Omituisin lukemasi kirja? Et oikein ymmärtänyt tms.

Vierailija kirjoitti:

Foucaultin heiluri

Se on eräs suosikkikirjoitstani, ja myönnttäköön siinä on jonkun veran tulkinnan varaa, millainen on omatulkintasi?

Mein Kampf.

SciFin puolelta joku Stanislav Lemin opus, olisko ollut Solaris tai sen "jatko-osa" (en muista nimeä)

Täällä onkin jo mainittu sekä Peltirumpu että Saatana saapuu Moskovaan. Siinä kaksi kirjaa, joiden suhteen olen luovuttanut hieman puolen välin jälkeen. Normaalisti puolessa välissä kirjaa on jo niin tarinan imussa, että lukemista ei haluaisi lopettaa. Mutta noiden lukeminen oli niin tahkoamista, ettei siitä itselle mitään iloa ollut.

Philip K Dick: Valis

Saatana saapuu Moskovaan oli juu outo kirja, mutta silti yksi ehdoton lempparini.

Muita omituisia lukemiani kirjoja ovat mm. Sinuhe egyptiläinen (en aina pysynyt kärryillä, miksi Sinuhe sääti Neferneferneferin kanssa vaikka tiesi varmaan että turpiin tulee) ja Alastalon salissa (siis kyllähän siihen perusjuoneen pääsi mukaan kun oli hetken lukenut, mutta jäin välillä jumittamaan johonkin Pukkilan virkkeeseen kun ajatuksensa kiertävät kehää aina vaan).

Myös Sieppari ruispellossa oli outo: välillä Holden oli "ikäistään fiksumman" oloinen, ja välillä todella nokkava ja ärsyttävä ja argh, hermo meni pariin kertaan ko. kirjaa lukiessa :D Esim. prostituutiokohdassa revin melkein hiukset päästäni, miten huonosti voi ihminen pitää puoliaan, ihan vaikka siinäkin mielessä että pyytää prostituoidun huoneeseensa vaikka ei halua hänen kanssaan peuhata. Lisäksi holtiton rahankäyttö ärsytti minua henkilökohtaisesti vähän turhan paljon, itsekin olen vähävarainen mutta en ikimaailmassa tuhlailisi samaan tapaan :D

Lukematta on jäänyt ainoastaan yksi kirja, Gogolin kuolleet sielut. Vaikka yleensä nautin venäläisistä klassikoista, tämä oli vain liian pitkäveteinen minulle (ehkä syynä oli se, että Gogol olikin Ukrainasta alun perin ;) ). Tai ainakin alku oli liian hidas minulle, olisihan tarina voinut muuttua loppua kohden huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, mutta kirja oli vain liian hankala minulle. Joskus voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja antaa Gogolille toisen mahdollisuuden, selvittää miksi Tšitšikov niitä maaorjia ostelee ;)

Paroni puussa, jotenkin muistan kirjan myös sellaisena ärsyttävän naiivina.