sari Sarkomaa totesi eduskunnan kyselytunnila, että terveydenhoito toimii Espoossa, koska ainakin hän on aina saanut (kansanedustajana) hyvää hoitoa! Ajattelin, että no niipä toki, Sari! Sullehan Sari (kok.) riittää että SINÄ saat! Hohhoijaa. Sehän se kaiken mittari on.

Omalle polulle on osunut näitä jämämiehiä, jotka havahtuvat vasta keski-iässä siihen, että perhe jäi perustamatta. Sitten tulee kyllä kiire. Nauran iloisesti, seksin hoitavat ne nuoremmat, eivät vanhemmat. Omapahan oli päätöksensä. Ei ole ikuista nuoruutta.

Mun vaimo, nyt 15 vuoden jälkeen sanoo, että pakotin hänet hommaamaan lapsia, kun meidän ollessa hiukan alla 30 kysyin että tehdäänko lapsia vai erotaanko. 

En halunut erota, mutta jos ei puoliso olis lapsiin suostunut niin olisi siinä kuitenkin vierähtänyt useampi vuosi loytää uusi vaimo kandinaatti.

Minusta ei kovin reilua alkaa syyttämään moisella. Omasta mielesäni yrtin hoitaa asian reilusti kummallekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.

-ap-

Viimeisen tilaston mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Eli et ole vielä kovinkaan vanha. Ehdit odottamaan kymmenen vuotta suht. rauhallisin mielin.

Meille syntyi kun äiti oli 36-vuotias, eikä vielä lähellekkään liian vanha.

Mistäs tiedät, että löydät "nopeasti" uuden miehen joka haluaa heti lapsia kanssasi?

Siis mitä hittoa, ehtii odottaa 42-vuotiaaksi rauhallisin mielin? Älä viitsi puhua tuollaista soopaa. Hedelmällisyys alkaa kuule laskea jo parikymppisenä, ja yli 35 se suorastaan romahtaa. Myös keskenmenojen ja kehityshäiriöiden riski nousee jyrkästi kun lähestytään neljää kymppiä.

Ei niitä tilastoja kannata niin tuijottaa. 35-38-vuotiaana sain kolme tervettä lasta normaalien raskauksien ja synnytyksien keralla. Ja jokainen tärppäsi ekalla yrityksellä.

Tässä on taas yksi esimerkki miten ei ymmärretä tilastoja ja niiden merkitystä.

Esimerkki: tilaston mukaan korista nostamalla 70% nostajista saa punaisen pallon ja 30% saa sinisen pallon. Punaisen pallon saamisella on siis huomattavasti suurempi todennäköisyys. Jos joku kuitenkin nostaa korista sinisen pallon, se ei tarkoita että tilasto olisi potaskaa ja siihen ei ole uskomista. Tilasto pitää yhä paikkansa, sinisen pallon nostaja kuuluu niihin 30% jotka saavat sinisen pallon.

On aivan naurettavaa väittää, että jos tilastollinen asia ei sattunut osumaan omalle kohdalle, niin tilastot valehtelevat. Näin ei ole. Jos tilasto olisi väittänyt 100%:n todennäköisyydellä tulevan punaisen pallon, silloin tilasto olisi väärässä. Pienellä, vaikka 0,01% todennäköisyydellä jollekin otannasta osuu sininen pallo.

Eihän tuossa sanottu, että tilasto ei pidä paikkaansa, vaan ettei niitä kannata liiaksi tuijottaa, koska kyse on kuitenkin yksilöistä. Se on ihan yksi ja sama mitä tilastot sanovat jos itse voi lapsen saada. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 28v ja 5-vuotiaan lapsen yh. Erottiin pari vuotta sitten lapsen isän kanssa hänen alkoholisminsa takia.

Olen nyt päättänyt, että en ala yhtään mihinkään kevyihin suhteisiin. Joko olen sinkkuna tai sitten olen sellaisen miehen kanssa, joka haluaa naimisiin ja olla perhe. Yhden lapsen vielä haluaisin. Jos sopivaa miestä ei löydy 35v mennessä, teen yksin toisen lapsen. Ideaalihan olisi saada se ydinperhe, mutta koska sopivan miehen löytäminen vaikuttaa todella heikolta, pitää varautua kaikkeen. En todellakaan jaksa katsella vuosikausia miestä, joka "miettii".

Ethän sinä voi enää saada ydinperhettä, kun sinulla on jo lapsi. Jos löydät uuden miehen, jonka kanssa perustat perheen, teidän perhe on uusperhe eikä mikään ydinperhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.

-ap-

Viimeisen tilaston mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Eli et ole vielä kovinkaan vanha. Ehdit odottamaan kymmenen vuotta suht. rauhallisin mielin.

Meille syntyi kun äiti oli 36-vuotias, eikä vielä lähellekkään liian vanha.

Mistäs tiedät, että löydät "nopeasti" uuden miehen joka haluaa heti lapsia kanssasi?

Siis mitä hittoa, ehtii odottaa 42-vuotiaaksi rauhallisin mielin? Älä viitsi puhua tuollaista soopaa. Hedelmällisyys alkaa kuule laskea jo parikymppisenä, ja yli 35 se suorastaan romahtaa. Myös keskenmenojen ja kehityshäiriöiden riski nousee jyrkästi kun lähestytään neljää kymppiä.

Ei niitä tilastoja kannata niin tuijottaa. 35-38-vuotiaana sain kolme tervettä lasta normaalien raskauksien ja synnytyksien keralla. Ja jokainen tärppäsi ekalla yrityksellä.

mitä täällä höpistään. viime vuonna 3 synnyttäjää 39 vuotiaana, 1 synnyttäjä 40 vuotiaana, tämän päälle ei yhtään. koko suomessa.

koko keskustelun pointti eli 30 ja 32 tai 33 on näiden lukujen valossa aivan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että lapsen hinku on niin kova, että sen eteen uhrataan rakkaus ja parisuhde. En ymmärrä.

Jos toista rakastaa ja tietää hänen haluavan lapsen, niin yleensä sitä yrittää toteuttaa rakastamansa henkilön toiveet.

Ilmeiesti aloittaja ei sitten rakasta miestään, koska hän ei halua toteuttaa tämä toivetta lapsettomuudesta.

Kyllä. Rakkaus toimii molempiin suuntiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei mies ole osannut kertoa, mitkä ovat ne syyt, miksi hän ei halua lasta. Kun syitä e tiedä, niin toinen jää yksin tyhjän päälle ilman ymmärrystä ja siinä tilanteessa on hankala rakastaa.

No mitä syitä ap on haluamiselleen kertonut, muuta kuin "haluan"? Ei se ole yhtään pätevämpi syy kuin "en halua".

markus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.

-ap-

Viimeisen tilaston mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Eli et ole vielä kovinkaan vanha. Ehdit odottamaan kymmenen vuotta suht. rauhallisin mielin.

Meille syntyi kun äiti oli 36-vuotias, eikä vielä lähellekkään liian vanha.

Mistäs tiedät, että löydät "nopeasti" uuden miehen joka haluaa heti lapsia kanssasi?

Siis mitä hittoa, ehtii odottaa 42-vuotiaaksi rauhallisin mielin? Älä viitsi puhua tuollaista soopaa. Hedelmällisyys alkaa kuule laskea jo parikymppisenä, ja yli 35 se suorastaan romahtaa. Myös keskenmenojen ja kehityshäiriöiden riski nousee jyrkästi kun lähestytään neljää kymppiä.

Ei niitä tilastoja kannata niin tuijottaa. 35-38-vuotiaana sain kolme tervettä lasta normaalien raskauksien ja synnytyksien keralla. Ja jokainen tärppäsi ekalla yrityksellä.

mitä täällä höpistään. viime vuonna 3 synnyttäjää 39 vuotiaana, 1 synnyttäjä 40 vuotiaana, tämän päälle ei yhtään. koko suomessa.

koko keskustelun pointti eli 30 ja 32 tai 33 on näiden lukujen valossa aivan eri asia.

http://www.stat.fi/tup/tilastokirjasto/aidit-tilastoissa-2017.html

Viime vuonna syntyi 142 lasta äidille, joka oli 45v tai vanhempi. Puhut siis sitä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Oon niin surullinen. Ja mies edelleen sanoo, että ehkä joskus mutta se ei tajua että multa loppuu aika, ei siltä. Tää on niin kamalaa ja surullista.

Vaimoni synnytti lapseni 40 vuotiaana. Onhan sinulla vielä 8 vuotta aikaa nyt ainakin.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.

-ap-

Panet miehen tilanteen ja valinnan eteen. Sinä haluat lapsen nyt kun olet vielä kyllin nuori sen saadaksesi, ehkä tahdot useampiakin kuin yhden.

Kai miehellä jokin syy on, miksei tahdo lasta. Vai haluaisiko jonkun muun kuin sinut sen äidiksi, voit kysyä tätäkin. Tosiasia on, ettei naisella ole määrättömästi aikaa lykätä vauvahaaveitaan, vaikka mies ei tuntisikaan olevansa kypsä isäksi tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.

-ap-

Viimeisen tilaston mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Eli et ole vielä kovinkaan vanha. Ehdit odottamaan kymmenen vuotta suht. rauhallisin mielin.

Meille syntyi kun äiti oli 36-vuotias, eikä vielä lähellekkään liian vanha.

Mistäs tiedät, että löydät "nopeasti" uuden miehen joka haluaa heti lapsia kanssasi?

Ai vielä 10 vuotta rauhallista odottelua? - Jos ap ryhtyy nyt reippaasti toimeen, on hänellä 42-vuotiaana jo kouluikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan heti sulla ei kiire ole. Minusta voit sopia itsesi ja miehesi kanssa jonkin takaraja jonka jälkeen voit lähteä kävelemään ja hankkimaan lasta itseksesi. Sinuna en lähtisi katsomaan uutta miestä tai alkaisi sillä uhkaamaan. Voit hankkia lapsen itseksesi. Voit sitä varten alkaa säästämään tarvittaessa (keinohedelmöitys).

Sori mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys, että keinohedelmöitys onnistuu.

Ei ole, mutta todennäköisyys yhtä suuri tai suurempi kuin luomumenetelmin. Miksi muuten ihmiset edes menisivät keinohedelmoitettaviksi ellei siitä olisi jotain etua? 32-vuotias tulee keskimääräisesti raskaaksi alle vuoden sisään.

Nainen, joka ei tule raskaaksi 32-vuotiaana, olisi tuskin tullut 5 vuotta aiemminkaan. Siinä iässä on todennäköisempää, että hedelmällisyyteen vaikuttaa jokin perustavanlaatuisempi kuin ikä. Tiedän tämän, koska olen luovuttanut usein munasoluja ja prosessin aikana keskustellut ammattilaisten kanssa, jotka työskentelevät hedelmällisyyden parissa.

Naisia syyllistetään usein aivan turhaan liian myöhään aloittamisesta, sillä kenties heidän mahdollisuutensa meni jo 16-vuotiaana tai sitä ei koskaan ollut. Jos ei tiedä omaa aiempaa hedelmällisyyttä, on sitä turha verrata nykyiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 28v ja 5-vuotiaan lapsen yh. Erottiin pari vuotta sitten lapsen isän kanssa hänen alkoholisminsa takia.

Olen nyt päättänyt, että en ala yhtään mihinkään kevyihin suhteisiin. Joko olen sinkkuna tai sitten olen sellaisen miehen kanssa, joka haluaa naimisiin ja olla perhe. Yhden lapsen vielä haluaisin. Jos sopivaa miestä ei löydy 35v mennessä, teen yksin toisen lapsen. Ideaalihan olisi saada se ydinperhe, mutta koska sopivan miehen löytäminen vaikuttaa todella heikolta, pitää varautua kaikkeen. En todellakaan jaksa katsella vuosikausia miestä, joka "miettii".

Ethän sinä voi enää saada ydinperhettä, kun sinulla on jo lapsi. Jos löydät uuden miehen, jonka kanssa perustat perheen, teidän perhe on uusperhe eikä mikään ydinperhe. 

Tiedän, en vain jaksanut kirjoittaa että perheessä olisi kaksi vanhempaa tms. Näköjään olisi pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Etsi uusi mies NYT. Minä erosin samasta syystä kun olin 35-36 vuotta. Löysin pikavauhtia uuden miehen ja käytännössä aloin lapsentekoon tuikituntemattoman kanssa. Nyt olen 50 + ja kahden totaaliyh. En kadu muuta kuin vuosia 29-35 jotka jahkasin eroa.

No just. Että lasten hyvinvoinnista ja lasten tunteista viis, kunhan vain "minä, minä, minä" varmasti saan ne haluamani lapset. Että kun en ole muuta miestä löytänyt ja kun biologinen kello tikittää, niin otanpa sitten heti ensimmäisen vastaantulevan miehen lapseni isäksi, ja teen heti lapset sen kansa, ei mitään väliä, millainen mies muuten on.

Enpä todellakaan ihmettele nykyuutisointia lasten häiriökäyttäytymisestä, jos lastenteko ja heidän kasvattaminen perustuu tuollaiseen ajattelutapaan. Järkevämpää olisi vaikka tehdä lapset yksin tuollaisessa tilanteessa. Mut hei, näillä eväillä tosiaan Suomi nousuun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Basil kirjoitti:

Minut on jätetty, koska sanoin uskovani etten tule koskaan haluamaan lapsia. Rakastin tätä naista koko sydämeni pohjasta ja pakko myöntää, että sain erossa todella pahasti siipeeni. Mietin vakavasti jopa suostumista isäksi, mutta lopulta tajusin koko ajatuksen järjettömyyden. Koitin myös kaikkeni ymmärtää miten ihminen joka sanoi rakastavansa minua oli valmis heittämään minut sivuun ja aloittamaan jonkun uuden etsimisen. Tosiasiassa en varmaan täysin tule sitä ikinä ymmärtämään, mutta koska halusin tyttöystäväni olevan onnellinen, annoin hänen lopulta mennä. Vaikein asia koko tähän astisessa elämässäni ja syvät arvet siitä varmasti jäi.

Eron jälkeen koitin jonkin aikaa tapailla uusia ihmisiä, mutta ainakin oman ikäluokan naiset tuntuivat lähinnä olevan etsimässä tulevalle lapselleen madollisimman hyvägeenistä isää mahdollisimman nopealla aikataululla. Ja niille jotka eivät halunneet lapsilleen isää, tuntui riittävän varsin hyvin pelkkä kevyt seksihude.

En ole pystynyt pitämään yhteyttä entiseen tyttöystävääni mutta erosta on nyt neljä vuotta eikä hän tietääkseni ole vielä löytänyt ketään. Asioilla on aina myös toinen puoli ja vähän kieltämättä kylmää lukea näitä melko yksipuolisia kommentteja. Aika itsekkäänä tuntuu myös rakkaus näyttäytyvän muutenkin nyky-yhteiskunnassa; etsitään vaan ihmistä joka voi antaa mahdollisimman paljon eikä edes pysähdytä miettimään mitä itse voisi antaa.

m36

Puhut itsekkyydestä ja siitä, että etsitään ihmistä, joka voi antaa mahdollisimman paljon eikä pysähdytä miettimään mitä itse voisi antaa. Etkö juuri itse ollut itsekäs, koska et antanut rakastamallesi ihmisille mahdollisuutta äitiyteen, johon pyrkiminen on naiselle luontainen tarve. Toki kaikille ei vanhemmuus sovi, jolloin on parempi jättää lapset hankkimatta.

Ai nyt sukupuolien tarpeet ovatkin erilaisia ja kaiken lisäksi niillä on biologinen tausta?!?? Olin siinä käsityksessä, että ei ole olemassa yhtään mitään sukupuolille 'luontaista' käytöstä... Ainakin sitä on tällä palstalla naisten toimesta rummutettu hyvin agressiivisesti ketjukaupalla. Tämän lisäksi pidän halua hankkia oma biologinen lapsi tälle täysin ylikansoitetulle planeetalle erittäin itsekkäänä ja vastuuttomana.

vaikka suomalaiset pistäisi haarat ristiin ja kuolisi pois, maapallon väestö kasvaa edelleen 66+ miljoonan vuositahdilla.

Ai meinaat että vähentäkööt ne kiinalaiset väkilukuaan kun niitä on miljardi. Ihan samalla lailla suomalaiset on osa ylikansoitusongelmaa - itse asiassa suurempi osa koska länsimaat sen ympäristön kantokyvyn kuluttaa. Meillä vaan suurperheiden aika ehti mennä ennen kuin ongelmaan herättiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.

-ap-

Viimeisen tilaston mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Eli et ole vielä kovinkaan vanha. Ehdit odottamaan kymmenen vuotta suht. rauhallisin mielin.

Meille syntyi kun äiti oli 36-vuotias, eikä vielä lähellekkään liian vanha.

Mistäs tiedät, että löydät "nopeasti" uuden miehen joka haluaa heti lapsia kanssasi?

Siis mitä hittoa, ehtii odottaa 42-vuotiaaksi rauhallisin mielin? Älä viitsi puhua tuollaista soopaa. Hedelmällisyys alkaa kuule laskea jo parikymppisenä, ja yli 35 se suorastaan romahtaa. Myös keskenmenojen ja kehityshäiriöiden riski nousee jyrkästi kun lähestytään neljää kymppiä.

Ei niitä tilastoja kannata niin tuijottaa. 35-38-vuotiaana sain kolme tervettä lasta normaalien raskauksien ja synnytyksien keralla. Ja jokainen tärppäsi ekalla yrityksellä.

Tässä on taas yksi esimerkki miten ei ymmärretä tilastoja ja niiden merkitystä.

Esimerkki: tilaston mukaan korista nostamalla 70% nostajista saa punaisen pallon ja 30% saa sinisen pallon. Punaisen pallon saamisella on siis huomattavasti suurempi todennäköisyys. Jos joku kuitenkin nostaa korista sinisen pallon, se ei tarkoita että tilasto olisi potaskaa ja siihen ei ole uskomista. Tilasto pitää yhä paikkansa, sinisen pallon nostaja kuuluu niihin 30% jotka saavat sinisen pallon.

On aivan naurettavaa väittää, että jos tilastollinen asia ei sattunut osumaan omalle kohdalle, niin tilastot valehtelevat. Näin ei ole. Jos tilasto olisi väittänyt 100%:n todennäköisyydellä tulevan punaisen pallon, silloin tilasto olisi väärässä. Pienellä, vaikka 0,01% todennäköisyydellä jollekin otannasta osuu sininen pallo.

aivan. Uskomatonta että suomalaisista löytyy vielä noin vähälle koulutukselle jääneitä. Sama asia kun ministeri(tai kansanedustaja) Sari Sarkomaa totesi eduskunnan kyselytunnila, että terveydenhoito toimii Espoossa, koska ainakin hän on aina saanut (kansanedustajana) hyvää hoitoa! Ajattelin, että no niipä toki, Sari! Sullehan Sari (kok.) riittää että SINÄ saat! Hohhoijaa. Sehän se kaiken mittari on.

Khanemanin ja Tverskyn jälkeen syntyneen psykologian ja talous/tilastotiteen yhteistutkimuksen suuri anti on että ihmiset eivät spontaanisti ymmärrä tilastoja. Ad-hoc niiden kanssa menee aina väärin. Tilastotajuttomuus on fakta, sen sijaan ihmiset voisivat vähän miettiä mistä heidän käsityksensä tulevat ja onko niissä mitään järkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.

-ap-

Viimeisen tilaston mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Eli et ole vielä kovinkaan vanha. Ehdit odottamaan kymmenen vuotta suht. rauhallisin mielin.

Meille syntyi kun äiti oli 36-vuotias, eikä vielä lähellekkään liian vanha.

Mistäs tiedät, että löydät "nopeasti" uuden miehen joka haluaa heti lapsia kanssasi?

Siis mitä hittoa, ehtii odottaa 42-vuotiaaksi rauhallisin mielin? Älä viitsi puhua tuollaista soopaa. Hedelmällisyys alkaa kuule laskea jo parikymppisenä, ja yli 35 se suorastaan romahtaa. Myös keskenmenojen ja kehityshäiriöiden riski nousee jyrkästi kun lähestytään neljää kymppiä.

Ei niitä tilastoja kannata niin tuijottaa. 35-38-vuotiaana sain kolme tervettä lasta normaalien raskauksien ja synnytyksien keralla. Ja jokainen tärppäsi ekalla yrityksellä.

Tässä on taas yksi esimerkki miten ei ymmärretä tilastoja ja niiden merkitystä.

Esimerkki: tilaston mukaan korista nostamalla 70% nostajista saa punaisen pallon ja 30% saa sinisen pallon. Punaisen pallon saamisella on siis huomattavasti suurempi todennäköisyys. Jos joku kuitenkin nostaa korista sinisen pallon, se ei tarkoita että tilasto olisi potaskaa ja siihen ei ole uskomista. Tilasto pitää yhä paikkansa, sinisen pallon nostaja kuuluu niihin 30% jotka saavat sinisen pallon.

On aivan naurettavaa väittää, että jos tilastollinen asia ei sattunut osumaan omalle kohdalle, niin tilastot valehtelevat. Näin ei ole. Jos tilasto olisi väittänyt 100%:n todennäköisyydellä tulevan punaisen pallon, silloin tilasto olisi väärässä. Pienellä, vaikka 0,01% todennäköisyydellä jollekin otannasta osuu sininen pallo.

Eihän tuossa sanottu, että tilasto ei pidä paikkaansa, vaan ettei niitä kannata liiaksi tuijottaa, koska kyse on kuitenkin yksilöistä. Se on ihan yksi ja sama mitä tilastot sanovat jos itse voi lapsen saada. 

Tässä kai keskustellaan yleisesti ongelmasta kuitenkin. Minä en ainakaan tiedä miten hyvin saan lapsia nelikymppisenä, joten on ihan hyvä lähtöoletus, että se ei onnistu niinkuin ei yleensä onnistu. Toki voi pelata arpapeliä, mutta sitten ei parane itkeä, jos vetää sen lapsettomuuden johon oli 70 % tn (70 % vain viittaus arpaesimerkkiin ei mikään oikea tilastoluku). 

Onko hyvä mies? Anna minulle.

Vierailija kirjoitti:

Oon niin surullinen. Ja mies edelleen sanoo, että ehkä joskus mutta se ei tajua että multa loppuu aika, ei siltä. Tää on niin kamalaa ja surullista.

Tapasin mieheni kun olin vajaat 34 vuotta ja saimme juuri lapsen, olen 36 nyt. Aloitimme lapsenteon nopeasti, kummankin iästä johtuen ja tulin pian raskaaksi.

Ehdit vielä!