"Lapsi tarvitsee kaksi lämmintä ruokaa päivässä": onko tämä periaate vain Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Osa ravintoaineista imeytyy paremmin kypsytetystä ruoasta siten, että elimistö pystyy ne hyödyntämään. Toisaalta raakaravinto on sekin terveellistä, Silloin pitäisi vaan ruoanlaittajan jaksaa koostaa ateria monipuolisesti, mitä ei läheskään aina tapahdu, kun skipataan lämmin ateria, sillä se liittyy useammin viitsimättömyyteen kuin ravintotietoisuuteen, ja silloin aterioita korvataan leivällä yms. 

Ei kylmä ruoka tarkoita aina raakaa ruokaa.

Kyllähän ennen vanhaan sitä leipää puputettiin paljon. Vaan ei kyllä syöty lihaa samoissa määrin mitä nykyään. Se on yksi selitys miksi nuorilla on sydän ja verisuonitauteja.

Lapsi, joka on päivän päiväkodissa ja joka sen jälkeen haetaan autolla, rattailla tmv kotiin ja loppuilta puuhastellaan kotona (sisällä) rauhallisesti, voi pärjätäkin sillä yhdellä ns. lämpimällä aterialla.

Meillä näin kesäaikaan ollaan käytännössä aamu yhdeksästä ilta seitsemään ulkona. Ruokailut siellä välissä, päiväuni-ikäiset nukkuu rattaissa. Lapset ovat koko ajan liikkeessä, energian kulutus on valtava, eikä todellakaan pärjätä yhdellä ns. lämpimällä aterialla ja välipaloilla. Eron huomaa ihan selvästi sellaisiin päiviin, kun ulkoilu/ liikunta jää puoleen normaalista, iltaruoka ei silloin maistu kunnolla jos ollenkaan. Itsekin saatan päivän tai pari pärjätä yhdellä kunnon ruualla + välipaloilla, mutta sitten alkaa jo energiatasot laskea. Pysyn kaikkein parhaiten virkeänä ja jaksavana säännöllisellä ateriarytmillä, johon kuuluu ne kaksi ns. lämmintä ruokaa. Sama lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 50-60-luvulle saakka Suomessa yleisesti syötiin kolme lämmintä ateriaa

eli n. klo 10.00, klo 14-15 ja klo 18-20.

Enpä ole tuollaisesta ruokarytmistä kuullut, tuskin oli yleistä.

Tavallisin oli puuroaamiainen, lounas perunaa ja kastiketta, iltapäiväkahvi ja päivällinen perunaa ja kastiketta.

Ja että mä lapsena inhosin sitä aamiaiskaurapuuroa. Isä teki sitä joka aamu, äiti ei sitä syönyt, koska hänkin oli inhonnut sitä lapsena. Mun oli pakko syödä, koska olin lapsi.

Ja ne iänikuiset perunat ja ruskea kastike...

Nykyään on kiva, kun ruoissa on enemmän valinnanvaraa.

Nykyään puuro ja perunatkin maistuvat, kun ne eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 50-60-luvulle saakka Suomessa yleisesti syötiin kolme lämmintä ateriaa

eli n. klo 10.00, klo 14-15 ja klo 18-20.

Enpä ole tuollaisesta ruokarytmistä kuullut, tuskin oli yleistä.

Tavallisin oli puuroaamiainen, lounas perunaa ja kastiketta, iltapäiväkahvi ja päivällinen perunaa ja kastiketta.

Kyllä se on ollut ihan yleistä 50-luvulle saakka, tosin silloin tehtiin myös raskasta ruumiillista työtä, joka vaati energiaa.

Ja maalla se on edelleen, klo 10.00 syödään kevyt lounas, klo 13.00 lounas ja myöhemmin vielä päivällinen.

Näin on meilläkin, kun on vierasta työvoimaa ja leivän osuus aterialla on todella vähäistä.

Toimistotyöläinen pitää puoli kymmenen maissa kahvitauon. Jos aamiaista ei ole syöty, voi ottaa pari voileipää samalla. Muuten se on pelkkä kahvi ja ehkä pieni keksi.

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni maalaistalossa ja meillä ateriat meni näin:

klo 6-8 kahvia ja pullaa

klo 10-11 lounas, yleensä jotain puuroa + leipää ja leikkeleitä, saattoi olla edellispäivän tähteitäkin

klo 12.30 kahvia ja pullaa

klo 15-17 päivällinen ns. kunnon ruoka +leipää

klo 18 kahvia ja pullaa

klo 20.30 leipää, leikkeleitä ja maitoa

Nyt omassa kodissani syödään vain yksi lämmin ateria päivässä. Tietysti kouluruuasta tulee kouluaikoina toinen. Eikä meillä ruokailu tai kahvittelu ole sidottu kellonaikaan. Syödään kun on nälkä ja keitetään kahvit kun tekee mieli (aina aamulla).

Suomessa, meidän raaka-aineilla ja olosuhteilla se perus lautasmalli on hyväksi todettu. Ei se ole mitenkään päähän pinttynyt huono asia.

Täällä on kylmät ilmat, pitkät välimatkat, urheiluharrastuksia ja ulkovälitunnit, kunnon aivotyöskentelyä vaativat ja uuvuttavat, pitkät koulupäivät,usein mennään sen koulupäivän jälkeen vielä kaverille ja poljetaan ylimääräinen lenkki sitä kautta.

Me ja meidän lapset täällä suomessa ollaan liikkuvaista kansaa. Sitä ei välttämättä edes huomaa, mutta verrattuna noihin maihin mitä täälläkin on mainittu niin asutaan tiiviisti ja välimatkat kauppaan, kouluun ja muualle on ihan olemattomia, kun ne saattaa löytyä sen sun kerrostalon alakerrasta. Esim. Italia.

Siispä täällä tarvitaan energiaa enemmän kuin muualla. Se hiilihydraattileipä on ihan ok kerran päivässä, mutta pysyäkseen terveenä on syötävä monipuolisemmin toki niiden kalorisuositusten rajoissa.

Mua huvittaa tuo väite LÄMPIMÄN ruuan tärkeydestä. Me syödään iltaisin salaattia, muita kasviksia, leikkeleitä, täysjyväruista yms. Ja kaveri naputtaa, että "no ettekö te tajua tarjota kahta lämmintä lapsillenne". Niillä on usein iltaisin nuudelia, spagettia tai muuta pastaa kaupasta ostetun tomaattikastikkeen kanssa.

Tarkoitushakuista saivartelua kiistellä siitä mikä on hyvä lämpötila aterialle. Ei tietenkään se lämpimyys ole mikään itseisarvo.

Siinä toisessa ketjussa, josta tämä lienee kummunnut, lähtökohta oli se että lapsille ei tarjottu illalla kotona mitään. Kukaan aikuinen ei jaksanut ottaa ruokaa kaapista, kattaa pöytää ja kutsua perhettä koolle. Sen sijaan lapset kolusivat itse kaapista leipää illat pitkät.

Tämä on kaukana näistä idyllisistä "kylmistä" aterioista salaatteineen, vihanneksineen, keitettyine kananmunineen jne. mitä täällä yllättävän moni tuntuu lapsilleen tarjoilevan.

Mitä en sivumennen oikein usko.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitushakuista saivartelua kiistellä siitä mikä on hyvä lämpötila aterialle. Ei tietenkään se lämpimyys ole mikään itseisarvo.

Siinä toisessa ketjussa, josta tämä lienee kummunnut, lähtökohta oli se että lapsille ei tarjottu illalla kotona mitään. Kukaan aikuinen ei jaksanut ottaa ruokaa kaapista, kattaa pöytää ja kutsua perhettä koolle. Sen sijaan lapset kolusivat itse kaapista leipää illat pitkät.

Tämä on kaukana näistä idyllisistä "kylmistä" aterioista salaatteineen, vihanneksineen, keitettyine kananmunineen jne. mitä täällä yllättävän moni tuntuu lapsilleen tarjoilevan.

Mitä en sivumennen oikein usko.

Mikset usko? Ruokaisat salaatit on helppoja, järkeviä ja ainakin meidän lapsille maistuvia, nirso esikoinenkin arvostava kun ruuan voi laittaa ainesosa kerrallaan suuhun vrt. kiusaus. Ainakin kerran viikkoon on salaattiateria, kesällä voi olla useimpina päivinä (ellei ole eväsleivät, hedelmiä jne. lounaspiknikillä) koska ei sieltä pihalta viitsi kiirehtiä kotiin hellan ääreen eikä lämpiminä päivinä oikein lämmin ruoka edes maistu. Toki meillä on usein salaatissa myös liha/kala/kana, mutta kananmunakin on käytetty, samoin juustot ja pähkinät. Esikoisen suosikki on savulohi-cashewsalaatti, kuopukselle uppoaa erinomaisesti esim. kasvistikut (porkkana, kurkku, paprika, lanttu), täysjyväruisleipä ja keitetty/paistettu muna.

Siitä olen samaa mieltä, ettei lapset saa olla yksin vastuussa siitä että kaapivat keittiöstä jotain syötävää. Sitä en ymmärrä, että jotkut tarjosivat päivittäiseen ruuanlaittokyvyttömyyteen avuksi ranskiksia ja kalapuikkoja.