Kesämökin jakaminen neljän perheen kesken

Hahaa! Vituix menee, ihan sama mitä sovitte :)

Ainoa vaihtoehto on, että yksi ostaa sisarukset pois. Jos ette myy koko mökkiä ulkopuoliselle.

Kuulostaa pahalta. Tuolla porukalla pitäisi olla iso mökki ja hyvät välit.

Todennäköisesti vanhemmat jatkavat mökkeilyä entiseen tapaansa eli tuosta mökistä ei tule teidän omaa. Kulujen jakaminen pitäisi sopia ja päättää mm. siitä, että meneekö kulut käytön mukaan vai kristillisesti neljään (viiteen?) osaan. Entä millaisia velvoitteita kenelläkin on eli kuka leikkaan nurmikot, maalaa vajat tai tekee kevätsiivouksen.

Itse haistan tuossa enemmän ongelmia kuin mahdollisuuksia.

Meillä tehtiin niin, että myivät mökin veljelleni. Hallintaoikeus on, joten saavat olla vielä kuin omassaan.

MItä hyötyä teille olisi tuosta lahjoittamisesta?  Mitä se muuttaisi?  Lisää riitoja vain välillenne.  Samat hoitaisivat mökkiä kuten ennenkin mutta sitten olisi velvollisuus myös toisilla 'omistajina ' osallistua hoitoon.  Kiinteistöverot ja muut kulut menevät hallintaoikeuden omistajille.  Perisitte siltten mökin muun omaisuuden mukana normaalisti ellei lahjoitusta tehdä.  Maksatte nyt lahjaveron ja sitten perintöveron.

Eli plus miinus nolla.

Muuten hyvä, mutta entä sitten paljon paljon myöhemmin kun vanhemmat ovat menehtyneet. Tuleeko mökistä jakamaton kuolinpesä? Ja sitten taas myöhemmin jos joku osakas haluaakin perintönsä rahana, saako hän vai joutuuko väkisin osaksi toisten ihmisten mökkiharrastusta?

Ei, ei, ei.

Meillä vanhemmat kusetti ja laittoivat meidän lasten nimiin kun oltiin vielä lapsia. Siis isovanhempien perintömökki.

Yhtä vitun helvettiä. Ja irti ei pääse ilman että välit menee.

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta entä sitten paljon paljon myöhemmin kun vanhemmat ovat menehtyneet. Tuleeko mökistä jakamaton kuolinpesä? Ja sitten taas myöhemmin jos joku osakas haluaakin perintönsä rahana, saako hän vai joutuuko väkisin osaksi toisten ihmisten mökkiharrastusta?

Ei lahja kuulu kuolinpesälle mitenkään, eihän se olisi vanhempien omaisuutta lahjoituksen jälkeen.

En ottaisi vastaan. Ei ole kiinteistöveron arvoinen kauppa.

Jakamattoman kuolinpesän kaltainen, vaikka ei sellainen olekaan. Ongelmia.

Valitettavasti en tiedä yhtään tapausta, missä tällainen järjestely olisi onnistunut. Kannattaisi nyt ihan avoimesti käydä läpi asiaa, ja luovuttaa/myydä/antaa ennakkoperintönä yhdelle lapsista. Ja vielä niin, että suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.

Lahjavero?

Itse vihelsin tämän kaltaisen järjestelyn poikki parikymmentä vuotta sitten, mutta yksillä tutuilla se toiminut hyvin. Kesämökillä on oma verkkokalenteri, johon jokainen käyttäjä merkitsee varauksensa. Tilaa on sen verran, että käyttäjiä voi olla samaan aikaan useampiakin (eli erillisiä rakennuksia).

Isoimpana haasteena näkisin erilaiset korjaus- tai perusparannushankkeet, joihin omistajien on laitettava omaa rahaa tai aikaa kiinni. Kaikilla ei välttämättä ole samaa näkemystä siitä, mitä pitää tehdä, missä laajuudessa ja millä aikataululla.

Suomessa ei yhteiskäyttömökki oikein toimi, kun mökkeilykausi on niin lyhyt. Tietenkin voisi sopia, että mökkiä käytetään vuorovuosina, mutta mitä tekee mökillä, jonne pääsee joka neljäs vuosi? Mieluummin antaisin muiden ostaa minut pois tuosta mökistä ja vuokraisin oman, kun haluan mökkeillä. Nostalgiasyistä ei kannata roikkua mukana.

Lähisuvussa on tällainen mökki, ja omistus "vain" kahdella aikuisella lapsella. Voin sanoa, että siitä ei ainakaan ole tullut kuin ongelmia ja hammastenkiristystä. Aikuisten lasten äidillä (isä jo kuollut) on siis hallintaoikeus mökkiin- Hän haluaa säännöllisesti, että mökiltä karsitaan ylimääräistä tavaraa, ja sitten kun esim. haravointitalkoiden yhteydessä tätä karsintaa aletaan tehdä, äiti ei anna viedä sieltä pois yhtäkään tavaraa, jonka hän tai edesmennyt miehensä tai joku sukulainen on sinne tuonut, mutta poistolistalla on aina lasten tai heidän puolisoiden tuomia, muiden tarpeellisiksi kokemia tavaroita. Lopputulos on se, että tavaraa ei karsita, mutta äiti salaa vie sitten pois niitä, joita ei hänen mielestään siellä tarvita - esim. perunankuorimaveitsi, josta on tullut ihan vitsi. Joka kesä sinne viedään uusi, ja joka kesä se sieltä häviää. 

Näiden lasten välillä ei toimi tasa-arvo yhtään, ei mökin maksuissa eikä töissä. Nuorempi luistelee aina kaikesta vastuusta, ja vanhempi lapsista hoitaa käytännössä kaiken ruohonleikkuusta remontteihin. Jos jotakin isompaa pitäisi hankkia, että yhdessä hankitaan ja maksetaan, nuorempi lupaa ja lupaa mutta lopputulos on se, että esikoinen tekee vertailut, hankinnan ja yrittää sitten karhuta osaa hankintahinnasta juniorilta muutaman kuukauden. Onneksi eivät sentään riitele siitä, mitä hankitaan - vaikkapa minkälainen ruohonleikkuri vaan tälle juniorille kyllä käy kaikki, kunhan hänen ei tarvitse tehdä asian eteen mitään, eikä mielellään maksaakaan mitään. 

Ilmeisesti sen suhteen ei ole tullut riitoja, kuka mökillä saa milloinkin olla, koska tämä juniori yrittää vältellä mökin töitä viimeiseen asti ja pysyttelee sieltä pois. Joskus haluaa mennä viikonlopuksi, ja lupailee tehdä vaikka mitä - lopputulos on se, että toinen sisarus perheineen menee sitten seuraavalla viikolla hoitamaan ne tekemättä jääneet hommat. 

Eli en missään tapauksessa suostuisi tuollaiseen, en ottaisi vastaan tuollaista lahjoitusta. 

Enpä tiedä minäkään yhtään tämmöistä yhteismökkijärjestelyä, joka olis toiminut. Kokemuksesta voin sanoa että pitää etukäteen sopia todella tarkkaa kuka mökkiä milloinkin käyttää ja miten ylläpitotyöt ja niistä koituvat kustannukset hoidetaan.

Miehelläni oli tällainen perintömökki kahden sisaruksensa kanssa. Kymmeneen vuoteen ei sisaruksia kiinnostanut koko paikka. Eivät siellä koskaan käyneet. Eivät osallistuneet myöskään mitenkään ylläpitoon. Me siellä kaikki tehtiin ja omasta pussista maksettiin.

Muutama vuosi sitten juhannusviikon keskiviikkona mieheni veli soitti ja haukkui pystyyn kuinka me ei koskaan päästetä ketään muita sinne ja kuinka olemme hankalia. Selvennykseksi vielä että mieheni oli kyllä sisaruksiltaan välillä kysellyt jos he joskus haluaisivat mökkiä käyttää, mutta vastaus oli aina evvk.

Mieheni sitten vaati pesän jaettavaksi ja sisarukset lunastivat hänen osuutensa. Lopputuloksena se, että mökkiä ei kukaan käytä tai huolla. Siellä se mätänee pystyyn.

Omistan mökin veljeni kanssa. Äiti saa käyttää sitä niin kuin tähänkin asti, vaikka mitään hallintaoikeuksia ei olekaan paperilla. Sisko ei halunnut osakkaaksi, joten hänet lunastettiin pois. Omistusoikeus veljen kanssa 50-50, kummankin puoliso suljettu pois. Kaikilla, myös äidillä, on omat tilat mökillä aina käytettävissä, yhteisiä tiloja käytetään yhdessä. Meillä on mökkitili, mistä maksetaan suoraan jätehoitomaksut ja muut kulut ruohonleikkurin bensoista lähtien, sovitaan aina vuosittain könttäsumma minkä kumpikin maksaa tilille ja tarvittaessa maksetaan lisää, jos on tarvetta teettää jotain töitä ulkopuolisilla jne. Meillä homma on toiminut hyvin, koska ollaan niin samalla aaltopituudella veljen kanssa ja puolisoillekin yhteismökkeily on ok.

Miten minusta tuntuu, että loppujenlopuksi kaikki päätyisi olemaan onnellisempia jos vaihtoehtoisesti polttaisitte mökin maan tasalle ja unohtaisitte koko jutun.

Meillä asia hoidettiin niin, että lahjoitimme oman perintöosuutemme (1/4) yhdelle sisaruksista.

Mä en ihan tajunnut miksi se lahjoitetaan teille, jos se kerran sitten perintönä tulee lopulta kuitenkin.

Uskon itse että jos alussa osataan sopia hyvät ja toimivat säännöt, joihin jokainen osapuoli sitoutuu niin monilta ongelmilta vältytään ja se voi olla tosi hyvä järjestely.

Mutta sitten jos ei kukaan uskalla sanoa mitään ääneen tai suoraan, eikä mitään saada sovittua yhteisymmärryksessä, eikä sääntöjä heti alussa laadita niin tuo muuttuu äkkiä painajaiseksi.

Lasten kesken tuota olisi helpompi pyörittää, sitten kun vanhempia ei enää ole. Nyt vanhemmat sekoittaa pakkaa todella paljon ja sen vuoksi kannattaisi odottaa että perintönä tulee.

Jos viikko per perhe ja kiertävä lista, juhannukset vuorotellen ja yhteinen mökkitili kunnossapitoon, johon jokainen osallistuu samalla panoksella ja pidätte aluksi "yhtiökokouksen" jossa paperilla sovitaan säännöt, joihin jokainen sitoutuu, niin voipi toimia.

Mutta sinä tiedät ne teidän perhesuhteet, jos perhe on täynnä mulkkuja ja vittumaisia miniöitä, niin anna olla.