Omituisin lukemasi kirja? Et oikein ymmärtänyt tms.

Jotkut eteläamerikkalaiset maagisrealistiset kirjat hyvin usein ylittävät käsityskykyni. Muodistamo Los Milagros oli yksi sellainen.

En lukenut kuin alkua, koska en yksinkertaisesti saanut mistään kiinni: Humiseva harju.

Lumen taju. Kahlasin sen läpi, mutta en ymmärtänyt oikein mitään. 

Saatana saapuu Moskovaan, se meni aika villiksi jossain vaiheessa.

Yasunari Kawabatan Lumen maa. En usko, että toinen lukukerta auttaisi mitään, pitäisi olla varmaan japanilainen ymmärtääkseen, mikä kirjan pointti on.

Miki Liukkosen O

858 sivua sellaista tajunnan virtaa, että huh huh. Luin osin kahteen kertaan enkä vieläkään tiedä kuka vei lampunvarjostimen.

Vierailija kirjoitti:

Yasunari Kawabatan Lumen maa. En usko, että toinen lukukerta auttaisi mitään, pitäisi olla varmaan japanilainen ymmärtääkseen, mikä kirjan pointti on.

Japanilainen kirjallisuus on varsin hyvä valinta, jos haluaa lukea jotain, jota on etenkin aluksi vaikea käsittää.

Muistaakseni nuorena luin Howlin liikkuva linna kirjan. Siitä on tehty animaatioleffakin mutta selvästi helppotajuisempi kuin kirja. Se kirja ei ainakaan silloin oikeen käynyt järkeen. Mutta voi olla että muutenkin aika surkea tarina josta on kuitenkin saatu tehtyä mahtava leffa. Lue jos kiinnostaa.

ps. se on fantasia/romanssi kirja

Oikeestaan kaikli Stewart Homen kirjat, kun niitä nuorempana luin.

Pitäiskin kokeilla uusiksi näin vanhempana, kun on kokemus, tietämys ja luetun ymmärtäminen kehittynyt.

Aikuis iälläni olen pitänyt yllä sääntöä, jollen sivulle 70 päästessäni innostu/kiinnostu saa jäädä.

Kauppamiesten sota: Pohl, Frederik jäi lukematta alle kakskymppisenä. Nyt meni läpi, kirkkaasti ja kivuliaasti. Tässähän me nyt olemme! Melkein.

Jotkut kirjat eivät aukene liian nuorelle, ne pitää löytää oikeaan aikaan,

Talousmatematiikan sovellutukset 2

Michael Ondjaatje: Divisadero -kiemuraisia tarinoita, pitäisikö niiden liittyä toisiinsa, en tiedä. Kieli on kyllä kaunista että lukee haltioituneena vaikka ei ymmärrä mitä lukee 😂 Samalta kirjailijalta lähtöisin Englantilainen potilas, sekin kirjana aika outo.

William Burroughs - Nisti

Nimensä mukaisesti heroiinista riippuvaisen henkilön tajunnanvirtaa

Haiteksti.

Ok, toki ihan tarkoituksella outo (leikitellään tekstin rajoilla), mutta silti.

Finlandia-palkittu Oneiron oli liian kummallinen ja tylsäkin paikoittain. Myös Sadan vuoden yksinäisyys on vähän jännä, luin sen viime kesänä 18 vuoden ikäisenä, pitääpä varmaan lukea myöhemmin uudestaan.

2 mainitsi Humisevan harjun, luen sitä parhaillaan ja nautin kovasti. Ei ole outo.

Djuna Barnes: Yömetsä ja Virginia Woolf: Orlando -jääneet opiskeluajoilta mieleen puuduttavina ja outoina pakkolukemisina. Ehkä pitäisi nyt kokeilla lukea uudelleen.

Peltirumpu-kirja oli omalla tavallaan vaikuttava, toisaalta omituisen olon jättävä.

Hamlet

Lopussa oli ihan wtf mitä just luin, ja meni puolet ohi.

Mark Helprinin Talvinen tarina. Luin loppuun, mutten oikein missään vaiheessa päässyt kärryille. Oli todella outo ja polveileva.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kuin alkua, koska en yksinkertaisesti saanut mistään kiinni: Humiseva harju.

Minua auttoi kirjan alussa oleva luettelo henkilöhahmoista, josta aina tarvittaessa lunttasin, kuka Catherine nyt olikaan kyseessä. Olen todella huono muistamaan henkilöiden nimiä, joten lunttilistat aittavat aina. Humiseva harju oli todella palkitseva lukukokemus, joten suosittelen että antaisit sille toisen mahdollisuuden.

Alice Munron se novelli, missä joku tapettiin, siinä oli sisarukset, veli ja sisko ja joillain oli ehkä kanoja, jos muistan oikein. En ymmärtänyt jotain, mitä siinä selvästikin vihjattiin. Selittäkää please.