Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pää hajoaa! Mitä sanoa, että saa todellakin avun?
28.06.2017 |
En ehdi kamalasti kertomaan, mutta mulla on vuosia sitten todettu burn out kun puhkesi vakavia sairauksia useita, tuli ero, lapseni sairastui pahasti (toisen hoito nyt tasapainossa , mutta hoito sitovaa ja minä ainoa).
Apua en arkeen ole saanut mistään, en mistään. Lastensuojelut ja kaikki koluttu on.
Katsotaan, ettei lapsillakaan ole hätää kun huolehdin heidät ja kodin.
Yrittänyt aktiivisesti saada itselleni apua, jotta pystyisin jatkossakin nuo asiat huolehtimaan (kamala huomata ettei apua saa ja se lisää paineita. En saisi sairastua, mun on pakko kestää).
Tukiverkostoa ei juuri ole. Kaikki joko liian vanhoja, toinen omista vanhemmista kuillut, toinen elää vain itselleen. Loput asuvat ulkomailla.
Pahinta on se, että tilanteeni on paha sairauksieni kanssa, mutta stressi ja tälläinen sietämätön tilan jatkuminen iäisyyden pahentaa sairauttani todella paljon ja sen voi todeta.
Sairauden paheneminen taas estää minua saamasta apua (leikkauksen)toiseen sairauteen mikä vaikeuttaa arjessa pärjäämistä, mutta leikkauksilla minut voitaisiin nostaa jopa työkykyiseksi!
Tartten apua just nyt! Ei yhtään myöhemmin.
Varasin ajan lääkäriin ja haluan kysyä teiltä muilta neuvoja mitä siellä sanoa?
Mitä sanoa enempää, että vihdoin joku tajuaisi ettei tässä nyt pelleillä enempää? Miten te muut olette saaneet avun mm.masennuksessa tai uupumuksen käydessä ylivoimaiseksi?
Pelottanut, että mitä jos en pian jaksakaan hoitaa itseäni. Jos lapsia ei olisi niin en olisikaan varmaan jaksanut. Sairauksieni puolesta kun tilanne on monimutkainen ja suurin osa ja osuus siihen, että selviänkö hengissä on nimenomaan mun päällä ja jos sen suhteen minulle ei apua ala tulla niin minne mun pitää mennä???
Minulle ei ole koskaan neuvottu mitään tai lähetetty minnekään muualle kun nyt tänä alkukesänä psykiatrisen sairaabhoitajan vastaanotolle, että pääsen puhumaan.
Menin sinne toivorikkaana ja käynti kesti tunnin. Seuraavan kerran tapaamme syksyllä jos en ole leikkauksesta toipumassa (yltiöpositiivista). Tuo keskustelu aiheutti pahan ahdistuksen, mikä kesti useamman päivän.
Minusta haluttiin tietää asioita, mutta ei huolehdittu siitä, että kestän sen kaiken muistelemisen kun nykytilannekin hataralla pohjalla.
Miksi aina minusta ajatellaan, että minä kyllä kestän ja jaksan? Enkö osaa pyytää apua oikein? Siksi kaipaisin toisten kokemuksia ja mitä olette sanoneet/tehneet saadaksenne apua?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan apua ja hoitoa vain ei saa mistään. Mulla lähes samanlainen tilanne, eikä kukaan ole näinä viitenä vuotena auttanut yhtään, vain pahentanut tilannetta. Lasu, lääkäri ja kaikki kyllä kysyät mikä minua auttaisi, mutta koska minua auttaisi eniten se ettei minun tarvitsisi yksin jaksaa, niin sellaista apua ei ole. Lapsi otetaan huostaan sitten kun en enää jaksa, joka tarkoittaa varmaan sitä että alkaisin juomaan, tappaisin itseni, tai tulisin oikeasti hulluksi ja joutuisin tahdonvastaiseen hoitoon. Keskusteluapua kyllä saa, mutta se ei auta mitään. Minulla on kyllä ihmisiä joille kertoa ja joiden kanssa vatvoa, mutta tuo asioiden jatkuva märehtiminen vain pahentaa tilannetta. En myöskään voi lähteä oudolle tsemppari-ihmisselle kertomaan angelmiani, koska saan siitä tosiaankin tuota samaa ahdistusta, eikä kukaan kysele perään kun olo on entistä huonompi. Yritän siis vain jatkaa hammasta purren.
En siis osaa auttaa, mutta vertaistukea todellakin täältä päästä saat!
Kiitos sulle vastauksestasi! Uskomatontahan tämä on. Ja kaikkialla toitotetaan, että jos tarvitsee apua niin sitä pitää vain pyytää. Tuohon tuntuu moni sellainen uskovan kuka ei ole tarvinnut kyseistä apua.
Minulla on aika aivan pian, joten en ehdi vastaamaan pitkälti, mutta tulen sen jälkeen katsomaan ja mielelläni vaihtaisin kanssasi ajatuksia. Jos siis ajattelet samoin niin saa jättää esim.meiliosoitetta niin kirjoitan kyllä. :) Itse en vielä ehdi avaamaan sellaista sähköpostia, minkä yhteystiedot voisin tänne lisätä.
Voimia!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella rankalta. Saadaksesi apua sun täytyy tietää mitä apua tarvitset, mikä ei täysin tullut ilmi kirjoituksestasi. Tarvitsetko siis apua arkeen, kodin vai lastenhoitoon, arjenhallintaan? Vai masennukseen? Terapiaa, lääkitystä? Tarvitseko osastohoitoa? Vertaistukea, ystävää? Saatko nukkua? Minkäikäisiä lapset ovat? Tilanne kuulostaa kokonaisvaltaisesti haastavalta, mutta kun sitä avaa yhdestä päästä niin ehkä vyyhti alkaa purkautua. Ja häpeisivät nuo jotka lykkäävät vain kertaluontoiseen keskusteluun ihmisen joka pyrkii lähinnä pysymään pinnalla, joku vastuu pitäisi olla ammattipuolella!
Järkyttävä määrä tekstiä, mutta eipä siinä ole oikein mitään mistä ottaa kiinni. Mitä ne ongelmat ja sairaudet siis tarkalleen ottaen ovat?
Heti saa apua, kun annat ymmärtää, että olet riski muille.
Minun itsemurhapuheitani ei otettu tosissaan.
Otin erilaisen lähestymistavan asiaan ja kerroin, että kun tapan itseni, en lähde täältä yksin.
Heti sain apua.
Ennen sai kodinhoitajilta apua raskaan arjen pyörittämiseen. Kaikki on vedetty minimiin. Ei meillä enää ole hyvinvointivaltiota. Osaisinpa auttaa! Olisiko mitään tukiperhesysteemiä, jonne esim lapset pääsisi välillä? Ihan vapaaehtoistoiminnan kautta? Että saisit levätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensisijaisen tärkeää jaksamisesi ja terveytesi kannalta on huolehtia, että kehosi saa tarvittavat vitamiinit ja mineraalit.
Tuonne lähetät näytteen hiuksistasi, niin saat selville mineraalitasosi. Maksaa muutaman kympin ja kestää muutaman viikon.
Vitamiinit ja mineraalit
https://www.iherb.com/pr/Life-Extension-Two-Per-Day-Tablets-120-Tablets…
Stressiin Rhodiola ja L-theaniini
https://www.iherb.com/pr/Gaia-Herbs-Rhodiola-Rosea-60-Vegetarian-Liquid…
https://www.iherb.com/pr/Doctor-s-Best-Suntheanine-L-Theanine-150-mg-90…
Masennukseen TMG ja L-tyrosiini
https://www.iherb.com/pr/Jarrow-Formulas-TMG-Trimethylglycine-500-mg-12…
https://www.iherb.com/r/Source-Naturals-L-Tyrosine-Free-Form-Powder-3-5…
Luontaistuotefirman botti saapui heti paikalle.
No kuules en ole mikään luontaistuotefirman botti.
Itsekin olen ollut todella pahasti masentunut ja syönyt melkein kaikki ssri ja bentso lääkkeet ja ne nyt ei vaan pitemmän päälle ole mikään järkevin ratkaisu. kokeilkaapa syödä 6 vuotta rivatrillia +2mg/päivä ja lopettakaa.
Olen varmasti saanut jonkunasteisen aivovaurion näiden lääkkeiden takia, kun vertaan itseäni aikaisempaan. Ehkä käyn tämän neurologilla vielä toteamassa.
Lisäravinteet on minun elämäni ainakin pelastaneet. Kukin saa tietenkin tehdä mitä haluaa. Harmi vaan kun itse ainakin söin noita paskoja niinkin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollaan sentään terveitä, mutta sama kokemus: vaikeassa elämäntilanteessa kamppailevalle äidille ei ole tarjolla muuta apua kuin keskustelua ja tarkkailua.
Olen miettinyt että meillä on sellainen vahvan, pärjäävän naisen malli eikä mitään muuta. Olen tullut siihen tulokseen että tarvitsisin apua kodin ja lasten hoidossa, en väliaikaisesti vaan pysyvästi ja ilman merkittäviä lisäkustannuksia, mutta toisaalta mulla on itsellänikin sitten sellainen olo että jos tällaisen avun saisin, olisin jotenkin huono äiti ja ihminen.
No mutta. Ei tarvitse huonoksi ihmiseksi ryhtyä kun sellaista apua ei edes saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla joku mt diagnoosi ja saatko siihen asianmukaista lääkitystä? Onko tarjottu psykoterapiaa? Olen lähipiirissä havainnut, että hyvin usein mielenterveysdiagnoosi estää muiden elimellisten sairauksien asiallisen hoidon. Ihmisillä voi olla esim. selän välilevyt about murskana, mutta jos on masentunut, niin ei leikata eikä hoideta muutenkaan. Ei oikein kunnolla oteta huomioon, että ihmisellä voi olla useita sairauksia ja ne kaikki ansaitsisivat asiallista hoitoa. Lisäksi jos on jotain ahdistuneisuus/paniikkioireilua tai pahaa unettomuutta, niin betsodiatsepiineja ei saa ainakaan, koska niitä käytetään väärin. Vaikka siis sairauden hoitoon ne olisivat juurikin oikein käytettyjä.
Jos vähän tilannettasi (josta en paljon tiedä, joten voi olla, että metsään menee, sori siitä) erittelen, niin tarvitsisit kunnon lääkärin. Onko sinulla hyvä psykiatri? Yleislääkäri ei oikein klaaraa näitä juttuja. Entäpä fyysisen vaivasi spesialisti. Toisekseen: kun hoito on kohdillaan, tarvitsen mahdollisuuden toipua. Eli hakisin vielä perhepalveluista apua. Siellä voisivat oikeat sanat olla sellaisia, jotka keskittyvät lapsen oloon. Esim. lapseni kehitys häiriintyy kun en huonon kuntoni vuoksi jaksa yms. Lapsi on asiakas, ei vanhempi. Nykylain mukaan lastensuojeluilmoitusta ei tarvitse tehdä, sillä perhepalvelut ovat kaikkien saatavilla ennaltaehkäisevästi. Jos tilanne kuitenkin on mitä epäilen (eli lastensuojelu on ihan tukossa ja kuormittunut), silloin melkein tekisin itse lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Silloin heidän on lakisääteisesti pakko tutkia asia. Ja silloin kotiapua ja muuta luulisi irtoavan.
Voimia sinulle. Minäkin toivon, että kerrot miten kävi.
Mä olen itse kokenut sen että ihminen voidaan ajaa todella ahtaalle ja sitten lyödään lyötyä. Jos haet terapiaa niin sitä et saa. Jos sinulla on taloudellisesti vaikeaa niin sinua ei auteta. Jos soitat hädässä niin sinulle ei vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi stressaantunut aloitus, tarkoitan, että stressi paistaa tekstistäsi läpi. Hoida sitä. Stressiä siis. Siihen on olemassa keinoja kyllä, ota niistä selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna selvästi ymmärtää, että olet riski muiden terveydelle tai hengelle, vaikket olisikaan. Sanot vaikka että "joskus tekis mieli vaan kuristaa *tyyppi x* *syystä x*" tmv.
Lapseni raiskattiin,äitini kuoli,pää hajoaa. Työni on mitä on ,siitä ei taloudellisesti tule mitään isompaa iloa. Onko aika lääkäriin menon!
Valitettavasti Suomessa ei julkisella puolella hoideta trauman seurauksia; psykiatriassa ne pyritään tukahduttamaan "lääkkeillä".
Sun täytyy vaan huolehtia itse itsestäsi, ja tyytyä vähään.
Practicing Self-Care and Avoiding Burnout (Daniel Mackler)
Ei mainoksia.
Alue: Aihe vapaa
Mun kokemuksen mukaan apua ja hoitoa vain ei saa mistään. Mulla lähes samanlainen tilanne, eikä kukaan ole näinä viitenä vuotena auttanut yhtään, vain pahentanut tilannetta. Lasu, lääkäri ja kaikki kyllä kysyät mikä minua auttaisi, mutta koska minua auttaisi eniten se ettei minun tarvitsisi yksin jaksaa, niin sellaista apua ei ole. Lapsi otetaan huostaan sitten kun en enää jaksa, joka tarkoittaa varmaan sitä että alkaisin juomaan, tappaisin itseni, tai tulisin oikeasti hulluksi ja joutuisin tahdonvastaiseen hoitoon. Keskusteluapua kyllä saa, mutta se ei auta mitään. Minulla on kyllä ihmisiä joille kertoa ja joiden kanssa vatvoa, mutta tuo asioiden jatkuva märehtiminen vain pahentaa tilannetta. En myöskään voi lähteä oudolle tsemppari-ihmisselle kertomaan angelmiani, koska saan siitä tosiaankin tuota samaa ahdistusta, eikä kukaan kysele perään kun olo on entistä huonompi. Yritän siis vain jatkaa hammasta purren.
En siis osaa auttaa, mutta vertaistukea todellakin täältä päästä saat!