Lue keskustelun säännöt.
Surettaa Allsång på Skansenia katsoessa kuinka paljon enemmän ruotsalaisissa on iloa kuin suomalaisissa
Katso peiliin
27.06.2017 |
Ero on järkyttävä. Musiikkikin on oikeaa musiikkia, eikä jotain suomalaista junttimusaa kuten Irwin, Juice tai Leevi.
Onneksi olen saamassa tutkintoani pian valmiiksi, mikä mahdollistaa työllistymisen ulkomaille melko hyvin.
Kommentit (94)
Älkää nyt viitsikö, senkin pahanilmanlinnut. Jokainen, joka on nähnyt Tartu mikkiin -ohjelmaa, on nähnyt, miten valoisaa ja kepeää suomalaisten ilonpito on. Olemme kerrassaan ilahduttava näky, kyynisimmänkin sydämessä loimahtaa ilakoivien ja riemuitsevien suomalaisten ympäröimänä. Tuo ruotsalaisohjelma on siihen verrattuna kiusallista ja väkinäistä katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja täältä voi taas katsoa viimeiset 30 minuuttia, joita TV-lähetys ei näytä.
https://www.svtplay.se/video/14231928/allsang-pa-skansen/allsang-pa-ska…
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt viitsikö, senkin pahanilmanlinnut. Jokainen, joka on nähnyt Tartu mikkiin -ohjelmaa, on nähnyt, miten valoisaa ja kepeää suomalaisten ilonpito on. Olemme kerrassaan ilahduttava näky, kyynisimmänkin sydämessä loimahtaa ilakoivien ja riemuitsevien suomalaisten ympäröimänä. Tuo ruotsalaisohjelma on siihen verrattuna kiusallista ja väkinäistä katsottavaa.
Joopa joo, Allsång på Skansenin ohjelmassa on tuhansia ihmisiä yleisössä, toisin kuin suomalaisten surkeassa Tartu mikkiin-ohjelmassa.
Tunnelmasta toiseen. Ensin huikean karismaattinen Miriam Bryant ja sitten iloista pelimannimeininkiä.
Suurin ero on siinä, että melodiat ovat Ruotsissa poikkeuksetta duurissa. Täällä vikistään mollivoittoisia Topi Kärki ym. viisuja ikivihreinä ja nyyhkitään. Suomalainen juntti ei ymmärrä anglosaksista duurimusiikkia juuri sen vuoksi, että meille on tuupattu mollia vuosisadan ajan. Sanoisin, että Topi Kärjet, tango.laulajat, Junnu Vainiot, Juicet ym. ovat tehneet karhunpalveluksen suomalaiselle popularimusiikille. Nykyisinkin vielä suomalaisella popartistilla menee katu-uskottavuus, jos tekee kappaleen duurissa. Ns. Suomi-Rock vedetään myös mollissa eikä sillä ole oikeastaan Rockin kanssa paljoiakaan tekemistä. No poikkeuksia löytyy, mutta eivät pääse soittolistoille tässä mollisointusessa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka ovat sisältään tyhjiä nauravat ja laulavat yhdessä. Ihmiset joilla on sanomaa sisältöä kirjoittavat sen ylös. Laulavat myös mutta eivät häpäise itseään.
Kuinka monta Juicen kaltaista lyriikan mestaria on Ruotsissa ollut? Ja kai ruotsalaisia naurattaa laulattaa kun se kakka on osunut tuulettimeen...
Mikäs se sanoma / sisältö on mitä tässä haet takaa? Juicen nimi ei sano mitään Suomen rajojen ulkopuolella, kuten ei muidenkaan suomalaisten "lyriikan mestareiden". Jos itsensä häpäisemisestä haetaan esimerkkiä, niin useammin nämä ns. syvälliset suomirokkarit siinä ovat onnistuneet.
Minun mielestäni nuo Skansenit ovat tyhjää ulkokultaista jollotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni nuo Skansenit ovat tyhjää ulkokultaista jollotusta.
Tämä kommentti kertookin jo kaiken oleellisen. Se on tämän melankoliassa ja apatiassa elävän kansan asenne, jossa kaikenlainen ilo ja positiivisuus ovat paheita, Meillä riittää änkyränegatiivisia artisteja Mikko Perkoilasta (lue kommari) lähtien ja heidän sanomaansa pidetään fiksumpana ja he edustavat muka jotakin älyllisesti suurempaa kulttuuripiireissä. Siinä veneessä yleensä kaikki, mikä tulee lännestä etenkin Ruotsista ja Yhdysvalloista ovat tyhjänpäiväistä "jollotusta". Sitten ihmetellään kun "Suomi putos puusta"-Ismo Alangon musiikkia (joka onkin kyllä räyttä p:ta) ei ymmärretä ulkomailla. Erittäin hyvä esimerkki tästä melankolian huipentumasta on Kojon euroviisikappale Nuku pommiin, jonka loivat meidän omat änkyräkulturistit ja heidän kouluttamansa britti. Positiivisena ilmiönä suomalaisessa musiikissa voi ehdottomasti mainita Hurriganesin ja Saara Aallon menestymisen, joista jäkimmäinen ei ole saanut hyväksyntää juuri siitä syystä, että on positiivinen ja edustaa siten "ulkokultaista jollotusta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tää ohjelma tuottaa onneksi iloa. Ihana kesäinen ohjelma. Haluan ehdottomasti osallistua tuohon Taivassalon tapahtumaan.
Koska koska koska???
Tuo jo mainittu 25.7 (Allsång på Tövis).
Miten vaikeaa on kirjoittaa päivämäärissä se piste siihen kuukauden perään?
Oon ihmetellyt samaa. Jostain syystä suomenruotsalaiset kirjoittavat päivämäärän usein ilman sitä toista pistettä.
Meille opetettiin koulussa tekemään sillä tavalla, tietenkin jos vuosiluku tulee perään niin laitetaan piste väliin. Eli. 6.7 tai 6.7.2017 lauseen lopussa käytämme toki pistettä. En muista miten pakkosuomentunnilla opetettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä ainaiset Suomi-valittajat eivät lähde pois?
Olen samaa mieltä! Tervetuloa vadelmavenepakolaiseksi tekemään töitä huonolla palkalla, progressiivista verotusta ei tunneta joten KAIKKI maksavat 30-35% veroja riippuen kuinka paljon sosiaalietuuksia kunta joutuu verotahoista maksaa.
Virastoasiat toimivat vähintäänkin yhtä huonosti täällä kun Suomessa, jonotusajat pitkiä ja kaikki pitäisi tietää itse, apua en ole koskaan ainakaam verovirastosta saannut.
Ruoan hinta on vuodessa noussut todella paljon, varsinkin jos ei ole kanta-asiakaskorttia.
Kokoajan saa varoa mitä suustansa päästää että ei ole rasisti, sanos kerran maahanmuuttaja eikä uusruotsalainen ja katso ja ihmettele ilmeitä.
Muttajoo, ihmiset, paitsi uusruotsalaiset, ovat avoimia ja iloisia ja ainakin Lotta på Lisebergillä on mahtava fiilis :) allsång.på skansenille en ole vielä päässyt
Tammerkosken sillalla oli aikoinaan hyvä ja leppoisa lauluohjelma. Mikä lie, ettei sitä enää tehdä? Yleisöä aInakin riitti ja mukavaa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mustanaamoja nolla! Mutta kyllä ilo sammuu kun mustanaamat räjäyttävät senkin ilon ;-(
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt viitsikö, senkin pahanilmanlinnut. Jokainen, joka on nähnyt Tartu mikkiin -ohjelmaa, on nähnyt, miten valoisaa ja kepeää suomalaisten ilonpito on. Olemme kerrassaan ilahduttava näky, kyynisimmänkin sydämessä loimahtaa ilakoivien ja riemuitsevien suomalaisten ympäröimänä. Tuo ruotsalaisohjelma on siihen verrattuna kiusallista ja väkinäistä katsottavaa.
Tartu dikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkki 1985 Eurovision laulukilpailusta, jonka voitti La de svinge (Norja). Kappale on
hyvin positiviinen sekä melodisesti että sanoituksellisesti:
Eri maiden antamien pisteiden jakauma kertoo paljon suomalaisesta musiikkimausta pysähtyneisyyden ajan Suomessa. Norjalle antoivat täydet pisteet suuret läntiset musiikkimaat. Suomi kuuluu antamillaan 4:lla pisteellä itäisten ja romaanisen kieliryhmän maiden vähemmistöön, joissa kappaleesta ei selvästikään pidetty.
Norjalle antoivat
12 pistettä: Itävälta, Belgia, Tanska, Irlanti, Saksa, Israel, Ruotsi, Iso-Britannia
7 pistettä: Luxemburg
6 pistettä: Sveitsi ja jopa Italia
4 pistettä: Suomi
2 pistettä: Ranska
1 pistettä: Kreikka, Espanja
0 pistettä: Kypros, Portugali, Turkki
Suomessa oli kevyenmusiikin saralla pientä orastavaa alkua länsimaisemman ja duurimuusiikin suuntaan 50-luvun lopulla ja 60-alussa, kun ensin lähinnä jazz-piireistä alkoi tulla svengaavampia levytyksiä mollivoittoisten sävelmien tilalle. Myös näihin aikoihin saivat ensimmäiset rock-kappaleet levytysoikeuksia.
Ainakin seuraavat henkilöt ovat olleet muuttamassa suomalaista musiikkia länsimaisempaan suuntaan:
Erik Lindström, Paavo Einiö, Antti Einiö, Onni Gideon, Ossi Runne, Rock-Jerry, Pekka Loukiala, Lasse Mårtensson, Laila Kinnunen, Brita Koivunen, Pirkko Mannola, Marion, Ragni Malmsten, Kai Lind, Lasse Liemola, Johnny Liebkind, Eero ja Jussi Raittinen, Ann-Christine. Vaikka esim. Irwinin sanoma kappaleissa ei ollut positiivisemmasta päästä, niin ne soivat useimmiten duurissa ja soittimena oli harmonikan sijaan kitara. Enemmistö em. henkilöistä sattuu olemaan suomenruotsalaisia. Tätä orastavaa alkua tukahdutti 60-luvulla noussut vahva tango-buumi, joka jatkuu vieläkin vuodesta toiseen Seinäjoella ja on muodostunut kansalliseksi ikoniksi. Tosin 60-luvulla aloitti monia länsimaista pop- ja rock-musiikkia esittäviä yhtyeitä, joiden menestys jäi muutamien hittien varaan. Listoille nousi sitten 70-luvulla taas Erkki Junkkarista ja Jamppa Tuomista ym. mollibiisien tulkitsijoita, Baddingin vaihtoi suomalaiskansalliseen melankoliaan ja alkoi vetää humppaa. Hurriganesin ja Teddy and the Tigersin kannatusta oli nuorison keskuudessa, mutta jäi pitkälle senaikaiselksi ilmiöksi. Loppu onkin muutamia positiivisia tapauksia lukuunottamatta perusiskelmää mollissa vaikeroituna syksyn sävelineen ja DDR:n laulufestivaaleineen, joista palkintoja tippui poliittisista syistä. Suomi taisi olla ainoa ei-sosialistinen maa, joka sinne osallistui.
Jos joku on ulkomailta, se on aina mahtavaa. Kaikki suomalainen on sen sijaan masentavaa tai muuten vaan kuraa. Mielestäni te, jotka ihannoitte ulkomaalaista duurivoittoista musaa ja väheksytte suomalaista mollimusiikkia, olette yhtä pahoja kuin ne, jotka pitävät kaikkea duurimusiikkia tyhjänpäiväisenä kotkotuksena. Sama virsi, mutta eri näkökulma.
No mitä tuota kadehtia, joka maassa omat juttunsa, me lämmetään enemmän tangomarkkinoille. Käynyt molemmissa sekä Skansenilla että Seinäjoella, mahtava fiilis kummassakin. Mutta ruotsalaiset ovat ihmisinä mukavia...
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on ulkomailta, se on aina mahtavaa. Kaikki suomalainen on sen sijaan masentavaa tai muuten vaan kuraa. Mielestäni te, jotka ihannoitte ulkomaalaista duurivoittoista musaa ja väheksytte suomalaista mollimusiikkia, olette yhtä pahoja kuin ne, jotka pitävät kaikkea duurimusiikkia tyhjänpäiväisenä kotkotuksena. Sama virsi, mutta eri näkökulma.
Ei ole siitä kysymys vaan balanssista. On varsin luonnollista, että maassa tehdään/kuunnellaan musiikkia sekä duurissa että mollissa ja mielellään vielä tasapuolisesti eikä vain mollivoittoisesti kuten Suomessa. Kyllä Ruotsissakin on mollisävelmiä tehty.
Emme halua vetää "teatteria", että asiat olisivat hyvin. Mutta uskon, että ilon näyttelykin lisää iloa ympäristössä. Kuten käytöstavat, eivät nekään ole välttämättä aitoja, mutta "näytelty" kohteliaisuuskin silti lisää ystävällismielistä henkeä.
Hyvä meininki ollut tänäkin iltana.