Miehet eivät näköjään halua olla kavereitani

Ei miehellä ole mitään motiivia olla naisen "kaveri",sellaisen voi hoitaa muiden miesten kanssa jos haluaa.

Sama täällä. Tulen juttuun paremmin miesten kanssa, koska olen huumorintajultani kuten mies. Muutenkin olen aina ollut poikatyttömäinen; tykkään moottorivehkeistä, irstaasta huumorista ja lipsautan kirosanoja. Kuitenkin päällisinpuolin olen erittäin naisellinen, kaunis ja muodokas.

Ehkä tämä combo saa miehet joko haluamaan minut tai sitten pelästyttää heidät pois. On ikävä aina huomata, että vaikka miehet kuinka sanovat tykkäävänsä vain kaverimielessä, ei heitä lopulta jää lähelle. "Kaverimielessä" taitaa olla minun oma illuusio ja miesten tekosyy päästä pidemmälle yrityksineen.

Mulla taas tuntuu olevan vaikeuksia naiskavereiden kanssa. Ne tuntuvat ihastuvan niin helposti. Hälytyskellot alkavat soida nykyisin ehkä liiankin helposti ja sitten rupean välttelemään näitä naisia, vaikka heidän kanssaan olisi hauskaakin.

Vierailija kirjoitti:

kerrataan vielä tilanteet, joissa mies voi olla naisen kanssa pelkkä ystävä ilman taka-ajatuksia:

1) mies pitää naista rumana

2) miehellä on jo parempi nainen

3) mies on homo

4) mies on aseksuaali

5) Mies arvostaa naisen miestä, pano ei ole yhtä arvokas kuin kaveri ja kunnia

6) Mies on itse varattu, ja on niitä joille totuudella ja uskollisuudella on merkitystä

7) Mies ei muista syistä näe suhdetta mahdollisena, eikä pano olisi ystävyyden arvoista

Minulla on ollut monta naispuolista kaveria, nuoruudesta asti. Vain yksi niistä kuuluu 1) kategoriaan, muut kolme kuuluivat 7) ryhmään.

Ihan sama "ongelma" on varmaan useimmilla naisilla. Olen itsekin mennyt tähän kaverimieshalpaan ja kuvitellut meidän olevan ystäviä, kunnes... mies on paljastanut rakastuneensa, ihastuneensa tai haluavansa minut mihin tahansa suhteeseen. Naimisissa olen itsekin ja osa näistä "ystävistä" ovat olleet elämässäni jo ennen miestäni. Samoin mieheni ystävistä muutama on lähestynyt mua mm.chatissa ja olen naiiviuttani alkanut mielestäni kaveritasonjutuille, kunnes ne ovat yllättäen kääntyneet miehen taholta seksuaalisiksi. En ota tätä "ongelmaa" kovin vakavasti, mutta joskus olen miettinyt miksi joillakin naisilla onnistuu tällainen kaveruus miesten kanssa, koska itselläni on aivan päinvastaiset kokemukset. Enää en edes yritä. Enkä ole edes mikään suuri kaunotar, ihan tavallinen nainen. Tämän palstan perusteella jopa petolinnun peffaosastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Miehet eivät halua olla kavereitani, vaikka ovat sanoneet, että olen hauska ja kanssani on tosi kiva jutella.

Yhtäkkiä eivät vain halua nähdä enää ikinä, tulee tosi surullinen olo.

Perheellinen nainen siis olen.

Ihanaa kuulla, etten ole yksin tämän ongelman kanssa. Olen aivan ihmeissäni. Enpä taida enää edes yrittää tutustua keneenkään mieheen, kun siitä saa lopulta vaan pahan mielen.

Olen myös miettinyt näin joskus, mutta tuntuu että joko sattumoisin tapaan elämässäni enemmän miehiä tai sitten useimmin synkkaa paremmin miesten kanssa. Alkaa kuitenkin käydä raskaaksi käsitellä niitä ihastumiskuvioita ja sitten yrittää olla kaveri, vaikkei siitä oikein mitään tule.

Aivan sama juttu mullakin. Tutustun aina automaattisesti vaan helpommin miehiin ja viihdyn niiden hauskassa seurassa.

Ap

Tietysti naisena miehiin on helpompi tutustua, koska miehet ovat uusista naistuttavista innoissaan, näkevät vaivaa naisen viihdyttämiseksi ja panostavat uuden naissuhteen rakentamiseen. Miehet nauttivat seksuaalisesti kiinnostavan ihmisen seurasta ja tietysti sitä kuumaa värinää (vaikka se olisikin vain miehen kuvitelmaa ja mies itsekin varattu) syö se, jos nainen puhuukin aviomiehestään tai ihastuksestaan johonkin toiseen mieheen.

Minulle on käynyt noin monta kertaa. Ensin olen mukava ja kiva ja juttu luistaa, seuraavassa hetkessä ei mitään ja Facebookista olen poistettu kaverilistalta. Viimeisin tapaus harmittaa edelleen niin paljon, että olen alkanut tarkkailla kaikkia ihmisiä ympärilläni että mitä jos hekin ... 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt noin monta kertaa. Ensin olen mukava ja kiva ja juttu luistaa, seuraavassa hetkessä ei mitään ja Facebookista olen poistettu kaverilistalta. Viimeisin tapaus harmittaa edelleen niin paljon, että olen alkanut tarkkailla kaikkia ihmisiä ympärilläni että mitä jos hekin ... 

Niin tuttua! Kanssani on niin mukavaa keskustella ja viettää aikaa, miehen mielestä tullaan juttuun kuin oltaisiin tunnettu aina ja minullakin on kivaa. Tietysti olen monissa eri yhteyksissä varmistellut ja tuonut ilmi, että ystäviähän tässä ollaan, ei mitään enempää - mies sanoo olevansa samaa mieltä ja sanoo, toteaa meillä tämä ystävyyssuhde toimii hyvin. Kun sitten jossakin vaiheessa käy ilmi, että olen kiinnostunut jostakusta tai alkanut tapailla jotakuta toista (ja miksipä ei kävisi ilmi, eihän kaverin tunteita pitäisi tarvita varoa, eikö hänen pitäisi olla puolestani iloinen tai jotakin?), niin yhtäkkiä "ystävyys" lopahtaa, eikä mies enää ota yhteyttä. Jos aloitan keskustelun jossakin viestimessä, kommentit ovat lyhyitä töksäytyksiä. Se siitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt noin monta kertaa. Ensin olen mukava ja kiva ja juttu luistaa, seuraavassa hetkessä ei mitään ja Facebookista olen poistettu kaverilistalta. Viimeisin tapaus harmittaa edelleen niin paljon, että olen alkanut tarkkailla kaikkia ihmisiä ympärilläni että mitä jos hekin ... 

Niin tuttua! Kanssani on niin mukavaa keskustella ja viettää aikaa, miehen mielestä tullaan juttuun kuin oltaisiin tunnettu aina ja minullakin on kivaa. Tietysti olen monissa eri yhteyksissä varmistellut ja tuonut ilmi, että ystäviähän tässä ollaan, ei mitään enempää - mies sanoo olevansa samaa mieltä ja sanoo, toteaa meillä tämä ystävyyssuhde toimii hyvin. Kun sitten jossakin vaiheessa käy ilmi, että olen kiinnostunut jostakusta tai alkanut tapailla jotakuta toista (ja miksipä ei kävisi ilmi, eihän kaverin tunteita pitäisi tarvita varoa, eikö hänen pitäisi olla puolestani iloinen tai jotakin?), niin yhtäkkiä "ystävyys" lopahtaa, eikä mies enää ota yhteyttä. Jos aloitan keskustelun jossakin viestimessä, kommentit ovat lyhyitä töksäytyksiä. Se siitä sitten.

Täh? Tietenkin kaverin tunteita pitää varoa, syystä tai toisesta, oli mies tai nainen. Eikö sinulla ole empatiaa kavereita kohtaan, itsekeskeinen hölmökö olet?

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama "ongelma" on varmaan useimmilla naisilla. Olen itsekin mennyt tähän kaverimieshalpaan ja kuvitellut meidän olevan ystäviä, kunnes... mies on paljastanut rakastuneensa, ihastuneensa tai haluavansa minut mihin tahansa suhteeseen. Naimisissa olen itsekin ja osa näistä "ystävistä" ovat olleet elämässäni jo ennen miestäni. Samoin mieheni ystävistä muutama on lähestynyt mua mm.chatissa ja olen naiiviuttani alkanut mielestäni kaveritasonjutuille, kunnes ne ovat yllättäen kääntyneet miehen taholta seksuaalisiksi. En ota tätä "ongelmaa" kovin vakavasti, mutta joskus olen miettinyt miksi joillakin naisilla onnistuu tällainen kaveruus miesten kanssa, koska itselläni on aivan päinvastaiset kokemukset. Enää en edes yritä. Enkä ole edes mikään suuri kaunotar, ihan tavallinen nainen. Tämän palstan perusteella jopa petolinnun peffaosastoa.

Ymmärtäisin itsekin miesten käytöstä paljon paremmin, jos he jossain vaiheessa ehdottelisivat mulle jotain tai kertoisivat olevansa ihastuneita. Mutta kukaan ei ole puhunut koskaan mitään tunteistaan, kadonneet vaan yhtäkkiä. Ennen lomia sain muuten tämän uusimman miespuolisen työkaverini takaisin, kun hän alkoi taas yhtäkkiä käyttäytymään ystävällisesti minua kohtaan. Jopa niin ystävällisesti, että eräs yhteinen työkaverimme totesi yhtenä päivänä lounaamme jälkeen minulle, että meillä näyttää synkkaavan tämän miehen kanssa todella hyvin. Pelottaa vaan lomiltapaluu, kun en tiedä taas yhtään, että millä mielellä hän silloin on..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama "ongelma" on varmaan useimmilla naisilla. Olen itsekin mennyt tähän kaverimieshalpaan ja kuvitellut meidän olevan ystäviä, kunnes... mies on paljastanut rakastuneensa, ihastuneensa tai haluavansa minut mihin tahansa suhteeseen. Naimisissa olen itsekin ja osa näistä "ystävistä" ovat olleet elämässäni jo ennen miestäni. Samoin mieheni ystävistä muutama on lähestynyt mua mm.chatissa ja olen naiiviuttani alkanut mielestäni kaveritasonjutuille, kunnes ne ovat yllättäen kääntyneet miehen taholta seksuaalisiksi. En ota tätä "ongelmaa" kovin vakavasti, mutta joskus olen miettinyt miksi joillakin naisilla onnistuu tällainen kaveruus miesten kanssa, koska itselläni on aivan päinvastaiset kokemukset. Enää en edes yritä. Enkä ole edes mikään suuri kaunotar, ihan tavallinen nainen. Tämän palstan perusteella jopa petolinnun peffaosastoa.

Ymmärtäisin itsekin miesten käytöstä paljon paremmin, jos he jossain vaiheessa ehdottelisivat mulle jotain tai kertoisivat olevansa ihastuneita. Mutta kukaan ei ole puhunut koskaan mitään tunteistaan, kadonneet vaan yhtäkkiä. Ennen lomia sain muuten tämän uusimman miespuolisen työkaverini takaisin, kun hän alkoi taas yhtäkkiä käyttäytymään ystävällisesti minua kohtaan. Jopa niin ystävällisesti, että eräs yhteinen työkaverimme totesi yhtenä päivänä lounaamme jälkeen minulle, että meillä näyttää synkkaavan tämän miehen kanssa todella hyvin. Pelottaa vaan lomiltapaluu, kun en tiedä taas yhtään, että millä mielellä hän silloin on..

Äskeinen oli siis ap.

Ap

Viestiketjua lukiessa olen miettinyt vain, että miten itseriittoinen ihminen täytyy olla, jos on itse parisuhteessa ja koko ajan vain pohtii miten vaikeata on saada vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Miten valheellista tuollainen on? Valitatteko kotonakin miehillenne, että haluaisin niin hirveästi olla kaveri työpaikkani miesten kanssa, mutta ne haluavat vain panemaan? Itse sanoisin naiselleni, että eikö sulle riitä se, että olet naimisissa ja sulla on lapsia, pitää vielä päästä muidenkin miesten kanssa kaveraamaan? Miksi, että voisit käydä kahveilla ja shoppailemassa, leffassa ja baareissa, keskustella sydänsuruista? Käydä yhteisillä etelänlomamatkoilla kahdestaan sen kaverimiehen kanssa? Eikö nämä ole asioita, joita tehdään nimen omaan naispuoleisten kavereiden kanssa? Voihan sitä työkavereiden kanssa jutella kahvitauolla, mutta pitääkö niistä miehistä siellä työpaikalla tulla sydänystäviä?

Ap ei taida käsittää, että jos joku työkaverimies laittaa työviesteihin aina hymiöitä, olipa mies naimisissa tai ei, se mieshän yrittää sua aivan kybällä. Jos välit on edelleen asialliset ja viestit tulee perille, mutta ei enää hymiöitä, mikä tässä on se ongelma? Pitääkö sun kanssa kaikkien koko ajan flirttailla, muuten koet ettei sinua huomioida riittävästi?

Kysypä kotona mieheltäsi, että miksi sun työkaverimiehesi ensin laittoi sähköposteihin hymiöt, mutta kun aloit kertoa parisuhteestasi, nämä hymiöt katosivat. Anna miehesi kertoa sinulle hieman näiden työkavereiden motiiveista, hän saattaa nähdä asian hieman toisesta näkökulmasta. Vai onko niin, että tällaisista työkaverimiehistä ei omalle miehelle kotona puhutakaan? Siksi kysellään hölmöjä vauva-palstalla ja hoomoilasena ihmetellään, että ei kai mun työkaverit vaan halua päästä panemaan...

Olisinpa itse joskus ollut tilanteessa, että olisi parisuhde ja samaan aikaan sais töissä naisilta huomiota ja hymiöviestejä. En jaksais kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

Viestiketjua lukiessa olen miettinyt vain, että miten itseriittoinen ihminen täytyy olla, jos on itse parisuhteessa ja koko ajan vain pohtii miten vaikeata on saada vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Miten valheellista tuollainen on? Valitatteko kotonakin miehillenne, että haluaisin niin hirveästi olla kaveri työpaikkani miesten kanssa, mutta ne haluavat vain panemaan? Itse sanoisin naiselleni, että eikö sulle riitä se, että olet naimisissa ja sulla on lapsia, pitää vielä päästä muidenkin miesten kanssa kaveraamaan? Miksi, että voisit käydä kahveilla ja shoppailemassa, leffassa ja baareissa, keskustella sydänsuruista? Käydä yhteisillä etelänlomamatkoilla kahdestaan sen kaverimiehen kanssa? Eikö nämä ole asioita, joita tehdään nimen omaan naispuoleisten kavereiden kanssa? Voihan sitä työkavereiden kanssa jutella kahvitauolla, mutta pitääkö niistä miehistä siellä työpaikalla tulla sydänystäviä?

Ap ei taida käsittää, että jos joku työkaverimies laittaa työviesteihin aina hymiöitä, olipa mies naimisissa tai ei, se mieshän yrittää sua aivan kybällä. Jos välit on edelleen asialliset ja viestit tulee perille, mutta ei enää hymiöitä, mikä tässä on se ongelma? Pitääkö sun kanssa kaikkien koko ajan flirttailla, muuten koet ettei sinua huomioida riittävästi?

Kysypä kotona mieheltäsi, että miksi sun työkaverimiehesi ensin laittoi sähköposteihin hymiöt, mutta kun aloit kertoa parisuhteestasi, nämä hymiöt katosivat. Anna miehesi kertoa sinulle hieman näiden työkavereiden motiiveista, hän saattaa nähdä asian hieman toisesta näkökulmasta. Vai onko niin, että tällaisista työkaverimiehistä ei omalle miehelle kotona puhutakaan? Siksi kysellään hölmöjä vauva-palstalla ja hoomoilasena ihmetellään, että ei kai mun työkaverit vaan halua päästä panemaan...

Olisinpa itse joskus ollut tilanteessa, että olisi parisuhde ja samaan aikaan sais töissä naisilta huomiota ja hymiöviestejä. En jaksais kiukutella.

En vaan edelleenkään ymmärrä, että miten joku hymynaaman laittaminen on jotain yrittämistä? Itse ainakin laitan niitä kaikille. Enkä ymmärrä miten tämä uusin kaverini minua yrittäisi, kun ei ole ilmaissut sitä millään tavalla..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin itsekin miesten käytöstä paljon paremmin, jos he jossain vaiheessa ehdottelisivat mulle jotain tai kertoisivat olevansa ihastuneita. Mutta kukaan ei ole puhunut koskaan mitään tunteistaan, kadonneet vaan yhtäkkiä.

Minulle kävi viimeksi juuri näin. Ei ollut mitään flirttiä, ainoastaan mukavia keskusteltuja ja samanlainen huumorintaju. Mies kertoi treffeistään, ja suri hyvin alkaneen suhteen lopahtamista. Minä itse olen naimisissa ja minulla on lapsiakin, sivusin heitä keskusteluissa aina välillä. 

Ja sitten mies vain hiljeni ja sitten katosi. Pidin häntä kaverina, ellen jopa ystävänä. 

Ihanan vaatimatonta naisilta valittaa, että miehet haluavat päästä panemaan. Miten miehet eivät voi käsittää sitä, että tässä on nyt naisen haluamisesta kyse. Naisella on jo parisuhde, ei häntä kenenkään muun kuulu enää haluta ja yrittää. Nainen tarvitsee nyt miehistä vain kavereita, kunnioittakaa naisen toivetta ja halutkaa häntä juuri siinä mielessä kuin nainen toivoo. Auttakaa naista, mitä ihmettä hän voi tällaisessa tilanteessa tehdä? Hän ei halua teiltä seksiä. Hän haluaa sitä toisenlaista huomiota. Ymmärrättekö, senkin epätoivoiset pervot?

bytheway, tämähän ei ole ns. rumien naisten ongelma lainkaan. Voin vain kuvitella miltä niistä ikuisista seinäruusuista tuntuu lukea näiden kauniiden kanssasisariensa ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestiketjua lukiessa olen miettinyt vain, että miten itseriittoinen ihminen täytyy olla, jos on itse parisuhteessa ja koko ajan vain pohtii miten vaikeata on saada vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Miten valheellista tuollainen on? Valitatteko kotonakin miehillenne, että haluaisin niin hirveästi olla kaveri työpaikkani miesten kanssa, mutta ne haluavat vain panemaan? Itse sanoisin naiselleni, että eikö sulle riitä se, että olet naimisissa ja sulla on lapsia, pitää vielä päästä muidenkin miesten kanssa kaveraamaan? Miksi, että voisit käydä kahveilla ja shoppailemassa, leffassa ja baareissa, keskustella sydänsuruista? Käydä yhteisillä etelänlomamatkoilla kahdestaan sen kaverimiehen kanssa? Eikö nämä ole asioita, joita tehdään nimen omaan naispuoleisten kavereiden kanssa? Voihan sitä työkavereiden kanssa jutella kahvitauolla, mutta pitääkö niistä miehistä siellä työpaikalla tulla sydänystäviä?

Ap ei taida käsittää, että jos joku työkaverimies laittaa työviesteihin aina hymiöitä, olipa mies naimisissa tai ei, se mieshän yrittää sua aivan kybällä. Jos välit on edelleen asialliset ja viestit tulee perille, mutta ei enää hymiöitä, mikä tässä on se ongelma? Pitääkö sun kanssa kaikkien koko ajan flirttailla, muuten koet ettei sinua huomioida riittävästi?

Kysypä kotona mieheltäsi, että miksi sun työkaverimiehesi ensin laittoi sähköposteihin hymiöt, mutta kun aloit kertoa parisuhteestasi, nämä hymiöt katosivat. Anna miehesi kertoa sinulle hieman näiden työkavereiden motiiveista, hän saattaa nähdä asian hieman toisesta näkökulmasta. Vai onko niin, että tällaisista työkaverimiehistä ei omalle miehelle kotona puhutakaan? Siksi kysellään hölmöjä vauva-palstalla ja hoomoilasena ihmetellään, että ei kai mun työkaverit vaan halua päästä panemaan...

Olisinpa itse joskus ollut tilanteessa, että olisi parisuhde ja samaan aikaan sais töissä naisilta huomiota ja hymiöviestejä. En jaksais kiukutella.

En vaan edelleenkään ymmärrä, että miten joku hymynaaman laittaminen on jotain yrittämistä? Itse ainakin laitan niitä kaikille. Enkä ymmärrä miten tämä uusin kaverini minua yrittäisi, kun ei ole ilmaissut sitä millään tavalla..

Ap

Eikö sulle riitä asialliset välit työkavereihin? Minkä ikäinen piirtää hymynaamoja joka paikkaan, jos ei siis oikeasti ole ihastunut? Onko tuollaisen vaatiminen ihan kohtuullista työkavereilta, muuten ajattelet että susta ei kukaan tykkää siellä? En käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin itsekin miesten käytöstä paljon paremmin, jos he jossain vaiheessa ehdottelisivat mulle jotain tai kertoisivat olevansa ihastuneita. Mutta kukaan ei ole puhunut koskaan mitään tunteistaan, kadonneet vaan yhtäkkiä.

Minulle kävi viimeksi juuri näin. Ei ollut mitään flirttiä, ainoastaan mukavia keskusteltuja ja samanlainen huumorintaju. Mies kertoi treffeistään, ja suri hyvin alkaneen suhteen lopahtamista. Minä itse olen naimisissa ja minulla on lapsiakin, sivusin heitä keskusteluissa aina välillä. 

Ja sitten mies vain hiljeni ja sitten katosi. Pidin häntä kaverina, ellen jopa ystävänä. 

Vaihtoehtoja on useita:

1) Mies kertoi hyvin alkaneen suhteen lopahtamisesta, halusi että annat säälistä pillua, tai

2) halusi viestiä, että hänelläkin on kysyntää, mutta juuri nyt hän on vapaa, joten miten ois, tai

3) Yritti sinua aikansa, mutta kun puhuit vain perheestäsi, mielenkiinto lopahti.

4) Ylitulkitsit miehen mielenkiinnon olla ystävä kanssasi, hän vain halusi olla ystävällinen uudelle työkaverille

Minne tämä mies hiljeni ja katosi? Vaihtoi työpaikkaa? Jääkö kaikki naispuoleiset kaverisuhteesi aina loppuelämäksi asti? Kyllähän ystävyyssuhteillakin on tapana viiletä, ei pelkästään parisuhteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kerrataan vielä tilanteet, joissa mies voi olla naisen kanssa pelkkä ystävä ilman taka-ajatuksia:

1) mies pitää naista rumana

2) miehellä on jo parempi nainen

3) mies on homo

4) mies on aseksuaali

5) Mies arvostaa naisen miestä, pano ei ole yhtä arvokas kuin kaveri ja kunnia

6) Mies on itse varattu, ja on niitä joille totuudella ja uskollisuudella on merkitystä

7) Mies ei muista syistä näe suhdetta mahdollisena, eikä pano olisi ystävyyden arvoista

Minulla on ollut monta naispuolista kaveria, nuoruudesta asti. Vain yksi niistä kuuluu 1) kategoriaan, muut kolme kuuluivat 7) ryhmään.

8) Mies on jo harrastanut seksiä naisen kanssa.

Itse kuulun tähän kasiin. Molemmilla on omat kuviot, mutta ollaan silti parhaita kavereita. Seksuaalista jännitettä ei ole kuin ihan vähän, kun se on kerran päässyt laukeamaan. (no pun intended.)

Tietysti aika vaikea resepti, mutta piti nyt kertoa oma versio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt noin monta kertaa. Ensin olen mukava ja kiva ja juttu luistaa, seuraavassa hetkessä ei mitään ja Facebookista olen poistettu kaverilistalta. Viimeisin tapaus harmittaa edelleen niin paljon, että olen alkanut tarkkailla kaikkia ihmisiä ympärilläni että mitä jos hekin ... 

Niin tuttua! Kanssani on niin mukavaa keskustella ja viettää aikaa, miehen mielestä tullaan juttuun kuin oltaisiin tunnettu aina ja minullakin on kivaa. Tietysti olen monissa eri yhteyksissä varmistellut ja tuonut ilmi, että ystäviähän tässä ollaan, ei mitään enempää - mies sanoo olevansa samaa mieltä ja sanoo, toteaa meillä tämä ystävyyssuhde toimii hyvin. Kun sitten jossakin vaiheessa käy ilmi, että olen kiinnostunut jostakusta tai alkanut tapailla jotakuta toista (ja miksipä ei kävisi ilmi, eihän kaverin tunteita pitäisi tarvita varoa, eikö hänen pitäisi olla puolestani iloinen tai jotakin?), niin yhtäkkiä "ystävyys" lopahtaa, eikä mies enää ota yhteyttä. Jos aloitan keskustelun jossakin viestimessä, kommentit ovat lyhyitä töksäytyksiä. Se siitä sitten.

Kumpikaan teistä kahdesta edellisestä kommentoijasta ei osaa näköjään lukea miehiä lainkaan. Tuleeko oikeasti yllätyksenä, että miesten mielenkiinto lopahtaa kun alatte seurustella jonkun toisen miehen kanssa? Niin naiivia ajattelua että.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt noin monta kertaa. Ensin olen mukava ja kiva ja juttu luistaa, seuraavassa hetkessä ei mitään ja Facebookista olen poistettu kaverilistalta. Viimeisin tapaus harmittaa edelleen niin paljon, että olen alkanut tarkkailla kaikkia ihmisiä ympärilläni että mitä jos hekin ... 

Niin tuttua! Kanssani on niin mukavaa keskustella ja viettää aikaa, miehen mielestä tullaan juttuun kuin oltaisiin tunnettu aina ja minullakin on kivaa. Tietysti olen monissa eri yhteyksissä varmistellut ja tuonut ilmi, että ystäviähän tässä ollaan, ei mitään enempää - mies sanoo olevansa samaa mieltä ja sanoo, toteaa meillä tämä ystävyyssuhde toimii hyvin. Kun sitten jossakin vaiheessa käy ilmi, että olen kiinnostunut jostakusta tai alkanut tapailla jotakuta toista (ja miksipä ei kävisi ilmi, eihän kaverin tunteita pitäisi tarvita varoa, eikö hänen pitäisi olla puolestani iloinen tai jotakin?), niin yhtäkkiä "ystävyys" lopahtaa, eikä mies enää ota yhteyttä. Jos aloitan keskustelun jossakin viestimessä, kommentit ovat lyhyitä töksäytyksiä. Se siitä sitten.

Kumpikaan teistä kahdesta edellisestä kommentoijasta ei osaa näköjään lukea miehiä lainkaan. Tuleeko oikeasti yllätyksenä, että miesten mielenkiinto lopahtaa kun alatte seurustella jonkun toisen miehen kanssa? Niin naiivia ajattelua että.

Tämä on tapahtunut minulle jo niin monta kertaa, että olen lopettanut miesten kanssa kaveeraamisen kokonaan. Eihän tässä enää uskalla työpaikallakaan moikkailla miespuolisia työkavereita, ihan oikeasti. Tai moikkaan, mutta katselen seinille sen tehdessäni. Oman miehen kavereille toki olen ystävällinen, mutta halailua tai muuta en enää todellakaan tee oma-aloitteisesti. Otankin kavereita enää naisista, mutta siitä taas pitäisikin tehdä aivan oma ketjunsa...